Ensimmäinen sukupolvi  

1. Yrjön isä tal. Stefanus Aaltonen (Ruuhimäki) syntynyt 30.12.1863 Urjalassa. Kuollut 75 -vuotiaana 6.6.1936. Mäkisalo, Sortavalan mlk. Stefanus tunnettiin myös nimellä Andersson/Ruuhimäki. Lue Stefanus Aaltosesta

Stefanuksen vanhemmat olivat: Antti (Anders Paulsson) Ruuhimäki syntynyt 12.10.1836 Urjalassa. Kuollut 70 -vuotiaana 31.12.1906 Urjalassa Huhti Sipilä ja  Anna (Zachariasdotter) Sakarintytär syntynyt 13.5.1833 Urjalassa Kokko Werialho. Kuollut 84 -vuotiaana 27.4.1918 Sortavala Loplola 3.

Yleismuistio: Urjalan rippikirjamaininta: Asev. kelpaamaton. Isäni kertoi Stefanuksen joutuneen nuorukaisena koettamaan voimiaan härän kanssa ja siinä rytäkässä hänen selkänsä oli vioittunut. Vamma ei kuitenkaan haitannut työntekoa.
Muuttanut sukunimensä Ruuhimäestä Aaltoseksi Urjalan Matkun Kreivilässä ollessaan joskus 1889.

Tapahtumat hänen elämässään:

• Muutti perheen mukana: Urjalasta, 5 Tou 1873, Tammela Kojo Wuoltu Pukkila.

• Muutti: Tammelasta, 13 Jou 1885, Urjalaan.

• Vihittiin: Urjalassa, 10 Elo 1893, Ida Maria Lindin (19) kanssa.

• Muutti: Urjalasta, 29 Lok 1897, Helsingin pitäjään.

• Muutti perh: Helsingin pitäjästä, 28 Mar 1899, Urjalaan, Matku Kreivilä.

 ° Muutti perheineen Urjalasta Hämeenlinnan mrsk. 15.11.1903. Kolme miestä ja kaksi naista.

• Muutti: Hämeenlinnasta, 17 Mar 1905, Viipuriin. Kolme miestä ja kolme naista.

• Muutti perheineen: Viipurista, 7 Syy 1908, Sortavalaan.

• Muutti: Sortavalasta, 18 Mar 1916, Tohmajärvelle.

• Muutti: Tohmajärveltä, 30 Elo 1917, Sortavalaan.

Stefanus avioitui Ida Maria Lind kanssa , jonka vanhemmat olivatratavartija Henrik Mattsson Lind (Niemi) Syntynyt 20.3.1842 Ylistaro Kitinojan talossa Kaukolankylässä ja Sanna Jussint. Ylisaari, syntynyt 6.7.1841 Lapua Jussila. Kuollut 6.6.1910 Urjalassa.

Iida Maria syntyi 7.11.1874 Lapualla. Kuollut 58-vuotiaana 22.5.1933 Sortavalan mlk. Mäkisalo. Haudattu 31 Tou 1933 Sortavalan mlk srk. 

                                                                                                                 Kuva Matti Aaltonen 2005                                                                             
Henrik Lind muutti perheineen Lapualta Matkuun ratavahdiksi 1879.
Ratavahdin tuvan pihapiirissä ovat maakellari, sauna ja ulkorakennus. Tilan omistaa Harri Koivula.

Sain tämän vanhan postikorttikuvan Juuso Hyväriseltä sähköpostin liitteenä. Hän kirjoitti että Matkun asemarakennus purettiin maalis-huhtikuussa 2001. Vaihteet ja sivuraiteet oli puettu jo toukokuun alussa 2000. 

Matku on lounaishämäläinen kylä, joka aikoinaan kuului Urjalaan, nykyisin Forssan kaupunkiin. Matkun rautatieasema, alunperin nimeltään Kultaranta sittemmin Forssa, rakennettiin Hämeenlinna-Tampere-Turku-rautatien rakennustyön loppuvaiheessa vuosina 1875-1876. Se oli aikakaudelle tyypillinen ns. IV luokan asema.

Lue Matkun historiaa

Forssassa, huhtikuun 1 päivänä, 2001
Maija Kesiö
Julkaistu Kylähullu nro 3 tiedotuslehdessä 5.5.2001

"Kävelin sunnuntaina, tammikuisena Kallenpäivänä Matkun asemarakennuksen edustalla. Purkutyö oli käynnissä. Katto oli jo osaksi revitty pois samoin ulkolaudoitus, jonka alta paljastuivat punahonkaiset hirret. Rakennus, joka on yli sadan vuoden aikana ollut matkulaisten ylpeys ja identiteetin luoja, joutuu väistymään tarpeettomana ja tehtävänsä tehneenä. Miten paljon muistoja tulvahtikaan mieleeni, itse koettuja, kerrottuina kuultuja ja kirjoista luettuja.
Kuvittelen mielessäni tilaisuutta radan valmistuttua kesäkuussa vuonna 1876, kun ensimmäinen juna tulla puuskutti Kultarannan asemalle, mikä nimi myöhemmin muutettiin Forssaksi. Juna oli kukkaköynnöksin ja lipuin koristeltu ja siinä matkasivat rakennustöissä mukana olleet niin korkeat virkamiehet koreissa virkaunivormuissaan kuin insinöörit ja suunnittelijat sekä radan rakennustöitä valvoneet mestarit. Jokaisella asemalla oli suuri väkijoukko vastaanottamassa tätä uuden aikakauden ihmettä: kiskoilla kulkevaa höyryjunaa.
Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Asemalle oli hyvissä ajoin saapunut paikallista väestöä, Matkun kartanon alustalaisia, torppareita, ratatöihin osallistuneita paikallisia asukkaita ja käsityöläisiä. Olipa paikalle tullut myöskin kartanon isäntäväkeä, kauppias Carl Henrik Nyströmin perhe, samoin kuin Nyströmin vävy, Emil Maunula Menosista. Oli vanhaa ja nuorta, kaikkein innokkaimpia olivat mukaan otetut lapset..."
 

    Henrik Lind tuli Lapualta perheineen ratavahdiksi Matkun asemalle kesällä 1879. Stefanus Aaltonen muutti vanhempiensa mukana Tammelasta Matkuun Kreivilän kartanon palvelukseen 1885. Hän avioitui ratavahti Lindin tyttären Idan kanssa 1893. Myöhemmin perhe on kirjattu Urjalan rippikirjaan Matkun asemalle. Stefanuksen ammatiksi on kirjattu matkunpuutarhuri.
 

Lapset tästä avioliitosta olivat:

          I.  Akseli Rudolf Aaltonen syntynyt 27 Kes 1897 Urjala Matku, ja kuollut 8 Tou1977, 80-vuotiaana.

 II.  Konduktööri Hannu Anselm Aaltonen syntynyt 5 Hel 1900 Urjala Matku. Kastettu 10 Hel 1900 Urjala. Kummit asemamies August Lind ja vaimo Emilina Urjalan Matkusta. Kuollut 12.3.1977.

        II.  Hanna Helena Aaltonen syntynyt 9 Tam 1902 Urjala Matku. Kuollut 4v 11 kk 7 pv. Haudattu 21 Jou 1906 Viipurin mlk.

         IV.  Tuure Ferdinand Aaltonen syntynyt 24 Lok 1904 Hämeenlinna Luhtiala, kastettu 6 Mar 1904 Hämeenlinna Luhtiala, ja kuollut 18 Maa 1914 Sortavala msk, 9-vuotiaana.

          V.  Konduktööri Yrjö Stefanus Aaltonen syntynyt 25 Mar 1907 Viipurin mlk. Kuollut 28 Tam 1985 Kontiolahti Pilkko, 77-vuotiaana.

         VI.  Väinö Johannes Aaltonen syntynyt 1911 Sortavala msk? Kuollut 23 Tou 1994

        VII.  Kalle (Karl) Erik Aaltonen syntynyt 1914 Sortavala msk? Kuollut 4 Jou 1964

        VII.  Toini Helena Aaltonen (Ruuhimäki) syntynyt 7 Tam 1918 Sortavalan msrk?, ja kuollut 25 Tam 1918 Sortavalan mlk.

   
                                                                                                      Kuva: Akseli Aaltosen perikunta                                                                    
                                            Aaltosen tila Sortavalan mlk Rytty Mäksialo


                                                                           Kuva: Akseli Aaltosen perikunta
    Talon isäntä Akseli Aaltonen hevosineen. Taustalla seisoo Väinö Aaltonen. Akselin poika Osmo Aaltonen kertoi että Lempi-hevonen kuoli vasta vuonna 1949.

Yrjö Aaltonen asemalta asemalle

Yrjö Aaltonen vietti nuoruutensa Sortavalan mlk. Rytyssä. Hän puhui usein myös Suikan kylästä. Tapana oli siihen aikaan, että nuoret kokoontuivat keinulle, tansseja ei hänen kertomansa mukaan kotikylällä järjestetty. Hän asui vanhempiensa luona tehden kotitilalla maanviljelystöiden ohella metsätöitä.


Rytyn asemarakennus

Sortavalan asema

Yrjö Aaltonen astuin varusmiespalvelukseen kutsunnan kautta 12.3.1928. Joukko-osasto Viipurin Rykmentti Hamina. Alikersantti 14.11.1928. Palvelusaika 1v 3kk. Kertausharjoituksiin hän osallistui 1935 ja toisen kerran vuonna 1938.
Työura Valtion rautateillä alkoi 01.04.1930, kun hän pääsi ylimääräiseksi mieheksi Suojärven asemalle. Vuosina 1930 ja 1931 hän oli pitkähköjä aikoja komennettuna Läskelä - Pitkäranta ratatyömaalle. Liittyi vanhemman veljensä ehdotuksesta Suojärven Suojeluskuntaan 1935.
Suojärvellä hän tapasi tansseissa tulevan vaimonsa Bertta Hujasen. Heidät vihittiin Suojärvellä 2.3.1936. Asuinpaikka Suojärvi Kaipaan kylä. Tästä avioliitosta syntyi kuusi lasta.
01.03.1939 hänet nimitettiin asemamieheksi Naistenjärven asemalle.

1939 asemamies Yrjö Aaltonen asui perheineen Naistenjärven asema-alueella. Perheeseen kuului kaksi lasta, Ahti ja Seija. Kun neuvostoliittolaiset sotilaat hyökkäsivät yllättäen varhain aamulla 30.11.1939, tuli perheelle äkkilähtö. Äiti silitti kotona kaikessa rauhassa pyykkiä, kun isä soitti asemalta hänelle, että laita nopeasti lapset vesikelkkaan ja ala painua tielle. Äiti kietoi nopeasti lapset viltteihin ja juoksutti heidät vesikelkassa läheiselle tielle, jossa eräs avulias hevosmies otti heidät rekeensä. Siitä alkoi perheen ensimmäinen evakkotaival.

                                                                                      Kuva: Aaltosen perikunta
Yrjö ja Bertta Aaltonen. Sylissä ennen sotaa Suojärvellä syntyneet lapset Ahti ja Seija

                                                                                                                    

                                                                           Kuva: Timo Kause  Kerrankos kirves kiveen käy
         Ensimmäinen juna saapui Naistenjärvelle syksyllä 1927. Rakennukset vasemmalta pysäkkitalo,
tavaramakasiini ja käymälä. Taustalla Naistenjärvi ja vastarannalla Neuvostoliitto.

                                                                                Kuva: Suomen Rautatiemuseo
                                            Naistenjärven asema kuvattuna ennen sotaa

    Sain nämä kuvat (kaksi kuvaa yhdistetty) sähköpostin liitteenä Keijo Kuhalta.
Tauno Ruuska kirjoitti: Kuva puhuttelee ja liikuttaa…
    Uskon olevani tässä kuvassa isää saattamassa YH:n kertausharjoituksiin 11.10 1939 aamuhämärissä aamujunalle. Kutsun saaneita seutukunnan lähtijöitä oli liikuttavan paljon. Lumihärmä ja väki puhuvat sen
puolesta. Lähtöhetki asemalla oli mieliä liikuttava. Junan lähdön lähestyessä asemalla laulettiin yhteisesti ”Jumala ompi linnamme”. Isä rutisti minua sanoen, nyt on sinun vuorosi hoitaa talossa miehen tehtävät. Viikon
kuluttua ko. hetkestä me päätimme jättää kotimme aseman lähellä toistaiseksi ja pakkasimme tavaroita parirekeen, kytkimen lehmät reen perään ja suuntasimme n. 12 km päähän Valeinkylään äidin syntymäkotiin.
    Asemarakennuksen takana vasemmalla näkyvä talo on Naistenjärven nousuaikaan valmistunut Männistön talo (Työväenyhdistyksen talo), juhlapaikka: tanssia, ravintola yms. kokoontumispaikka, kaksikerroksinen
paikka kylän korkeimmalla paikalla. Kävin siellä markkinoimassa mm. joulu- ja pääsiäiskortteja…siis yrittäjänä!

    Keijo Kuha on kertonut Naistenjärven tapahtumista:
    Äitini muistaa hyvin tapahtumat Naistenjärven koululla sodan syttyessä. Neuvostosotilaat hyökkäsivät suurella joukolla koululle, jonka kellariin oli piiloutunut noin parikymmentä paikallista siviiliä. Sotilaat löysivät piiloutuneet ja osoittivat pistimet ojossa, ettei pakenemismahdollisuutta ole.
    Pidätettyjen joukossa olivat äitini Helmi Kuha, mummoni Anna Kuha ja kahdeksanvuotias serkkuni Sylvi Kuha. Sylvi oli saanut uusia vaatteita, joita hän oli lähtenyt juosten näyttämään mummolle. Tällöin neuvostosotilas ampui tyttöä päähän. Hyökkääjät havaitsivat erehdyksen ja selittivät että he luulivat tytön lähteneen viemään jotain viestiä. Kun Sylvi oli ollut sen näköinen, että saattaisi selvitä ampumisesta, lähtivät sotilaat kuljettamaan häntä autolla Petroskoihin sairaalaan, mutta hän menehtyi matkalla

Katso Naistenjärven kartta 1939

    Yrjö Aaltonen on kertonut, että Naistenjärven kylän talot jäivät talvisodassa tuhoutumattomana venäläisille.
Kerrotaan että Jatkosodassa saksalaiset joukot valtasivat kylän takaisin pakottaen venäläiset joukot perääntymään Naistenjärven yli entisen rajan taakse. Sen jälkeen saksalaiset vetäytyivät Riuhtavaaraan lepäämään, jättäen kylään vain muutaman vartiomiehen. Niinpä venäläisten oli helppo palata kylään suurempaa vastarintaa kokematta ja polttaa koko kylä.

     Pysäkin hoitaja Knut Troberg ja asemamies Yrjö Aaltonen jäivät vihollisen selustaan, mutta onnistuivat vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen palaamaan metsiä ja soita myöten suomalaisten puolelle 20.12.1939. Knut Troberg oli työskennellyt asemalla vasta noin viikonpäivät huolehtien asemapäällikölle kuuluvista töistä. Hän oli asunut tämän ajan aseman lähellä asuvan rouva Lundgrenin luona.
Knut Trobergin laatima yksityiskohtainen raportti vihollisen hyökkäyksestä asemalle ja miesten pakomatka on esitetty sanasta-sanaa Isää etsimässä antologiassa.
Heidän pakomatkaan liittyvä mielenkiintoinen tapahtuma mainitaan myös sotapäiväkirjassa. Lähde: Ilomantsi sodassa, sivu:  http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/1212-3112.htm#2712

Nina Ranta Lohjalta on tutkinut ja kirjoittanut
Naistenjärven tapahtumista sodan syttyessä.
Julkaistu Oma Suojärvi lehdessä joulukuussa 2005.

"Raakalaisteko Naistenjärvellä heti hyökkäyksen alussa

    Otsikko on lainaus Rajan turva –lehdestä nro 11-12/1939. Artikkelin julkaisemisesta on kulut 66 vuotta, mutta sodan kauhut eivät katoa koskaan. Kertomus julkaistaan hyökkäyksestä elossa selvinneen Toivo Pöppösen pyynnöstä.

    Elettiin marraskuuta 1939 Naistenjärvellä. Kylä sijaisi Suojärvellä lähellä Venäjän rajaa ja sitä halkoi rautatie Torasjoelle. Osa suojärveläisistä oli jo lähtenyt perheineen evakkoon, pois epävarmoista oloista. Poliittiset suhteet Venäjälle olivat poikki, mutta nopeaan hyökkäykseen rajan yli ei kuitenkaan uskottu.
    Suojärven kouluille oli annettu käsky jatkaa opetustyötä. Sinikka Pöppönen oli hyväksytty Suojärven yhteiskouluun. Koulujen alkaminen oli yksi syy Pöppösen perheen palaamiseen evakosta Kaalamolta takaisin kotiseudulleen. Perheeseen kuului Isä Viktor Pöppönen (37 v.), äiti Siiri o.s. Jehkonen (30 v.) ja lapset Sinikka (11 v.) sekä Toivo (7 v.). Viktor toimi N. V. Martiskaisen kauppaliikkeiden toimitusjohtajana ja Siiri oli mukana lotta –toiminnassa.

    30.11.1939 klo 7.00
    Siirin sisar Senni oli ollut perheen luona kyläilemässä.  Viktor lähti Toivo -poikansa kanssa saattamaan Senni -tätiä Naistenjärven asemalle. Junan kulkeminen radalla sinä aamuna ei ollut varmaa, mutta reissulla oli tarkoitus käydä myös räätälillä. Toivo oli saanut uuden talvitakin, josta piti lyhentää hihoja.
    Juna saapui asemalle ja täti pääsi matkaan. Viktor-isä ja Toivo olivat ehtineet jo räätälille kun hevosmies Stephan Hamutta syöksyi ovesta sisään ja huusi: ”Nyt se alkoi!” Tykit kuuluivat jo Suojoelta asti. Viktor, Toivo ja Stephan juoksivat pikaisesti reen luokse ja lähtivät kohti kotia hakemaan äitiä sekä siskoa turvaan. Koti sijaitsi lähellä asemaa.
    Siiri ja Sinikka odottivat jo ulkona miesten tuloa. Tarpeelliset tavarat olivat valmiina laatikoissa rekeen nostamista varten, ne oli pakattu jo edelliselle evakkoreissulle.  Laatikot saatiin nopeasti kyytiin ja he olivat valmiit lähtemään pakomatkalle.
    Venäläiset olivat jo Naistenjärven asemalla. He avasivat tulen kohti kaikkia pakenevia. Isä seisoi reen perässä ohjastamassa hevosta ja häneen osui ensimmäinen luoti. Hevonen pillastui ampumisesta ja riistäytyi käsistä isän pudotessa kyydistä tielle. Äiti komensi lapset hyppäämään reestä maantien ojaan turvaan.
     Viktor oli vielä elossa ja valitti ääneen tiellä. Sinikalle tuli hätä isästään ja hän nosti päätään katsoakseen, mitä oli tapahtunut. Toivo muisti nähneensä mustan verisen marjan Sinikan otsalla. Sisko oli kuollut välittömästi päähän osuneesta luodista. Tilanne maantiellä oli kaoottinen: ihmiset pakenivat henkensä edestä, osa piiloutui lähimetsiin, osa pääsi pakenemaan jalkaisin tai hevosella ja osa jäi sille tielle.
    Myös äiti oli saanut osuman, mutta hän jaksoi vielä huolehtia lapsistaan. Toivo makasi ojassa ja äiti ryömi hänen päälleen suojaten poikaa luodeilta.  Äiti sanoi viimeisinä sanoinaan: ”Toivo, paina päätä ojaan, äiti kuolee kohta”. Toivo näki siskonsa kuolevan, kuuli, ettei isä enää valittanut maantiellä ja äiti oli menehtynyt puristaen Toivoa sylissään. 
    Ampuminen alkoi hiljetä ja venäläiset kävivät kääntämässä maassa makaavat ruumiit.  Myös Siiri käännettiin kasvot ylöspäin ja hänen sylistään löydettiin elossa oleva poika. Kuin ihmeenä Toivoon ei ollut osunut yhtään luotia. Häntä tarrattiin kauluksesta kiinni ja vietiin Venäjän puoleiselle raja-asemalle kuulusteluja varten. Toivo oli shokissa eikä pystynyt kertomaan mitään kuulusteluissa, niinpä hänet jätettiin melko nopeasti rauhaan. Naapurit tunnistivat Toivon ja saattoivat hänet isomummonsa luokse Kaitajärvelle. Anna-Stiina Onttinen oli sodan alkamisesta huolimatta päättänyt jäädä hoitamaan karjaansa kotipaikalleen. Itsepäinen isomummo oli Toivon ainoa turva ja lähin omainen.
    Toivo jäi Anna-Stiinan kotipaikalle asumaan ja odottamaan mitä sota toisi tullessaan. Alue oli venäläisten sotilaiden valloittama. Suomeen ei ollut mahdollisuutta päästä näistä oloista. Askareet kuitenkin jatkuivat lähes samanlaisina kuin ennen sotaa helmikuun alkuun asti.
    Anna-Stiinan ja Toivon matka Venäjälle Interposolskan siirtoleirille alkoi 10.2.1940 monen muun suojärveläisen matkakumppanina. Oli jätettävä kotiseutu ja lähdettävä kohti tuntematonta. Reilut kaksi kuukautta oli kulunut edellisestä järkytyksestä. Toivo ei muistellut siirtoleiriä vankilana, vaikka nälkä ja kylmyys olivat jokapäiväiset seuralaiset.
    Toukokuussa 1940 Interposolskassa pakattiin Suomeen palautettavia siirtoleiriläisiä kuorma-autonlavalle. Osa siirtoleirin väestä oli tehnyt päätöksen jäädä Venäjälle, olla palaamatta koti-Suomeen. Toivo seisoi kuorma-auton lähellä tietämättä minne hänen olisi pitänyt mennä. Viime hetkellä kuorma-autossa ollut tuttu mies huomasi Toivon ja komensi pojan nousemaan auton kyytiin. Hänen ansiostaan Toivo pääsi takaisin kotimaahansa. Osa matkasta taittui härkävaunuissa ja lukutaitoisena Toivo sai kunnian lukea paikannimiä vanhemmille kyytiläisille. Kaikki mukana olleet eivät olleet lukutaitoisia ja Toivo oli ylpeä saamastaan tehtävästä. Siirtoleiriltä Suomeen palanneet joutuivat karanteeniin Helsinkiin. Karanteenista vapauduttuaan Toivo pääsi asumaan Maikki -tätinsä luokse Iisalmeen. Myös Anna-Stiina Onttinen selvisi hengissä siirtoleiriltä Suomeen.
Viktor, Siiri ja Sinikka oli haudattu pikaisesti heti hyökkäyksen jälkeen Naistenjärven joukkohautaan. Keväällä 1943 heidän ruumiinsa siirrettiin ja siunattiin Kuikkaniemen sankarihautaan.
    Viktorin veli Vanja Pöppönen kertoi muistelmissaan tapahtumista ja oli pahoillaan Kuikkaniemen sankarihaudan kyseenalaisesta kunnosta. Häntä suretti omaisten menettämisen lisäksi hautoihin nouseva vesi, varsinkin keväisin. Vanja kävi laskemassa seppeleen veljensä haudalle heinäkuussa 1943.
    Toivo Pöppönen poistui joukostamme 6.10.2005. Hän oli kuollessaan 73-vuotias. Toivo kertoi muistoistaan kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. Tuska isän, äidin ja siskon menettämisestä ei laantunut koskaan. Tutustuin Toivoon tämän vuoden keväällä sukututkimuksen merkeissä ja olen kiitollinen että sain tuntea hänet. Jään kaipaamaan yhteisiä juttuhetkiä ja hyvää ystävää.

Viktor, Siiri, Sinikka ja Toivo Pöppösen muistoa kunnioittaen
Nina Ranta (Vanja Pöppösen tyttären tytär)"

                                           Naistenjärvi 2007                 Kuva: Matti Aaltonen

Talvisodan jälkeen Yrjö Aaltonen siirrettiin asemamieheksi Suolahden asemalle 1.5.1940.

                                      Suolahden vanha asema           Kuva: Matti Aaltonen 2007

Toisen kerran Yrjö Aaltosen perhe joutui lähtemään evakkoon 1944 Suojoen asemalta.

            Suojoen asema kuvattuna ennen sotia             Kuva: Suomen Rautatiemuseo

                   Katso Suojoen kartta: Kartta                                                                                   

    Aaltosen perheen asunto oli radan toisella puolella. Perheeseen kuului tuohon aikaa kolme lasta. Rautateiden asunnoissa oli mahdollista pitää kotieläimiä. Muista olleeni vanhempien sisarusteni kanssa laitumella paimentamassa lehmiä. Evakkoon lähdettiin sitten härkävaunussa.

     Luovutetun alueen vanha rautatiekartta. Naistenjärvi ja Suojoki.

    Seuraava asema oli Hämeessä Turku-Toijala radan varressa oleva Humppila.


  Humppilan asemarakennus 1972 (Forssa Lehti 20.10.1972) Asemarakennus paloi 17.4.1973. Humppilan asemaseutua
on kuvin ja sanoi esitetty kirjassa: Pas kattoen si. Toim. Paula Oilinki.
                                                                      
     Toinen evakkoreissu päätyi Humppilan asemalle 1944. Asuntonamme oli odotustilat asemarakennuksen oikeanpuoleisessa päädyssä. Asuntomme ikkuna on kuvassa puolittain näkyvissä kioskin takana.  Pienelle pojalle avautui heti ulko-ovelta avara ratapiha, jossa tapahtui aina ihmeellisiä asioita. Ratapihan takana oli meijerin lastauslaiturit, jonne saatoin mennä vain salaa. Mutta kaikista ihmeellisin ja tärkein oli se pieni juna, jolla oli omat kapeat raiteet. Äitini nauroi vielä vanhoilla päivillään, että lämpöisinä kesäpäivinä kuljeskelin asemalaiturilla paitasillaan ilma pöksyjä. Mutta kun kuulin pikkujunan lähestyvän asemaa, ryntäsin aina sisälle vaatimaan housuja jalkaani. Hyppää pikkujunaan!
    Terveisiä sille asemarakennuksen viereisessä rakennuksessa asuneelle näpsäkälle pikkutytölle, jonka nimeä en enää muista! Lue lisää kapearaiteisesta

  
                                                                               Kuva: Eero Aaltosen albumista                                            
Konduktöörikurssi Helsingissä 1945. Yrjö toisessa rivissä seitsemäs oikealta.

 Kuvan takana olevat nimikirjoitukset
                                                                           

  Seuraava pääteasema oli Pohjois-Karjalassa, suuren Pielisen pohjoispäässä, Nurmeksessa.


                                      Nurmeksen asema kesällä 2000   Kuva: Matti Aaltonen

                                                       
                                                                               Kuva Eero Aaltosen albumista
Aseman päivystystyöryhmä tauolla. Yrjö Aaltonen kuvassa alhaalla. Yrjön kalakaveri Simo Nieminen paistattelee päivää paljaspäin.  
Nurmeksen asemalla Yrjö Aaltonen toimi konduktöörinä eläkepäiviin asti. Mutta jälkipolvien työura rautateillä jatkui seuraavassa sukupolvessa, yliteknikkona konepajalla ja veturin päällä kuljettajana.

                                                                                    Kuva Eeron albumista.
Veturimieskurssi 1975. Eero Yrjönpoika Aaltonen seisomassa toinen oikealta.

  Toinen sukupolvi  

2. Antti (Anders) Paulsson Ruuhimäki, jonka vanhemmat olivat Paul Pettersson ja Justina Gabrielidr, syntynyt 12 Lok 1836 Urjala Kokonkylä Lähtenkorva. Anders tunnettiin myös nimellä Antti Ruuhimäki.

Tapahtumat hänen elämässään:

• Perhe muutti: Urjalasta, 5 Tou 1873, Tammelaaan.

• Muutti perh.: Tammelasta, 1885 Urjalaan Matkun kartanon Kreivilän tilalle, missä hän toimi  mm. navettavoutina

Aura -lehti 1.8.1890

Anders avioitui Anna Zachariasdotter 17 Hel 1861. Anna syntynyt 13 Tou 1833 Urjala, Kokkois Werialho, ja kuollut 27.4.1918 leskenä Sortavala, Lopola 3 84-vuotiaana.

Lapset tästä avioliitosta olivat:

          I.  Johan Andersson syntynyt 30 Jou 1863 Urjala. (Toinen kaksospojista)

1        II.  Tal. Stefanus Aaltonen (Ruuhimäki) (syntynyt 30 Jou 1863 Urjala - kuollut 6 Kes 1939 Sortavalan mlk Mäkisalon kylä)

        III.  Alexanra Ruuhimäki syntynyt 12 Mar 1866 Urjala Kokko Kalliohuhta. Puoliso Kaarle Oskar Syrjänen s.10.10.1869 Urjala.

         IV.  Amanda (Manda) Ruuhimäki syntynyt 2 Tou 1870 Urjala Kokko, Kallioluhta, ja kuollut 3 Mar 1959 Turku 89-vuotiaana. Puoliso s.26.4.1874 Huittinen, kuollut 27.12.1955 Turku

    Amanda ja Fredrik Toivosen perhekuva         Kuva Akseli Aaltosen perikunta
                                                            
 

          V.  Olka Maria Ruuhimäki syntynyt 9 Hei 1874 Tammela Pukkilan talo, ja kuollut 2 Tam 1939 Sortavala msk 64-vuotiaana. Puoliso Karl Emil Eskolin s.4.1.1873 Urjala. Jäänyt leskeksi. Vihitty toiseen avioliittoon Sortavalan msrk. 9.4.1914 Vihtori Samulinpoika Hirsjärvi

         VI. Ida Wilhelmiina Ruuhimäki syntynyt 5 Tam 1877 Tammela Gårds, kuollut marraskuussa 1950 73-vuotiaana, ja haudattu Pöytyä. Puoliso Jalmari Vallin s.27.4.1886 Urjala.

        VII.  Fanny Ester Paulsson Ruuhimäki syntynyt 25 Hel 1896 Urjala, Matku Kreivilä, ja kuollut 28 Syy 1896 Urjala, Matku Kreivilä.

3. Anna Zachariasdotter, jonka vanhemmat olivat Trp. Zachius Mickelsson ja Lisa Michelsdotter, syntynyt 13 Tou 1833 Urjala, Kokkois Werialho, ja kuollut 27.4.1918 leskenä Sortavala, Lopola 3, 84-vuotiaana.

Tapahtumat hänen elämässään:

• Muuttanut (3): Urjalasta leskenä, 9 Hel 1911, Sortavalaan.

Anna avioitui Anders Paulsson Ruuhimäki 17 Hel 1861. Anders syntynyt 12 Lok 1836 Urjala Kokonkylä Lähtenkorva. Anders tunnettiin myös nimellä Paulinpoika.
                                                  
                                                           

  Kolmas sukupolvi  

4. Paul Pettersson, jonka vanhemmat olivat Petter Paulsson ja Christina Ericsotter, syntynyt 17 Hei 1796 Tammela.

Paul avioitui Justina Gabrielidr 28 Jou 1823 Urjala. Justina syntynyt 26 Hel 1806 Tammela Kojonkylä Saviniemi ja kastettu 1 Maa 1806. Justina tunnettiin myös nimellä Stina.

Lapset tästä avioliitosta olivat:

2         I.  Anders Paulsson Ruuhimäki (syntynyt 12 Lok 1836 Urjala Kokonkylä Lähtenkorva)

         II.  Johan Henrik Paulsson syntynyt 8 Tam 1826 Urjala Saviniemi Lähtenkorva.

        III.  Adolph Paulsson syntynyt 17 Jou 1828 Urjala Kokko Lähtenkorva.

         IV.  Paulus Paulsson syntynyt 5 Huh 1837 Urjala Kokko Lähtenkorva.

          V.  Carl Paulsson syntynyt 31 Hei 1842 Urjala Kokko Lähtenkorva.

         VI.  Maija Caisa Paulsson syntynyt 1 Hei 1845 Urjala Kokko Lähtenkorva.

5. Justina Gabrielidr, jonka vanhemmat olivat Nyb.s. Gabriel Johansson ja Bd.dr. Elisa Andersson, syntynyt 26 Hel 1806 Tammela Kojonkylä Saviniemi ja kastettu 1 Maa 1806. Justina tunnettiin myös nimellä Stina.

Justina avioitui Paul Pettersson 28 Jou 1823 Urjala. Paul syntynyt 17 Hei 1796 Tammela.

6. Trp. Zachius Mickelsson syntynyt 1 Syy 1798, ja kuollut 30 Kes 1842 Urjala Kokkonkylä Werialhon talo 43-vuotiaana. Inflammat kuoli, syynä oli %s.

Trp. avioitui Lisa Michelsdotter 8 Lok 1820 Urjala. Lisa syntynyt in 1796, ja kuollut 15 Syy 1852 Urjala 56-vuotiaana.

Lapset tästä avioliitosta olivat:

          I.  Lovisa Zachariasdotter syntynyt 19 Tou 1827 Urjala, Kokkois Werialho.

         II.  ? Zachariasson syntynyt 12 Tou 1829 Urjala, Kokkois Werialho, ja kuollut 12 Tou 1829 Urjala, Kokkois Werialho.

        III.  Wilhelmiina Zachariasdotter syntynyt 13 Tou 1830 Urjala, Kokkois Werialho.

3        IV.  Anna Zachariasdotter (syntynyt 13 Tou 1833 Urjala, Kokkois Werialho - kuollut 27.4.1918 leskenä Sortavala, Lopola 3)

          V.  Zachris Zachariasson syntynyt 25 Huh 1836 Urjala, Kokkois Werialho.

7. Lisa Michelsdotter syntynyt in 1796, ja kuollut 15 Syy 1852 Urjala 56-vuotiaana.

Lisa avioitui Trp. Zachius Mickelsson 8 Lok 1820 Urjala. Trp. syntynyt 1 Syy 1798, ja kuollut 30 Kes 1842 Urjala Kokkonkylä Werialhon talo 43-vuotiaana. Inflammat kuoli, syynä oli %s.

  Neljäs sukupolvi  

8. Petter Paulsson, jonka vanhemmat olivat Tuntematon ja Tuntematon, syntynyt in 1756, ja kuollut 11 Syy 1836 Tammela Liesjärvi Joensuu 80-vuotiaana.

Petter avioitui Christina Ericsotter 17 Jou 1784 Somerniemi. Christina syntynyt 9 Hel 1756, ja kuollut 13 Hel 1830 Tammela Liesjärvi Joensuu 74-vuotiaana.

Lapset tästä avioliitosta olivat:

4         I.  Paul Pettersson (syntynyt 17 Hei 1796 Tammela)

         II.  Catharina Pettersson syntynyt 3 Lok 1786 Tammela Turpo. Catharina tunnettiin myös nimellä Pettersson.

        III.  Ericus Pettersson syntynyt 9 Tou 1792 Tammela PortasTurpo, ja kuollut 30 Hei 1794 Tammela Turpo 2-vuotiaana. Ericus tunnettiin myös nimellä Pehrsson.

         IV.  Anna Maria Pettersson syntynyt 25 Jou 1792 Tammela Turpo.

          V.  Christina Pettersson syntynyt 20 Hei 1799 Tammela Portas Turpo.

         VI.  Mickel Pettersson syntynyt 4 Lok 1800 Tammela Turpo.

9. Christina Ericsotter syntynyt 9 Hel 1756, ja kuollut 13 Hel 1830 Tammela Liesjärvi Joensuu 74-vuotiaana.

Christina avioitui Petter Paulsson 17 Jou 1784 Somerniemi. Petter syntynyt in 1756, ja kuollut 11 Syy 1836 Tammela Liesjärvi Joensuu 80-vuotiaana.

10. Nyb.s. Gabriel Johansson syntynyt 7 Maa 1781 Tammela Salois Ollila, kuollut 14 Hei 1821 Koijärven pitäjässä. Katso Koijärven talohaltialuettelo: (Lähde Lasse Iso-Iivari 30.4.2006) http://users.utu.fi/isoi/talot/koijarvi.htm

Gabriel avioitui Bd.dr. Elisa Andersson 8 Tam 1805 Tammela; Kojo Saviniemi/Kytö Hannula. Elisa syntynyt 13 Tam 1781 Tammela Kytö Hannula.

Lapsi tästä avioliitosta oli:

5         I.  Justina Gabrielidr (syntynyt 26 Hel 1806 Tammela Kojonkylä Saviniemi)

11. Bd.dr. Elisa Andersson, jonka vanhemmat olivat Bd. Anders Matson ja Bd.dr Cristina Jacobsdotter, syntynyt 13 Tam 1781 Tammela Kytö Hannula.

Elisa avioitui Nyb.s. Gabriel Johansson 8 Tam 1805 Tammela; Kojo Saviniemi/Kytö Hannula. Gabriel syntynyt 21 Tou 1781 Tammela Kytö Kirstilä.

  Viides sukupolvi

22. Bd. Anders Matson syntynyt in 1755 Tammela.

Anders avioitui Bd.dr Cristina Jacobsdotter 16 Lok 1778 Tammela Kytö Hannulla/Luntila Houkka. Cristina syntynyt in 1759 Tammela.

Lapsi tästä avioliitosta oli:

11        I.  Bd.dr. Elisa Andersson (syntynyt 13 Tam 1781 Tammela Kytö Hannula)

23. Bd.dr Cristina Jacobsdotter syntynyt in 1759 Tammela.

Cristina avioitui Bd. Anders Matson 16 Lok 1778 Tammela Kytö Hannulla/Luntila Houkka. Anders syntynyt in 1755 Tammela.