|
|
|
Alkuun Kasvatit Valiot Pentueet: A B C D E F G H I Luonnetesti In Memoriam Kuvia Tilastot Vuoden koirat |
|
FIN MVA, JK2
A/A 0/0
Voihan Milla… Toisin kuin tyttärensä Minttu, ei Milla ole koskaan ollut ”oikeasti” minun koirani. En tiedä johtuiko siitä, että se oli pentuna 2 viikkoa ”myytynä” ja palautui sitten minulle. Nuorena se juoksi silloisen avomieheni luo innoissaan viestitreeneissä, mutta minun luo ei tullut ollenkaan. Katkeraa J Jokunen vuosi myöhemmin myös minun luokseni kelpasi juosta, mutta viestissä ei tullut kuitenkaan ikinä kisattua. Treeneissä kokeiltiin avoimen luokan matkaa onnistuneesti. Jälkinenä Millalla on kyllä ollut hyvä, vaikkei aina maastossakaan onnistuttu. Itse sain JK1-tuloksen Millan kanssa ja yritin aika monta kertaa myös avoimessa. Jos tottis onnistui, niin meni jälki pieleen, yleensä kuitenkin toisinpäin. Etenkin hyppynoudot tuottivat vaikeuksia, ikääkin alkoi kertyä. Sitten löin jo hanskat tiskiin, mutta vielä Kristiina lupasi yrittää. Milla muutti äitini luo ja Kristiina treenasi. Muutaman kisan jälkeen tuli vihdoin kaivattu tulos, JK2 -koulutustunnus ja Millasta samalla muotovalio J
Näyttelyistä Millalla on tosiaan kolme sertiä, ja erikoisnäyttelystä V5. Milla on kahden Eigen-pentueen emä (E ja F). Periaatteessa ollut hyvin terve koko ikänsä, tosin kaksi omituista sylkirauhastulehdusta sillä on ollut, ja F-pentueen kantoaikana sairastui johonkin tulehdukseen (korkea kuume ja yleistila heikko, pennuista kaksi oli kuollut kohtuun ja ehkä aiheuttivat tulehduksen). Nyt Milla on reilut 11,5v pirteä eläkeläinen, vielä menee tunnin lenkki nuorempien seurassa. Mitään isompia vanhuuden vaivoja ei ole, enkä Millaa vielä minään vanhuksena osaa pitääkään. Milla on pentueensa viimeinen, joten saa nähdä miten kauan yhteistä aikaa on. Toistaiseksi kaikki kunnossa. Tammikuussa 2009, Satu
Lisäys: Vanhan koiran kanssa ei tosiaan voi tietää, miten paljon yhteistä aikaa on. Millan aika päättyi 16.3.2009. Aamulla koiria ulos päästettyäni ihmettelin, missä Milla on. Rouva löytyi pesuhuoneesta makaamasta, erittäin huonossa kunnossa. Pissalle jaksoi juuri ja juuri raahautua, sitten heti lösähti sisälle tultuaan. Ikenet ihan valkeat. Pääsimme onneksi tutulle eläinlääkäriasemalle suoraa päätä, halusin että syytä hieman selvitetään, vaikka tiesin ettei Milla enää tokene. Vatsaontelossa oli verta ja vatsaa vielä ultrattiin. Ilmeisesti pernassa oli ollut kasvain, joka sitten oli revennyt ja aiheutti shokin. Milla päästettiin ikiuneen.
|
