|
|
Hankkisinko aasin?Aasi voi olla mukava ja rauhallinen ratsu lapsille, rohkea ja valpas laumanvahti lampaille tai vuohille, erikoisempi ruohonleikkuri pihamaalle tai vaikkapa ilmeikäs maskotti hevostallille tai maatilalle. Aasien suosio on vahvassa kasvussa Suomessa, ollut koko 2000-luvun ajan. Suomessa aasi on pääassa lemmikkinä, vaikka aasilla olisi myös monia muita käyttömahdollisuuksia; aasi oppii nopeasti uusia asioita ja voi vaikkapa tehdä pieniä maatöitä vetäen auraa tai kantamaan taakkoja. Isossa-Britanniassa sekä Irlannissa aasin käyttöä on lisätty tiedottamalla aasin monipuolisuudesta ihmisille ja järjestämällä koulutustilaisuuksia. Aaseja on Brittein saarilla tosin muutenkin rutkasti enemmän kuin Suomessa. Suomessa aasin tehokasta käyttöä haittaavat ehdottomasti varusteiden puuttuminen. Shettisten varusteet ovat muuten passelit, ja tavalliset rintavaljaat ovatkin helppo käydä ostamassa, mutta muita varusteita ei ilman ulkomailta tilaamista tahdo löytyä. Onni on mukana tässäkin, minishettisten yleistyessä voivat aasien omistajat hyödyntää shettisvarusteita. Suomessa aasit ovat keskimäärin metrin korkuisia, metrin korkuinen aasi jaksaa kantaa maksimissaan 45 kilon painoista ratsastajaa. 110 senttinen aasi taas jaksaa kantaa jo 60 kiloa. Jos säkäkorkeus on yli 120 cm, voi selkään hypätä jopa 70 kiloinen ratsastaja. Aasin painorajan voi laskea itsekin (SIGEFin mukaan): 20 % aasin painosta tai ellei sen painoa tiedä niin 5/6 säkäkorkeudesta sentteinä miinus 50. Eli jos aasi painaa 300 kiloa, voi sillä ratsastaa 60 kiloinen ihminen. Jos korkeutta on 100 cm saadaan ratsastajan maksimipainoksi 33 kiloa. Tulevan ratsastajan painoa kannattaa miettiä jo aasia hankkiessa. 
Ratsastuksen "onnistuminen" riippuu aasin aikaisemmista kokemuksista sekä tietty nykyisestä koulutuksesta. Välillä voit löytää itsesi keskeltä pajupuskaa ja joskus juntataan varmasti takapuoli menosuuntaan keskellä vilkasta risteystä. Aasi on kuitenkin mahdollista saada kulkemaan "oikein" ja kuuliaisesti jos luottamus ratsastajaan on kunnossa. Isossa-Britanniassa järjestetään jopa koulu- ja esteratsastuskilpailuja aaseille, selässä ratsastavat lapset. Aasi on täysikasvuonen vasta nelivuotiaana, sitä nuoremmilla ei pitäisi ratsastaa, Aasi jää varmasti joskus ratsastajalleen pieneksi, hyvin varteenotettava vaihtoehto ratsastukselle on ajaminen, pieniä shettisten kärryjä voi saada halvallakin ja shettisten rintavaljaat ovat täysin passelit aaseillekin. Ratsastuskoulutuksen jälkeen aasi oppii kärryilyn nopeasti ja varmasti nauttii päästessään pois kotinurkilta. Kolmas tehokas liikutuskeino ovat pitkät rauhalliset kävelylenkit aasin kanssa. Matkalla ei tarvitse turhia hätiköidä ja aasi voi tarvittaessa kantaa selässään evästarpeet piknikpaikalle. Jos hevonen ja poni ovat laumaeläimiä, on aasi ehdottomasti kaverieläin. Aasilaumassa aasit muodostavat toistensa kanssa vahvoja ystävyyssuhteita kun taas lauman sisäinen hierarkia voi olla löysempi kuin hevosten vastaava. Suositellaankin aina lauttamaan isompaan laumaan vähintään kaksi aasia, yksi aasi ponilaumassa luultavasti jääkin yksin ponien rapsuttaessa toisiaan. Toisaalta taas yksi poni ja yksi aasi tulevat varmasti loistavasti juttuun. Yksinäiselle kavioeläimelle aasi on hyvä seuraneito, mutta on aina muistettava etteivät kaikki hevoset tai ponit suhtaudu kiljuviin aaseihin ystävällisesti. Ihmisiä kohtaan aasi on usein lempeä, pienet lapset saavat leikkiä aasin mahan alla ja roikkua hännässä. Aasi kuitenkin mielellään haluaa sen yhden "oman" ihmisen, johon se luottaa täysin ja jonka perässä aasi kulkee vaikka mistä vaaroista! Yhteisen sävelen löytymiseen voi aasista ja omistajasta riippuen mennä viikosta kokonaiseen vuoteen, mutta kun se löytyy on aasi erittäin helppo käsitellä siitä eteenpäin. Aaseja verrataan melkein aina hevosiin, suurista eroista huolimatta, päivittäisen hoidon ja ruokinnan suhteen ne kuitenkin ovat samanlaisia. Perusruokana aasillekin on heinä, kuiva heinä mieluiten sekä raikas juomavesi, jonka voi talvella tarjoilla lämpimänä. Kauraa tai muita väkirehuja aasi ei kuitenkaan tarvitse, ellei kanna tai imetä varsaansa. Aasia ei tarvitse (eikä yleensä voikaan) kengittää, kaviot ovat niin vahvaa ainetta ettei ole pelkoa niiden kulumisesta liikaa ja toisaalta voi olla vaikeaa löytää kengittäjä joka osaisi muotoilla aasin kavioon sopivan kengän, ponikengät ovat muodoltaan liian pyöreitä. Kaviot on kuitenkin vuolutettava säännöllisesti, vähintään kolmen kuukauden välein. Hintaa operaatiolle voi tulla kahdestakymmenestä jopa viiteenkymmeneen euroa per kerta. Aasin madotuksista on huolehdittava, hevosten matolääkkeet sopivat hyvin tähän. Madotus on annettava ainakin kahdesti vuodessa, syksyllä ja kesällä. Jos laitumella on muita kaviokkaita, madotetaan aasi niiden kanssa samaan aikaan. Paljon kohuttu keuhkomatokin kuolee viimeistään säännöllisillä madotuksilla, jos se aasissa on ollut. Kokemukset hevosista ja poneista ovat pelkkää plussaa aasin hankinnan kannalta, niin samanlaisia nämä elämet keskenään ovat. Aasi ei voi seistä talvea karsinassaan lypsylehmän tavoin eikä laiduntaa pihalla narun päässä kuten vuohi tai lammas. Kaviot on hoidettava huolella, ei riitä että päät nipsaistaan pois pari kertaa vuodessa naapurin isännän toimesta. Talviaikana aasi tarvitsee laadukasta ja ehdottomasti homeetonta heinää, heinä voi olla astetta köyhempää ravintoarvoiltaan kuin hevosille annettava tai siihen voi sekoittaa joukkoon hieman olkea parantamaan ruuansulatusta. Paras heinä aasille olisi kesannolta peräisin, mukana runsaasti erilaisia kasveja pelkän timotein sijaan. Luonnollista hevosmiestaitoa voidaan käyttä koulutuksessa aasinkin kanssa (kuva), harjoitukset parantavat sekä aasin että omistajan yhteisymmärrystä, omistaja oppii huomaamaan miten aasi ymmärtää kehonkielen ja toimiiko aasi sittenkään samanlailla kuin hevonen. 
Aasin asuinpaikka on talli ja tallissa aasin oma karsina. Karsinan vähimmäismitat ovat samat kuin hevosten ja ponien ja perustuvat aasin säkäkorkeuteen. Jos tilaa kuitenkin on, on vain suositeltavaa tehdä aasille mahdollisimman iso karsina. Karsinan vähimmäismitat: jos aasi on alle 108 cm korkea, on karsinan pinta-alan oltava 4m² ja jos aasi on 108-130 senttinen, on karsinan pa:n oltava 5m². Tallissa ei saa vetää, ilma ei saa olla kosteaa tai ammoniakkipitoista ja tallissa on talvellakin oltava lämpötila nollan tienoilla. Mikään vanha vetoinen lato ei siis käy aasin kodiksi. Karsina kannattaa sisutaa runsaalla määrällä purua tai turvetta, sitä voi hyvinkin olla puoli metriä. Aasi kuitenkin tekee tarpeensa samaan nurkkaan, joten se ei tule koskaan likaamaan kaikkia purujaan. Kimppakarsinassakin aasit tekevät tarpeensa samaan nurkkaan. Aasi tarvitsee tallin lisäksi laitumen, mielellään mahdollisimman ison. Suorakaiteen muotoinen putkitarha on aasin mielestä jotain erittäin tylsää, paras paikka aasille olisi laidun, jossa on mukana myös metsää tai edes jotain pusikkoa. Metsäpala pysyy yllättävän siistinä aasien talloessa ja syödessä pajuntaimet. Talvella aasi voi hyvin ulkoilla samalla tutulla laitumellaan. Laidun tarvitsee myös katoksen tuulta ja sadetta vastaan. Vesisadetta aasit inhoavat. Aasi kestää pakkastakin hyvin, se voi ulkoilla talvellakin joka päivä, mutta aasin ehdoilla. Omistaja huomaa varmasti aasistaan jos se palelee ja osaa loimittaa aasinsa. Kun pakkasta on -20 tai enemmän riittää aasille ulkoiluksi pari tuntia päivässä, aasi voi jopa kieltäytyä astumasta tallista ulos kovemmilla pakkasilla. Aasin sukupuolella on väliä. Oriit ovat erittäin kiinnostuneita muista aaseista, hevosista sekä poneista niiden sukupuoleen katsomatta. Ori voi olla erittäin hankala käsitelvävä jos lähistöllä on muita kaviokkaita. Jos taas kotona sattuu olemaan vain esimerkiksi oriaasi sekä poniruuna, tulevat ne varmasti hyvin juttuun ja ovat helppoja käsitellä. Oriit ovat kuitenkin onnellisimpia saadessaan oman lauman, tai edes yhden tamman jonka kosiskeluun ne voivat kuluttaa kaiken energiansa. Nuorena hankitun oriaasin ruunauttamista kannattaa todellakin miettiä jos aasille ei suunnitella siitosuraa. Aasin hankkimista suunnitellessa on mietittävä tarkkaan, miksi haluaa juuri aasin. Tuleeko se lasten ratsuksi? Mitä jos aasista ei yrityksistä huolimatta tulekaan unelmaratsua? Mitä jos lapsen kärsivällisyys ei riitä ja aasista tuleekin "ihan tyhmä"? Entä sitten kun lapset kasvavat sille liian isoiksi? Aasi elää hyvällä hoidolla ainakin 30-vuotiaaksi, oletko valmis huolehtimaan siitä koko sen elämän ajan tai etsimään sille luotettavan kodin jos itse joudut luopumaan siitä syystä tai toisesta? Aasi rakastaa luottoihmistään, sille on paha paikka joutua uuteen vieraaseen paikkaan, harvemmin se edes pääsee paikkaan, jossa olisi aasikavereita. Niin, ja se hinta. Aasit maksavat 1000 euroa ja siitä ylöspäin. Tutustuthan myös Maa ja Metsätalousministeriön hevosten pidolle asetettaviin eläinsuojelumääräyksiin, jotka koskevat myös aaseja. Sivu on osoitteessa http://www.mmm.fi/el/laki/F/F24.html Lähteet: |
|
| © Kaisa Määttänen 2000-2006
|