- kasvatuksen tarinaa
29.11.2009

Kuka, mitä, häh?

Delfoin- kasvatuksen takaa löytyvät Kirsi Ruotsalainen (siis minä) ja Johanna Niiranen. Johanna on siirtynyt kasvatuksessa taka-alalle. Eli käytännössä kasvattelen siis yksin, tehden tosin paljon yhteistyötä useiden kasvattajien kanssa.

Delfoin- kasvattajanimi tulee Kreikan mytologiasta ja tarinan mukaan muinaisessa Kreikassa hallitsijoiden ja kuninkaiden arvostettuna neuvonantajana toimi Delfoi- oraakkeli, kaikkitietävä ennustajapapitar. Delfoin oraakkeli ei kuitenkaan ollut erehtymätön..

Kasvatuksesta

Kasvatan sileäkarvaisia ja englannincrest marsuja värinä black eli kauniita mustia helmiä. Pitkäkarvaisia marsuja on kasvatuksessa myöskin ja poikasia syntyy roduissa merino, texel, coronet ja sheltie. Kanin kasvatuksen olen aloittanut vasta viitisen vuotta sitten pitkän haaveilun jälkeen ja olen menettänyt sydämeni kääpiöluppakaneille. Kaneja on tällä hetkellä noin kymmenen.

Syyrialaisia hamstereita kasvatan niin lyhyt- kuin pitkäkarvaisea ja välillä syntyy satiinia ja reksiäkin. Väreinä ovat ensisijaisesti mustavalkokirjokilpikonna ja muut valkokilpparit sekä kilpikonnat ja poikasia syntyy siten myös mustana, keltaisena, keltaisena mustana, kyyhkynharmaana ja väillä myös cinnamonia ja hunajaa sekä hunajakyyhkynharmaata, ko. väreissä laikullisina ja valkonauhaisena. Lisäksi kasvatan venäjänkääpiöhamstereita pääasiassa helmenvärisenä ja normaalina, mutta myös safiireja putkahtelee maailmaan silloin tällöin.Uuteena villityksenä on venäjänkääpiöhamsteri cambellit väreissä argente, sininen argente ja opal.

Mistä kaikki alkoi?

Ensimmäisen hamsterini sain itse asiassa vahingossa ollessani ensimmäisellä luokalla. Isäni oli tuolloin Matkahuollossa töissä ja sinne oli tullut eläinlähetys päämääränä paikallinen eläinkauppa. Hamsterinpoikaset olivat kuitenkin päättäneet lähteä seikkailemaan ja nakertaneet pahvilaatikkoon reiän ja karanneet. Isä sai suurella työllä kiinni yhden pienen karkulaisen ja toi sen illalla kotiin. Hamsu ristittiin Typykäksi, tosin se vaihtoi myöhemmin nimensä Ytykäksi osoittautuessaan pojaksi.. Ja siitä lähtien minulla on hamsuja lähes aina ollutkin. Eli hamstereita minulla on ollut reilusti yli 20 vuotta ja niitä olen kasvattanut kauemmin, tosin ilman kasvattajanimeä muutaman vuoden ennen nimen hakemista. Ensimmäinen hamsteripoikue syntyi –87 vuonna. Hamsterit ovat aina kiehtoneet minua niiden kauniiden värien, sosiaalisen luonteen (ihmistä kohtaan) takia ja hauskan suloisen ulkonäön vuoksi.

Marsuharrastukseni alkoi, kuten useammalla kasvattajalla pet- marsuista. Olin jo pitkään haaveillut ja odotellut eläinkauppaan Saksasta tulevia marsuvauvoja ja helmikuussa -90 rakas tricolor, tuplarusetillinen peruaaniuros Tom saapuikin kotiin. Vuoden päivät vierähti Tomppaa hoidellessa, kunnes syttyi ajatus suloisista marsuvauvoista kaverin marsuneidon kanssa. Kesällä -91 Tomppa sai vihdoin nauttia iloisesta perhetapahtumasta, kun ensimmäiset vauvat putkahtivat päivän valoon. Toisesta poikueesta jätin itselleni rusettimarsunaaraan Angelican. Tästä marsuharrastus sai uuden kipinän. Lisää marsuvauvoja syntyi ja niinpä myös yksi pieni ”sika”, pitkäkarvainen tricolor risteytysmarsupoika Jonathan kotiutui Johannan hoiviin keväällä- 93.

Kuolemaan tuomittu degu..

Degut tulivat kuin vahingossa mukaan kasvatukseen, kun kaveri joutui äkillisesti luopumaan degustaan ja pelastin uroksen lopetukselta. Toki uros tarvitsi laumaeläimenä seuraa ja niinpä hankin sille naaraan ja kas kummaa… syntyi poikasia, joista jätin toisen naaraan, jolle hankin sulhasen ja niin aloin kasvattaa niitäkin. Deguissa viehättää niiden älykkyys, ne ovat paljon älykkäämpiä, eloisampia, vilkaampia, sosiaalisimpia kuin useimmat muut jyrsijät. Tosin ovat myös aikamoisia pikku tuholaisia .Tosi hauskoja otuksia! Degujen kasvatuksen olen nyttemmin lopettanut. Hieman lopettaminen harmittaa, sillä kasvatukseni palkittiin vuoden degukasvattaja 2002-tittelillä.

Marsuhulluus pahenee..

Syksyllä -93 kuulimme Johannan kanssa Oulun pet- näyttelyistä ja sinnehän oli päästävä, eikä matkaakaan ollut kuin reilut 200 kilometriä. Näyttely lumosi meidät ja pian olimme jälleen menossa Ouluun näyttelyihin tarkoituksena vierailla myös Paavolan Annen marsulassa ja ostaa Annelta dalmatialainen marsunaaras. Vierailu oli opettavainen ja innostava, vaikka emme saaneetkaan dalmismarsua mukaamme. Marsuvauva kainalossa kotiin kuitenkin tultiin, sillä mukaamme oli lähtenyt golden agouti texelnaaras Lapaz Ramona eli Moona. Moona oli meidän ensimmäinen puhdasrotuinen marsu ja myöskin texelkasvatuksen kantaäiti. Tästä marsuinnostus vain jälleen kasvoi...

Moonalle oli saatava sulhanen ja se löytyikin Oulun reissulta jälleen. Samalla reissulla Iisalmeen matkusti vihdoinkin dalmisnaaras Andien Anemone. Kuukaudet kuluivat, marsuvauvoja syntyi ja uusia asukkeja muutti taloon ja vuoden 94-95 vaihteessa marsukatraamme oli jo kasvanut 10 marsuun. Andien Anemone ja Aniara's Aramis

Reissailimme näyttelyissä ympäri Suomea kartuttaen kokemuksia. Välillä aurinko paistoi, elämä hymyili, mutta monia murheen murtamia päiviä mahtui matkan varrelle mm. Andien Anemone kuoli raskausmyrkytykseen. Joulun jälkeen -95 suureksi surukseni ensimmäinen ja rakkain marsu Tom nukkui pois elämänkumppaninsa viereen. Kymmeniä marsuja on tullut ja mennyt Tompan jälkeen, mutta kukaan niistä ei ole ollut Tompan kaltainen ja niin rakas.

Tammikuussa -96 alkoikin sitten vuoden kestävä painajainen. Kesän alussa -96 Johanna joutui liikenneonnettomuuteen muuttomatkalla Iisalmeen ja rytinässä häneltä katkesi reisiluu sekä kyynärvarsi. Ruotsintuonti satiinigolden marsunaaralta katkesi samoin jalka ja se jouduttiin lopettamaan. Naaraan lopetuksen myötä lopetimme myöskin goldenkasvatuksen. Kolarissa kuoli myös yksi Johannan talvikkohamsteri ja lisäksi Jossun näyttelykissa pääsi karkuteille, eikä sitä löydetty enää koskaan.

Ongelmat eivät suinkaan loppuneet tähän, vaan kesän mittaan menetimme monta hyvää marsunaarasta ja poikueita raskausmyrkytyksiin. Lisäksi marsuja vaivasi ihmeellinen iho-ongelma, johon ei tuntunut tehoavan mitkään lääkkeet ja konstit. Tuntui, kun kaikki menisi pieleen ja vähällä oli ettemme jo luovuttaneet. Mielessämme jo harmittelimme, että miksi anoimmekaan koko kasvattajanimeä, sillä sen jälkeen, kun saimme sen, tuntui kuin kaikki olisi alkanut mennä päin mäntyä. Pet-marsujen tiineydet ja vauvomiset sujuivat aina ongelmitta ja muutoinkin ne olivat terveitä. Emme voineet ymmärtää missä teimme väärin... Johannan kolarin sekä monien muiden dramaattisten menetyksien takia jouduimme unohtamaan myöskin Englannin ja Ruotsin marsunhakumatkat siltä kesältä. Kasvatuksemme tuntui menevän ihan pieleen...

Redejä kasvatin 1998-2001

Onneksi marsumme alkoivatkin syksyn mittaan parantua iho-ongelmistaan muutettuamme ruokavalion suomalaiseen viljaan ja vaihdettuamme purulaatua . Uskomme marsukasvatukseen alkoi palautua. Mutta turha toivo... jälleen oli ongelmia tiedossa, kun hyvin menestynyt self black naaraamme Critter’s Zeena alkoi osoittaa raskausmyrkytyksen oireita, eikä mikään hoito enää auttanut. Zeena kuolikin muutama päivä ennen joulua -96. Ruumiinavauksessa selvisikin kuitenkin kuoleman syy, joka oli siamilaiset marsukaksoset.

Vuodet vierivät ja marsuharrastus jatkui samaa rataa eli poikasia syntyi ja kävimme ahkeraan näyttelyissä, kunnes…

Blackit ja redit saman katon alle

Mitenkäs blackit ja redit päätyivätkään saman katon alle? Marsujen asuessa yksiössä/kaksiossa olin jatkuvasti nuhassa ja keuhkoputkentulehduksissa ja angiina kierteessä, joten keväällä -01 sitten piti tehdä suuri ratkaisu: joko lopettaa marsukasvatus kokonaan tai siirtää eläimet pois asunnosta ja jatkaa kasvatusta toisissa tiloissa. Johannan siirryttyä viettämään hiljaiseloa marsukasvatuksessa oli ratkaisu yksin minun ja kauan asiaa mietittiin. Onneksi huippuhyvä ystäväni Carita oli muuttanut maalle ja perustanut omille marsuilleen marsulan, jonne hän lupautui ottamaan marsuni. Niinpä kasvatus pääsi jatkumaan.

Kesäkuun 1. 2001 päivänä Caritan Carina auton nokka suunnattiin kohti Hämeenlinnaa tarkoituksena muuttaa suurin osa Johannalla asuvista Delfoin- blackeistä Sonkäjärvelle Caritan hoiviin. Caritan uusi asuntovaunusta remontoitu marsula oli juuri valmistunut. Marsulassa asui Caritan omat self redit ja 2. päivä kesäkuuta sinne siis muuttivat Delfoin- kasvatuksen ötöt niiden seuraksi. Niinpä marsulan kerroshäkit täyttyivätkin marsujen eloisasta uikutuksesta ja marsula vihittiin virallisesti käyttöön. Vuosi vierähti kuitenkin nopeasti ja pikku hiljaa alkoi itää ajatus uudesta marsulasta..

Uudet tuulet puhaltavat.. Cakhaya’s ja Delfoin- kasvatuksessa kääntyi uusi lehti sekä uuden upean marsulan valmistumisen myötä että uusien ulkomaisten tuontimarsujen takia. Uuden marsulan rakennus alkoi toukokuun viimeisenä viikonloppuna (–02) ja hitaasti, mutta varmasti sitä puurrettiin rakentaa parina viikon-loppuna lähes yötä päivää. Onneksi valoisa Suomen kesä valaisikin rakentajia aamutunneille asti. Hiljalleen marsula sai päällensä katon ja seiniin kauniin punaisen maalin. Välillä rakentajiin iski väsymys, mutta uutta potkua taas saatiin talkoolaisten tullessa auttamaan. Kyläläiset tutustuivat marsulaan harva se päivä ihmetellen ja kummastellen maailman menoa ”että marsuille oma talo, on jo aikoihin eletty”-tyyliin. Ihmettelyistä huolimatta kaikki olivat kannustavia ja auttoivat tarpeen tullen ja kauppiaatkin huojensivat hymyillen puutavara ym. tarvikehintojaan kuullessaan mihin tarkoitukseen ne tulevat.

Onnelliset marsulan omistajat, vasemmalla Cakhaya's Carita Korhonen ja oikealla minä.

Mitä pidemmälle marsulan rakennus edistyi, sitä ihmeissämme ja tyytyväisiä olimme ja silloin tällöin jommankumman suusta kuului: ”On se sitten ihan oikeasti totta- oma marsula”. Niinpä kun häkkejä alettiin rakentamaan hyppelimme Caritan kanssa innoissamme. Jo seuraavana päivänä saimmekin suurimman osan marsuistamme asuttamaan uutta marsulaa. Jokainen marsu tosin ensiksi pestiin ja loishäädettiin kaiken varalta. Olihan urakka pestä saman päivän aikana kolmisen kymmentä marsua! Viimeisillään olevat kantavat naaraat jäivät vielä vanhaan marsulaan vauvomaan rauhassa. Ja voi sitä rallia, kun marsut juoksivat innoissaan ja iloissaan ympäri isoja häkkejä. Kaikkiaan häkkejä on marsulassa 34 kappaletta, joista kolme on isoja kanihäkkejä ja kaksi pienempää. Marsuille häkkejä on siis 29 kappaletta. Kaikki marsuhäkit ovat reiluja kooltaan, tilavia kahden marsun häkkejä. Joten yksin elävillä uroksillakin on lokoisat oltavat.

Elokuun 29. päivänä –02 viimeisetkin marsut muuttivat uuteen marsulaan. Nyt on sitten vihdoin viimein kaikki marsut saman katon alla. Siivosimme vanhan marsulan katosta lattiaan ja vanhat häkit saivat kyytiä, osa häkeistä siirtyi varastoon odottamaan kesää ja ulkoilua heinikossa ja osa häkeistä oli tullut tiensä päätökseen.

Siivotessa juttelimme Caritan kanssa, että kylläpä nyt kelpaa uusissa tiloissa asustella, mutta samalla kiittelimme vanhaa marsulaa hyvästi palvelleesta ajasta ja muistelimme kulunutta vuotta ja sen varrella tapahtuneita hauskoja hetkiä mm. marsujen muuttoa kesällä 2001 silloiseen uuteen marsulaan ja kasvatuksemme alkuaikoja 90- luvulta sekä Caritan ja minun ensimmäisiä tapaamisiamme kesällä 1994 hevos- ja hamsteriharrastuksen merkeissä.

Eipä tuolloin olisi uskonut, että jokin päivä kasvatuksemme tekevät todella tiivistä yhteistyötä ja marsut asuvat saman katon alla. Vaan niin se on elämä ihmeellistä, eikö? Kasvatus on antoisaa ja mielenkiintoista. Yhdessä on kiva puuhailla marsulassa ja suunnitella tulevia yhdistelmiä ja näyttelyreissuja.

Delfoin- kasvatus saivat uutta vahvistusta Tanskasta Lybeks- ja Medusas- marsulasta kesäkuussa -02. Mustilla vahvistuksena oli lisäksi tammikuussa Ruotsista Suomeen tullut Moon Key’s Goljat self blackuros, josta kuukausien aikana kasvoi massakas machomies. Elokuussa –02 saapui lisää mustia Suomeen, tällä kertaa Englannista. Kolme urosta ovat yhteisomistuksessa Picantto’s- kasvatuksen kanssa eli yhteistyö Mikon kanssa jatkui toimivana edelleen.

Vuosien aikana moni marsumamma on siirtynyt ansaitulle eläkkeelle ja nuoret siirtyneet jatkamaan sukua eteenpäin. On siis tapahtunut sukupolven vaihdoksia useissa linjoissa. Hienoluoteiset mammat ovat periyttäneet hienoja poikasia ja niin kasvatus on mennyt taas askeleen eteenpäin.

Kasvatustavoitteeni

Kasvatustavoitteeni on kasvattaa hyviä ja terveitä, puhdasrotuisia eläimiä, näyttelyyn, jalostukseen sekä tietenkin lemmikiksi ja koen tässä onnistuneeni. Näyttelymenestys tulee sitten toissijaisena tavoitteena ja ihan kivasti siinäkin ollaan pärjätty. Paras kiitos on kuitenkin tyytyväinen ja onnellinen lemmikinostaja!

Haluan neuvoa ja opettaa uusia lemmikinomistajia hoitamaan lemmikkinsä mahdollisimman hyvin sekä laajentamaan heidän marsutietouttaan kaikin puolin, jotta marsu ei kärsi omistajansa tietämättömyydestä. Joskus onkin esim. innokas marsunomistaja soittanut huolissaan marsun sairastaessa. Oireista, marsun hoidosta ja ruokinnasta kysellessä selvisi, ettei marsu ollut saanut heinää uudessa kodissaan! Huolimaton eläinkauppias oli unohtanut kertoa ruokinnan perusteet... Delfoin Didiare ja Moonlight's Goliat

Tällaisia tapauksia välttääksemme vastuuntuntoisen kasvattajan täytyy kertoa huolellisesti marsun elintavoista, ruokinnasta, sairauksista ym. Kasvattajan vastuu jatkuu koko marsun eliniän, eikä siihen, kun marsu lähtee uuteen kotiin!

Tie sydämeen käy vatsan kautta

Marsut saavat ruoan kaksi kertaa päivässä, aamun illoin. Perusravintona on hyvälaatuinen, vihreä, pölytön kuiva heinä, jota on tarjolla koko ajan reilusti. Lisäksi ne saavat Biofarmin Rodo Rabbit Breeder- pellettiä päivittäin. Lisäksi reilusti ja monipuolisesti tuoreruokaa, mikä tarkoittaa kesäisin pihasta ja pellolta niitettävää ruohoa (apilaa, voikukkaa, timotei yms.) ja talvisin porkkanaa, salaattia, kaalia, omenaa, punajuurta, lanttua, naurista, kurkkua, tomaattia, banaania jne.. Kuivat leivät kuuluvat myös ruokavalioon kuin myös kerput. Marsut saavat C- vitamiinin juomaveden kautta, välillä Berocca- vitamiinikuureja, ADE- viramiinikuureja sekä tarvittaessa yrttitippatuotteita ja öljykuureja.

Kanit syövät hyvälaatuista ja pölytöntä kuivaa heinää ja Biofarmin Rodo Rabbit Breeder- pellettiä päivittäin sekä erittäin monipuolisesti ed. mainittua tuore ruokaa, kuivaa leipää, oksia, kerppuja, varpuja , havuja yms. ja tarvittaessa vitamiineja yms.

Hamstereille syötän Rodo hamster-sekoitusta ja Altromin- hamsteripellettiä ja niiden siemenkupit ovat aina täynnä. Lisäksi ne saavat lähes joka päivä jotakin kotiruokaa eli erilaisia puuroja, jugurttia, lihaa, kanaa, kalaa, erilaisia laatikoita (mm. porkkana- lanttu- peruna-maksa-makaroni), tuore ruokaa kuten vihanneksia ja juureksia (salaattia, kaalia, omenaa, porkkanaa, kurkkua, punajuurta, sekavihanneksia, persiljaa, tomaattia yms.). Kesäisin hamsut saavat ulkoruokoa eli voikukkaa, apilaa jne. sekä monipuolisesti lehtipuiden oksia lehtineen , maitohorsmia, vadelman oksia ja muita luonnon antimia sekä mustikan ja puolukan varpuja. Delfoin Tuhkimo

Näyttelymenestys

Ensimmäinen ulkomuotoluokan näyttelyreissumme marsujen kanssa tapahtui syksyllä -95, kun lähdimme ajamaan Iisalmesta yhden jälkeen yöllä Helsinkiä kohti. Onneksi ponnistelumme palkittiin ja marsut pärjäsivätkin ihan kivasti; 2 x vsp, paras klipattu ja pet- tuomarin suosikki. Menestys palkitsee työn ja rohkaisee aina jatkamaan marsuharrastusta. Olemme myös saaneet alkutaipaleella ollessamme paljon neuvoa ja kannustusta. Kiitos siitä muille sen aikaisille kasvattajille!

Näyttelymenestystä on tullut vaihtelevasti, paras sileäkarvainen self black uros on Delfoin Opal, joka niitti mainetta ja kunniaa 9:llä sertillä, lukuisillä rop-sijoitukssilla ja Fin Mva tittelillä sekä ollen vuoden voittaja 1999 Aniara’s Zic Zacin kanssa. Self black naaras Fin Mva Delfoin Black Velvet (kuvassa) oli Vuoden Voittaja IV vuonna 1998 ja Delfoin- kasvatus oli Vuoden Kasvattaja II vuonna 1998.

Sittemmin olemme pitäneet hieman taukoa ja keskittyneet opiskeluihimme/töihimme ja vähentäneet näyttelyissä käyntiä. Näyttelyreissut ovat raskaita niin eläimille kuin ihmisillekin ja siksi ne olemme vähentäneet niitä. Toki työt ja muut elämän kiireet ovat myös osasyynä. Mutta periaatteessa jokainen eläin käy kuitenkin näyttelyissä edes kerran.

Kasvattamani (syyrialaisten) hamsukuviot eli musta valkokirjokilpikonna ja mustakilpikonna ovat äärimmäisen vaikeita kuviooita ja siten näyttelymenestystä ei ole vielä omilla kasvateilla liiemmin tullut. Parhaiten on menestynyt lk satiini mustavalkokirjokilpikonna Delfoin Cher, joka sai ensimmäisestä näyttelystään sertin ja kuman ja oli RopIII. Delfoin Herttuatar sai tittelin NGG 2002 Grand Gaalassa. Delfoin Åisha on menestynyt myös saaden sertin ROP III ja oli NGG 2003 Grand Galassa.

Kanien kanssa kasvatus on vielä niin aluillaan, ettei näyttelymenestystä ole vielä tullut, mutta jalostusnaaraani Ihmemaan Anelma Unelma on menestynyt nuoruudessaan ihan kivasti saaden sertin. Touhutassun Taikaheinä (kuvassa) on saanut näyttelyissä kivoja arvosteluja, kuin myös Aladdins Kantte Ruotsissa ollessaan. Kauniita poikasia on syntynyt ja varmaan uudet vahvistukset tulevat parantamaan pupujeni tasoa entisestään. Omista kasvateista Delfoin Kharon sai korkeat 94 p ja oli Oulussa Bis II. Komea herra jättääkin itsensä näköisiä jälkeläisiä, joten uskon pikku hiljaa kasvatuksen tason nousevan.

Käyn näyttelyissä eri puolilla Suomea säännöllisesti kaikkien eläimieni kanssa. Jokainen lemmikkini käy ainakin kerran ulkomuotluokassa luokassa saamassa arvostelun. Tuomarin mielipide on mielestäni tärkeää, jotta kuulee kasvatuksen suunnan ja arvostelut auttavat avaamaan silmät eläimien mahdollisille rotumääritelmällisille virheille tai puutteille. Mutta toki täytyy luottaa omiin vaistoihin , kokemukseen ja mielipiteeseen ihanne-eläimestä.

Huippueläintä en ole vielä kasvattanut, jokaisessa on aina parantamisen varaa. Mutta luonteiden ja lemmikkimäisyytensä puolesta eläimemme ovat huippuja . Jokainen eläin on yksilö ja persoona , jokaisessa eläimessä on aina jotain kaunista ja hyvää. Tykkään jokaisesta lemmikistäni olkoon se sitten hörökorva, tai hieman “vääränvärinen”, en arvota eläimiäni niiden näyttelymenestyksen suhteen. Delfoin Paddington

Toki joukosta nousee aina joku lemmikki, kuten pk rex hamsunaaraani Delfoin Tuhkimo ja merinourokseni Delfoin Cesar ja englannincrestnaaraani Delfoin Exotic. Tällä hetkellä en voi hamstereista ja kaneista sanoa suosikkia, koska olen korviani myöten rakastunut jokaiseen :)

Onnea äiteelle.. eli perheenlisäystä.

Marsupoikueita syntyy useitakin vuodessa, onhan naaraita reilu kymmenkunta ja jokainen tekee keskimäärin kaksi poikuetta vuoteen. Eli voi sanoa, että meillä on joka kuukausi parikin poikuetta, tosin kevät ja kesä ovat ensisijaisesti vauvomisaikaa, kun luonnosta saa niin ihanasti monipuolisia herkkuja mammoille ja vauvoille. Talvella sitten huilataan ja käydään näyttelyissä. Hamstereissa poikasia syntyy aika ajoin, noin kymmenkunta poikuetta vuodessa suunnilleen. Teetän yleensä noin kaksi poikuetta naaraalla ja sen jälkeen mamma siirtyy viettämään ansaittuja eläkepäiviä.

Kaneissa ensimmäinen poikue syntyi lokakuussa –02 Ihmemaan Anelma Unelmalle. Toinen Delfoin- kanipoikue syntyi parisen viikkoa myöhemmin Olipa Kerran Juliskalle (kuvassa) (ruskea siamsoopeli). Nyttemmin poikueita (elokuu 2009) on syntynyt yli 50kpl. Olen siis totaalisen hullaantunut kanikasvatuksen ja kaneihin :)

Yhdistysintoilija

Toimin vuoteen 2007 asti Jyväskylän kani- ja jyrsijäyhdistyksessä ja edelleen puuhailen Suomen Marsuyhdistyksessä. Lisäksi pidän eri puolilla Suomea jyrsijä- ja kanikursseja sekä toimin marsujen, hamsterien ja kanien lemmikkituomarina. Tosin työni takia olen vähentänyt paljon luottamustoimia ja keskittynyt omien eläinten hoitoon. Pääasiassa aika siis vierähtää eläinten parissa sekä tallilla heposeni luona.

Ei elämää ilman eläimiä.. Eläinperheeseeni kuuluu siis lv- tammani Queen Christin eli Viini, jonka kanssa puuhailen vaihtelevasti kaikenlaista. Välillä painetaan pukitellen kiitolaukkaa, välillä ajellaan kärryillä ja piristykseksi hypellään esteitä tai uiskennellaan järvessä (tosin vain kesäisin :)) tai viiletetään hiihtoratsastusta talvisin. Aikaa ei siis paljoakaan hepolta, harrastuksilta , lemmikeiltä ja yhdistystoiminnalta muuhun jää, mutta olen onnellinen eläimieni kanssa ja vaikka välillä toivoisikin mm. ennättäväni käydä elokuvissa ja seurustella useimmin kavereiden kanssa, niin en mistään hinnasta vaihtaisi elämäntapaani ja kullanmurujani. Toivon ja haaveilen omasta maatilasta, jonne saisin kaikki mussukkani samaan pihapiiriin. Ehkä vielä joskus…(tällöin siis elettiin vuotta vuonna 2005..)

Uudet tuulet puhaltavat jälleen

Haaveeni on täyttymässä! Muutimme lokakuussa -06 kihlattuni Markuksen kanssa Asikkalan Kalkkisiin maalaistaloon :) Nyt on tilaa eläimille ja toteuttaa unelmia. Talossa tilaa riittää toista sataa neliötä ja pihassa komeilee valtaisa talli-navetta, jossa marsut ja kanit asuvat entisessä maitohuoneessa. Laidunta ja peltoa riittää eli kesäruoka on taatusti turvattu niin Viinille kuin muillekin nelijalkaisille.

Marsula-kanilan rakentaminen on vielä kesken. Häkkejä rakennetaan aina kun aika sallii työn ja talon remontoinnin ohella. Pikku hiljaa hyvä tulee.. Eläimet saavat reilun kokoiset häkit ja aina joku kanit tai marsu on jaloittelemassa irrallaan. Pääsääntöisesti jokainen kani jaloittelee joka päivä. Eläinhuoneen lattialla lemmikit saavat maistella kuusen havuja ja nakerrella lehtipuiden oksia. Oli aivan ihanaa kun sain marsut ja kanit kotiin monen vuoden jälkeen. On ihanaa kun kävelee kohti navettaa, niin marsujen uikutus alkaa kuulua jo kaukaa :) On hienoa osallistua lemmikkien päivittäiseen hoitoon, tutustua kunnolla lemmikkien luonteisiin, suunnitella poikueita ja nähdä itse poikasten syntymät. Ensimmäinen kanipoikue on jo syntynyt uuteen kotiin ja marsumammojakin alkaa olla ihan viimeisillään. Aivan näinä päivinä on kahden pitkismammojen lasketut ajat ja siksipäs käynkin eläinhuoneella useamman kerran päivässä tarkistamassa hyvinvoinnin. Kerrankin on tilaa, mutta samalla pitää pitää järki mukana ettei eläinmäärä kasva liiaksi. Nyt eläinhuoneessa asustaa 10 kania ja 20 marsua ja määrä ei siitä paljoakaan tule nousemaan. Haluan, että lemmikkini saavat hyvää hoitoa ja että minulla myös aikaa seurustella niiden kanssa. Toki pari uutta marsua ja kania on suunnitelmissa kasvatuksen edistymisen takaamiseksi.   Hamsteririntamalla aloitin venäjänkääpiöhamsteri campbellien kasvatuksen. Minua on jo pitkään kiehtonut nämä sosiaaliset laumaeläimet ja olenhan jo muita kääpiöhamstereita kasvattanutkin- joten on luonnollista kokeilla myös tätä lajia. Tapanani kun on, että pitää olla uusia haasteita ja saada omia kokemuksia uusista lemmikkilajeista. Neljä poikuetta on syntynyt ja alan pikku hiljaa huomata, etteivät cämpsyt ole se "mun juttu". Joten taidan taas keskittyä syyrialaisiin..

Olen saanut toteuttaa myös toisen unelmani eli yhdistää harrastuksen ja työn. Opetan Koulutuskeskus Salpauksessa Asikkalassa (ent. Päijänne-Instituutti) pieneläintenhoitoa ja vastaan etenkin kani- ja jyrsijäopetuksesta (yllätys, yllätys..). Toimin pääasiassa vastuukouluttajana eläintenhoitajan ammattitutkinnon eläinhoitolan pidon, lemmikkieläinkaupan harjoittamisen ja pieneläinhoidon osaamisaloilla. Nautin työstäni ylikaiken, jokainen päivä on niin oppilaiden kuin eläinten kanssa erilainen ja antoisa.
Muistoja vanhoilta hyviltä ajoilta.. ! Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja.."

Ihana kesä-07 on saapunut

Kauan odotettu kesä (ja kärpäset ) on saapunut Kalkkisiin ja sitä mukaan myös vihdoinkin sain tammani kotiin. Voi sitä onnen tunnetta kun ensimmäistä kertaa talutin heposeni laitumeen ja illalla talliin. Ja vielä mahtavammalta tuntuu lähteä ratsastamaan milloin vain huvittaa ja käydä rapsuttamassa tammaa yöpuvussa vaikka keskellä yötä :) Viini on kotiutunut erinomaisesti maaseudun rauhaan.

Kaikki lemmikkit nauttivat kesästä täysin siemauksin. Koirat uivat harva se päivä järvessä, pikku eläimet mussuttavat mahtavia ruohomääriä massut pulleina ja nauttivat luonnon äänistä ja kymmenien lintujen laulukonsertoista- kuten myös minäkin. Mikä onkaan ihanampaa kuin aamusta istahtaa talon rappusille kuuntelemaan luontoa ja välillä kuulla hevoseni hirnahtavan.. Voi tätä onnen autuutta!
	Uusi Vuosi 2008 ja vanhat uudet kujeet.. Ensilumet tuli ja meni. Niin kuin vuosi 2007 myös. Syksy oli kovinkin kiireistä aikaa. Elokuussa teimme Viinille pihaton syksyn sateita varten. Lämpimän syksyn ansioista tamma viihtyikin erinomaisen hyvin marraskuulle saakka yötä päivää ulkona. Talliremontti edistyi pikku hiljaa ja pakkasten tullessa talli olikin valmis. Talkoovoimin talli sai uuden kalkituksen ja vanhasta tallista tuli ihana ja kotoinen pieni maalaistalli tervattuine pylväineen ja kullankeltasine olkineen.Viini kotiutui avaraan ja tilavaan talliinsa heti. Syyskuussa -07 saimme vindoinkin koko vuoden odotuksen jälkeen uuden koiruuden. Pikku russelinarttu Tara muutti laumaamme. Kyllä on ollut hauska seurata Nikin ja Taran kisailua ja leikkiä päivästä toiseen. Miten ne jaksavatkin päivät pitkät.. Marsula-kanilassa elo jatkuu entiseen malliin. Uusia poikasia syntyy ja uusi sukupolvi jatkaa edellisten jalanjälkiä. Näyttelyissä käydään tapaamassa tuttuja ja esittelemässä kasvatteja. Elo on siis entisellään..
Kesä -08 on saapunut Kalkkisiin Toukokuussa on touhua on riittänyt pihanmaan laitossa kesäkuntoon, Markuksen veneen kunnostamisessa veneilykauteen ja aina ja ikuisesti puuhaa isossa "maalaistalossa" riittää. Uusin suurimman osan marsula-kanilan häkeistä. Nyt on tilaa pupuilla pomppia ja marsuilla juoksennella. Marsut asustavat yksin (siitosurokset) tai laumassa (pääsääntöisesti kaikki) isoissa 100 cm-120 cm-200 cm häkeissä. Kaneilla häkit ovat vähintään 120 cm ja lisäksi juoksevat päivittäin irrallaan. Ja osa pupuista on päässytkin jo ulos nauttimaan kesäauringosta. Myös Viini on siirtynyt asumaan yötä päivä ulos pihaton suojiin ja totuttelee uuteen ruohoon laiduntaen muutaman tunnin päivässä. Pian tamma pääsee kokonaan laitumeen.Myös tallikaverista haveillaan.. Syyskuussa meille muuttikin 4-vuotias punaruunikko jauhoturpainen shetlanninponi No Cash eli "Cäsh. Syksyn ja talven aikaan opetimme peikkoponin ajoon. Hyvä ja rauhallinen opetus on mennyt perille hyvin. Viini on kiintynyt Cäshiin ja tunne taitaa olla molemmin puolinen- ainakin ikävä kaveria tulee pian jos toinen menee nurkan taakse. Talvella ajelimme Viinillä ja Cashillä ja kerran joka naapurin Tinntti- heppatyttö ratsasti Cashillä. Viinillä ratsastelin ja ajelin harrastusmielessä. Kuva joululta -08.
	Vuoden 2009 kuulumisia Maalla asuminen on ihanaa, vaikkakin välillä lunta tulee ikkunoista ja ovista sisään. Onneksi talvi oli kivan luminen ja pakkastakin riitti sopivasti. Jäällekin päästiin hiihtoratsastamaan Markuksen kanssa. Kesäkuussa remontoimme marsulaa, tehtiin desifiointi lattiasta kattoon ja uudistettiin häkkejä ja lattia. Nyt on taas mukava ja helppo hoitaa lemmikkejä. Hepat ovat nauttineet kesälaiduntamisesta ja liikakiloja on kertynyt, etenkin ponille :) Syksyä ja hirvikärpästä odotellessa.. Syksy tuntuu jatkuvan vain kuukaudesta toiseen ekä lunta vaan näy.. Elämä on taas muuttunut, Markuksen ja minun tiemme erosivat ja nyt molemmat suuntaavat katseet kohti tulevaisuutta.. Joulua odotellessa..

Kiitokset vuosien varrelta

Erityiskiitokset saa Carita Korhonen, ilman häntä Delfoin marsu- ja kanikasvatus ei olisi ollut mahdollista menneinä vuosina!!
Kiaran kasvatuksen Sanna Ihalaiselle suuret kiitokset kanien ja marsujen väliaikaishoidosta ennen uuteen kotiin muuttoa. Lisäksi kiitän kaikkia jyrsijä- ja kanikavereita ja yhteistyökumppaneita tuesta ja avusta kasvatuksen saralla!

	Kiitos myös kaikille "Jykäläisille" kivasta touhuilusta. Kiitos pitkäaikaiselle huippuhyvälle hevosenhoitajalleni Leisalon Jutalle monista Viinin hoitovuosista. Perheelleni ja Markukselle kiitokset tuesta ja avusta kaikessa - olette rakkaimpani! Tervetuloa kyläilemään!