Aasin hoitaminen

Aasin hoito ja hyvinvointi vaatii saman panostuksen, vaivan ja ajan kuin minkä tahansa muun kaviokkaan hoito. Kukapa jättäisi kalliin kilpahevosensa oman onnensa nojaan pieneen postimerkkitarhaan ja ruokkisi sen vain kerran päivässä? Aasi tyytyy ruokinnassaan vähempään kuin shettis, mutta se vaatii vähintään saman hoidon ja huolenpidon.

Päivittäiset hoitotoimenpiteet voisivat olla seuraavat:

Aamulla vie aasille ämpärillinen puhdasta vettä laitumelle tai tarhaan sekä pari siivua heinää. Ruokakupista voit antaa omenan tai pari porkkanaa. Vie aasi ulos laitumelle. Puhdista aasin karsinasta jätökset ja poista pissapaikoista puru. Tuo tilalle uutta purua.

Iltapäivällä käy tarkistamassa onko vesiämpäri vielä pystyssä ja onko siinä vettä. Harjaa aasi ja tarkista sen kaviot, käy sen kanssa lenkillä tai tee talutusharjoituksia. Anna vähän päiväheiniä.

Illalla vie aasin karsinaan ämpärillinen puhdasta vettä ja sijoita johonkin nurkkaan kolme siivua heinää. Ruokakuppiin voit laittaa porkkanaa, omenaa tai leipää ja hieman kivennäistä. Ota aasi sisälle karsinaansa ja tarkasta ettei se ole ulkona satuttanut itseään mihinkään, vuotavatko silmät normaalia enemmän, valuuko sieraimista normaalia enemmän räkää?

Metrin korkuiselle aasille on sopiva heinämäärä päivässä puoli paalia, 4-5 kiloa heinää. Heinän antaminen kannattaa jakaa kolmeen kertaan tai levitellä heinät laitumella moneen pienempään kasaan, tämä antaa aasille tekemistä ja tekee ruokailusta luonnonmukaisempaa.

Kesällä laidun on aasin paras paikka tietyin ehdoin, laidun ei saa olla liian vahva. Vuosi sitten lannoitettu timotei-laidun on aivan liian vahvaa ruokaa aasille, joka on kotoisin kuivilta aavikoilta. Paras laidun on vanha ja köyhä kesantopelto jossa kasvaa monenlaista kasvia. Jos kesantoa ei ole saatavilla, voi aasille aidata laitumeksi pelkkää metsää. Liian vahva heinä, kuten kaurakin, saa aasille helposti aikaan kaviokuumeen.

Kun tallin muut asukit saavat kaura-annoksensa, voi aasin kuppiin laittaa omenaa, porkkanaa tai kuivaa leipää. Kauraa tai muuta väkirehua aasi ei tarvitse ellei imetä varsaansa. Jos kivennäinen ei muuten uppoa aasiin, voi sen tarjoilla melassin kera. Kivennäistä annetaan vähemmän, kuin mitä saman painoinen shettis saisi. Puolet annoksesta riittää. Lisäksi aasin karsinassa tai laitumella on oltava suolakivi.

Vettä on aina oltava saatavilla, talvella sen voi antaa lämpimänä.

Kavioiden nostaminen ja puhdistaminen kuuluu aasin jokapäiväisiin hoitotoimenpiteisiin, jos se ei aasilta suju luonnostaan, on se sille opetettava. Hyvä keino opettaa kavioiden nosto on suorittaa operaatio iltaruokinnan yhteydessä. Täytä aasin ruokakuppi herkuilla, aasin syödessä se ei edes huomaa kun nostat jokaisen kavion ja tarkastat ne pikkukivien ja kakkapaakkujen varalta.

Lemmikkiaasia ei talvisaikaan tarvitse harjata kuin silloin, kun se on likainen. Aasin karvoissa oleva vähäinen rasva suojaa sitä raa'alta ulkoilmalta, harjauksella lopullinenkin rasva lähtee. Oma lukunsa ovat kuitenkin aasit, jotka asuvat lämpimissä talleissa ja ulkoilevat lointen kera, ne tarvitsevat päivittäiset harjauksensa. Loimetta ulkoilevalle aasille riittää harjaus kerran viikossa, ja edelleen, myös silloin kun se on likainen. Mutaiset jalat on ehdottomasti harjattava ja tarvittaessa pestävä karsinaan tullessa.

Karsina siivotaan päivittäin, karsinasta poistetaan lantapaakut ja pissapaikoista kostuneet aluset. Purua tai turvetta voi karsinassa pitää puolen metrin kerroksen, aasi pissii yleensä aina samaan kohtaan, joten ei tarvitse pelätä että kaikki purut menisivät heti "pilalle".

Aasi on madotettava ainakin kahdesti vuodessa, viimeistään silloin kun se alkaa hangata häntäänsä aitoihin tai puihin. Matolääke annostellaan aasin painon mukaan. Hyvä vinkki matolääkkeen antoon on sekoittaa matolääke ruuan sekaan tai kovertaa omenanpaloihin reiät ja pursottaa lääke niihin. Lopuksi herkkuannoksen voi kuorruttaa siirapilla. Vaikka ruoka-annos ei illalla maistuisikaan, on se varmasti aamuun mennessä kupista syöty. Jos aasi juoksee pakoon jo tuubin nähdessään kannattaa luovuttaa heti ja upottaa matolääke sen ruokaan.

Aasille annetaan samat rokotukset kuin hevosillekin, hevosinfluenssa ja jäykkäkouristus.

Aasin liikuttaminen on omistajastaan kiinni, mutta laki käskee huolehtia päivittäisestä liikunnasta, ulkoilusta sekä sosiaalisesta kanssakäymisestä. Jos aasilla on isolla ja monipuolisella laitumellaan vilkas kaveri, ei muuta liikuntaa välttämättä tarvitse antaa. Jos taas aasi joutuu viettämään aikaansa pienessä tarhassa, on tärkeää viedä se päivittäin kävelylle. Vastuuntuntoinen omistaja osaa varmasti itse arvioida parhaiten aasinsa liikunnan tarpeen. Kaikki aasit kuitenkin varmasti nauttivat päästessään kävelylenkille tai kärryttelemään kylille.

Aasin laidunta voi monipuolistaa aitaamalla siihen mukaan metsää ja epätasaista maastoa. Kivikasoja tai pusikoita ei tarvitse aidata eroon laitumesta. Laitumelle voi tuoda kaadettuja puita nakerreltaviksi tai kokeilla jos aasi innostuisi hevosten aktivointileluista. Paras aktivoija on kuitenkin aina toinen aasi tai saman kokoinen poni leikkikaveriksi.