|
NIVELRIKKO = OSTEOARTRIITTI = OA
Annakaisa Ventomäki 02.08.2005
Osteoartriitti (OA) aiheuttaa koirille
kipua ja epämukavuutta, nivelien liikeratojen pienenemistä ja lihaksien
surkastumista eli lihasatrofiaa. Nämä huonontavat koiran elämänlaatua
vähentämällä aktiivisuutta ja heikentämällä suorituskykyä. Tilanteesta
tulee usein noidankehä, kun koira kivun takia rajoittaa liikkumistaan,
nivelten ja lihasten jousto pienenevät entisestään, lihasvoima heikkenee
joka lisää nivelien jäykkyyttä, tästä seuraa taas liikkumisen
väheneminen.
Perinteisesti nivelrikkokoirien hoitoon
on kuulunut tulehduskipulääkitys ja mahdolliset ravintolisät,
elämäntyylin muuttaminen ja tarvittaessa leikkaushoito. Humaanipuolella
on saavutettu hyviä tuloksia nivelrikkopotilaan hoidossa, kun em.
hoitoon on liitetty painon pudotus, harjoitusohjelma sekä kivun
kontrolloimiseen fysikaaliset hoidot. Saavutettuja etuja ovat olleet
lihasten voiman ja kestävyyden paraneminen, nivelen liikelaajuuden
lisääntyminen, turvotuksen väheneminen, lihaskramppien ja kivun
lievittyminen. Näiden muutoksien myötä liikkumisen laatu ja nopeus sekä
toimintakyky ovat parantuneet.
NIVELRIKKOKOIRAN FYSIOTERAPIASTA
Nivelrikon hoito on läpielämän kestävä
projekti ja vaatii koiran omistajalta kovaa työtä. On tärkeää, että
eläinlääkäri tarkistaa koiran tilanteen säännöllisesti, antaa
omistajalle palautetta. Hoito toteutetaan loogisesti ja
progressiivisesti.
Painonpudotus
Ylipaino todennäköisesti edistää
koirilla nivelrikkojen syntymistä. On todettu että 11 – 18 %
painonpudotus koirien alkupainosta vähentää merkittävästi
nivelrikkojalan ontumaa. Tavoitteena on, että koirien rasva % olisi 20 –
25 %. Tunnusteltaessa kylkiluiden tulisi tuntua ja koiralla tulisi näkyä
`vyötärö` kun sitä katsoo ylhäältä.
Liikuntaharjoittelu
Yleisesti uskotaan, että kevyt tai
kohtalainen liikunta ei itsessään aiheuta nivelrikkoa. Rasituksessa
rustokudoksessa tapahtuu kuormituksen vaikutuksesta biokemiallisia,
histologisia ja biomekaanisia muutoksia. Muutokset ylläpitävät ja
vilkastuttavat nivelen aineenvaihduntaa. Liian voimakas
kuormitus/rasitus sen sijaan saattaa olla osasyy osteoartriitin syntyyn.
Kontrolloidun harjoittelun vaikutukset
ovat OA-koiralle arvokkaita. Harjoittelu, joka on suunniteltu
vahvistamaan niveltä/niveliä tukevia lihaksia, sisältää
painonsiirtoharjoituksia. Tämän terapeuttisen harjoittelun tavoitteena
ovat kehon painon lasku, nivelten liikelaajuuksien lisääntyminen ja
kivun väheneminen. Koska lihakset toimivat osittain myös
iskunvaimentimena, niveltä tukevien lihaksien vahvistaminen suojelee
niitä. Kevyet painonsiirtoharjoitukset stimuloivat rustokudoksen
aineenvaihduntaa ja edistävät sen ravitsemusta. On myös mahdollista,
että lihastyö lisää kehon omien optioiden esim. endorfiinien tuotantoa
ja näin vähentää kipua.
Harjoitusohjelma tulee räätälöidä
jokaiselle koiralle yksilöllisesti koiran kunnon ja omistajan resurssien
mukaan. Huonosti suunniteltu ja sopimaton ohjelma voi kiihdyttää
artroosin etenemistä. Nivelten ylikuormitus tulee välttää käyttämällä
ns. `low impact`- harjotteita, mm. kävelyä ja uimista, kunnes
mahdollisesta ylipainosta on päästy eroon. Omistajalle ei voi asettaa
epärealistisia vaatimuksia ja myös hänen kuntonsa on otettava huomioon.
Mikäli nivelessä on instabiliteettia, liikuntaohjelmaa ei voida
aloittaa, ennen kuin nivel on saatu stabiiliksi. Ohjelma täytyy
suunnitella myös taudin etenemisen mukaan. Koiraa ei saa vaatia
liikkumaan nivelen ollessa ärhäkkä tai pahenemisvaiheessa.
Ennen varsinaista harjoittelua lihakset
ja nivelet tulee lämmitellä ja venytellä. Tämä lisää verenkiertoa
alueella, lisää kudosten venyvyyttä, vähentää kipua, lihasspasmeja ja
nivelten jäykkyyttä. Pintalämpöä esim. lämpöpakkausta voi käyttää ennen
liikkeelle lähtöä. Pintalämpöjenvaikutus on n 1-2 cm syvyyteen ihon
alle. Venyttelyt pitäisi tehdä lihaksien ollessa lämpimät, joko
lämpöhoidon aikana tai heti sen jälkeen. Hierontaa voi käyttää lisäämään
verenkiertoa lihaksissa ennen harjoittelua ja vähentämään jäykkyyttä
harjoittelun jälkeen.
Kontrolloitu kävely hihnassa, hölkkä,
uinti, rappujen tai luiskien kulkeminen ylös ovat erinomaisia `low
impact`- harjotteita. Kävelyn tulee olla reipasta ilman monia
pysähdyksiä. Myös nopeita pyrähdyksiä tulee liikunnassa välttää. Kävely
vedessä tai uiminen ovat OA- koiralle erittäin hyviä harjoitusmuotoja.
Veden noste avustaa nivelen liikettä, lisää lihasvoimaa ja toisaalta
toimii iskunvaimentimena. Vedenalaisen juoksumaton käyttö lisää
tukeutumista kipeälle raajalle 5 – 15 %, mikä on verrattavissa
lääkeaineiden vaikutukseen. Vedessä harjoittelua voidaan kohdistaa
laittamalla raajaan esim. uimakelluke tai pieni paino. Tällöin koira
joutuu työskentelemään toisella raajalla enemmän. Koirilla, jotka eivät
osaa tai pelkäävät uida, turvallisuutta voi lisätä käyttämällä koirien
pelastusliiviä.

Tasapainolaudalla voidaan kehittää
vartalon ja raajojen hallintaa, sekä asentotuntoa. Tasapainolaudan
harjoitteet aktivoivat posturaali- eli asentoa ylläpitäviä lihaksia.

Raajan liikkuvuutta lisääviä
harjoitteita ovat mm. kävellessä tassuun laitettava pieni stimulus esim.
teippaus, sukka tai pieni paino. Tavoitteena saada aikaan sen suuruinen
stimulus, että koira ottaa stimuloitavalla raajalla ylisuuren/korkean
askeleen. Korkean askeleen aikana koira joutuu varaamaan tavallista
pidemmän ajan vastakkaisen tai diagonaali puolen raajaan samalla kun
stimuloitava raaja työskentelee laajentuneella liikeradalla.
Yhden harjoituskerran pituus säädetään
siten, että koiralla ei ilmene lisääntynyttä kipua liikunnan jälkeen.
Alkuvaiheessa on parempi jakaa harjoitus useampaan osaan kuin tehdä yksi
pitkä harjoitus päivässä, esim. 3 x 20 min on parempi kuin 1 x 60 min.
Mikäli kipu kuitenkin lisääntyy, harjoituksen pituus lyhennetään puoleen
siitä, mikä aiheutti tilanteen pahenemisen. Liikunnasta aiheutunutta
kipua hoidettaessa sähkökipuhoidot TNS = TENS ja Mikrovirtahoidot,
saattavat olla tehokkaita.

Kun harjoittelua ruvetaan asteittain
lisäämään, yhden viikon aikana määrä saa kasvaa maksimissa 20 %.
Kipulääkettä ei mielellään käytetä tai annosta nosteta samalla kuin
harjoitusmäärää nostetaan. Kipulääkkeitä käytettäessä on riskinä, että
liikuntaa lisätään liikaa. Harjoitukset tulee sijoittaa tasaisesti koko
viikolle, optimaalista olisi päivittäinen liikunta.
Harjoitteiden jälkeen on muistettava
tehdä koiran kanssa riittävä jäähdyttely, jotta lihakset rauhoittuvat,
esimerkiksi hidas 5-15 min kävely jota seuraa venyttelytuokio. Kevyt
hieronta liikunnan jälkeen saattaa auttaa palautumisessa ja turvotuksen
vähenemisessä. Tärkeintä on kuitenkin kylmätä sairas nivel ja kipuilevat
alueet. Kylmä vähentää verenkiertoa, tulehdusreaktiota, verenpurkaumia/
-vuotoja sekä aineenvaihduntaa.
KUNTOUTUMINEN LEIKKAUKSEN JÄLKEEN
Nivelen leikkauksen jälkeen koiran
liikunnassa ei voida soveltaa em. asioita suoraan. Liikunnan määrästä ja
laadusta pitää sopia leikanneen eläinlääkärin kanssa ja jos mahdollista
käydä kontrollissa ja neuvonnassa eläinlääkärillä ja –fysioterapeutilla.
USA:ssa on tutkittu polven ristiside
vamman operoinnin jälkeistä fysioterapiaa ja kuntoutumista.
Kuntoutumisvaiheet jaetaan akuuttivaiheen fysioterapiaan 1 vrk – 6
viikkoa operoinnista ja subakuuttiin vaiheeseen 6 – 12 viikkoa
operoinnista.
Ensimmäisen viikon aikana operoitu
polvi pitäisi kylmätä 3 x vrk:ssa n 15 min ajan harjoitteiden jälkeen.
Passiivisena liikehoitona suositellaan jalan koukistus-ojennus
harjoitetta 3 x 10 -15 toistoa. Liikelaajuus niin suuri kuin mahdollista
ilman kipua, liike nopeus on hidas. Aktiivinen harjoittelu tapahtuu 3 x
päivässä hihnassa kävelyä 5 – 15 min kerrallansa. Tarvittaessa kävely
tehdään tuettuna esimerkiksi pyyhkeellä vatsan alta. Operoidun raajan
aineenvaihduntaa tulisi vilkastuttaa ennen ja jälkeen harjoitteiden
kevyellä hieronnalla.
Toisen ja kolmannen viikon aikana
siirrytään enemmän aktiiviseen harjoitteluun. Kävelyn aikaa ja matkaa
pidennetään, maksimi harjoittelu aika on 30 min 3 x päivässä.
Tarvittaessa atrofioituneiden lihaksien vahvistaminen ja aktivointi
aloitetaan sähköstimulaatiolla. Kolmen viikon kuluttua leikkauksesta
koiran pitäisi alkaa varaamaan. Raajan varaamisen harjoittelu voidaan
aloittaa 4 – 5 viikon kuluttua leikkauksesta.
Aluksi harjoitteet tehdään koiran
ollessa seisoma-asennossa, vähitellen siirrytään kävelyssä tehtäviin
varaamisen harjoitteisiin tai tasapainolaudalle.


Subakuuttivaiheen fysioterapia sisältää
paljon aktiivisia painonsiirron-, proprioseptiikan = asennon hallinnan
ja lihasvoiman harjoitteita. Kuudenviikon kuluttua leikkauksesta kävelyn
pitäisi näyttää normaalilta, tällöin harjoitteissa voidaan siirtyä
raviin. Ravin on kuitenkin oltava kontrolloitua. Subakuuttivaiheen
fysioterapian tärkeä lihasvoiman kehittämisen harjoite on uinti. Uinnin
on oltava tasavauhtista, on muistettava, että koiraa ei saa päästää
ryntäämään tai hyppäämään veteen.
Paluu normaaliin liikkumiseen pitää
tapahtua progressiivisesti, lajista riippuen suorituksen pitää onnistua
ilman ongelmia 75 % teholla ennen kuin voi siirtyä 100 % harjoitteluun.
Leikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa yhteistyö eläinlääkärin,
eläinfysioterapeutin ja koiran omistajan kanssa on erittäin tärkeää.
Suurin painopiste kuntoutumisessa on aktiivisilla päivittäin tehtävillä
harjoitteilla. Kokemuksieni perusteella voin sanoa, että vaikeinta on,
rajoittaa ja hillitä kuntoutuvan vielä lihasvoimiltaan ja hallinnaltaan
heikon koiran iloinen ja innostunut sähläys. On kuitenkin muistettava,
että sählätessä koira voi hidastaa kuntoutumista, joskus jopa uusinta
leikkauksia on tarvittu.
Lähteet:
Bloomberg, Dee, Taylor (1998) Canine sports medicine and surgery W.B.
Saunders Company, USA
Bromley M.W. (1991) Physiotherapy in veterinary practice. Blackwell
Scientific Publications Oxford England
Luentomateriaali 2nd International Symposium on
Rehabilitation and Physical therapy in veterinary medicine, August 10
-14 2002; Knoxville, TN, USA
Adamson Caroline; How I rehabilitate, canine cranial cruciate ligament
surgery
Bockstahler B; the effect of physical therapy on postoperative
rehabilitation of dogs after cranial cruciate ligament repair
Francis D.A.; Bone and muscle loss from disuse following cranial
cruciate ligament transection and stifle stabilization surgery
Mills D.L, Levine D. Arthritis Managment.
Taylor Robert A. General outcomes 12 weeks post tibial plateau levelling
osteotomy in dogs with cranial cruciate ligament injury
Taylor
Robert A. Stifle surgery and rehabilitation
TAKAISIN
|