|
Annakaisa Ventomäki 23.09.2005
Suurin osa urheilu- ja käyttökoirien vammoista syntyy suorituksessa. Tämän takia ennaltaehkäisevien toimenpiteiden merkitys korostuu. Näitä ovat mm: alkuverryttely ja venyttelyt, joilla tarkistetaan nivelien liikeratojen riittävyys suoritukseen sekä koiran fyysisen kapasiteetin riittävyys kyseiseen lajiin. Fyysisellä kapasiteetilla tarkoitan niitä fyysisiä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat koiran liikkumiseen, kuten mm. kunto, rakenne, terveys ja mahdollinen ylipaino.
Verryttely Alkuverryttelyn ensisijainen tehtävä on lämmittää kaikki kudokset niin, että kehon toiminta olisi optimaalisen tehokasta. Hyvä verryttely vähentää vammautumisalttiutta, sillä lämpimän kudoksen verenkierto ja venyvyys ovat hyvät. On kuitenkin muistettava, että verryttelyllä hankittu lämpö ei säily kehossa kovinkaan kauaa. Lämmön säilymiseen kehossa vaikuttaa ilman lämpötila, vaatetus esim. loimi ja liikkuminen/liikkumattomuus. Alkuverryttelyyn kuuluu myös lyhyet venytykset, joilla tarkistetaan liikeratojen riittävyys suoritukseen. Vain niitä lihaksia, jotka tuntuvat hieman kiristäviltä, voidaan venyttää kauemmin. Nivelen rajoittunut liikerata altistaa vammautumiselle. Alkuverryttelyn venyttelyjä tehdessä on muistettava, että pitkäkestoiset venyttelyt huonontavat räjähtävää voimantuottoa. Lihaksien retkuttelut ja ravistelut lisäävät lihaksen ärtyvyyttä ja supistumisnopeutta, joita tarvitaan nopeassa suorituksessa.
Ammattimaisesti kilpaileville koirille, kuten greyt ja vetokoirat, on kehitetty omat testit jotka tekee kilpailua valvova eläinlääkäri ennen kuin antaa kilpailuluvan. Testissä tunnustellaan nivelien liikelaajuus raajoista ja rangasta, tunnustellaan jänteiden kiinnityskohdat sekä havainnoidaan koiran liikkeet käynnissä ja ravissa. Testit perustuvat tutkimustyöhön, jolla on määritelty kyseisen lajin kuormittavuus ja mihin kehon osiin voimakkain kuormitus kohdistuu. Jos testeissä ilmenee kipua, nivelen liikeradan pienenemistä tai epäpuhdasta liikkumista, ei kyseinen koira saa lupaa osallistua kilpailuun. Lisätietoja testeistä löytyy kirjoista Care of racing greyhound ja Physical examination of sled dog. Joissakin agilityn arvokisoissa MM ja PM tasolla on kilpaileville koirille suoritettu vastaavanlainen alkutarkastus.
Optimaalinen alkuverryttely sisältää liikuntaa 15 - 30 min, jonka tehokkuus lisääntyy progressiivisesti. Tämä tarkoittaa sitä että, koiran verryttely aloitetaan kävelyllä, vähitellen vauhtia lisätään ja aloitetaan suunnan muutokset ja hypyt. Heti alkuun tehdyt nopeat suunnan muutokset altistavat vammautumiselle näin voi käydä esim. palloa heittäessä kylmälle koiralle. Tarvittaessa koiralla voidaan käyttää loimea, jotta verryttelyllä hankittu lämpö säilyisi kehossa mahdollisimman pitkään. Kun koiran lihakset ja jänteet ovat lämmitelty, koiralle tehdään lyhyt kestoiset venyttelyt, joilla tarkastetaan nivelien liikelaajuuksien riittävyys suoritukseen. Alkuvenyttelyt yleensä tehdään koiran ollessa seisoma-asennossa. Samalla koira joutuu aktivoimaan vartaloa stabiloivat eli asentoa ylläpitävät lihakset. Asentoa ylläpitävien lihaksien riittävä aktiviteetti auttaa koiraa suorittamaan liikkeet hallitusti. Tämä suojaa koiran selkää ja raajoja `nyrjähdys-vammoilta`. Usein alkuverryttelyyn kuuluvat lyhyt kestoiset venyttelyt ja vartaloa stabiloivat harjoitteet ovat vaikeaa tehdä kilpailupaikalla, koska koirat käyvät kuumina ja ympärillä on vilinää ja hälinää. Tämän takia ne kannattaa tehdä kotona kilpailupäivänä heti aamulenkin jälkeen.
Loppuverryttely on yhtä tärkeää kuin alkuverryttely. Jos suorituksessa on ylitetty nk. anaerobinen kynnys eli rasituksessa on käytetty suuria lihasryhmiä ja hapentarve on noussut yli 50 % yksilön maksimaalisesta hapenottokyvystä, maitohappoa ja muita kuona-aineita syntyy paljon ja sitä kasaantuu myös vereen. Kun lihaksien energiavarastot hajoavat lihassupistuksessa tarvittavaksi energiaksi (eli ATP:ksi) ilman happea, puhutaan nk. anaerobisesta työstä. Anaerobinen kynnys on erilainen eri yksilöillä ja roduilla. Siihen vaikuttaa harjoittelu, ravinto ja perimä. Kuona-aineet poistuvat verestä nopeammin, jos palautumisvaiheen aikana liikutaan kevyesti kävellen tai hölkäten. Kuona-aineista kalsium ja kreatiinifosfaatti imeytyvät imunesteeseen, joten imunestekiertoa tehostamalla voidaan nopeuttaa palautumista. Sekä kevyillä sively- että puserteluotteilla suoritettu hieronta tehostaa imunestekiertoa, mutta tätäkin tehokkaampaa imeytyminen on kevyessä liikunnassa. Jos imunestekierto hidastuu aiheuttaa se ko. alueella turvotusta. Turvotus saa aikaan epämiellyttävän kireyden tunteen ja vähentää kudosten liikkuvuutta. Turvonnut lihas ei kaikissa tapauksissa ole kipeä, koska on mahdollista että kipupäätteet mukautuvat turvotukseen.
Loppuverryttelyn merkitys korostuu silloin kun kilpailet tai teet rankkoja harjoituksia koirallasi useana päivänä peräkkäin tai useita kertoja päivässä. On tärkeää, että imunestekierron aiheuttama turvotus on poistunut kudoksista ennen seuraavaa suoritusta. Turvonneet kankeat kudokset, joiden kipuviestit eivät kulje normaalisti, altistavat lihas- ja jännevammoille. Palautumisvaiheen liikunnan lisäksi suorituksen aiheuttamaa lihasjäykkyyttä voidaan vähentää rasituksen jälkeen rennoilla pumppaavilla venytyksillä, rennoilla ravisteluilla ja hieronnalla (sively- ja puserteluote Kudoksien turvotusta ennaltaehkäisee myös paikallinen kylmähoito alueelle, joka on joutunut kaikkein kovimmalle rasitukselle. Jos käytät kylmähoitoa, on koira lämmiteltävä hyvin ennen seuraavaa suoritusta. Rasituksen kohdistumiseen vaikuttaa lajin lisäksi koiran rakenne, terveys ja tapa liikkua ja suoriutua annetusta tehtävästä. Esimerkiksi nopeita käännöksiä tekevän koiran olkavarsien ja lavan seutu kuormittuu enemmän kuin rauhallisesti liikkuvan koiran. Toisaalta myös etuosasta raskasrakenteinen koira kuormittuu olkavarsien ja lavan alueelta enemmän kuin etuosalta kevyempi koira.
Kovassa rasituksessa lihaksiin syntyy heijastuskipu- eli triggerpisteitä. Triggerpiste vähentää lihaksen elastisuutta. Akuutissa vaiheessa olevat triggerit laukeavat venytyksillä. Heti rasituksen jälkeen tehdyt venytykset ennaltaehkäisevät triggereiden kroonistumista. Kroonistuneet triggerit rajoittavat nivelien liikeratoja, heikentävät voimantuottoa ja aiheuttavat jatkuvaa kipua ja epämiellyttävää tunnetta koiralle.
Pitkäkestoiset venytykset voi tehdä vasta n. 30 – 90 min rasituksen päättymisestä. Tällöin koiran pitää olla jo palautunut suorituksesta, sykkeen ja hengityksen pitää olla tasaantunut koiran normaalille tasolle. Venytettävien lihaksien pitää olla lämpimät. Lihaksia voi lämmittää kevyellä liikunnalla, pintalämpö pakkauksella tai hieronnalla. Pitkäkestoinen venytys kestää vähintään 30 sekuntia tai niin kauan että lihas rentoutuu. On kuitenkin muistettava, ettei lihasta pidä venyttää liikaa väkisin. Jos suorituksessa on tapahtunut lihas- tai jännevaurio, sen ympärille muodostuu nk. suojakramppi, joka estää vamman pahenemisen. Tällaista kramppia ei saa heti venyttää. Raajaa venytettäessä on tärkeää muistaa, ettei vedä kyynärniveltä tai polvea suoraksi. Anatomisesti nämä nivelet ovat normaalissa asennossa niiden ollessa hieman kulmautuneina, mutta kulmauksissa on rotu- ja rakennekohtaisia eroja. Jos kulmautunut nivel vedetään väkisin suoraksi, kohdistuu venytys nivelen sisäisiin rakenteisiin kuten polvessa ristisiteisiin. Liiallinen nivelien sisäisten rakenteiden venyttäminen voi aiheuttaa instabiliteettia eli nivelen väljyyttä ja vaurioittaa niveliä.
Lihas- ja jännevammat Mikäli hyvästä ennaltaehkäisystä huolimatta lihas tai jänne vammautuu, vamman laatu ratkaisee ne toimenpiteet, jotka hoitava eläinlääkäri määrää. Näitä ovat mm. kirurgiset toimenpiteet, immobilisaatio eli kipsaus tai lastoitus sekä kuntoutumisen aikataulu. Pinnallisien jänteiden vammat paikallistuvat jänteen tunnustelulla ja nivelen koukistus – ojennus liikkeellä. Eläinlääkärin tekemä ultraäänitutkimus tarkentaa vamman laadun. Diagnosoivalla ultraäänilaitteella voi myös seurata vamman paranemista.
Lihas- ja jännevamman ensiapu on KKK eli Kylmä, Koho, Kompressio = paine. Näiden tarkoituksena on pienentää paikallista verenvuotoa, kipua ja turvotusta. Paikallista kylmähoitoa suositellaan käytettävän 48 – 72 tuntia loukkaantumisesta. Ensimmäisen 48 tunnin aikana jääpalalla tai kylmäpakkauksella kylmätään 15 – 20 min ajan joka toinen tai neljäs tunti. Hoidolla pyritään pitämään kudoksen lämpötila 15 – 19 C asteessa 1 – 4 cm syvyydestä. Hoitoa annettaessa on muistettava, ettei kudokseen saa syntyä paleltumia. Jos koiralla on ohut turkki voi jään ja ihon väliin laittaa talouspaperia tai pyyheliinan eristeeksi. Kylmähoidon jälkeen alueen on tunnuttava kylmältä ja heti kun se alkaa kuumottaa uusitaan kylmähoito.
Lihas- ja jännevammoissa vaurioituneisiin ja sitä ympäröiviin kudoksiin kehittyy tulehdusreaktio. Hoito suunnitellaan ja toteutetaan sen mukaan, mikä tulehduksen vaihe on meneillään. Vamman ja tulehdusreaktion akuutissa vaiheessa hoidon tavoitteena on tulehdusreaktion lievittäminen. Tällöin alueella oleva turvotus vähenee ja kipu lievittyy. Akuutin vaiheen hoitona käytetään eläinlääkärin määräämää tulehduskipu lääkitystä, lepoa, paikallista kylmähoitoa sekä alueen nivelien passiivisia koukistus ja ojennus harjoitteita. Nivelien passiiviset koukistus – ojennus liikkeet pitäisi tehdä n 10 min ajan 3 kertaa vuorokaudessa mahdollisimman laajalla liikeradalla ilman kipua. Liikkeen sopivasta liikelaajuudesta kannattaa keskustella hoitavan eläinlääkärin ja –fysioterapeutin kanssa, sillä liian laaja mobilisoiva koukistus – ojennus liike voi hidastaa paranemista.
Lihas- ja jännevamman venähdys paranee n 3 – 6 viikossa, repeämän paraneminen voi kestää 12 viikkoa. Vamman yhteydessä koiralle voi kehittyä niin sanottuja sekundaarisia ongelmia. Esimerkiksi raajan käyttämättömyydestä voi seurata lihaksien surkastumista eli atrofioitumista, nivelten jäykstymistä ja proprioseptiikan eli asennon tuntemisen ja hallinnan heikkenemistä. Nämä saavat aikaan muutoksia koko koiran liikkumisessa. Muuttunut virheellinen liikkuminen kuormittaa virheellisesti koiran kehon muita osia, ja aiheuttaa siten muita rasitusperäisiä vammoja tai kipuja.
Fysioterapian osuus lihas- ja jännevammojen kuntoutumisessa on vamman paranemisen nopeuttaminen fysikaalisilla hoidoilla, lihas atrofian ennaltaehkäiseminen, vaurioalueen nivelien liikelaajuuksien ylläpitäminen sekä paranemisprosessiin sopivien kotiharjoitteiden ohjaaminen huomioiden sekundaariset ongelmat.
Murtumat Suurien putkiluiden kuten raajojen luiden murtumat koirilla vaativat useimmiten kirurgisien toimenpitein suoritetun stabiloinnin. Tällöin eläinlääkäri määrittelee paranemiseen tarvittavan immobilisaation ajan eli ajan kuinka pitkään murtunutta aluetta ei saa kuormittaa. Murtumien kuntoutuksessa aikainen pehmytkudoksien mobilisointi edistää paranemista. Menetelminä eläinfysioterapeutit käyttävät kevyttä hierontaa, koukistus – ojennus harjoitteita, fysikaalisia hoitoja sekä neuraalikudosta mobilisoivia liikkeitä. Murtumien kuntoutuksessa on tärkeää palauttaa raajan käyttö, koska immobilisaatio eli raajan käyttämättömyys altistaa osteoporoosille eli luukadolle.
Hermovammat Luu- ja pehmytkudosvammoihin liittyy usein myös hermovamma. Hermovamma ilmenee alueen veltostumisena, voimattomuutena ja tunnottomuutena. Eläinlääkäri tekee diagnoosin ENMG (elektroneuromyografia) mittauksella. Kuntoutuminen tällaisesta vammasta on mahdollista, sillä vaurioituneet hermot saattavat korjaantua. Kuntoutuminen kestää useita kuukausia jopa yli vuoden. Fysioterapian osuus hermovamman kuntoutmisessa on ennaltaehkäistä vamma-alueen nivelien jäykistyminen, vahvistaa alueen lihaksia, hidastaa lihaksien atrofioitumista eli surkastumista.
Lähteet;
Bloomberg, Dee, Taylor (1998) Canine sports medicine and surgery W.B. Saunders Company, USA
Bromley M.W. (1991) Physiotherapy in veterinary practice. Blackwell Scientific Publications Oxford England
Linda L Blythe, James R Cannon, A Morrie Craig (1994) Care of Racing Greyhound. American Greyhound Council, USA
Darryl L. Mills, David Levine, Robert A. Taylor (2004) Canine Rehabilitation & Physical Therapy
Deborah M. Gross, MSPT, OCS (2002) Canine Physical Therapy, Ortopedic Physical Therapy,
|
Kuvia alkuvenyttelystä