Saavuimme Vaasaan ja siellä Helena oli vastassa ja Oliver tervehti niin kuin mies konsanaan eli antoi koiramaisen suukon Helenalle.

Helenan kotona Oliver pysyi ensin minun lähelläni noin puolisen tuntia mutta sitten uteliaisuus voitti ja lähti tutkimaan eri huoneita, mutta kun meni olohuoneeseen ja siellä kuului kauhea ääni tuli juosten luokseni,siellä oli häkissä kakadu joka rääkäisi pahemman kerran.

Menimme ulos ja Oliver sai olla vapaana, kiersi tontin joka oli iso ja merkkaili ja fiksuna miehenä kävi isomman hädän tekemässä marjapensaan alle.

Illalla kun istuimme olohuoneessa Oliver aikoi tulla myös soffalle. Helena sanoi se on kielletty paikka koska soffat olivat valkoiset. No, Oliverhan ei kieltoa uskonut joten Helena nosti hänet pois sanoen että sinne ei mennä. No, dandi kun on niin Oliver kokeili uudelleen mutta Helena kielsi uudelleen ja nosti Oliverin  pois ja sen jälkeen hän ei sinne mennyt.

Illalla menin ennen nukkumaan menoa Oliverin kanssa ulos vielä ja huomasin mustan kissan verannalla myös Oliver huomasi mutta kissa pääsi verannan välistä pois mutta Oliver ei joten kissa pääsi autotallin ja Oliver tuli takaisin.

Menimme nukkumaan ja Oliver hyppäsi sänkyyni mutta ei viihtynyt kuin muutaman minuutin kun lähti pois. Odotin vähän aikaa ja kun ei tullut muistin olohuoneen soffat ja kun olohuoneeseen ei ollut ovea hiivin hiljaa katsomaan oliko mennyt soffalla mutta kun menin Helenan ja Alfin makuuhuoneen ohitse minua kohtasi näky: Oliverihan siellä makasi heidän keskellä jalat kohti kattoa. Menin takaisin ajatellen enkö ollutkaan niin tärkeä ihminen Oliverille vai tajusiko että tämä on uusi koti mutta olin myös onnellinen että otti ns. omakseen tämän kodin.

Helena soittelee useasti ja minä hänelle. Hän kertoo kuulumisia ja kissan kanssa Oliver on nykyään hyvä kaveri sekä Sennin. Parempaa kotia Oliver ei olisi saanut. Kuvat kertovat Oliverin junamatkasta sekä siitä ensimmäisestä hetkestä kun tulimme Helenan kotiin sekä Helenan myöhemmin laittamia kuvia.

Niitä löytyy Oliverin omilta kuvasivuilta.