Olen ollut great japanese dog eli suurijapaninkoira rodun
parissa vuodesta -97 ja se on vienyt täysin sydämeni.
Ensimmäisen greittini toin vuonna 1998 Ruotsista,
Okami's kennelistä. Se on tuo ihana, valloittavan
energinen koira, Okami's Fabulously Faithful,
kotoisammin Kuma.
Hän tuli minulle 18 kuukauden erittäin pitkän ja
malttamattoman odotuksen jälkeen 8 viikkoisena
suloisena palleroisena.
Kuma on ollut pienestä asti luonteeltaan peloton,
utelias ja omanarvonsa tunteva sekä erittäin
huumorintajuinen koira, sillä siis tosiaan on
toisinaan tuollainen kujeileva käytös:-)

Kuma on myös oppinut asiat erittäin nopeasti, mutta
se myös kyllästyy todella pikaisasti toistoihin koulutuksessa.
Kuman mielilajeina on ollut ihan pienestä pitäen kaikki,
mikä hiemankin liittyy nenätyöskentelyyn. Sen kanssa
olemmekin harrastaneet hakua ja raunioita hyvällä
menestyksellä, siinä pusikko raikaa kun Kuma hoksaa
missä maalimies on.
Luonteeltaan Kuma on kuuliainen, ihmisystävällinen ja
utelias, mutta toisinaan erittäin itsepäinen. Vieraista,
laumaansa kuulumattomista koirista Kuma ei
tykkää lainkaan.

Näyttelyissä kävimme ahkerasti vuonna 2000 ja 2001,
liiankin ahkerasti, sillä Kuma kyllästyi siihen touhuun
ihan täysin. Menestystäkin tuli ihan kivasti, valion
arvokin saavutettiin ja koska Kuma ei tuosta touhusta
tykkää on se nyt sitten jätetty "eläkkeelle".
Kuma elelee rauhallisia kotikoiran päiviä.

Kuman ansiosta minä rakastuin rotuun ja totta kai
Kumalle oli saatava kaveri. Joten ei muuta kuin
katselemaan sopivaa koiraa.
Niinpä vuonna 2000 toin toisen koirani Englannista,
Overhills kennelistä. Sieltä tuli tuo ihastuttava tyttöseni,
Overhills Tax Exile, kotoisammin Keiko.
Keikon odotusaika ei ollut ihan niin pitkä kuin Kuman,
vaan Keiko saapui jo 10 kuukauden päästä siitä kun
olin kasvattajalta pennun varannut.
Keiko on sitten ihan päinvastainen luonteeltaan kuin Kuma.
Uskomatonta, että kaksi saman rodun edustajaa voivatkin
olla luonteiltaan niin tyystin erilaisia...?

Keiko on niin kiltti kaikille, myös vieraille koirille.
Se on myös kova vahtimaan sekä haukkumaan, onneksi
asumme maaseudun rauhassa, missä koiran haukunta ei
naapureita häiritse:-) Meille ei siis "salaa" pääse vierailulle,
Keiko kyllä ilmoittaa milloin joku tulee.
Keiko on luonteeltaan todella ystävällinen, toisinaan joitain
vieraita ihmisiä kohtaan hieman varovainen.
Haluaa mieluiten itse tehdä tuttavuutta.

Näyttelyissä ei taas välitä siitä kuka häntä kehässä räplää.
Keiko on nyt ollut puolitoista vuotta pois kehistä ja
tarkoitus olisi tässä kesän mittaan muutamassa
näyttelyssä käydä.
Keikon kanssa ei ole mitään sen ihmeellisemmin
harrastettu kuin noita näyttelyitä, muuten ollut ihan
tavallista koti-elämää. Ai niin, ollaanhan me viime aikoina
hieman treenattu naksutinta...