Pitikö sen taas?

Aurinko raiskaa tän synkän harmauden
Pilaa hetken joka oli täytetty surulla
Ihanan mustalla melankolialla

Pitikö sen tulla siihen
Pitikö sen saada hymy kasvoilleni,
Lämpö poskilleni, silmiini hehku

Pitikö sen taas.

Juuri kun uskoin ettei tämä harmaus koskaan väisty
Taas kerran rakoili pilvet ja suru väljähtyi

Ei auttanut silmien sulkeminen,
Ei kyyneleistä kostea parransänki.
Eikö edes suru saa olla ikuista

Pitikö sen taas.

 

 

TAKAISIN
 
 
 


 

Kohta ei ole kuin kantoja, puita entisiä.
Täynnä muistoja metsistä.
Pian ei ole kuin patoja, koskilla entisillä.
Altaat täynnä muistoja kuohuista.
Kohta ei ole kuin ojitettuja soita, rämeitä entisiä.
Kuihtunut tupasvilla muistuttaa mättäistä.
Pian ei ole kuin teitä teiden perään, jänkhillä entisillä.
Vaivaiskoivu muistaa erämaan...
 
 

Juha Suokas