ROTTWEILER Alkuperämaa: Saksa FCI ryhmä 2

Pinseri- ja snautserityyppiset, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat (alaryhmä 2)

KÄYTTÖTARKOITUS: Seura-, suojelu- ja palveluskoira.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Vanhimpiin koirarotuihin kuuluva rottweiler on peräisin roomalaisvallan ajoilta, jolloin niitä pidettiin paimenina ja karjanajajina. Roomalaiset legioonat toivat Alppien yli mukanaan koiria, jotka suojelivat ihmisiä ja kuljettivat nautakarjaa. Rottweilin seudulla ne joutuivat tekemisiin ja risteytyivät paikallisten koirien kanssa. Rottweilerin päätehtäväksi tuli nyt karjan kuljettaminen ja vartiointi sekä isännän ja hänen omaisuutensa suojelu. Rotu nimettiin vanhan saksalaisen Rottweilin kaupungin mukaan rottweilin teurastajankoiraksi. Teurastajat kasvattivat koiria vain suorituskyvyn ja käyttötarkoituksen perusteella. Ajan myötä syntyi erinomaisia karjakoiria, joita käytettiin myös vetokoirina. Kun 1900-luvun alussa etsittiin poliisin palvelukseen sopivia rotuja, kokeiltiin myös rottweileria ja huomattiin nopeasti, että se soveltui työhön erinomaisesti. Se hyväksyttiin virallisesti poliisikoiraksi vuonna 1910.

Rottweilerin jalostuksessa tavoitteena on erittäin voimakas koira, joka on väriltään musta selvästi erottuvin punaruskein merkein. Se on voimakkaasta kokonaisvaikutuksesta huolimatta jalo ja soveltuu erityisesti seura-, suojelu- ja palveluskoiraksi.

YLEISVAIKUTELMA: Rottweilerin koko vaihtelee keskisuuresta suureen. Se on vankkarakenteinen koira, ei kömpelö eikä kevyt, ei myöskään korkearaajainen eikä ilmava. Sopusuhtainen, tasapainoinen, tanakka ja vahva olemus ilmentää suurta voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rintalastasta istuinluun kärkeen mitattuna runko saa olla korkeintaan 15 % säkäkorkeutta pitempi.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Pohjimmiltaan ystävällinen ja rauhallinen, lapsirakas; kiintyvä, kuuliainen, ohjattava ja työskentelyhaluinen. Olemuksesta näkyy alkukantaisuus; käytös on itsevarmaa, lujahermoista ja pelotonta. Rottweiler tarkkailee ympäristöä hyvin valppaasti.

PÄÄ

KALLO -OSA: Päälaki on keskipitkä. Kallo on korvien välistä leveä, otsalinja sivulta katsottuna jonkin verran kaareutuva. Niskakyhmy on hyvin kehittynyt, mutta ei voimakkaasti ulkoneva.

OTSAPENGER: Selvästi erottuva.

KIRSU: Kuononselkä on suora, tyvestä leveä ja kaventuu vain hieman kohti kirsua, joka on hyvin muodostunut, mieluummin leveä kuin pyöreä ja väriltään aina musta; sieraimet ovat suhteellisen suuret.

KUONO -OSA: Ei saa vaikuttaa pitkältä eikä lyhyeltä suhteessa kalloon.

HUULET: Mustat ja suupieliä myöten tiiviit. Ikenet ovat mahdollisimman tummat.

LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat voimakkaat ja leveät. Voimakas ja täydellinen leikkaava purenta (42 hammasta), yläetuhampaat ovat tiiviisti alaetuhampaiden edessä.

POSKET: Poskikaaret ovat erottuvat.

SILMÄT: Keskikokoiset, mantelinmuotoiset ja syvänruskeat. Silmäluomet ovat tiiviit.

KORVAT: Keskisuuret, riippuvat, kolmiomaiset, etäällä toisistaan ja korkealle kiinnittyneet. Eteensuuntautuneiden, hyvin poskia myötäilevien korvien ansiosta kallo vaikuttaa todellista leveämmältä.

KAULA: Voimakas, kohtuullisen pitkä, lihaksikas ja kuiva, ei löysää kurkunalus- eikä kaulanahkaa; niskalinja on hieman kaareva.

RUNKO

SELKÄ: Suora, voimakas ja kiinteä.

LANNE: Lyhyt, voimakas ja syvä.

LANTIO: Leveä, keskipitkä, hieman pyöristyvä, ei suora eikä voimakkaasti laskeva.

RINTAKEHÄ: Tilava, leveä ja syvä (n. 50 % säkäkorkeudesta), hyvin kehittynyt eturinta ja selvästi kaareutuneet kylkiluut.

ALALINJA JA VATSA: Vatsalinja ei ole ylösvetäytynyt.

HÄNTÄ: Lyhyeksi, yhden tai kahden nikaman pituiseksi typistetty. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Maissa, joissa hännäntypistys on kielletty, häntä jätetään luonnollisen pituiseksi.

RAAJAT

ETURAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Edestä katsottuna suorat, eivät ahdasasentoiset.

LAVAT: Taakse sijoittuneet; kulmaus vaakatasoon nähden on noin 45°.

OLKAVARRET: Tiiviisti rungonmyötäiset.

KYYNÄRVARRET: Voimakkaat, lihaksikkaat ja sivulta katsottuna suorat.

VÄLIKÄMMENET: Hieman joustavat ja voimakkaat, eivät pystyt.

KÄPÄLÄT: Pyöreät; varpaat ovat kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä. Päkiät ovat lujat; kynnet lyhyet, mustat ja vahvat.

TAKARAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Takaa katsottuna suorat, eivät ahdasasentoiset. Koiran seistessä vapaasti reiden ja lonkkaluun välinen kulma sekä polvi- ja kinnerkulmat ovat tylpät.

REIDET: Kohtuullisen pitkät, leveät ja lihaksikkaat.

SÄÄRET: Pitkät, voimakkaat ja leveälihaksiset, eivät pystyt; liittyvät jäntevinä ja hyvin kulmautuneina voimakkaisiin kintereisiin.

KÄPÄLÄT: Hieman etukäpäliä pitemmät, varpaat ovat voimakkaat, kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä.

LIIKKEET: Rottweiler on ravaaja. Koiran liikkuessa selkä pysyy kiinteänä ja suhteellisen vakaana. Liikunta on tasapainoista, vakaata, voimakasta ja vaivatonta; hyvä askelpituus.

NAHKA: Pään nahka on kauttaaltaan tiiviisti pinnanmyötäinen; koiran ollessa erityisen tarkkaavainen voi muodostua kevyitä otsaryppyjä.

KARVAPEITE

KARVA: Kaksinkertainen karvapeite muodostuu peitinkarvasta ja aluskarvasta, joka ei saa näkyä peitinkarvan alta. Peitinkarva on keskipitkää, karheaa, tiheää ja pinnanmyötäistä. Reisien takaosassa karva on hieman pitempää.

VÄRI: Musta, jossa selvärajaiset syvän punaruskeat merkit poskissa, kuonossa, kurkussa, rinnassa, raajoissa, silmien yläpuolella ja hännän tyven alla.

KOKO JA PAINO

PAINO: Urokset n. 50 kg, nartut n. 42 kg.  

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

Yleisvaikutelma: Kevyt, ilmava tai korkearaajainen; hento luusto ja lihaksisto.

Pää: Ajokoiramainen, kapea, kevyt, liian lyhyt, pitkä tai karkea pää, litteä otsa (puuttuva tai liian vähäinen otsapenger).

Kuono: Pitkä tai suippo kuono, halkinainen kirsu, kyömy, kovera tai laskeva kuononselkä, vaalea tai täplikäs kirsu.

Huulet: Löysät, vaaleanpunaiset tai täplikkäät huulet. Avoimet suupielet.

Leuat: Kapea alaleuka.

Posket: Voimakkaasti ulkonevat posket.

Purenta: Tasapurenta.

Korvat: Liian alas kiinnittyneet, raskaat, pitkät, veltot, taakse taittuneet, haja-asentoiset tai epäsymmetriset korvat.

Silmät: Vaaleat, syvällä sijaitsevat, liian suuret tai pyöreät silmät, löysät silmäluomet.

Kaula: Liian pitkä, ohut tai heikkolihaksinen kaula. Löysä kaulanahka tai riippuva kurkunalusnahka.

Runko: Liian pitkä, liian lyhyt tai kapea runko.

Selkä: Liian pitkä, heikko, notko- tai köyry selkä.

Lantio: Luisu, liian lyhyt, liian suora tai liian pitkä lantio.

Rinta: Litteäkylkinen tai "tynnyrimäinen" rintakehä, selvästi ylösvetäytynyt vatsalinja.

Häntä: Liian korkealle tai liian matalalle kiinnittynyt häntä.

Eturaajat: Ahdasasentoiset tai käyrät eturaajat, pystyt lavat, vääräasentoiset kyynärpäät, liian pitkä, lyhyt tai pysty olkavarsi. Pehmeä tai pysty välikämmen. Hajavarpaat, liian litteät, liian kaarevat tai surkastuneet varpaat, vaaleat kynnet.

Takaraajat: Litteät reidet, ahtaat kintereet, pihtikinttuisuus ja länkisäärisyys. Liikaa tai liian vähän kulmautuneet nivelet; kannukset.

Nahka: Poimuinen pään nahka.

Karvanlaatu: Pehmeä, liian lyhyt, pitkä tai laineikas karvapeite, puuttuva aluskarva.

Värit: Epäpuhtaat värit, epäselvästi rajautuneet tai liian suuret värimerkit.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

Yleisvaikutelma: Selvästi väärä sukupuolileima (narttumainen uros tai päinvastoin).

Luonne: Arkuus, säikkyvyys, pelkurimaisuus, paukkuarkuus, hyökkäävyys, liioiteltu epäluuloisuus ja hermostuneisuus.

Silmät: Sisä- tai ulkokierteiset silmäluomet (entropium tai ektropium), keltaiset tai keskenään eriväriset silmät.

Purenta: Ylä-, ala- tai ristipurenta, puuttuva etu-, kulma-, väli- tai poskihammas.

Karvapeite: Selvästi pitkä tai laineikas karva.

Väri: Rotumääritelmästä poikkeava rottweilerille tyypillinen väritys (musta­ punaruskein merkein), valkoiset läiskät.

HUOM.  Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

Takaisin sivulle rottweiler