Ruokinta

Koiran menu

Koiran ruokinta on asia, joka herättää intohimoja keskusteluissa sekä puoleen että toiseen. Todennäköisesti ainoaa oikeaa totuutta ei tässäkään asiassa ole edes olemassa. Silti kannattaa aika ajoin uhrata muutama ajatus tälle asialle.

Lähtökohtana koiran oikeaan ruokintaan voidaan sanoa, että koira on sitä mitä se syö. Näin ollen oikean ruokinnan merkitystä terveen kasvun ja hyvän terveyden ylläpitäjänä ei voi liiaksi korostaa. Me ihmiset olemme kaiken intomielisen kehittymisemme seurauksena etääntyneet yhä kauemmaksi luonnosta ja sen normaaleista toiminnoista. Me emme enää tiedä oikeaa tapaa omaankaan ravitsemukseemme, joten kuinka voisimme ottaa huomioon koiriemmekaan todelliset tarpeet? Lisäksi me ihmiset olemme suuressa viisaudessamme päättäneet, että koirakumppanimme elävät ja voivat hyvin, mikäli niille syötetään ns. kuivamuonaa.

Toki jotkut koirat pärjäävät niinkin terveinä koko elämänsä, mutta homeopaattina olen huomannut asian olevan pikemminkin toisin päin. Kaikkinaiset allergiat, tulehdukset ym. krooniset sekä akuutit vaivat ovat erittäin yleisiä ja lisääntyvät koko ajan. Koirilla on siis nk. elintasosairauksia aivan kuten ihmisilläkin. Ihmiset syövät nykyään paljon eineksiä ja muita pitkälle prosessoituja ruokia, kun ei osata/haluta/viitsitä tehdä kunnollista ruokaa tuoreista raaka-aineista. Jotkut ottavat sitten vitamiininsa purkista, säännöllisesti tai vähemmän säännöllisesti. Seuraukset näkyvät suomalaisessa terveydenhuollossa koko ajan lisääntyvänä diabeteksena, reumasairauksina, sydän- ja verisuonitauteina jne. Tilanne ei ole koirien kohdalla yhtään sen erilaisempi. Se ruoka, ruuan raaka-aine tai vitamiini, joka ei ole tuore, ei voi olla tuoreen arvoinen. Se on yksinkertaisesti tieteellinen mahdottomuus. Mitä enemmän ruokaa tai sen raaka-aineita käsitellään, sen vähemmän ne ovat enää ravitsemuksellisesti arvokkaita.

Nykyään on äärettömän muodikasta puhua perinnöllisyydestä ja sen kaikkivoipaisuudesta, olipa ongelma mikä tahansa. Perimä on toki tärkeä tekijä, mutta se ei silti todellakaan määrää kaikkea, mitä koirassa tapahtuu.  Perimää syytetään, kun koiralla on allergia, kroonistunut tulehdus tai mikä hyvänsä vaiva. Kun on saatu syytettyä perimää, aletaankin seuraavaksi syyttää kasvattajia, jotka "tehtailevat" sairaita koiria. Tätä mantraa hoetaan säännöllisin väliajoin esim. Internetin keskustelupalstoilla. 

Harvemmin törmää nykyään ihmiseen, joka ymmärtää ympäristötekijöiden merkityksen. Esim. allergia ei ole suoraan periytyvä, mutta alttius siihen voi olla periytyvä. Kun alttius on olemassa, ympäristötekijät määräävät hyvin pitkälle sen, sairastuuko yksilö vai ei. Allergia siis  puhkeaa, mikäli ympäristötekijät ovat sille suotuisat. Tyypillinen tällainen tilanne on ihmisen diabetes, joka näyttäisi olevan "sukuvika" tietyissä suvuissa. Silti kaikki suvun jäsenet eivät siihen sairastu. 

On siis korkea aika ottaa askel taaksepäin ja miettiä, mitä ja miten nämä koirat söisivät vapaana luonnossa (vrt. sudet)? Kun saalis on kaadettu, koiran tai suden ensisijainen mielenkiinto kohdistuu vatsapuoleen, josta ensin syödään sisäelimet ja MAHA. Saaliseläimen maha sisältää runsaasti erilaisia kasvien osia (ruohoja, viljoja, juurimukuloita jne.) Vaikka koiralla on lihansyöjän lyhyt suolisto ja lihan raateluun sopivat hampaat, se ei silti ole aivan puhtaasti lihansyöjä. Se on ennemminkin jonkinlainen sekasyöjä.   

Venlankulman Bacchus barffaa

Väärä ruokinta on niin suuri sairaudelle altistava tekijä ja koiran elimistön tasapainoa häiritsevä asia, että mistään terapioista eikä lääkityksistä ole mitään apua ennen kuin ruokinta on hoidettu kuntoon. Vaikka esim. homeopatia on erittäin tehokas ja hyväksi koettu hoitomuoto, ei silläkään ole tarjota ihmepilleriä, joka poistaisi väärän ruokinnan aiheuttamat ongelmat. Jos koira oirehtii ruokinnan takia, ei voida ajatella, että annetaan sille jotain lääkettä ja jatketaan entistä ruokintaa.

Homeopatiassa sanotaan, että on olemassa paranemisen estäviä, ylläpitäviä syitä sairaudelle. Väärä, kyseiselle yksilölle sopimaton ruokinta on koirien kohdalla malliesimerkki tällaisesta tilanteesta. Sitten kun ruokinta on kunnossa, ja koira oireilee edelleen, on aika ryhtyä käyttämään homeopatiaa tai muuta sopivaa hoitoa vaivan perussyyn poistamiseksi.

Omat koiramme ovat syöneet aina pääsääntöisesti jotain muuta kuin perinteisiä koiran kuivamuonia. Tämä siksi, että olemme käytännössä todenneet "luomutyyppisen" ruokinnan olevan voimakkaasti terveyttä edistävä ja ylläpitävä menetelmä. 

Käytännössä niiden ruokavalio on koostunut Yrjölän puurosta, raa´asta lihasta, kananmunasta, porkkanaa ym. vitamiinipitoisia aineita unohtamatta. Tätä samaa "reseptiä" suosittelen lämpimästi kaikille koirille, varsinkin jos niillä on toistuvia tulehduksia iholla, korvissa tai esim. anaalirauhasissa. Kasvava koira tarvitsee luonnollisesti kalkkia, mutta se ei tarvitse kalkkitabletteja erikseen. Kalkkia saadaan esim. lisäämällä ruokaan viiliä tai piimää, sekä tietysti jyrsimällä oikeita luita. Rasvaa ei myöskään pidä unohtaa, kasvavalle tai pentuja odottavalle/imettävälle koiralle se on erityisen tärkeää. Koira, samoin kuin ihminenkin, tarvitsee myös nk. rasvaliukoisia vitamiineja. Ne taas eivät imeydy, ellei elimistössä ole rasvaa. 

Luonnollisempaa ruokintaa kannattaa ainakin kokeilla, tulokset ovat monesti hämmästyttäviä. Alati sairastava ja huonokuntoinen koira voi saada kokonaan uuden elämän. Työtä ja vaivaa tämä menetelmä vaatii enemmän kuin kuivamuonien käyttäminen, mutta se on kaiken vaivan arvoista. Ruokintamuutokset tulee tehdä varovasti ja asteittain, ei kerralla vaihtamalla.