Aasin valitseminen

Aaseja on olemassa kaiken kokoisina, värisinä ja muotoisina. Luonteita aaseilla on vähintään yhtä monta kuin aasejakin, jokainen on omalla tavallaan ihana. Suomessa valinnanvaraa on vielä huonosti, eli on usein ostettava se aasi joka on tarjolla koska seuraavaa saa odottaa pitkäänkin. Ennen aasin hankintaa voi kuitenkin miettiä eräitä tärkeitä seikkoja kuten sitä, mihin käyttöön aasi on tulossa, halutaanko varsa vai jo aikuinen ja onko aikeissa teettää joskus varsoja. Kasvatukseen käytettävän aasin tulisi olla hyvärakenteinen jotta se saisi maailmaan lisää hyvärakenteisia ja terveitä varsoja.

Aasin luonne on varmasti aasin tärkein asia, sillä vaikka aasi olisikin vain lemmikkinä, on sen ja sen emännän elämä vaikeaa jos aasi ei olekaan kiltti, ystävällinen tai halukas miellyttämään omaa ihmistään. Aasi tulee elämänsä aikana tapaamaan uusia ihmisiä ja eläimiä ja yleensä sitä myös joudutaan kuljettamaan kodin ulkopuolelle eläinlääkärille tai tapahtumiin. Moni aasin omistaja löytää lisäksi itsensä antamassa talutusratsastusta naapuruston lapsikatraalle.. Looking After a Donkey -kirjan kirjoittaja Dorothy Morris kertoo kuinka tärkeää aasin totutus erilaisiin asioihin on, he jättävät aasinsa näyttelypaikalla ja tapahtumissa karsinoiden eteen kiinni ja kehästä palattuaan ovat löytäneet vieraita lapsia aasien luota, joku kiipeää aasin takajalkaa pitkin samalla kun toinen istuu sen mahan alla. Aasi ei ole tilanteesta moksiskaan ja omistajien on helppo jättää aasi muiden käsiin kun tietää sen käyttäytyvän hyvin myös vieraiden seurassa.

Aasi pitäisikin pienestä pitäen totuttaa erilaisiin asioihin joita se tulee tapaamaan elämänsä aikana, mieluiten jo sen varsakodissa. Pikkuaasia tulee käsitellä sen syntymästä lähtien ja viettää paljon aikaa emän ja varsan kanssa, riippuen tietenkin emän reaktioista (osa varsoneista tammoista käyttäytyy hyvin suojelevasti varsojaan kohtaan). Pikkuaasi perii luonteen vanhemmiltaan ja oppii syntymästään lähtien käyttäytymismalleja emältään. Säikyn tamman varsastakin tulee yleensä säikky, luottavaisen tamman varsa taas mieltää ihmiset heti omaan elämäänsä kuuluvaksi ja sen käsittely tulevaisuudessa tulee olemaan helpompaa. Aasin omat luonteenpiirteet pysyvät aasissa koko sen elämän ajan vaikka koulutuksella sen muuta käyttäytymistä saadaankin muokattua.

Aasin vanhempiin, tai ainakin emään, kannattaa tutustua jos mahdollista mutta aasin luonne paljastuu nopeasti pelkästään aasia tarkkailemalla. Suurin osa aaseista on kiinnostuneita ihmisistä ja myös vieraista sellaisista, yleensä aasi tuleekin luokse kun sitä menee tervehtimään laitumelle. Aasin pitäisi vähintään seisoa paikallaan kun sen luokse rauhallisesti menee. Kauemmas kävelevän aasin kanssa voi olla odotettavissa ongelmia, ellei aasilla sellaisia jo ole (kuten eläinrääkkäystapauksilla on). Aasin tulee antaa koskettaa itseään joka puolelta ja antaa nostaa kavionsa ongelmitta. Korviin koskeminen on monelle aasille kauhistus, niitä on voitu nuorempana kovakouraisesti vetää korvista (kukapa ei haluaisi räplätä aasien korvia..) tai sen emällä on ollut vastaavanlaisia kokemuksia jotka se on siirtänyt jälkeläiseensäkin. Potkiminen on mahdollista karsia nuorelta aasilta pois, vanhemmalle se on voinut tulla pelkkä tapa jonka pois saaminen on vaikeampaa. Höhelö aasi, joka haluaa tulla syliin, talloo varpaat ja tönii on luultavasti pidetty pumpulissa ilman varsinaista koulutusta.

Aaseillakin voi olla piileviä vikoja joista myyjä ei halua kertoa tai ei tiedä niistä. Eläinlääkärin voi pyytää tekemään aasillekin ostotarkastuksen, kaviokuumeisten etukaviot kannattaa kuvauttaa kavioluun tilanteen toteamista varten. Eläinlääkäri osaa lisäksi tarkastaa aasin iän sen hampaista, pikkuvikaisesta eläkeikäisestä aasista ei tietenkään kannata maksaa samaa summaa kuin samantasoisesta terveestä ja nuoresta aasista.

Aasin iälläkin on väliä, varsaan pystyy luomaan ainutlaatuisen suhteen heti kun se noin 9-12 kuukauden ikäisenä vieroitetaan emästään (luonnossa aasivarsa pysyy emänsä kanssa seuraavan varsan tuloon asti eli pari vuotta). Varsan kanssa on tosin odoteltava pitkään ennen kärryttelyn tai ratsastuksen aloittamista, mutta ainakin molemmat taidot voi itse opettaa varsalle kunnolla. Aasin kärrykoulutuksen voi aloittaa jo pari-kolmivuotiaana ja ajella kunnolla nelivuotiaalla mutta aasi on kropaltaan täysikasvuinen vasta viisi-kuusivuotiaana, jolloin selkään voi ensimmäisen kerran laittaa lastia. Pitkäikäisten aasien salaisuus on juuri siinä, että ne ovat saaneet rauhassa kasvaa aikuisiksi ilman liian aikaista rasitusta.

Oli aasi syntynyt minä päivänä vuodesta tahansa, katsotaan sen ikääntyvän aina tammikuun ensimmäinen päivä kuten hevosetkin, eli vaikka aasi täyttäisi virallisesti kolme kesäkuussa katsotaan sen olevan kolmivuotias jo saman vuoden tammikuusta lähtien. Osa varsoista vieroitetaan puolivuotiaina vaikka silloin varsa ei vielä ole oppinut kaikkea opittavaa emältään. Varsinkin jos se puolivuotiaana joutuu vieraaseen paikkaan ilman aasi- tai ponikaveria voi myöhemmin olla odotettavissa ongelmia. Ei ole keneltäkään pois jos varsa saa olla emänsä kanssa vuotiaaksi, silloin tamma itsekin alkaa itsekin vieroittaa varsaansa. Varsan voi antaa olla emänsä kanssa jos se vain on mahdollista, ei ole mitenkään huolestuttavaa jos varsa imaisee viimeiset maidot vuoden ikäisenä kun se on lähdössä uuteen kotiin.

Luonnossa aasitamma synnyttää varsan vain joka toinen vuosi, vuoden ajan se imettää varsaansa ja seuraavan vuoden kantaa seuraavaa varsaa samalla kun vanha varsa vielä seuraa vieressä. Orivarsat tulevat sukukypsiksi ja ne ajetaan villiaasilaumasta parivuotiaina, elleivät ne ymmärrä itse lähteä. Kotioloissa orivarsa on erotettava emästään ennen sen sukukypsäksi tulemista vahinkojen välttämiseksi.

Aasivarsa ei ole mitenkään helpommin koulutettavissa kuin ponivarsa, tietoa on hankittava paljon koska juuri varsa-aikojen kokemuksien perusteella aasista kasvaa joko hyväkäytöksinen yksilö tai tulevaisuuden varma kodinvaihtaja. Varsan kouluttaminen vaatii lisäksi aikaa ja aasi- tai ponikaverin varsinkin jos varsa on vieroitettu alle vuoden ikäisenä. Puolivuotias ruppana haluaisi tukeutua omistajaansa, mutta moniko omistaja on valmis muuttamaan talliin. Pitää huomioida että uuteen kotiin lähtiessä aasivarsalta jää taakse kaikki johon se on tottunut, oma emä, muut eläimet, tutut ihmiset, ympäristön, ruuan ja se voi hyvinkin olla aluksi pelokas, epävarma ja yksinäinen uudessa paikassa. Aasi vaatiikin tulonsa jälkeen paljon huomiota uusilta omistajiltaan mutta myös ehdottomasti lajitoveriensa seuraa. Varsinkin aasivarsa, joka vielä totuttelee rooliinsa, vaatii esikuvan mallikseen. Lisäksi eläinsuojelumääräyksetkin velvoittavat järjestämään hevoseläimille sosiaalisia kontakteja toistensa kanssa.

Kolmivuotiaaksi asti aasi pysyy eloisana ja nuorena ja jossain vaiheessa on odotettavissa kasvukipuja ja nuoruuden kapinaa. Jääräpäisinäkin kausina aasia on käsiteltävä ja koulutettava, ei voi sysätä aasia "pellolle" pariksi vuodeksi järkiintymään. Aasi tarvitsee lisäksi säännöllistä liikuntaa taluttaen että se pysyy hyvässä kunnossa. Liikuntaa antaa tehokkaasti lisäksi saman ikäinen tai nuorempi tarhakaveri.

Kuuden-seitsemän vuoden iässä aasi tulee täysikasvuiseksi ja sillä voi silloin täysipainoisesti ratsastaa ja ajaa ja sitä voi lisäksi käyttää siitokseen. Ei ole suotavaa käyttää nuorempaa aasia, joka ei vielä ole täysikasvuinen. Varsan odottaminen ja kantaminen rasittaa emänkin elimistöä ja tekee hallaa jos emän oma kasvu on vielä kesken. Aikuisena aasin nuoruuden energia on lisäksi kulutettu loppuun ja käsittely helpottuu.

Dorothy Morrisin kokemuksien mukaan neljätoistavuotias ja sitä vanhemmat aasit ovat parhaassa iässään, ne ovat rauhallisia, hitaampia ja harkitsevampia liikkeiltään mutta silti ne vielä nauttivat reippaasta liikunnasta. 25-vuotiaat ja sitä vanhemmat aasit alkavat tulla eläkeikään. Yleensä aasit elävät noin 30-vuotiaiksi, mutta nelikymppinen aasi ei ole harvinainen jos se on nuorena saanut hyvän startin elämälleen eivätkä onnistuneet saamaan kaviokuumetta tai muuta vakavaa sairautta.

Pihtikinttuisuus on häviämässä aaseilta kasvatuksen tuloksena.

Aasin sukupuoli on tärkeää silloin jos haaveissa on joskus kasvattaa aasivarsoja, normaalikäytössä sukupuolella ei ole niin väliä mutta oriaasi voi olla hyvinkin "yliseksuaalinen" ja aivan eri luokkaa ponioriin kanssa. Jotkut aasioriit muuttuvat villiaaseiksi muita kaviokkaita, tietenkin erityisesti tammoja, nähtyään ja sellaisen käsittely ei ilman taitoa ja lihasvoimaa onnistu. Jatkuva tammojen kyttäys rasittaa oriakin, se voi ravata laitumella ympäriinsä, varsinkin jos se tallilla on sijoitettu erilleen hevosista ilman kaveria. Muita oreja kohtaan aasiori voi käyttäytyä hyvinkin aggressiivisesti jos lähistöllä on tammoja, mutta pelkässä ori ja ruunaporukassa elämä on leppoisaa. Osa oreista ei aidoissa pysy jos se haistaa ja kuulee tammat, olivatpa ne kiimassa tai eivät, naapuritallilta.

Tamma voi ajoittain kärsiä kiimoista eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa ihmisten touhut. Osalla kiimat tulevat selkeinä näkyville ja muuttavat tamman käyttäytymistä täysin, osalla kiimaa ei edes huomaa. Tammoilla on kiima normaalisti kolmen viikon välein vuoden ympäri ja se voi olla vahvempi keväisin. Ruuna on vapaa molempien sukupuolien ongelmista ja siitä saakin leppoisan ja reippaan kaverin joka ei turhia hötkyile. Ruunan ajatukset ovat joko ruuassa tai sen omistajassa ja se tulee hyvin toimeen aasilaumassa. Aasiori kannattaa ruunauttaa jos sille ei suunnitella siitosuraa tai jos se on tulossa koko perheen lemmikiksi. Siitosaasilta taas toivotaan Suomenkin kokoisessa maassa hyvää rakennetta ja luonnetta.

Aasin mukana seuraavat aasin lisäksi sen paperit. Jokainen aasi on syntynyt jostain tammasta ja isästä on useimmiten tieto. Myyjältä kannattaa ehdottomasti pyytää kaikki informaatio aasista edellisiä omistajia myöten. Suomessa on helppo huijata aasin ikä, koulutustausta ja sukutaulu koska aaseja ei rekisteröidä eikä siruteta. Aasin sukutaulu voi tuntua turhalta, mutta sillä on suuresti merkitystä jos tamman koskaan aikoo astuttaa. Suvun tuntemuksella vältetään astutukset esimerkiksi tamman oman isän kanssa. Ulkomailta tuoduilla aaseilla on aina sukutaulu ja muut paperit, Briteissä ja Ruotsissa aasit rekisteröidään.

Koko, tai tuleva sellainen, on tärkeä kriteeri aasin luonteen ja iän lisäksi, eihän ratsuksi voi ostaa miniatyyriaasia. Koolla on tietenkin väliä aasin tulevan ammatin takia, ollaanko ostamassa vain lemmikkiä, joka voi olla pienempikin vai isompaa aasia ratsuksi? Suomessa aasit ovat keskimäärin reilun metrin korkuisia ja minejä on helpommin saatavilla kuin isompia aaseja. Ison aasin hankinnassa kannattaa ottaa yhteyttä ihmisiin, jotka maahantuovat aaseja ulkomailta, Suomessa isompia aaseja on hyvin vähän ja tarjontaa sitäkin vähemmän.

Todelliset miniaasit ovat melko harvinaisia, miniaasiksi lasketaan alle 90 cm korkea aasi ja ne on yleensä tuotava ulkomailta. Kymmenen senttiä on kuitenkin pieni muutos aasin korkeudessa, metrin korkuisia on saatavilla Suomessakin. Isommat aasit ovat tietenkin vahvempia kuin pienet ja jaksavat kantaa ja vetää painavampia taakkoja mutta tarvitsevat vastaavasti enemmän ruokaa ja isommat laitumet.

Jokaisella on mieliväri aaseillakin, suurin osa Suomen aaseista on harmaita eli hevoskielessä hiirakkoja, seuraavaksi eniten on erisävyisiä ruskeita ja lopuksi kirjavia. Aasin väri voi vuodenaikojen mukaan vaihdella, kesällä ostettu upea musta aasi muuttuu talvella ruskeaksi. Risti on näkyvissä harmailla ja ruskeilla aaseilla, kirjavilla ristiä voi näkyä värillisissä laikuissa. Kimot aasit ovat pohjoisessa harvinaisempia. Kimot ja lehmänkirjavat aasit on jalostettu egyptin tai damaskuksen aaseista, alueilla on arvostettu kaunista, siroa ja kimoa aasia. Erikoinen väri voi lisätä aasiin hintaa, niiden jalostus on vaikeampaa koska kanta on pieni.

Valkoiset aasit eivät ole harvinaisia, Etelä-Espanjassa Mijaksessa on jopa jalostettu oma valkoinen aasirotu. Valkoinen aasi on hevoskielessä dominanttivalkoinen ja sillä voi näkyä vaaleanpunaista ihoa turvassa ja silmänympäryksissä. Valkoiset aasit ovat kauniita mutta vaikeita pitää puhtaan valkoisina… Ruskeiden aasien väri vaihtelee kovasti punaisesta tummanruskeaan. Ristin värikin vaihtelee täysin mustasta ruskeaan ja on samaa väriä aasin harjan ja häntäjouhien kanssa. Aaseilla voi lisäksi olla seepraraitoja jaloissaan, joita näkee aasien lisäksi alkukantaisilla poniroduilla.

Melkein kaikilla aaseilla on maha, rinta, jalkojen sisäsivut, turpa ja silmänympärykset vaaleammat kuin muu aasi, harmailla yleensä ihan valkoiset. On jalostettu lisäksi tummia aaseja, joilla valkoisia merkkejä ei ole. Rotu on bulgarian aasi ja jalostustyön takana on Lady Plurenten. Aaseja on kuulemma käytetty salakuljetukseen mailla ja mannuilla eikä niitä ole nähty koska valkoiset merkit eivät ole ilmiantaneet niitä.

Tulevan aasin luonnetta, käyttöä, ikää ja väriä voi ja pitääkin suunnitella ennen aasin hankintaa. Usein aasien kanssa voi kuitenkin käydä niin että se onkin aasi, joka valitsee omistajansa. Isommasta aasilaumasta tulijoita ontuu katsomaan kaviokuumeesta kärsivä onneton reppana joka vain haluaisi oman rakastavan kodin.

Lähteenä on käytetty kirjaa Looking After a Donkey, jonka on kirjoittanut Dorothy Morris vuonna 1988. Lisäksi tekstiin ovat vaikuttaneet omat kokemukset ja tiedot aaseista