Olen ollut welsh corgi pembroke rodun parissa vasta
vuodesta 2001 joten olen aika uusi tämän rodun parissa.
Se on valloittanut kyllä paikkansa sydämmessäni enkä
voisi enää kuvitella elämää ilman corgeja.
Ensimmäinen corgini minulle siis tuli vuonna 2001
Wanted kennelistä. Se on tuo aivan ihastuttava ja
persoonallinen corgini, Wanted Annie Oakley,
kotoisammin Helga.
Helga on väritykseltään tricolor. Helgan tulo meille oli
nopeaa, rakastuin siihen täysin ensi silmäyksellä sen
ollessa 13-viikkoinen ja jo parin päivän päästä Helga
muutti meille kahden suurijapaninkoirani joukkoon.
Kaikki sujui tosi hienosti ja Helga hyväksyttiin ilman
suurempia mutinoita uudeksi perheen jäseneksi.

Helgan kanssa kaikki oli minulle pitkästä aikaa
uutta, varsinkin tuo paimenkoirille tyypillinen
miellyttämishalu:-) Se tuntui vaihteeksi todella
hyvältä ja corgi erittäin helpolta rodulta
verrattuna greitteihin.
Toki Helgalla on omat keinonsa saada oma
tahtonsa läpi, jollei muuten niin hieman
"huijaamaalla". Corgit ovat todella ovelia
luonteiltaan, sitä ei kauhean nopeasti ymmärrä
kuinka se saakin toisen tekemään juuri niin kuin
itse haluaa ilman mitään äänekkäitä komentoja:-)
Luonteeltaan Helga on kaikkien kaveri ja nauttii
keskipisteenä olostaan todella paljon.
Sen kanssa on helppo reissata ihan minne vain.

Näyttelyissä emme ole kauhean ahkerasti käyneet, vain
muutamassa. Viimeisimmästä saimme sertinkin.
Helga on ollut hitaasti kasvava koira ja hän alkaa vasta
nyt pikku hiljaa olemaan valmis. Luultavasti tulemme
tänä vuonna muutamassa näyttelyssä käymään ja
katsotaan sitten mitä tuomarit Helgasta sanovat.

Helgan ansiosta rakastuin greittien lisäksi
corgeihin joten kun Helga sai pennut oli aivan
itsestään selvää, että niistä yksi jää kotiin
kasvamaan. Näin meille jäi sitten Great
Flame's Wanna Be Wanted, kotoisammin
Iiris. Iiris on luonteeltaan aikamoinen ilopilleri!
Vauhtia piisaa vaikka muille jakaa...

Iiris on erittäin kiltti kaikille, myös vieraille koirille.
Se on myös kova haukkumaan, onneksi asumme
maaseudun rauhassa, missä koiran haukunta ei
naapureita häiritse:-) Iiris on luonteeltaan todella
ystävällinen ja erittäin huomionkipeä, jollei vieras
sitä heti huomioi niin hyppää kyllä samantien
jalkoja vasten päästäkseen lähemmäs.

Muutamassa pentunäyttelyssä olemme siis vasta
tähän mennessä ehtineet käymään ja kunhan ikä
riittää niin tarkoitus olisi näyttelyissä käydä jatkossakin.
Nyt käymme aina silloin tällöin mätsäreissä
harjoittelemassa jospa se auttaisi tuohon jalkoja
vasten hyppelyyn...