|
|
|
Alkuun Kasvatit Valiot Pentueet: A B C D E F G H I Luonnetesti In Memoriam Kuvia Tilastot Vuoden koirat |
|
BH, JK2 AA/00 degeneratiivisen myelopatian geenitutkimus: terve, ei riskigeeniä
Armas, nimensä veroinen Herra sydämellinen. Asustelee isänsä Toivon ja puolisiskon Adan kanssa. Äläs ny höyryy, on Armaksen motto. Se ei turhia murheita kanna harteillaan. Rauhallinen pohdiskelija, jolta kuitenkin löytyy pontta vaikka muille jakaa, kunhan se katsoo asiantilan sitä vaativan.
Pienestä pitäen on harrastettu metsäjälkeä. Sitä ei sanottavammin ole tarvinnut opettaa, Armas ajaa luonnostaan hyvin jälkeä. Keppien kanssa on sitten neuvoteltu enemmän kuin tarpeeksi. Sama kuin isällään Toivolla, Armaksen mielestä ne on jonninjoutavia hidasteita. Se kyllä löytää ne kepit, mutta että siihen jäätäisiin, nietu. No, nyt on asiassa edetty ja plakkarissa on koulari kakkosluokasta.
Tottelevaisuuspuoli on suht hyvässä mallissa. Liikkeet on hallussa ja intoakin löytyy niiden tekemiseen. Armaksen kanssa on käyty kaksi kisaa tokossa, ensimmäinen alokasluokan kisa meni hyvin, 188p. Toiseen kisaan mentiinkin ihan extempore avoimeen luokkaan ja huolimatta hypyn nollasta saatiin sieltä myös ykköstulos 162p. Kisa oli näyttelyn yhteydessä parkkihallissa juuri sisäänkäynnin kohdalla, joten häiriötä riitti ihan tarpeeksi. Kuitenkin siitäkin selvittiin ihan kelvollisesti. Nyt sitten opetellaan kaikessa rauhassa voittajaluokan liikkeitä ja mennään sitten joskus, kunhan ne ensin opitaan.
Näyttelyssä on piipahdettu kerran pentuluokassa Tampere KV:ssä. Tuloksena ROP pentu. Kaksi kertaa osallistuttiin nuorten luokkaan tuloksena kaksi EH:ta. Armas oli sellainen riuku, että seuraavan kerran mennään joskus sitten, kunhan vähän miehistytään.
Koulutettavana Armas on kyllä ihan
omanlaisensa. Mielikuvitus on ollut kovilla aina välillä, mutta ainakin
tähän asti on kaikista ongelmista selvitty. Intokin tottelemiseen on
kasvanut Armaksella oikein kiitettävästi. Mukavaa puuhaa meidän molempien
mielestä. Sikäli se on helpompi minulle, että se ei kyllä ota turhia
paineita mistään, jos minulla keittää , se käy istumaan ja odottaa, että
kohtaus menee ohi. Sitä ei pahemmin hetkauta mikään.
Ajan kanssa katsellaan mitä elämä tuo tullessaan. Hirmuisia tavoitteita ei ole, ainoastaan se, että yhdessä puuhailu pysyy mieleisenä meille molemmille. Sen sitten näkee, mihin se riittää. Armas on kyllä niin mainio pakkaus, ettei ihan heti varmasti toista tule.
|
