Aasin valjastus- ja ajo-ohjeet kuvin

Ensimmäinen vaihe on luonnollisesti aasin siistiminen ajokuntoon. Hiekat selässä silojen kohdalla voivat ajossa aiheuttaa hankausta ja hiertymiä aasin selkään eikä likainen aasi ole edustava liikenteessä. Samalla tarkastetaan aasin kunto muutenkin, onko sille ehkä ilmaantunut laitumella haavoja tai ruhjeita? Joku paikka voi vaatia pesua sienen kanssa ennenkuin muta suostuu irtoamaan. Aasi sidotaan aina vetosolmulla kiinni vetopaniikkeja ja hätätilanteita silmälläpitäen, tosin salmiakkinarulla tehty solmu ei ihan helposti aukea varsinkaan jos aasi samalla vetää.

Harjauksen lisäksi aasin kaviot nostetaan ja puhdistetaan tarvittaessa kaviokoukulla.

Harjauksen jälkeen aasi saa valjaat selkäänsä. Kuvassa kiinnitetään juuri siloja, rintaremmi on niskassa odottamassa kiinnitystä. Silojen mahalenkki kiristetään ennen häntälenkin laittoa, jotta se ei vetäisi siloja väärään kohtaan aasin päällä. Silojen oikea paikka on siinä, johon ne mukavasti asettuvat kun ne vedetään hiljalleen aasin kaulalta selälle. Mahalla on myös osuutta asiaan, Velmun maha on liian iso, jotta silat voisivat olla taaempana mukavasti. Usein nimittäin silat ovat taaempana kuin missä satulavyö olisi, mutta tärkeintä on että valjaat ovat mukavasti aasin päällä. Häntäremmi ei saa olla liian kireällä, mutta ei liian löysälläkään. Ideaalia olisi jos se kulkisi suoraan siloista hännälle, eikä siis seuraisi selän muotoa (huomaa helpommin alemmasta kuvasta). Jos aasilla ajetaan paljon mäkisillä teillä ovat perinteiset mäkivyöt mukavampi vaihtoehto kuin häntäremmi.

Silat, rintaremmi ja häntäremmi puettuna aasille. Rintaremmi on mallia suora, sitä saa myös Y-muotoisena ja se on ehkä aasille mukavampi. Lisäksi tässä käytetty rintaremmi on aasilla liian alhaalla, asiaa auttausi lisäreiät ohuemmassa hihnassa, joka menee niskan yli. Rintaremmi ei vielä tässä vaiheessa ole kiinni siloissa.
Tämä kuvassa oleva rintaremmi sijaitsee liian alhaalla, joten jos aasilla ajetaan useammin kuin kahdesti vuodessa, on niskan yli kulkevaan remmiin tehtävä lisää reikiä jotta rintaremmi olisi ylempänä. Rintaremmin kuuluu sijaita aasin rinnan kohdalla, se ei saa painaa kaulaa mutta ei myöskään haitata ryntäiden liikettä. Y:n mallinen leveä ja pehmustettu rintaremmi on säännölliseen ajoo mukavin aasille.

Valjaiden ollessa päällä on seuraava työvaihe suitsien laittaminen. Ensin riimu kaulalle. Fiksu aasi huomaa tässä vaiheessa mahdollisuutensa koittaneen ja se alkaa hamuilla maasta irtoheiniä.

Suitset pujotetaan päähän ja aletaan syötellä aasille kuolaimia. Pienellä aasilla tämä voi vaatia omistajalta kumartelua. Aasikin avaa suunsa lopulta kun peukaloa on tarpeeksi kauan pyöritellyt sen hammaslomassa. On muuten huomattava että matalasuiselle aasille nivelkuolain ei ole paras vaihtoehto, koska se voi painaa aasia kitalakeen. Suora kuolain olisi paljon miellyttävämpi. Tutit ovat välttämättömät.

Suitsien poskiremmejä on pidennetty suitsittamisen ajaksi.

Kun kuolaimet saadaan suuhun, pujotetaan suotset nätisti aasin korvien yli. Aasi voi olla herkkä korvistaan eikä pitäisi turhan pitkään säätää korvien parissa. Korvat vain nopeasti oikeille paikoilleen. Tätä auttaa juuri poskiremmien pidentäminen suitsinnan ajaksi.

Kun korvat ja tukka ovat paikoillaan, lyhennetään poskiremmit oikeisiin mittoihinsa. Aasille voi jättää yhden tai kaksi ryppyä suupieliin kun hevosille suositellaan kahta ryppyä.

Leukahihna ja turparemmi vielä kiinni ja suitsitus on valmis. Tässä käytetään hyvin yksinkertaista turparemmiä joka helpottaa suitsien laittoa ja pitää suitset hyvin paikoillaan ajon aikana. Leukahihnan alle tulisi jäädä tilaa muutaman sormen verran, se ei saa kiristää aasia. Hihnan tarkoitus on pitää suitset päässä jos ne vaikka napsahtavat jostain muualta poikki.

Vielä koemielessä aasille sekki päähän, kun semmoinen suht käyttämättömänä paikalla oli. Tässä sekin tarkoitus oli estää ruohon syönti matkalla, aasin ei pitäisi saada päätä alas kun sekki on tarpeeksi kireällä mutta tässä sekissä ei ollut tarpeeksi reikiä sitä varten. Sekki tulee toisesta päästä kiinni silojen päällä olevaan koukkuun, sitten niskasta suitsien läpi turvalle ja kuolainten edestä leuan alta kiinni ja vielä lyhyellä pätkällä leukahihnaan varmuuden vuoksi.

Kärryt tuodaan paikalle niitä turhaan kolistelematta ja nostetaan paikoilleen. On hyvä antaa tottumattoman aasin ensin tutustua kärryihin kun ne ovat maassa paikoillaan ja jutella aasille jatkuvasti kärryjen nostamisen ohessa.

Kärryissä on usein pienet metalliset lenkit aisojen päissä, ne tulevat aisalenkkien etupuolelle kuten kuvassa.

Sitten itse valjastamiseen. Otetaan siloissa roikkuva hihna, jolla aisa sidotaan kiinni siloihin. Hihna vedetään ensin ylös aasin ja aisan välistä pitäen jatkuvasti huoli siitä, ettei siihen tule luvattomia kierteitä. Kuvassa näkyy myös solki, johon hihna on tarkoitus lopulta kiinnittää.

Kun hihna on nostettu ylös aisan ja aasin välistä, vedetään se alas etuviistoon rautalenkin ja silojen välistä ja kättä hihnasta irroittamatta vedetään se aisan toiselle puolelle aisan pään kautta. Toinen käsi varmistaa että hihna pysyy kireänä ja paikallaan jatkuvasti. On hyvä pitää toinen käsi koko ajan aisalla varmistamassa ettei hihna löysty.

Hihna vedetään jälleen alas aasin ja aisan välistä..

..ja nyt kierretään aisan ympäri kaksi tai kolme kertaa (riippuen hihnan pituudesta) niin, että hihna menee aisassa olevan rautalenkin läpi jokaisella kerralla.

Tarvittavien kierrosten jälkeen hihnaan tehdään vielä "raksi", pujottamalla hihna viimeisellä kerralla edellisen kierroksen ali...

..ja kiristetään kunnolla paikoilleen.

Lopuksi hihna laitetaan omaan pieneen solkeensa.

Seuraavaksi rintaremmillä sidotaan koko nippu yhteen, vedetään se ensin aasin ja silojen välistä. Rintaremmin on tarkoitus vetää aasin kuormaa yhdessä silojen kanssa, joten se ei saa roikkua löysänä tai olla muuten vain koristeena. Aasin seisoessa paikallaan, rintaremmin ja aasin väliin on hyvä mahtua pari sormea, mutta liikkeellä se kiristyy ja jakaa painoa tasaisesti.

Rintaremmi kierretään kerran tai pari silojen ympäri ja laitetaan solkeensa. On olemassa myös rintaremmejä pitkillä hihnoilla, holloin hihnat kierretään aisojen ympäri.

Tässä aasille on laitettu lisähihna pitämään aisat kiinni siloissa. Se on pyöritetty aisaan eri puolelle kuin silojen hihna. Tämä tulee kiinni silojen päälle ja kiinnitetään lopulta aasin mahan alle.

Ajo-ohjat eivät tule suoraan kuskin käsistä kuolaimeen, vaan ne pujotetaan aina siloissa olevien lenkkien läpi. Ohjat voi lisäksi pujottaa vielä rintaremmin alta, jos näkee tarpeelliseksi.

Jos aasilla on paljon päävarusteita, kuten tässä suitsien lisäksi sekki, pitää osata hahmottaa ohjan oikea kohta kuolainrenkaassa. Tässä ohjaa laitetaan juuri oikeaan kohtaan. Ohjan on siis tarkoitus lähteä kuolaimesta suoraan taaksepäin, kohti siloissa olevia renkaita.

Aluksi aasia voi hieman taluttaa jotta näkee, miten se suhtautuu kärryihin ja valjaisiin. Rutinoituneen aasin kanssa tähän ei tietenkään ole tarvetta, mutta tässä voi helposti huomata jos aasilla on huono päivä ja lenkistä kannattaa tehdä lyhyt. Jos aasilla ei säännöllisesti ajeta, muistuu sille tässä hyvin mieleen perässä tulevat kärryt ja taluttaja on enemmän turvana kun se kävelee aasin vierellä.

Lopulta kärryihin. Aasi kuuntelee selvästi ajajaa koska korvat ovat suuntautuneet taaksepäin. Kaupunkiympäristössä on usein mietittävä missä aasilla kannattaa ajaa, pyörätiellä vai ajotiellä. Pyörätiellä ajoneuvoksi luokiteltava aasi kärryineen ei saisi mennä, mutta toisaalta autojen tukkona ei ole kivaa olla. Hiljaisilla pyöräteillä on mukava ajaa aasilla ja useimmat pyöräilijät ja muut liikkujat suhtautuvat aasiin vain positiivisesti.

Suojatien yli on hyvä taluttaa ettei satu haavereita.
Tässä kuvassa huomaa rintaremmin olevan liian löysä, aasi vetää tyhjiä kärryjä siis selällään (ja mahallaan) eikä siis rinnallaan, kuten kuuluisi. Rintaremmi on aasille liian pitkä, mutta myös silat ovat liian edessä johtuen isosta mahasta.

Reissun alussa kannattaa aasin kanssa kerrata peruskäskyt, joista pysähtyminen on ehkä tärkein turvallisuuden kannalta. Jos aasi seisahtuu nihkeästä pelkästään ohjista vetämällä kannattaa avuksi ottaa ääniavut.

Onni on rauhallinen aasi rauhallisella omakotitaloalueella. Yksityistielläkin aasi on saanut pelkästään positiivista huomiota. Tie on ainut hiekkainen kotieläinpihan läheisyydessä ja siksi usein käytössä.

Ruohokentälläkin voi aasilla ajaa, mutta pysähdyksiin on varauduttava koska sekki ei ollutkaan kovin vedenpitävä suunnitelma, aasi veti päänsä alas vaikka sekki oli niin kireällä kuin sen saa. Tässä kuitenkin vielä kuunnellaan kuskia ja kävellään reippaasti eteenpäin.

Ajolenkeillä voi pitää jossain vaiheessa evästauon. Aasi oppii että muuallakin kuin kotona voi saada herkkuja ja lähtee mielellään lenkeille. On olennaista että kuski päättä missä syödään, ei aasi. Ruokatauko koittaa vasta kun aasi on käyttäytynyt hienosti ja kuunnellut kuskia.

Lopulta pitäisi malttaa nostaa pää ruohosta ja lähteä kotia kohti, vai mitä..?
Rintaremmin paikka olisi tällä aasilla tuossa kohdassa, missä rinnan valkoinen vaihtuu harmaaksi, eli kymmenen senttiä ylempänä.