Kärrylenkki Veltsun kanssa 20.9.2003

Tässä kuvakertomus ajolenkkiin valmistautumisesta Veltsun kanssa. Siskoni Katri suostui kuvaamaan operaation.

Ulkona oli nätti syyspäivä, joten päätin ottaa Veltsun pitkästä aikaa käsittelyyn. Heti ensimmäisessä kuvassa tarkkasilmäinen hevostyttö huomaa ilmiselvän virheen: "Toihan taluttaa tota aasia väärältä puolelta!" Myönnän virheeni, mutta ei sillä ole mitään väliä kummalta puolelta taluttaa.

Seppo jäi tapansa mukaan vinkumaan tarhaan, läheisriippuvainen kun on.

Ensi töikseni avasin Veltsun hännässä olleen letin, joka olikin ollut siinä kokonaisen viikon. Aika kivat kiharat siitä tulikin.

Sitten vähän harjataan hiekkapölyjä pois, sitä ei olekaan ihan niin vähän. Veltsu tykkää kun kaulaa ja ryntäitä harjailee...

Silat selkään, vatsavyö kireälle ja häntäremmi kiinni, tästä Veltsu ei tykkää yhtään...

Nyt on jo saatu valjaatkin kokonaisuudessaan päälle, eivät sovi kovin hyvin tuon isokokoisen mahan takia (dieetistä huolimatta). Dieetin takia poni laihtuu mutta Veltsun maha ei vaan pienene. No ei se laihtuminen ponillekaan pahaa tee, heinämaha joutaakin hävitä talveksi. Minä lämmittelen kuolaimia taaempana, eipä tiennyt aasi mihin joutuu.

Sitten kuolaimet suuhun. Veltsu ottaa nätisti kun tunkee peukun sen hammaslomaan. Poskihihnat olen pidentänyt hetkeksi jotta korvat mahtuisivat ilman tuskia omille paikoilleen.

Sitten kaikki suitsien remmit kireälle, varsinkin turpis ettei veltsu auo turhaan isoa turpaansa tai syö pusikoita.

Apua, nyt ne jo tuo niitä saakelin kärryjä!!

Veltsu seisoo nätisti paikallaan kun laitetaan aisat silojen lenkkeihin.

Sitten remmit kiinni ja kireälle, eihän haluta että kärryt heiluu holtittomasti eestaas, eikä Veltsu tykkää sellaisesta ollenkaan.

Sitten kun ohjatkin on saatu pujotettua paikalleen, voikin riimun irrottaa, peruuttaa nätisti pari askelta ja kääntyä ympäri. Veltsu osaa myös seisoa paikallaan sen ajan että kärryihin pääsee kuskikin mukaan (mitä Seppo ei ikinä tee ilman vekslaamista) ja osaa lähteä liikkeelle maiskautuksesta. Velmun korvatkin kääntyvät automaattisesti eteenpäin kun lähdetään pihasta pois eikä se välitä yhtään Sepon epätoivoisista huudoista laitumen puolella.

Ja tässä vielä epätoivoinen yritys poseerata kameralle, eihän se suostu nurmikolla ollessaan seisomaan pää pystyssä jos on mahdollisuus ottaa ruohoa suuhun. No mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa.