Aasinus - aasisivut
| Etusivu | Equus asinus | Hoito | Koulutus | Aasilista | Kuvagalleria | Muuta | Vieraskirja | Palaute | Linkit |

Aasin valjastus- ja ajo-ohjeet kuvin

Seuraavassa aasin valjastus kuin minä olen sen aikoinaan oppinut tekemään. Jokaisella on oma tapansa laittaa valjaat, tässä vain yksi tapa, jonka olen hyväksi havainnut. Velmulla ei ole koskaan ennen käytetty sekkiä, joten se on tässä vain koekäytössä muka estämässä ruohonsyöntiä. Otan mielelläni vastaan palautetta ohjeiden käytettävyydestä ja hyödyllisyydestä.

Veltsun ajokoulu

Ensimmäinen vaihe on luonnollisesti aasin siistiminen ajokuntoon. Hiekat selässä silojen kohdalla voivat ajossa aiheuttaa hankausta ja hiertymiä aasin selkään eikä likainen aasi ole edustava liikenteessä. Samalla tarkastetaan aasin kunto muutenkin, onko sille ehkä ilmaantunut laitumella haavoja tai ruhjeita? Joku paikka voi vaatia pesua sienen kanssa ennenkuin muta suostuu irtoamaan. Aasi sidotaan aina vetosolmulla kiinni vetopaniikkeja ja hätätilanteita silmälläpitäen, tosin salmiakkinarulla tehty solmu ei ihan helposti aukea varsinkaan jos aasi samalla vetää.

Harjauksen lisäksi aasin kaviot nostetaan ja puhdistetaan tarvittaessa kaviokoukulla.

Veltsun ajokoulu

Harjauksen jälkeen aasi saa valjaat selkäänsä. Kuvassa kiinnitetään juuri siloja, rintaremmi on niskassa odottamassa kiinnitystä. Silojen mahalenkki kiristetään ennen häntälenkin laittoa, jotta se ei vetäisi siloja väärään kohtaan aasin päällä. Silojen oikea paikka on siinä, johon ne mukavasti asettuvat kun ne vedetään hiljalleen aasin kaulalta selälle. Mahalla on myös osuutta asiaan, Velmun maha on liian iso, jotta silat voisivat olla taaempana mukavasti. Usein nimittäin silat ovat taaempana kuin missä satulavyö olisi, mutta tärkeintä on että valjaat ovat mukavasti aasin päällä. Häntäremmi ei saa olla liian kireällä, mutta ei liian löysälläkään. Ideaalia olisi jos se kulkisi suoraan siloista hännälle, eikä siis seuraisi selän muotoa (huomaa helpommin alemmasta kuvasta). Jos aasilla ajetaan paljon mäkisillä teillä ovat perinteiset mäkivyöt mukavampi vaihtoehto kuin häntäremmi.

Veltsun ajokoulu

Silat, rintaremmi ja häntäremmi puettuna aasille. Rintaremmi on mallia suora, sitä saa myös Y-muotoisena ja se on ehkä aasille mukavampi. Lisäksi tässä käytetty rintaremmi on aasilla liian alhaalla, asiaa auttausi lisäreiät ohuemmassa hihnassa, joka menee niskan yli. Rintaremmi ei vielä tässä vaiheessa ole kiinni siloissa.
Tämä kuvassa oleva rintaremmi sijaitsee liian alhaalla, joten jos aasilla ajetaan useammin kuin kahdesti vuodessa, on niskan yli kulkevaan remmiin tehtävä lisää reikiä jotta rintaremmi olisi ylempänä. Rintaremmin kuuluu sijaita aasin rinnan kohdalla, se ei saa painaa kaulaa mutta ei myöskään haitata ryntäiden liikettä. Y:n mallinen leveä ja pehmustettu rintaremmi on säännölliseen ajoo mukavin aasille.

Veltsun ajokoulu

Valjaiden ollessa päällä on seuraava työvaihe suitsien laittaminen. Ensin riimu kaulalle. Fiksu aasi huomaa tässä vaiheessa mahdollisuutensa koittaneen ja se alkaa hamuilla maasta irtoheiniä.

Veltsun ajokoulu

Suitset pujotetaan päähän ja aletaan syötellä aasille kuolaimia. Pienellä aasilla tämä voi vaatia omistajalta kumartelua. Aasikin avaa suunsa lopulta kun peukaloa on tarpeeksi kauan pyöritellyt sen hammaslomassa. On muuten huomattava että matalasuiselle aasille nivelkuolain ei ole paras vaihtoehto, koska se voi painaa aasia kitalakeen. Suora kuolain olisi paljon miellyttävämpi. Tutit ovat välttämättömät.

Suitsien poskiremmejä on pidennetty suitsittamisen ajaksi.

Veltsun ajokoulu

Kun kuolaimet saadaan suuhun, pujotetaan suotset nätisti aasin korvien yli. Aasi voi olla herkkä korvistaan eikä pitäisi turhan pitkään säätää korvien parissa. Korvat vain nopeasti oikeille paikoilleen. Tätä auttaa juuri poskiremmien pidentäminen suitsinnan ajaksi.

Veltsun ajokoulu

Kun korvat ja tukka ovat paikoillaan, lyhennetään poskiremmit oikeisiin mittoihinsa. Aasille voi jättää yhden tai kaksi ryppyä suupieliin kun hevosille suositellaan kahta ryppyä.

Veltsun ajokoulu

Leukahihna ja turparemmi vielä kiinni ja suitsitus on valmis. Tässä käytetään hyvin yksinkertaista turparemmiä joka helpottaa suitsien laittoa ja pitää suitset hyvin paikoillaan ajon aikana. Leukahihnan alle tulisi jäädä tilaa muutaman sormen verran, se ei saa kiristää aasia. Hihnan tarkoitus on pitää suitset päässä jos ne vaikka napsahtavat jostain muualta poikki.

Veltsun ajokoulu

Vielä koemielessä aasille sekki päähän, kun semmoinen suht käyttämättömänä paikalla oli. Tässä sekin tarkoitus oli estää ruohon syönti matkalla, aasin ei pitäisi saada päätä alas kun sekki on tarpeeksi kireällä mutta tässä sekissä ei ollut tarpeeksi reikiä sitä varten. Sekki tulee toisesta päästä kiinni silojen päällä olevaan koukkuun, sitten niskasta suitsien läpi turvalle ja kuolainten edestä leuan alta kiinni ja vielä lyhyellä pätkällä leukahihnaan varmuuden vuoksi.

Veltsun ajokoulu

Kärryt tuodaan paikalle niitä turhaan kolistelematta ja nostetaan paikoilleen. On hyvä antaa tottumattoman aasin ensin tutustua kärryihin kun ne ovat maassa paikoillaan ja jutella aasille jatkuvasti kärryjen nostamisen ohessa.

Veltsun ajokoulu

Kärryissä on usein pienet metalliset lenkit aisojen päissä, ne tulevat aisalenkkien etupuolelle kuten kuvassa.

Veltsun ajokoulu

Sitten itse valjastamiseen. Otetaan siloissa roikkuva hihna, jolla aisa sidotaan kiinni siloihin. Hihna vedetään ensin ylös aasin ja aisan välistä pitäen jatkuvasti huoli siitä, ettei siihen tule luvattomia kierteitä. Kuvassa näkyy myös solki, johon hihna on tarkoitus lopulta kiinnittää.

Veltsun ajokoulu

Kun hihna on nostettu ylös aisan ja aasin välistä, vedetään se alas etuviistoon rautalenkin ja silojen välistä ja kättä hihnasta irroittamatta vedetään se aisan toiselle puolelle aisan pään kautta. Toinen käsi varmistaa että hihna pysyy kireänä ja paikallaan jatkuvasti. On hyvä pitää toinen käsi koko ajan aisalla varmistamassa ettei hihna löysty.

Veltsun ajokoulu

Hihna vedetään jälleen alas aasin ja aisan välistä..

Veltsun ajokoulu

..ja nyt kierretään aisan ympäri kaksi tai kolme kertaa (riippuen hihnan pituudesta) niin, että hihna menee aisassa olevan rautalenkin läpi jokaisella kerralla.

Veltsun ajokoulu

Tarvittavien kierrosten jälkeen hihnaan tehdään vielä "raksi", pujottamalla hihna viimeisellä kerralla edellisen kierroksen ali...

Veltsun ajokoulu

..ja kiristetään kunnolla paikoilleen.

Veltsun ajokoulu

Lopuksi hihna laitetaan omaan pieneen solkeensa.

Veltsun ajokoulu

Seuraavaksi rintaremmillä sidotaan koko nippu yhteen, vedetään se ensin aasin ja silojen välistä. Rintaremmin on tarkoitus vetää aasin kuormaa yhdessä silojen kanssa, joten se ei saa roikkua löysänä tai olla muuten vain koristeena. Aasin seisoessa paikallaan, rintaremmin ja aasin väliin on hyvä mahtua pari sormea, mutta liikkeellä se kiristyy ja jakaa painoa tasaisesti.

Veltsun ajokoulu

Rintaremmi kierretään kerran tai pari silojen ympäri ja laitetaan solkeensa. On olemassa myös rintaremmejä pitkillä hihnoilla, holloin hihnat kierretään aisojen ympäri.

Veltsun ajokoulu

Tässä aasille on laitettu lisähihna pitämään aisat kiinni siloissa. Se on pyöritetty aisaan eri puolelle kuin silojen hihna. Tämä tulee kiinni silojen päälle ja kiinnitetään lopulta aasin mahan alle.

Veltsun ajokoulu

Ajo-ohjat eivät tule suoraan kuskin käsistä kuolaimeen, vaan ne pujotetaan aina siloissa olevien lenkkien läpi. Ohjat voi lisäksi pujottaa vielä rintaremmin alta, jos näkee tarpeelliseksi.

Veltsun ajokoulu

Jos aasilla on paljon päävarusteita, kuten tässä suitsien lisäksi sekki, pitää osata hahmottaa ohjan oikea kohta kuolainrenkaassa. Tässä ohjaa laitetaan juuri oikeaan kohtaan. Ohjan on siis tarkoitus lähteä kuolaimesta suoraan taaksepäin, kohti siloissa olevia renkaita.

Veltsun ajokoulu

Aluksi aasia voi hieman taluttaa jotta näkee, miten se suhtautuu kärryihin ja valjaisiin. Rutinoituneen aasin kanssa tähän ei tietenkään ole tarvetta, mutta tässä voi helposti huomata jos aasilla on huono päivä ja lenkistä kannattaa tehdä lyhyt. Jos aasilla ei säännöllisesti ajeta, muistuu sille tässä hyvin mieleen perässä tulevat kärryt ja taluttaja on enemmän turvana kun se kävelee aasin vierellä.

Veltsun ajokoulu

Lopulta kärryihin. Aasi kuuntelee selvästi ajajaa koska korvat ovat suuntautuneet taaksepäin. Kaupunkiympäristössä on usein mietittävä missä aasilla kannattaa ajaa, pyörätiellä vai ajotiellä. Pyörätiellä ajoneuvoksi luokiteltava aasi kärryineen ei saisi mennä, mutta toisaalta autojen tukkona ei ole kivaa olla. Hiljaisilla pyöräteillä on mukava ajaa aasilla ja useimmat pyöräilijät ja muut liikkujat suhtautuvat aasiin vain positiivisesti.

Veltsun ajokoulu

Suojatien yli on hyvä taluttaa ettei satu haavereita.
Tässä kuvassa huomaa rintaremmin olevan liian löysä, aasi vetää tyhjiä kärryjä siis selällään (ja mahallaan) eikä siis rinnallaan, kuten kuuluisi. Rintaremmi on aasille liian pitkä, mutta myös silat ovat liian edessä johtuen isosta mahasta.

Veltsun ajokoulu

Reissun alussa kannattaa aasin kanssa kerrata peruskäskyt, joista pysähtyminen on ehkä tärkein turvallisuuden kannalta. Jos aasi seisahtuu nihkeästä pelkästään ohjista vetämällä kannattaa avuksi ottaa ääniavut.

Veltsun ajokoulu

Onni on rauhallinen aasi rauhallisella omakotitaloalueella. Yksityistielläkin aasi on saanut pelkästään positiivista huomiota. Tie on ainut hiekkainen kotieläinpihan läheisyydessä ja siksi usein käytössä.

Veltsun ajokoulu

Ruohokentälläkin voi aasilla ajaa, mutta pysähdyksiin on varauduttava koska sekki ei ollutkaan kovin vedenpitävä suunnitelma, aasi veti päänsä alas vaikka sekki oli niin kireällä kuin sen saa. Tässä kuitenkin vielä kuunnellaan kuskia ja kävellään reippaasti eteenpäin.

Veltsun ajokoulu

Ajolenkeillä voi pitää jossain vaiheessa evästauon. Aasi oppii että muuallakin kuin kotona voi saada herkkuja ja lähtee mielellään lenkeille. On olennaista että kuski päättä missä syödään, ei aasi. Ruokatauko koittaa vasta kun aasi on käyttäytynyt hienosti ja kuunnellut kuskia.

Veltsun ajokoulu

Lopulta pitäisi malttaa nostaa pää ruohosta ja lähteä kotia kohti, vai mitä..?
Rintaremmin paikka olisi tällä aasilla tuossa kohdassa, missä rinnan valkoinen vaihtuu harmaaksi, eli kymmenen senttiä ylempänä.

© Kaisa Määttänen 2000-2007