|
Saksanpaimenkoiran rotumääritelmä
FCI:n ryhmä 1
Lammas- ja karjakoirat
(alaryhmä 1)
SAKSANPAIMENKOIRA 166
(DEUTSCHER SCHÄFERHUND)
Saksalainen rotu
Hyväksytty: FCI 23.3.1991, käännös SKL-FKK 7.12.1993
Käyttötarkoitus
Monipuolinen käyttö- paimen- ja palveluskoira.
Lyhyt historiallinen katsaus:
Verein für Deutsche Schäferhunde (SV), joka on Verband für das Deutsche
Hundewesenin (VDH:n) jäsen, on rodun perustajayhdistyksenä vastuullinen
saksanpaimenkoiran rotumääritelmästä.
Rotumääritelmä laadittiin yhdistyksen ensimmäisessä jäsenkokouksessa
Frankfurt am Mainissa 20. syyskuuta 1899 A. Meyerin ja von Stephanitzin
ehdotuksen mukaisesti. Sitä täydennettiin 6. jäsenkokouksessa 28.7.1901,
23. jäsenkokouksessa Kölnissä 17.9.1909, johtokunnan ja valtuuston
kokouksessa Wiesbadenissa 5.9.1930 ja jalostustoimikunnan ja johtokunnan
kokouksessa 25.3.1961. Edelleen sitä käsiteltiin
Saksanpaimenkoirayhdistysten Maailman Unionissa (WUSV), ja se hyväksyttiin
WUSV:n kokouksessa 30.8.1976, edelleen sitä käsiteltiin ja se hyväksyttiin
johtokunnan ja valtuuston kokouksessa 23.-24.3.1991.
Saksanpaimenkoirien suunnitelmallinen jalostus aloitettiin yhdistyksen
perustamisen jälkeen vuonna 1899. Rotu on jalostettu tuonaikaisista keski-
ja eteläsaksalaisista koiratyypeistä päämääränä luoda palveluskoira, jolla
on edellytykset vaativiin suorituksiin. Tämän päämäärän saavuttamiseksi
laadittiin rotumääritelmä, joka määrittää saksanpaimenkoiran
ruumiinrakenteen, olemuksen ja luonteenominaisuudet.
Yleisvaikutelma:
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja
lihaksikas. Sen luusto on kuiva ja rakenne kiinteä.
Tärkeitä mittasuhteita:
Urosten säkäkorkeus on 60-65 cm ja narttujen 55-60 cm. Rungon pituus on n.
10-17% säkäkorkeutta suurempi.
Luonne / käyttäytyminen:
Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen,
itsevarma, ehdottoman ennakkoluuloton (ei ärsytystilassa), hyvin säyseä,
tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla rohkeutta,
taistelutahtoa ja kovuutta, jota seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja
paimenkoiralta vaaditaan.
Pää:
Pää on kiilamainen ja sen tulee olla suhteessa rungon kokoon (pituus n.
40% säkäkorkeudesta), eikä se saa olla liian karkea tai liian pitkä. Pään
tulee olla yleisvaikutelmaltaan kuiva ja korvien välistä kohtuullisen
leveä. Otsa on edestä ja sivulta katsoen vain hieman kaareutuva,
keskivakoa ei ole tai se on vain heikosti havaittavissa. Kallo-osa on n.
50% pään koko pituudesta. Kallo-osan leveyden pitää likimain vastata sen
pituutta. Kallo kaventuu (ylhäältä katsottuna) korvista kirsua kohti
tasaisesti. Se liittyy loivasti viiston, mutta ei jyrkän otsapenkereen
kautta kiilamaiseen kuono-osaan. Ylä- ja alaleuka ovat voimakkaasti
kehittyneet. Kuononselkä suora, koveruus tai kuperuus ei ole toivottavaa.
Huulet ovat tiiviit, hyvin sulkeutuvat ja väriltään tummat. Kirsun tulee
olla musta.
Silmät:
Silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset, hieman vinoasentoiset, eivät
ulkonevat. Silmien värin tulee olla mahdollisimman tumma. Vaaleat,
pistäväilmeiset silmät eivät ole toivottavat, koska ne häiritsevät koiran
ilmettä.
Korvat:
Korvat ovat pystyt, keskikokoiset, yhdensuuntaiset (eivät sisäänpäin
taipuneet) ja teräväkärkiset. Ulkokorva on eteenpäin suuntautunut.
Kärjestään taittuneet tai luppakorvat ovat virheellisiä. Liikkeessä tai
levossa taaksepäin päänmyötäisesti taipuneet korvat eivät ole virhe.
Leuat / hampaat / purenta:
Voimakas, terve ja täydellinen (42 hammasta). Saksanpaimenkoiralla on
leikkaava purenta, ts. etuhampaat koskettavat toisiaan leikkaavasti,
jolloin yläleuan etuhampaat kohtaavat tiiviisti alaleuan etuhampaat. Ala-,
ylä- ja tasapurenta ovat virheitä samoin kuin suuret hampaiden välit.
Virheeksi luetaan myös se, että etuhampaat ovat suorassa linjassa.
Leukaluiden tulee olla voimakkaasti kehittyneet, jotta hampaat voivat
kiinnittyä syvälle ja tukevasti.
Kaula:
Kaulan tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman löysää kaulanahkaa. Kaula
on vaakatasoon nähden 45°:n kulmassa.
Eturaajat:
Eturaajat ovat kaikilta suunnilta katsottuina suorat ja edestä
kat-sottuina ehdottoman yhdensuuntaiset. Lapa ja olkavarsi ovat yhtä
pitkät ja keskivahva lihaksisto kiinnittää ne runkoon. Lavan ja olkavarren
välinen ihannekulmaus on 90°, tavallisesti 110°:seen saakka. Kyynärpäät
eivät saa olla seistessä eivätkä liikkuessa ulkonevat, eivät myöskään
sisäänpäin kääntyneet. Kyynärvarret ovat kaikilta suunnilta katsottuina
suorat ja koiran seistessä ehdottomasti keskenään yhdensuuntaiset, kuivat
ja lihaksikkaat. Välikämmen on pituudeltaan 1/3 kyynärvarresta ja on tähän
nähden n. 20-22°:n kulmassa. Liian painunut vä-likämmen (yli 22°) kuin
myös seistessä liian pysty välikämmen (alle 20°) heikentävät koiran
käyttökelpoisuutta, erityisesti kestävyyttä.
Runko:
Kaulan liitoskohdasta alkava ylälinja kulkee hyvin muodostuneen sään ja
hieman laskevan selän yli hieman laskevaan lantioon asti selkälinjaa
rik-komatta. Selkä on kiinteä, voimakas ja lihaksikas. Lanne on leveä,
voimakas ja lihaksikas. Lantion tulee olla pitkä ja hieman laskeva (n.
23°) ja se liittyy ylälinjaa rikkomatta hännän kiinnityskohtaan. Rinnan
tulee olla kohtuullisen leveä, alarinta on mahdollisimman pitkä ja
selvästi havaittava. Rinnansyvyyden tulee olla 45-48% säkäkorkeudesta.
Kylkiluiden tulee olla kohtuullisen kaareutuneet. Tynnyrimäinen ja litteä
rintakehä ovat yhtä virheelliset.
Takaraajat:
Takaraajojen asento on hieman taaksevetäytynyt ja ne ovat takaa
katsottuina keskenään yhdensuuntaiset. Reisi ja sääri ovat lähes yhtä
pitkät ja muodostavat 120°:n kulman. Reisi on voimakas ja vahvalihaksinen.
Kinnernivelet ovat voimakkaasti kehittyneet ja tiiviit. Välijalka on
pystysuora kinnernivelen alapuolella.
Käpälät:
Etukäpälät ovat pyöreähköt, tiiviit ja kaareutuneet. Päkiät ovat ko-vat,
mutta eivät rosoiset. Kynnet ovat vahvat ja tummat. Takakäpälät ovat
tiiviit, hieman kaareutuneet. Päkiät kovat ja tummat. Kynnet voimakkaat,
kaarevat ja myös tummat.
Häntä:
Häntä ulottuu vähintään kintereeseen, mutta ei kuitenkaan yli välijalan
puolivälin. Häntä on alapuolelta hieman pitempikarvainen kuin yläpuolelta
ja loivalla kaarella. Koiran innostuessa ja liikkuessa häntä kohoaa
ylittämättä kuitenkaan vaakatasoa. Hännän kirurginen korjaaminen on
kielletty.
Liikkeet:
Saksanpaimenkoira on ravaaja. Raajojen tulee olla niin pitkät ja siten
kulmautuneet, että koira ilman mainittavaa selkälinjan muutosta voi
työntää takaraajansa rungon alle ja yltää eturaajallaan saman verran
eteenpäin. Vähäinenkin takaraajojen ylikulmautuminen vähentää koiran
kiinteyttä, kestävyyttä ja siten käyttökelpoisuutta. Kun mittasuhteet ja
kulmaukset ovat oikeat saavutetaan maatavoittava liikunta, joka antaa
vaikutelman vaivattomasta etenemisestä. Tasaisen ja rauhallisen ravaajan
pään painuessa ja hännän hieman kohotessa muodostuu korvan kärjestä niskan
ja selän kautta hännänpäähän pehmeästi kaartuva, rikkoutumaton selkälinja.
Nahka:
(Irtonaisesti) pinnanmyötäinen muodostamatta kuitenkaan poimuja.
Karvapeite:
Oikea saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen, ja siinä on
pohjavilla. Peitinkarvan tulee olla mahdollisimman tiheä, suora ja karhea
ja tiiviisti pinnanmyötäinen. Päässä, myös korvien sisäpuolella, raajojen
etusivuilla, käpälissä ja varpaissa karva on lyhyttä. Kaulassa karva on
pitempää ja tuuheampaa. Raajojen takaosissa karva on pitempää ranteeseen
ja kintereeseen saakka muodostaen reisien takasivuille kohtalaiset housut.
Väri:
Musta punaruskein tai ruskein merkein tai merkein, joiden väri voi
vaihdella keltaisesta vaaleanharmaaseen. Yksivärinen musta tai harmaa tai
harmaa tummin merkein. Musta mantteli ja maski. Vähäpätöiset, pienet
valkoiset merkit rinnassa tai erittäin vaaleat raajojen sisäsivut
sallitaan, mutta ne eivät ole toivottavia. Kirsun tulee olla kaikissa
värisävyissä musta. Heikkopigmenttisiksi luokitellaan koirat, joilla on
puutteellinen maski, kellertävät tai pistävän vaaleat silmät, vaaleat tai
lähes valkoiset merkit rinnassa tai raajojen sisäsivuilla, samoin kuin ne,
joilla on vaaleat päkiät ja punainen hännänpää. Pohjavilla on
vaaleanharmaan sävyinen. Valkoinen väri ei ole hyväksyttävä.
Koko ja paino:
Urokset: säkäkorkeus 60 - 65 cm, paino 30 - 40 kg. Nartut: säkäkorkeus 55
- 60 cm, paino 22 - 32 kg.
Virheet:
Kaikki poikkeamat rotumääritelmästä luetaan virheiksi suhteutettuna
virheen vakavuuteen.
Vakavat virheet:
Poikkeamat edellämainituista rotuominaisuuksista, jotka heikentävät
käyttökelpoisuutta.
Korvavirheet: liian alas sivuille kiinnittyneet, taittuneet,
haja-asentoiset tai pehmeät korvat.
Huomattavat pigmenttipuutokset.
Pehmeä tai löysä yleisvaikutelma.
Hammasvirheet: kaikki poikkeamat leikkaavasta purennasta ja
hammaspuutokset.
Hylkäävät virheet:
A. luonteenheikkous, vihaisuus ja heikkohermoisuus.
B. todistettavasti paha lonkkavika.
C. yksikiveksisyys tai kiveksettömyys, sekä selvästi eri kokoiset tai
surkastuneet kivekset. (Suomen näyttelysääntöjen mukaan kivesvikaista
koiraa ei arvostella.)
D. häiritsevät korva- ja häntävirheet.
E. epämuodostumat.
F. hammaspuutokset:
1:n P3:n ja jonkin muun hampaan puutos
1:n kulmahampaan puutos
1:n P4:n puutos tai
1:n M1:n tai M2:n tai kaikenkaikkiaan 3:n tai useamman hampaan
puutos.
G. purentavirheet:
2 mm:n tai sitäkin suurempi yläpurenta
alapurenta
tasapurenta koko etuhampaiden alueella.
H. sallitun säkäkorkeuden ylittäminen tai alittaminen yli 1 cm:llä.
I. albinismi.
J. valkea karvapeitteen väri (myös tummasilmäisillä ja -kyntisillä).
K. pitkä karvapeite (pitkät, pehmeät, eivät tiiviisti pinnanmyötäiset
peitinkarvat, joiden alla kuitenkin on pohjavillaa, hapsut korvissa ja
raajoissa, tuuheat housukarvat ja tuuhea häntä, jossa on alapuolella
hapsuja).
L. pitkäkarvaisuus (pitkä, pehmeä peitinkarva ilman pohjavillaa, jakaus
keskellä selkää, hapsut korvissa, raajoissa ja hännässä).
Huom:
Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin
laskeutuneina kivespusseihin.
TAKAISIN
|
