Laidun

Ennen aasin hankintapäätöstä pitää tietenkin olla selvillä aasin tulevat majoitustilat. Talli ja oma karsina kuuluvat luonnollisesti kuvaan kun Suomessa asutaan, mutta lisäksi aasi tarvitsee laitumen tai tarhan. Laidunta ja tarhaa on vaikea määritellä, yleensä laidun mielletään isommaksi, se on yleensä aidattu sähkölangalla ja sielläkasvaa vihreää. Tarha taas voi olla ihan pieni postimerkkiläntti hiekkapohjalla ja se on aidattu laudalla tai metalliputkella. Metsätarha taas on tarha metsässä, tai metsää tarhassa. Toisaalta se voi koonsa puolesta olla myös metsälaidun. Määritelmät liukuvat, mutta aasille suositellaan mahdollisimman isoa laidunta ja tarhaa, kumpi sitten omistajan mielestä rakennetaankin.

1800- ja 1900- luvuilla aaseja on Brittein saarilla pidetty runsaasti kaupungeissa, nehän ovat korvanneet nykyiset autot kokonaan. Asuntona niillä on ollut oma talli, mutta jaloittelutilaa on saattanut järjestyä vain kesäisin perheen lomaillessa maaseudulla. Esimerkiksi Lontoossa aaseilla on ollut tärkeitä tehtäviä, ne ovat kuljettaneet tuotteita myyntiin Covent Gardenille ja muille toreille. Aasi on ollut perheelle hevosta halvempi. Aaseista on pidetty niin hyvää huolta kuin mihin peheen varat ja aika ovat riittäneet. Hoito ei aina ole ollut kovin kummoista johtuen rahan puutteen lisäksi tiedon puutteesta. Aasit ovat saaneet päivittäin reilusti liikuntaa kaupungissa, eivätkä ole edes osanneet kaivata vapaata jaloittelua johon eivät ole tottuneet.

Nykyään lemmikkiaasi ei saa liikuntaa koko päivää, ei edes päivittäin joten jaloittelutilaa on oltava. Hevosille kesälaidunta suositellaan puoli hehtaaria per hevonen, mikään ei estä aitaamasta aasille samaa määrää jos vain tilaa on.

Suomen eläinsuojelulaki määrää aasinomistajille seuraavaa:

Ulkotarha ja laidun

• Aasin ulkotarhan ja laitumen sekä eläinsuojasta ulkotarhaan ja laitumelle johtavien kulkuteiden on oltava aasille turvalliset.
• Ulkotarhan ja laitumen on oltava riittävän tilava ottaen huomioon eläimen rotu, koko, ikä, sukupuoli sekä siellä pidettävien eläinten lukumäärä ja aktiivisuus. Maaston, kasvillisuuden ja maapohjan on oltava aasille sopivat. Ympäristön on oltava riittävän rauhallinen ja meluton.
• Lauman sosiaalisessa arvoasteikossa alempana olevalla aasilla on oltava ulkotarhassa ja laitumella mahdollisuus väistää arvoasteikossa ylempänä olevan aasin hyökkäävää käytöstä.
• Tarvittaessa ulkotarhassa ja laitumella on oltava aasille suojaa epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan.

• Ulkotarhan ja laitumen aitojen on oltava aasille sopivasta materiaalista ja sille turvalliset. Aitauksessa ei saa olla liian ahtaita tai teräviä kulmia. Aitauksen on oltava helposti aasin havaittavissa.
• Aidat ja niihin liittyvät rakenteet on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että aasi ei vahingoita niihin itseään. Aitojen kunto on tarkastettava säännöllisesti ja havaitut viat korjattava viivytyksettä.
• Ulkotarhan ja laitumen aita ei saa olla piikkilankaa.

Aasin laidun voi hyvin olla kuiva, köyhä ja hevosille kelpaamaton.

Veltsu pyytää Seppoa leikkiin.

Liikunnallinen kaveri pitää molemmat tarpeeksi liikkeessä.

Metsälaitumella riittää tekemistä eikä kaviokuumeen vaaraa ole.

Aasin laidunta ei tarvitse puhdistaa rikkaruohoista tai niittyleinikeistä. Aasi osaa valikoida niityltä syötäväksi kelpaavat kasvit ja jättää myrkylliset laitumelle. Aasi syö mielellään kasveja, jotka hevosille eivät kelpaa. Loistavana rehunkäyttäjänä aasi saa kaiken tarvitsemansa monipuoliselta niittylaitumelta. Pelkällä timoteilaitumella oleva aasi tarvitsee lisäksi kivennäiset, niitty tai pitkään käyttämättä ollut kesanto sensijaan sisältää monipuolisesti eri kasvilajeja. Jos mahdollista, kannattaa aasille aidata kaikista "huonoin" laidun, se josta hevoset eivät löydä mitään syötävää, jossa ei edes kasva mikään kunnolla ja jota ei kannata laittaa viljelyyn. Kaviokuumeherkkinä hyvä hevoslaidun on aasin surma. Metsälaidun on aasille ihanteellinen, siellä ei vahingossakaan kasva mitään rehevää ja ruokaa heinän lisäksi tarjoavat puiden oksat, lehdet ja kaarna. Lisäksi metsälaidun on maastoltaan monipuolinen, aasi joutuu katsomaan jalkoihinsa kävellessään ja tekemistä riittää putkitarhaa enemmän. Lisäksi laitumella pitäisi kaveri pitämässä huolta sosiaalisista kanssakäymisistä, jotka myös on mainittu eläinsuojeluvaatimuksissa.

Aasin laitumella on oltava sateensuoja. Suurin osa aaseista vihaa sadetta ja vettä, joten paras taa torjua vihainen aasi on rakentaa sille kunnollinen katos. Huolella rakennettu pihatto on aasin mieleen koska pihattoelämää se voi elellä melkein läpi vuoden, vain kolmen kylmimmän kuukauden ajaksi aasi on hyvä ottaa öiksi talliin. Katokseen voi rakentaa heinäkaukalon, jolloin heinät eivät sotkeudu mutaan tai hiekkaan. Hyvässä katoksessa on kolme tuulenpitävää seinää ja se on tukevasti pystyssä. Sen katto on sellainen ettei lumi saa sitä rikki eikä vesi tule siitä läpi. Laitumella pitää lisäksi olla jatkuvasti saatavilla raikasta vettä, joka siis vähintään kerran vuorokaudessa vaihdetaan kokonaan uuteen ja harjataan samalla vesisaavi puhtaaksi.

Jos aasi ei jostain syystä saa laitumelleen kaveria, aasia, ponia tai hevosta, tulee sen laitumen olla sijoitettuna siten että se kuitenkin näkee sieltä käsin mahdollisimman paljon elämää. Se esimerkiksi pystyy esteettä katselemaan tilan pihalle tai muita hevosia. Samalla omistaja näkee aasinsa olevan kunnossa. Jos tähänkään ei ole mahdollisuutta on aasia käytävä laitumella katsomassa vähintään kahdesti päivässä vieden samalla lisää vettä. Aasi ei yleensä mene paniikkiin jos jää jalastaan johonkin kiinni, mutta jos aita on tehty lammasverkosta tai muusta verkosta voi aasi siitä yrittää irroittautua nirhaten samalla jalkaansa silmukassa. Sähkölangan kanssa samanlaista vaaraa ei olekaan. Piikkilankaa ei saa aidassa käyttää.

Laitumen voi jakaa lohkoihin sen kulumisen ehkäisemiseksi, mutta koska köyhä laidun on aasille parempi voi laitumen antaa olla läpi vuoden saman kokoisena. Lohkotuksella tosin pystytään estämään matojen lisääntymistä. Laidun olisi joka tapauksessa puhdistettava säännöllisesti jätöksista, aasi auttaa täsä ja siistinä eläimenä valitsee yhden kakkapaikan itselleen. Aasi ei laidunna samalla tavalla kuin hevonen, vaan ennemmin kuin lehmä. Aasi nyhtää laitumesta tuppoja kerrallaan ja syö laidunta epätasaisesti. Laitumessa on aina kohtia, jossa ruoho on vihreämpää. Nämä kohdat aasi pitää muita kaljumpina. Risukon siistijänä aasi on ehdoton, se syö metsästä pienet pajukon alut ja talloo loput.

Luonnonkasvit ovat aasille haitattomia ja se osaa välttää niitä. Sensijaan pihakasveista marjakuusi on myrkyllinen ja sitä aasi ei osaa jättää syömättä. Marjakuusi on aasille haitallinen juurista latvaan. Toinen puutarhakasvi, mutta jo villiintymään päässyt on lupiini jonka siemenet ovat myrkyllisiä. Alppiruusu ja sormustinkukka ovat myrkyllisiä. Lisäksi huonoa ruokaa on perunan varret ja tomaatit.

Aasi osaa itse välttää leinikkiä, joten sitä ei laitumelta kannata poistaa. Tosin syksyllä leinikkipopulaatioiden hävittäminen on helppoa koska pelkästään leinikit saavat enää vapaasti kasvaa laitumella. Apila on valkuaispitoista ja huonoa kaviokuumeisille aaseille. Osa aaseista jättää apilan kuitenkin rauhaan. Nokkosia aasit eivät laitumelta syö, mutta ne voi niittää ja kuivata talvea varten. Ohdakkeet ovat kuivattuina suurta herkkua.

Tarhan kestävin aitausmateriaali on rautaputki, joka pysyy kauniina ruosteenestoaineella ja säännöllisellä maalauksella. Aasin tarhaa rakennettaessa on otettava huomioon aasin korkeus, hevoskorkuiset putkitarhat eivät aasia pidättele. Alimman putken tuleekin olla vajaan puolen metrin korkeudella maasta. Lautaa käytetään tarhoissa paljon, mutta tylsistyneet aasit pureskelevat sitä herkästi virikkeettömässä tarhassa. Lisäksi lauta vaatii maalausta pysyäkseen siistinä. Laitumet aidataan useimmiten sähkölangalla. Kaksi lankaa riittää aasille joka osaa kunnioittaa sähköä. Langan johtokyky on testattava säännöllisesti koska vanhat rautalangat katkeilevat ruostuessaan. Paimenesta riippuu kuinka hyvin aitaan koskettavat heinät on niitettävä.

Karkailevalle aasille lammasverkko on ehdoton, jos aasi ei harrasta jalkojensa työntämistä verkon silmistä. Verkko on kestävä ja pitkäikäinen materiaali jos se on kunnolla laitumelle pystytetty. Jos verkko on vain nailattu tolppien väliin alkaa se ennenpitkää yläreunastaan roikkua, jolloin aasille voi tulla kiusaus yrittää sen yli... Verkon saakin parhaiten kun vahvojen tolppien päällä kiertää lauta- tai putkiaita ja tolppien alalaidassa maantasalla toinen ja verkko kiristetään näiden aitojen väliin.

Suomessa aasia ei saa pitää narunjatkeena laiduntamassa ilman valvontaa. Aasin voi siis tuoda pihalle ruohonleikkuriksi jos se on jatkuvasti valvovan silmän alla. Aasi tarvitsee tätä varten pitkän vahvan köyden ja maahan kunnolla juntatun rautakangen pitämään aasi paikoillaan. Kaikki aasit eivät osaa syödä narussa ja pelästyvät kun ovat astuneet etu- tai takajalallaan köyden päälle eivätkä pystykään nostamaan päätään maasta. Uutta aasia onkin seurattava pitkään jotta tiedetään sen käyttäytyminen.

Lähteet:
Dorothy Morris: Looking After a Donkey 1988