Aasin kouluttaminen ajoon

Aasit eivät ole niitä välkyimpiä eläimiä. Niiden kanssa on edettävä rauhallisesti ja aasin ehdoilla, ettei se mene sekaisin. Aasit ovat täysikasvuisia 2-3 vuotiaina, niin joskus silloin voi alkaa ajella kärryillä. Velmu oli opetettaessa 11-vuotias. Sillä oli sitä ennen koetettu kerran ajoa kotieläinpihalla, mutta se oli painellut miten sattuu ja sai valjaat hajoamaan. Ei siis pidä kokemattomien mennä suoraan ajamaan, vaan aasi on opetettava siihen.

Velmu suhtautui ensin aika varauksella kärryihin, eikä missään nimessä peruuttanyt aisojen väliin tai antanut laittaa niitä sivuilleen, vaikka päällä oli pelkkä riimu. Jätettiin siis ajoharjoitukset keväällä kesken ja jatkettiin syksyllä Velmun tullessa taas meille. Jos aasi on ensimmäistä kertaa tekemisissä suitsien janssa, on se tietenkin aluksi totutettava niihin. Se käy helposti kun etenee kitaasti ja syöttelee nameja aasille samalla kun se totuttelee kuolaimiin. Sitten voi laittaa riimun suitsien päälle ja lähteä vaikka kävelylle aasin kanssa. Parin kerran päästä voi koettaa miten ne ohjakset toimivat ja taluttaa niistä. Seuraavaksi valjaat päälle (tähän käy tietenkin tavalliset ponivaljaat). Ne eivät pitäisi olla mikään kauhea juttu, kunhan ei kirraa vyötä aluksi kovin kireälle. Ja taas kävelylle aasin kanssa valjaat päällä ja suitset suussa.

Silojen ei tarvitse olla noin edessä kuin kuvassa, mutta Veltsulla on niin iso maha, etteivät ne pysy taaempana. Rintaremmi tulisi olla tuossa ryntäiden kohdalla, ei liian ylhäällä kaulaa painamassa eikä liian alhaalla haittaamassa kävelyä. Seuraava askel on takaa ajaminen (siis ilman kärryjä). Pitkät ajo-ohjat kiinni kuolaimiin ja silojen lenkeistä. Tässä kannattaa laittaa aasille myös riimu pääjän ja taluttaja taluttamaan sieltä. Aasi ei tietenkään heti tajua mitä tarkoittaa kun vedät ohjasta. Aluksi taas käppäilyä taluttajan kanssa ja kun aasi osaa pysähtyä (Prruuuu) ja lähteä liikkeelle (maiskutuksesta) voi alkaa treenailla ohjien käyttöä. Velmulle tämä ei ollut vaikeaa, olihan sillä ratsastettu aiemmin. Kannattaa alusta asti opetella olla käyttämättä ohjia vauhdin lisäykseen. Ajoraippa on parempi. (Nyt on myönnettävä että minä pistän vaihtia hutkaisemalla ohjilla. Velmu pelkää kuollakseen kaikenmaailman keppejä ja raippoja. Se pukittaa jos on raippa matkassa). Aasia pitää kiitellä kovasti kun se tekee oikein ja olla hiljaa kun se tekee väärin. Ainakin Velmu tulee huutamisesta vihaiseksi, joten on parempi olla vain hiljaa. Pysäytys komento on varmaan tärkein asia joka aasin täytyy osata, se pitää treenata hyvin. Aasit lähtevät harvoin "pullaamaan", mutta ne voivat pelästyä.

Seuraavaksi laitetaan kärryt. Ensimmäisellä kerralla ei pidä yrittääkään peruuttaa aisojen väliin. Jonkun kannattaa pitää aasista kiinni ja syötellä sille namia, kun toinen laittaa kärryt perään. Tämän ei pitäisi tuottaa hankaluuksia. Sitten rauhallisesti johonkin pellolle tai muulle aukealle paikalle taluttelemaan aasia ja välillä pysähdytään ja otetaan vähän namia. Tässä kannataa olla kaksi ihmistä mukana, jos aasi meinaa kääntyä paikaltaan ympäri. Aasin täytyy tajuta ettei kärryjen kanssa pysty niin vaan menemään ympäri, vaan pitää kaartaa iso ympyrä. Ensikertalais aasit eivät osaa mennä vielä ympäri niin etteivät kärryt liiku, vaan ne tarvitsevat paljon tilaa tehdäkseen ison ympyrän.
Kun aasi ei riehu kärryjen kanssa ja osaa ohjas- ja ääniavyt, voi sitä ajaa takaa kärryjen kanssa. Kun menet istumaan kärryjen kyytiin, voi se olla aasille paha paikka, kun kärryllä on yhtäkkiä paljon painoa eikä niitä saa niin helposti liikkumaan. Kannattaa taas laittaa taluttaja asialle. Kyydissä ei voi alussa kauaa istua, varsinkin jos aasilla on huonompi kunto. Ja se kyllästyy koko hommaan jos sitä tekee liian kauan kerralla.

Kun taluttaja jää pois, voi tulla ongelmaksi aasin eteenpäin liikkuminen. Se ei välttämättä halua liikkua mihinkään, varsinkaan jos kaverit jäävät kotiin. Velmu ei liiku minnekkään jollei Seppo ole mukana, joten poni on otettava mukaan. Seppo saa samalla hyvää liikuntaa. Joskus voi tulla täydellinen stoppi. Ei auta maiskutus eikä raippa. Silloin pitää jäädä odottamaan kun aasille sopisi kävellä tai käydä taluttamassa sitä vähän aikaa. Isoissa ylämäissä voivat aasin voimat loppua, ja pitää jalkautua mäen ajaksi. Sama homma alamäkien kanssa, kun aasi ei kertakaikkiaan uskalla mennä mäkeä alas (se pelkää että kärryt tulevat päälle).

Olen huomannut, että Velmu tympääntyy jos aina ajetaan samoja teitä tai mennään pellolla rinksaa, eihän sellaisessa voi olla mitään järkeä, ainakaan Velmun mielestä. Velmu oppi ajolle todella nopeasti, kolmannella kerralla kun lähdettiin ajamaan, niin se kulki jo kuin vanha tekijä, osasi jopa mennä tiellä sopivasti reunassa ettei sitä sinne tarvinnut ajaa. Se oli myös ilmeisesti sisäistänyt maiskutuksen merkityksen (jotan hieman epäilin ennen ajoharjoituksia), se lähtee maiskutuksesta välittömästi liikkeelle ja pysähtyy hyvin pienistä ohjasotteista.

Malttia, sitä tarvitaan aasien kanssa. On osattava odotella hiljaa jos se elukka päättää jäädä ihmettelemään muurahaiskekoa ja siitä sitten lähteä kun aasille sopii, aasi ei jaksa kauaa kävellä, mutta ei jaksa kauaa seistä paikallakaan. On palkitsevaa kun aasi sitten viimein ottaa omasta aloitteestaan ne pari raviaskelta, osaa napata pusikosta syötävä vauhdissa ja kävelee jetkuvasti korvat ja pää pirteästi pystyssä.