Jossain vaiheessa ehdin miettiä niitä näitä.
Pohdin mitä ihmiset ajattelisivat minut nyt nähdessään.
Tuskin monikaan ymmärtäisi suolla paarustavaa, lumista miestä.
Eipä silti, tälle suolle tuskin tarkkailijoita eksyy. Näillä mailla ei
väenpaljoudesta ole pelkoa. Juuri siksi luonto on täällä läsnä.
Juuri siksi minäkin olen täällä. Näillä mailla kuusien oksilta löytää vielä naavahaituvia.
Ei ole kauaa kun se oli vielä itsestäänselvyys, mutta nyttemmin alkaa naava
käymään harvinaiseksi etelä-suomessa. Sanovat sen johtuvan ilmansaasteista.
Siitä ja vanhojen metsien katoamisesta, päättelen minä.
Avohakkuut, metsien raiskaus, ovat kadottaneet vanhat kuusikot monin paikoin.
Eivät nämäkään metsät ole hakkuilta säästyneet.
Suonkin keskellä kulkee umpeen kasvava oja.
Mutta hakkuut on täällä tehty pääsääntöisesti hyvällä maulla.
Siemenpuut on säästetty ja oksantyngät siivottu maastosta.
Metsä on hakattu, mutta se on vielä metsä. Tunnelmaa ei ole viety.
Täällä tuntee yhä kulkevansa luonnossa. Siitä lämmin kiitos.

jälkihuomautus vuonna 2002 - alue avohakattiin loppuvuodesta 2001...