SISÄLTÖ:
YLEISTÄ
ÄRTSOPPA I - the ultimate experince (NUUKSIO PARK)
ÄRTSOPPA II - back to the nature (WALKEALA WILDERNESS)
ÄRTSOPPA III - fish fodder - canoed, medium fat (KOLOVESI, SAIMAA)
Ärtsopan nimissä on järjestetty jo muutama "tempauskin". Ensimmäinen (ja koko ärtsopan alku ja juuri) oli 2 päivän viikoloppuretki Nuuksioon. Ei sinänsä sanottavan extreme tapahtuma, mutta erittäin viihdyttävä. Muutenkin täytyy huomata, että yleensä Ärtsopasta puhuttaessa sanoihin: "extreme", "ultimate", "adventure", "kärsimysnäytelmä", ja "Maija-Liisi" tulee suhtautua pilke silmäkulmassa - elikkäs omaa harkintaa käyttäen.
Toinen reissu tehtiin Valkealaan ja kesto oli jo 3 päivää - mikäli kehitys jatkuu lineaarisena niin vuonna 2026 tehdään jo kuukauden vaellus...Tai sitten ei.
Kesällä 99 Ärtsopan nimissä järkkäiltiin myös "Airsoppa99" -nousuvarjotapahtuma Asikkalan Vesivehmaalla. Paikalle ilmaantui kymmenkunta lentäjää, vaan ainoastaan yksi Ärtsoppalainen. Osallistujat saivat kuitenkin Ärtsopan ja Rättisorsien Airsoppa99-diplomin ja tulivat näin osaksi Ärtsopan tiedostavaa maailmankaikkeutta.
Seuraavassa lyhyehköjä poimintoja tapahtumista:
Ensimmäinen Ärtsoppa-nimellä kulkenut tempaus oli retki Nuuksion kansallispuistoon vuonna 1998. Tapausta suunniteltiin emailitse ja homma toteutettiin oheisen plakaatin mukaisesti 4.-5.7. 1998. Koskapa Nuuksio sijaitsee Espoossa, tulimme siihen tulokseen, ettei raavas suomalainen mies tarvitse siellä kunnon karttaa ja niinpä matkaan lähdettiin jostain kaivetulla korkeuskäyrättömällä "kartalla" varustettuna. Aika ajoin oltiin täysin tietämättömiä sijainnista, mutta aina lopulta törmäsimme jonkin kartalla näkyvän järven rantaan (juuri muuta kuin järviä ei kartalla sitten näkynytkään). Pari lutakkoa tosin sekoitettiin keskenään, mikä tiesi jokseenkin huvittavia ylimääräisiä lenkkejä päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus, mutta kyllä leiripaikkakin lopulta löytyi... Suunnistustaidoista ja kompassista oli kyllä hiukan apua.
Tänä vuonna Ärtsoppa II:nen starttasi 2. Heinäkuuta kohti Pohjois-Valkealan erämaa-aluetta ja Repovettä. Liikkeelle lähdettiin ehkä alueen tunnetuimmalta aloituspaikalta, eli Lapinsalmen riippusillalta. Sieltä taaperrettiin yli maiden, mantujen ja jokseenkin vaikuttavien jyrkänteiden kohti Kuutin kanavaa.
Kanavalta jatkettiin Mustalammen kämpälle, jonne oli avaimet haettu matkalla Nesteen huoltoasemalta. Saunottiin, uitiin, syötiin ja yövyttiin.Aamulla jatkettiin Mustalammenvuoren tornille (aika kapuaminen pohjoisrinteeltä rinkan kera muuten) ja Olhavanvuorelle. Olhavan alapuolella sijaitsevalla laavulla keiteltiin sapuskat ja kaffeet, jonka jälkeen Petja ja Juha kapusivat vielä Olhavan päälle ilman rinkkoja. Olhavalta suunnattiin kulku Kuutin kanavan kautta vähän toista reittiä kiertäen takaisin lähelle Lapinsalmen riippusiltaa, ja pystytettiin leiri sopivaan niemennokkaan. Telttapaikat jäivät hiukan kalteviksi, mutta mitäs pienistä - pääasia oli että päästin yön sateilta suojaan. Edellisenä yönä oli jo ukostanut, mutta päivä oli kuitenkin lämmin - nyt oli tuuli todella voimakas illasta lähtien ja sade alkoi piiskaamaan puolilta öin. Teltat kestivät kuitenkin mainiosti ja Juhan ensimmäistä yötä käytössä ollut bränikkä Haltin velluskupolikin osoittautui hyväksi hankinnaksi.
Hieno reissu, ikävä vaan ettei aikatauluihin sopinut tämän pidempi retki - olisihan tuolla viipynyt kauemminkin... Pidempiäkin reissuja on suunniteltu, mutta tähän mennessä aikataulujen sovitteleminen ei ole onnistunut. Saas nähdä miten tulevaisuudessa käy!
Kyseiseltä reissulta J.S. teki myös artikkelin Lukuretki Online -webbilehteen. Löydät sen osoitteesta www.retki.net .
Kolmas Ärtsoppa Expedition päätettiin suorittaa vesitse. Vaihtoehtoisia hukkumispaikkoja katsastettiin kevään kuluessa ja pikkuhiljaa päädyttiin Saimaan syövereihin - eli Koloveden kansallispuistoon. Ärtsoppa III:sen lähtölaukaus ammuttiin 7. Heinäkuuta ja Peten työnantajan sponsoroimalla kulkuneuvolla suunnattiin kohti Saimaata.
Kanootit oli Pete ansiokkaasti varannut vuokralle lähtörantaan. Nostimme telineistä kaksi kappaletta Arctic 16:sia - sattumalta sama malli jota Juhan oli aiemmin pitänyt noutaa koemelontaan hankintaa varten, nyt homma hoituisi reissun aikana. Kamat pakattiin vedenpitäviin säkkeihin ja vähemmän meloneille näytettiin miten päin melaa pidetään. Tavaraa olikin kertynyt runsaasti koska etukäteen tiedettiin ettei reissussa tultaisi juuri kävellen etenemään.
Lähdimme liikkeelle illansuussa ja pikkuhiljaa matkan aikana alkoi jo hämärtääkin. Kesäyöt ovat kuitenkin valoisia joten pimeydestä ei ainakaan ollut pelkoa. Meloskelimme hiljaa kanootteihin tutustuen Koloveden jokimaisissa kapeikoissa ja saavutimme lopulta leiripaikaksi valitun niemekkeen Koloveden eteläosassa. Alue on puiston puolella joten leiriytyminen tapahtui puulaveteilla maaperää suojellen. Paikalla oli lisäksemme paikallisia nuoria telttoineen ja turisimme heidän kanssaan iltanuotiolla. Tai oikeammin yhden nuorista kanssa, sillä muut poistuivat kalastamaan rantapenkereelle.
Aamulla tuuli oli hiukan yltynyt, joten Juha ehdotti että poikkeamme alkuperäisestä suunnitelmasta (joka olisi suunnannut kulkumme tuulisimmille kohdille) ja palaamme edellisen illan jälkiä takaisinpäin. Näin tehtiin ja etenimme pikkuhiljaa kohti edellisen illan lähtöpaikkaa. Ohitimme kyseisen rannan ja päätimme suunnata karttaan merkittyjä kalliomaalauksia katsomaan - siispä rantauduimme puiston puolelle ja lähdimme kiipeämään. Jossain vaiheessa rinnettä kävi selväksi kaksi asiaa: 1) maalaus on todennäköisesti vesirajassa ja me taas kiipesimme koko ajan korkeammalle, sekä 2) pilvet näyttivät yhä enemän ukkostavilta, joten siirtyminen puiston ulkopuolelle tulis suorittaa mahdollisimman pian. Puiston puolella kun ei saanut tällä kohtaa leiriytyä ja vieressä oli suht avoin ylitys joka tyynessä oli kapea ja helppo, mutta kokemattomat melojat ja ukkosmyräkkä saattaisivat muuttaa asian.
Siispä kalliolta alas, uimaan ja takaisin kanoottiin. Siirryimme pikapikaa puiston ulkopuolelle ja aloimme tähyillä rantoja ruokailu ja leiripaikkaa ajatellen. Kolovesi on kuitenkin kuvaustensa mukainen ja kaikki rannat ovat tupaten täynnä suurempaa ja pienempää kiveä. Jatkoimme pikkuhiljaa kohti pohjoista, tarkoituksenamme löytää leiri ennen virallista pohjoista leiripaikkaa jonne mielestämme oli liikaa matkaa seuraavan päivän paluumelontaa ajatellen. Kivien suojasta teltan mentävää aukkoa etsiessämme päätimme rantautua ja etsiä lupaavalta alueelta paikkaa jalkaisin. Tässä vaiheessa oli aika sonnustautua hetkeksi sadevaatteisiin. Pienen puron läheisyydestä löytyi etsinnän jälkeen välttävä leiripaikka, mutta totesimme että katsotaan nyt vielä ja palataan jollei muuta löydy. Palasimme kanooteille ja keittelimme Trangialla Blå Bandin retkimuonat jotka maistuivatkin makoisille (tosin kokkauksen aikana nautitut välipalat vähensivät eräiden ruokahaluja...)
Vatsat täynnä pakkasimme kanootit ja jatkoimme peremmälle pohjoiseen. Valtavat kiviröykkiöt täyttivät koko itärannan ja telttapaikan löytyminen vaikutti toivottomalta. Kartan tutkailun jälkeen eräs pienehkä niemi näytti kuitenkin korkeuskäyrien perusteella tasaiselta, joten päätimme jatkaa vielä sinne saakka. Perillä kestävyys palkittiin. Paikka oli lähes unelma tuossa kivikoiden täyttämässä maastossa. Avokallio joka laski suoraan Koloveteen ja sen vieressä loistava maihinnousupaikka, vanhat käytetyt telttapaikat, sekä tietysti auringonlasku suoraan vastapäisen rannan takana...Aah.
Juha päätti oitis noudattaa luonnon kutsua (juu, myös siinä mielessä) ja kiivetä läheiselle kalliolle ihailemaan maisemia. Ja niitähän riitti. Petekin vieraile tuolla oudolla paljaslakisella kallionnyppylällä myöhemmin. Urbaaneina olioina testattiin tietysti myös kännykän kuuluvuus mäeltä...
Leirissä kenkiä kuivatellessa testattiin myös kaasuliekin makuhaitat makkaraa paistettaessa - ei havaittavia haittoja...Illan tullen kömmittiin telttoihin ja käännettiin aivot off-asentoon, tosin sitä ennen Janne piti pienen fysiikan luennon hyttysten tunneloitumisesta hyttysverkon lävitse. Aamuyöstä Juha havaitsi että Dexal ei sovi edes tuon kokoisen kaverin vatsalle ja häipyi tyhjennykselle kannettavine riuikuineen...
Aamulla olikin edessä karu totuus, aamiaisen jälkeen pitäisi kokka suunnata kohti autoa... Pakkasimme tavarat ja jälkiä jättämättä poistuimme leiristä. Matkalla Tero ja Juha ottivat hiukan kaulaa jotta saataisiin rantautuessa edes hiukan melontakuviakin...Digikameraa kun ei uskaltanut järvellä pakkauksesta poistaa.
Rannalla ryhmityimme yhteiskuvaan jonka jälkeen Juha ja Pete riisuituivat aatamin asuun ja kävivät huuhtomassa pölyt poies kirkkaassa Kolovedessä.
Kaiken kaikkiaan mainio reissu eikä kukaan edes kastunut pahemmin! Kuvia reissulta on tulossa tännekin, mutta toistaiseksi ovat nähtävillä täällä.
___________________________________________________________________________________________ Ärtsopalla on myös email-lista jonka avulla kiertää tieto uusista retkisuunnitelmista, terveydenhullosta, aikidosta, vetovarjoilusta, kylmäfysiikasta, Quantum leapin merkityksestä yksilölle, rullaluistinten filosofiasta, polkupyöristä, oluiden vaahdosta jne. jne. Listaan voit koettaa liittyä oheisella lomakkeella.
Kommentit, kysymykset yms. voi toimittaa Ärtnetin webmasterille:
Juha Suokas, email: suokas@ltk.hut.fi
