NIVELRIKKO  = OSTEOARTRIITTI = OA
Annakaisa Ventomäki 02.08.2005

Osteoartriitti (OA) aiheuttaa koirille kipua ja epämukavuutta, nivelien liikeratojen pienenemistä ja lihaksien surkastumista eli lihasatrofiaa. Nämä huonontavat koiran elämänlaatua vähentämällä aktiivisuutta ja heikentämällä suorituskykyä. Tilanteesta tulee usein noidankehä, kun koira kivun takia rajoittaa liikkumistaan, nivelten ja lihasten jousto pienenevät entisestään, lihasvoima heikkenee joka lisää nivelien jäykkyyttä, tästä seuraa taas liikkumisen väheneminen.

Perinteisesti nivelrikkokoirien hoitoon on kuulunut tulehduskipulääkitys ja mahdolliset ravintolisät, elämäntyylin muuttaminen ja tarvittaessa leikkaushoito. Humaanipuolella on saavutettu hyviä tuloksia nivelrikkopotilaan hoidossa, kun em. hoitoon on liitetty painon pudotus, harjoitusohjelma sekä kivun kontrolloimiseen fysikaaliset hoidot. Saavutettuja etuja ovat olleet lihasten voiman ja kestävyyden paraneminen, nivelen liikelaajuuden lisääntyminen, turvotuksen väheneminen, lihaskramppien ja kivun lievittyminen. Näiden muutoksien myötä liikkumisen laatu ja nopeus sekä toimintakyky ovat parantuneet.

 

NIVELRIKKOKOIRAN FYSIOTERAPIASTA

Nivelrikon hoito on läpielämän kestävä projekti ja vaatii koiran omistajalta kovaa työtä. On tärkeää, että eläinlääkäri tarkistaa koiran tilanteen säännöllisesti, antaa omistajalle palautetta. Hoito toteutetaan loogisesti ja progressiivisesti.

Painonpudotus

Ylipaino todennäköisesti edistää koirilla nivelrikkojen syntymistä. On todettu että 11 – 18 % painonpudotus koirien alkupainosta vähentää merkittävästi nivelrikkojalan ontumaa. Tavoitteena on, että koirien rasva % olisi 20 – 25 %. Tunnusteltaessa kylkiluiden tulisi tuntua ja koiralla tulisi näkyä `vyötärö` kun sitä katsoo ylhäältä.

Liikuntaharjoittelu

Yleisesti uskotaan, että kevyt tai kohtalainen liikunta ei itsessään aiheuta nivelrikkoa. Rasituksessa rustokudoksessa tapahtuu kuormituksen vaikutuksesta biokemiallisia, histologisia ja biomekaanisia muutoksia. Muutokset ylläpitävät ja vilkastuttavat nivelen aineenvaihduntaa. Liian voimakas kuormitus/rasitus sen sijaan saattaa olla osasyy osteoartriitin syntyyn.

Kontrolloidun harjoittelun vaikutukset ovat OA-koiralle arvokkaita. Harjoittelu, joka on suunniteltu vahvistamaan niveltä/niveliä tukevia lihaksia, sisältää painonsiirtoharjoituksia. Tämän terapeuttisen harjoittelun tavoitteena ovat kehon painon lasku, nivelten liikelaajuuksien lisääntyminen ja kivun väheneminen. Koska lihakset toimivat osittain myös iskunvaimentimena, niveltä tukevien lihaksien vahvistaminen suojelee niitä. Kevyet painonsiirtoharjoitukset stimuloivat rustokudoksen aineenvaihduntaa ja edistävät sen ravitsemusta. On myös mahdollista, että lihastyö lisää kehon omien optioiden esim. endorfiinien tuotantoa ja näin vähentää kipua.

Harjoitusohjelma tulee räätälöidä jokaiselle koiralle yksilöllisesti koiran kunnon ja omistajan resurssien mukaan. Huonosti suunniteltu ja sopimaton ohjelma voi kiihdyttää artroosin etenemistä. Nivelten ylikuormitus tulee välttää käyttämällä ns. `low impact`- harjotteita, mm. kävelyä ja uimista, kunnes mahdollisesta ylipainosta on päästy eroon. Omistajalle ei voi asettaa epärealistisia vaatimuksia ja myös hänen kuntonsa on otettava huomioon. Mikäli nivelessä on instabiliteettia, liikuntaohjelmaa ei voida aloittaa, ennen kuin nivel on saatu stabiiliksi. Ohjelma täytyy suunnitella myös taudin etenemisen mukaan. Koiraa ei saa vaatia liikkumaan nivelen ollessa ärhäkkä tai pahenemisvaiheessa.

Ennen varsinaista harjoittelua lihakset ja nivelet tulee lämmitellä ja venytellä. Tämä lisää verenkiertoa alueella, lisää kudosten venyvyyttä, vähentää kipua, lihasspasmeja ja nivelten jäykkyyttä. Pintalämpöä esim. lämpöpakkausta voi käyttää ennen liikkeelle lähtöä. Pintalämpöjenvaikutus on n 1-2 cm syvyyteen ihon alle. Venyttelyt pitäisi tehdä lihaksien ollessa lämpimät, joko lämpöhoidon aikana tai heti sen jälkeen. Hierontaa voi käyttää lisäämään verenkiertoa lihaksissa ennen harjoittelua ja vähentämään jäykkyyttä harjoittelun jälkeen.

Kontrolloitu kävely hihnassa, hölkkä, uinti, rappujen tai luiskien kulkeminen ylös ovat erinomaisia `low impact`- harjotteita. Kävelyn tulee olla reipasta ilman monia pysähdyksiä. Myös nopeita pyrähdyksiä tulee liikunnassa välttää. Kävely vedessä tai uiminen ovat OA- koiralle erittäin hyviä harjoitusmuotoja. Veden noste avustaa nivelen liikettä, lisää lihasvoimaa ja toisaalta toimii iskunvaimentimena. Vedenalaisen juoksumaton käyttö lisää tukeutumista kipeälle raajalle 5 – 15 %, mikä on verrattavissa lääkeaineiden vaikutukseen. Vedessä harjoittelua voidaan kohdistaa laittamalla raajaan esim. uimakelluke tai pieni paino. Tällöin koira joutuu työskentelemään toisella raajalla enemmän. Koirilla, jotka eivät osaa tai pelkäävät uida, turvallisuutta voi lisätä käyttämällä koirien pelastusliiviä.

Tasapainolaudalla voidaan kehittää vartalon ja raajojen hallintaa, sekä asentotuntoa. Tasapainolaudan harjoitteet aktivoivat posturaali-  eli asentoa ylläpitäviä lihaksia.

Raajan liikkuvuutta lisääviä harjoitteita ovat mm. kävellessä tassuun laitettava pieni stimulus esim. teippaus, sukka tai pieni paino. Tavoitteena saada aikaan sen suuruinen stimulus, että koira ottaa stimuloitavalla raajalla ylisuuren/korkean askeleen. Korkean askeleen aikana koira joutuu varaamaan tavallista pidemmän ajan vastakkaisen tai diagonaali puolen raajaan samalla kun stimuloitava raaja työskentelee laajentuneella liikeradalla.

Yhden harjoituskerran pituus säädetään siten, että koiralla ei ilmene lisääntynyttä kipua liikunnan jälkeen. Alkuvaiheessa on parempi jakaa harjoitus useampaan osaan kuin tehdä yksi pitkä harjoitus päivässä, esim. 3 x 20 min on parempi kuin 1 x 60 min. Mikäli kipu kuitenkin lisääntyy, harjoituksen pituus lyhennetään puoleen siitä, mikä aiheutti tilanteen pahenemisen. Liikunnasta aiheutunutta kipua hoidettaessa sähkökipuhoidot TNS = TENS ja Mikrovirtahoidot, saattavat olla tehokkaita.

Kun harjoittelua ruvetaan asteittain lisäämään, yhden viikon aikana määrä saa kasvaa maksimissa 20 %. Kipulääkettä ei mielellään käytetä tai annosta nosteta samalla kuin harjoitusmäärää nostetaan. Kipulääkkeitä käytettäessä on riskinä, että liikuntaa lisätään liikaa. Harjoitukset tulee sijoittaa tasaisesti koko viikolle, optimaalista olisi päivittäinen liikunta.

Harjoitteiden jälkeen on muistettava tehdä koiran kanssa riittävä jäähdyttely, jotta lihakset rauhoittuvat, esimerkiksi hidas 5-15 min kävely jota seuraa venyttelytuokio. Kevyt hieronta liikunnan jälkeen saattaa auttaa palautumisessa ja turvotuksen vähenemisessä. Tärkeintä on kuitenkin kylmätä sairas nivel ja kipuilevat alueet. Kylmä vähentää verenkiertoa, tulehdusreaktiota, verenpurkaumia/ -vuotoja sekä aineenvaihduntaa.

 

KUNTOUTUMINEN LEIKKAUKSEN JÄLKEEN

Nivelen leikkauksen jälkeen koiran liikunnassa ei voida soveltaa em. asioita suoraan. Liikunnan määrästä ja laadusta pitää sopia leikanneen eläinlääkärin kanssa ja jos mahdollista käydä kontrollissa ja neuvonnassa eläinlääkärillä ja –fysioterapeutilla.

USA:ssa on tutkittu polven ristiside vamman operoinnin jälkeistä fysioterapiaa ja kuntoutumista. Kuntoutumisvaiheet jaetaan akuuttivaiheen fysioterapiaan 1 vrk – 6 viikkoa operoinnista ja subakuuttiin vaiheeseen 6 – 12 viikkoa operoinnista.

Ensimmäisen viikon aikana operoitu polvi pitäisi kylmätä 3 x vrk:ssa n 15 min ajan harjoitteiden jälkeen. Passiivisena liikehoitona suositellaan jalan koukistus-ojennus harjoitetta 3 x 10 -15 toistoa. Liikelaajuus niin suuri kuin mahdollista ilman kipua, liike nopeus on hidas. Aktiivinen harjoittelu tapahtuu 3 x päivässä hihnassa kävelyä 5 – 15 min kerrallansa. Tarvittaessa kävely tehdään tuettuna esimerkiksi pyyhkeellä vatsan alta.  Operoidun raajan aineenvaihduntaa tulisi vilkastuttaa ennen ja jälkeen harjoitteiden kevyellä hieronnalla.

Toisen ja kolmannen viikon aikana siirrytään enemmän aktiiviseen harjoitteluun. Kävelyn aikaa ja matkaa pidennetään, maksimi harjoittelu aika on 30 min 3 x päivässä. Tarvittaessa atrofioituneiden lihaksien vahvistaminen ja aktivointi aloitetaan sähköstimulaatiolla. Kolmen viikon kuluttua leikkauksesta koiran pitäisi alkaa varaamaan. Raajan varaamisen harjoittelu voidaan aloittaa 4 – 5 viikon kuluttua leikkauksesta.

Aluksi harjoitteet tehdään koiran ollessa seisoma-asennossa, vähitellen siirrytään kävelyssä tehtäviin varaamisen harjoitteisiin tai tasapainolaudalle.

Subakuuttivaiheen fysioterapia sisältää paljon aktiivisia painonsiirron-, proprioseptiikan = asennon hallinnan ja lihasvoiman harjoitteita. Kuudenviikon kuluttua leikkauksesta kävelyn pitäisi näyttää normaalilta, tällöin harjoitteissa voidaan siirtyä raviin. Ravin on kuitenkin oltava kontrolloitua. Subakuuttivaiheen fysioterapian tärkeä lihasvoiman kehittämisen harjoite on uinti. Uinnin on oltava tasavauhtista, on muistettava, että koiraa ei saa päästää ryntäämään tai hyppäämään veteen.

Paluu normaaliin liikkumiseen pitää tapahtua progressiivisesti, lajista riippuen suorituksen pitää onnistua ilman ongelmia 75 % teholla ennen kuin voi siirtyä 100 % harjoitteluun. Leikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa yhteistyö eläinlääkärin, eläinfysioterapeutin ja koiran omistajan kanssa on erittäin tärkeää. Suurin painopiste kuntoutumisessa on aktiivisilla päivittäin tehtävillä harjoitteilla. Kokemuksieni perusteella voin sanoa, että vaikeinta on, rajoittaa ja hillitä kuntoutuvan vielä lihasvoimiltaan ja hallinnaltaan heikon koiran iloinen ja innostunut sähläys. On kuitenkin muistettava, että sählätessä koira voi hidastaa kuntoutumista, joskus jopa uusinta leikkauksia on tarvittu.

 

Lähteet:

Bloomberg, Dee, Taylor (1998) Canine sports medicine and surgery W.B. Saunders Company, USA

Bromley M.W. (1991) Physiotherapy in veterinary practice. Blackwell Scientific Publications Oxford England

Luentomateriaali 2nd International Symposium on Rehabilitation and Physical therapy in veterinary medicine, August 10 -14 2002; Knoxville, TN, USA

Adamson Caroline; How I rehabilitate, canine cranial cruciate ligament surgery

Bockstahler B; the effect of physical therapy on postoperative rehabilitation of dogs after cranial cruciate ligament repair

Francis D.A.; Bone and muscle loss from disuse following cranial cruciate ligament transection and stifle stabilization surgery

Mills D.L, Levine D. Arthritis Managment.

Taylor Robert A. General outcomes 12 weeks post tibial plateau levelling osteotomy in dogs with cranial cruciate ligament injury

Taylor Robert A. Stifle surgery and rehabilitation

 TAKAISIN