Kotisivut

21.12.2008

Tänään käytiin tottelemassa tuossa meidän kylän kentällä. Se oli sen verran sula, että ei tarvinu kauhiasti luistella.
Ensin tein Armaksen kanssa parina Roosalle koko PK kaavion, hyppyjä ei voitu tehdä, kun ei siellä esteitä ole, mutta otettiin sitten kolme noutoa. Armas toimi hirmu hyvin ottaen huomioon sen. että Adalla on juoksu ja ainahan se sekoittaa poikien päitä. Tänään sitten kookeiltiin sitä paikallaoloa myös ja vielä siten, että Roosa otti noudot. Armas pysyi kuin liimattuna, hyvä hyvä. Tätä ei vielä kertaakaan ole kokeiltu, mutta eipä tuossa tuntunut kauheasti ongelmaa olevan.

Toivo pääsi toisena Ellun kanssa touhuamaan. Herranen aika kun siinä on kierroksia. Onkohan se tullu vanhuudenhöperöksi vai mitä. Jollei edistämistä seuraamisessa lasketa muuten meni aivan loistavasti, paitsi että se nousi paikallaolosta ja tuli mun perään. No menki vauhdilla takasin ja pysyhän se siellä. Ei varmaan tajunnu kunnolla et jätin sen sinne. Ei se ikinä päikälläoloista ole lähteny. Pitääpi ottaa taas sopivassa paikassa uudestaan vähän tarkemmin.

Adalle oli mulla nakkeja palkaksi. Sehän kilahti niistä ihan totaalisesti. Tarjosi mun ympärikiertoa varmaan kymmenen kertaa ennenkuin estin sen oikein tomerasti. Sitten hiljalleen rauhoittui ja päästiin hommiin. Selvästi uusi paikka vaikutti alkuun, mutta alun pälyilyä lukuunottamatta meni kivasti. Kun pääsi hommaan kiinni niin johan sujui ja hyvin. Maahanmenoon se jostakin kumman syystä tarvi tuolla vartalontaivutusta, mutta muuten hirmu hyvin. Kivaa oli kaikilla.

14.12.2008

Jotenkin tää blogin kirjottaminen on ny vähän jäissä. Enivei, tänään oltiin kentällä treenaamassa ihan kahteen otteeseen.
Ensin Arjan kanssa, kiitos Arja silmistä, auttaa kovasti, kun joku vähän katsoo perään.
Ada ensin. Alussa taas sitä oikean korvan kääntelyä, mutta hiljalleen alkaa sujua ilman, että on ihan littanana, jos luulee jonkun menevän pieleen.
Sivulletuloja ja seuraamisia pieninä pätkinä. Alkaa jo sujua ilman, että joka palkan perästä sinkoaa matkoihinsa. Selkeä ero siinä, meninkö Arjaa kohti vai poispäin Arjasta. Jotenkin kauhea luottamispula sillä on siihen, että jos joku toinen on kentällä. Todella vaikeaa pystyä pitämään kontaktia minuun, kun mennään toista ihmistä kohti. No tätä pitää harjoitella joka kerta kun on joku toinen kentällä.
Hiljalleen rentoutui kuitenkin tässäkin asiassa.
Muutaman kerran maahanmenoja, ne oli vähän hukassa alussa, uusinnoilla kuitenkin alkoi sujumaan. Muutama kerta noutokapulan ottoa kädestä ja heti palkka. Hitsi pitää opettaa se naksu. Siitä olis varmasti apua. Pari liikkeestä istumista, ne meni melko mallikkaasti.
Sitten kaivoin Adan oman ison patukan. Sitä ei kertaakaan ole käytetty kentällä eikä muualla. Mielenkiinnolla odotin, miten reagoi. Käytös oli ihan outo. Ensin se niinkuin innostui, mutta kun sai hampaansa siihen, alkoi ihan omituinen ääntely. Se ei ollut innostunutta, vaan jotakin ihan muuta. Annoin patukan sille niin vei sen hangelle ja alkoi vimmalla puremaan etuhampailla. Käytös oli niin outoa, että pantiin koko hökötys pois ja vaihdettiin palloon. Nyt oli Armaksen narutennari, siitä ei kilahda niin kovin kun kumipallosta. Pysy järki päässä.

Armaksen vuoro. Tehtiin seuraamisia ja jääviä liikkeitä pk malliin, muuten hyvin, mutta maahanmenossa ensin nuuski, kiitos Arja kun huomautit. Otettiin uudestaan ja oli parempi. Luoksetulo oli ihan ok ja siinä jätettiin eteenmenoa varten lihapullia kentän reunaan. Sieltä liikkeestä seisominen, oli erinomanen. Marssittiin kentän alkuun ja Armas luuraili toiveikkaana kentän loppuun lihapullankuvat silmissä. Otin sitten noudon n. 45 asteen kulmassa lihapulliin varmuuden vuoksi. Nouti vähän hitaasti, mutta nouti kuitenkin, eikä singonnut herkuille. Sitten otettiinkin eteenmeno ja meni hyvin, en viitsinyt käskeä maahan, vaan kutsuin luo.

Toivo sai hompsottaa juttuja, edisti seuraamisessa ja oli muutenkin ku ruutitynnyri. Enpä puuttunut kun on ollu niin kauheesti intoa. Kaippa se taas laantuu, jos saa touhuta enemmän.

Välillä käytiin Tiialla kaffilla ja menin sitten uudestaan kentälle Irjan kanssa. Kertaushan on opintojen äiti, vai miten se nyt oli :)

Adan kanssa otin ensin, ennenkuin Irja tuli. Käyttäytyi ihan erilailla. Kovin oli keskittynyt, kun ei tarvinut vahtia ketään kentälläolijaa. Seuraamispätkiä siten, että nami oli suussa ja kädet sivulla normaalisti. Pysyi hyvin kontaktissa ja tiiviisti sivulla. Palkkasin tiheään ja jatkoin aina uudelleen ja uudelleen ilman, että vapautin välillä. Meni hyvin. Sitten tulikin Irja ja taas alkoi alussa vahtaaminen. Meni kuitenkin pian ohi ja päästiin tekemään seuraamispätkiä em mainitulla tavalla ja sujui, jipii. Ehkäpä tämä tästä hiljalleen alkaa sujumaan. Pääsisi niistä käsistä eroon vihdoin. Väliin luoksetulon loppuasentoja ja meni aika ok, vähän kääntää pyllyä minusta katsottuna vasemmalle. Vielä pieniä seuraamispätkiä, ne meni hyvin. Otin sitten kokeeksi sen ison patukan uudestaan. Taas sama homma, hysteeristä vinkumista eikä uskalla ottaa kunnolla suuhunsa. Jätetään koko härpätin sitten käyttämättä, tällaisena siitä ei iloa ole. Mistä sitten lie johtuukin. Kiskoo ja vetää sitä, mutta ei ollenkaan siten, kuin tarkoitus olisi.

Armaksen kanssa häärittiin vielä samoja kiemuroita. Hyvin toimi, mutta jotenkin se on hitaalla. Se kävi nuoleskelemassa Roosan pissejä ja ihastui aromeihin niin, että silmät pyöri. Teki kuitenkin senkin jälkeen töitä, mutta vähän hitaalla. Palloteltiin ja sitten otin Toivolla vielä vähän seuraamisia ja kaukoja. Siltä sitä ei intoa puutu.

Tässähän sitä olikin sitten riittävästi yhdelle päivälle. Pitänee mennä uusiksi kentälle pikimmiten. Kivaa oli kaikilla ja kelikin on sen verran hyvä, että täytyy nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja hommailla.

07.12.2008

Hitsiläinen, kun jää väkisin tän blogin kirjottaminen vähälle. Reenailtu on, mutta kirjotukset on vähä heikoilla.
Tänään kuitenkin oltiin kentällä Aijan kanssa. Semmosta tavallista puuhastelua, Armas oli vähän lötkö, mutta muuten ihan ok meininki. Adakin kestää jo hetkisiä rinnalla, eikä heti ampase kauemmaksi. Tääytyy ajatella, että hiljaa hyvä tulee :)

Toivo sai uuden ihan elämänsä ensimmäisen toppaloimen. Vähän oli ensin lyhyet askeleet, mutaa siitä nekin sitten vertyivät. Kivaa oli kaikkinensa. Arja otti muutaman kuvan, kiitos!!

Ada

Armas

19.11.2008
Vaari aamulla varotteli, että älä lähde ajamaan kun täällä (Hollolassa) aurataan lunta. Ajattelin, että kunhan puhuu, meillä ei ole hiutalettakaan, mutta oikeassa oli, Hollolassa oli todellakin satanut. Kentälle mentiin ja piste. Ensin Ada. Piti oikein kaivaa kamera taskusta, että voi kotonakin tarkastaa, että sitä lunta oli siellä.

Otin seuraamista. Suju jo hiukan paremmin, mutta mutta, joka kerta kun luulee tehneensä väärin kiertää vähintään kaksi kertaa mun ympäri. Välillä meni piiripienipyörimiseksi. Päätin, että nyt aletaan opettelemaan sitä edestä suoraan sivulle tulemista, muuten menee ihan piirileikiksi. Uudella seuraa-sanalla aloin opettamaan siivulletuloa edestä ilman kiertämistä, vaikeaa oli. Heti kun epävarmuus iski, Ada kiersi mun ympäri. Lopulta estin sen pääsemisen ympäri. Se selkeästi paineisti sitä, mutta saatiin me lopulta onnistuneitakin suorituksia. Tosin alussa, kun ei päässyt kiertämään teki itsekseen sen kierroksen minun vasemmalla puolella. Se jos mikä varmisti asiaa, että kiertämisestä on päästävä eroon.
Otettiin väliin muutama maahanmeno ja ne sujuikin yhtä lukuunottamatta hyvin, ainoastaan kerran jäi kyynärät ilmaan. Sitten vaihdettiinkin koiraa ja Ada joutui autoon, koska selkeästi väsähti.

Armaksen vuoro.

Armaksen kanssa tehtiin kuvauksen jälkeen ensin yksi nouto kokeiluna vaikuttaako lumi kapulan ottoon, ei vaikuttanut. Sitten seuraamista, maahanmeno ja luoksetulo, hyvin meni. Jätettiin lihapulla kentän reunaan ja otettiin sitten seisominen. Hyvin meni, ei haikaillu lihapullan perään yhtään, mietin jo, että unohtiko sen. No seurautusta seisomisen jälkeen kenntän alkuun ja sitten otettiin nouto, ajatuksena testata karkaako lihapullalle. Ihan viivasuoraan lihapullaa kohti en noutoa ottanu, mutta kuitenkin sinnepäin. Nouti hyvin, hyvä hyvä. Vietiin kapula pois ja otin seuraamista ja siitä lähetin eteen. Meni viivasuoraan pullalle ja käskin maahan, totteli ensimmäistä käskyä. Hyvä juttu. Koiran vaihtoon sitten.

Toivo pääs suhaamaan.

 Sillä oli taas kierroksia kunnolla. Otin idaria ja seisominen oli ihan kateissa. Mietin, että pitäsköhän seuraavalla kerralla laittaa ne tötsät maahan ja kiertää niitä, kokeillaan. Vihdoin suju seisominen ja otettiin idari onnistuneesti ja vielä seuraamista. Menihän se. Noutoa vielä ja se sujui hyvin. Piti välillä karjua, kun Ada hajotti autoa oikeen vimmalla, kun olisi halunnu olla kentällä. Toivvoon se ei pahemmin vaikuttanut, älysi selvästi, että komennan Adaa.

Ada uudestaan, sitten kun oli hiljaa. Seuraamisen opettelua ja sivullesiirtymisiä. Oli selkeästi väsähtäny ja otinkin vaan muutaman. Otan sen uudestaan kentälle vain sen takia, että oppisi, että sen vuoro tulee aina myös. Muutaman kerran yritti kiertää, mutta laitoin ihan selkeesti jalan eteen ja sanoin ei ja uusi käsky. Muutama onnistunu toisto ja autoon.

Matti pääsi kanssa käväsemään vuorollaan.

Sillä oli selkeästi kylmä, joten sen visiitti jäi vähän lyhyeksi, mutta saipahan käydä tärkeilemässä. Otin Matilla muutaman luoksetulon, niitä me ny opetellaan, kun se on jo viisvuotias :)

Illalla ennen viimeistä koirakoulua tuli Pikku-Lissu näyttäymään. Olipas mukavaa nähdä monen vuoden jälkeen. Tyttö on hyvässä kunnossa ja ilonen kuin peipponen.

Viimeinen koirakoulu ja sitten extreme matkailua kotiin. Huh huh, olis ny vielä ollu sulaa ilman lunta, pahus.

18.11.2008
Tänään pikareenit kentällä kauheassa tuulessa ja räntäsateessa. Ensin Ada. Päätin, että otan seuraamista vähän tyyliin makso mitä makso. Ensin se paineistu ihan kauheasti, ehti kiertää mun ympäri varmaan 15 kertaa. Sehän tulee sivulle kiertäen (: Sen mä opetan uudestaan suoraan. Mun kokemus on noista kiertävistä koirista just toi, että kun ovat pätkääkään epävarmoja kieppuvat ympäri ohjaajaa.
Seuraaminen suju ja ei sujunu. Mä tein yhden askeleen siirtymisiä eteenpäin ja välillä en siirtyny mihinkään. Se alko sujua, mut välil iski ahistus.
Sit kokeilin maahanmenoo ja jipii, se meni hyvin ja alas asti, tosin ensin yritti tarjota sitä istumisen kautta, mut mä olen pikkuhiljaa opettanu sitä menemään suorilta jaloilta maahan ja se alkaa jo sujuu, samassa on unohtunu se kyynäreitten ilmaanjäänti.
Otin parit luoksetulot. Ekalla meinas jäädä ohjaamisesta huolimati kauas, mut korjas hyvään paikkaan. Otin niitä semmosselta vajaan 10 metrin matkalta.
Kovasti kehuin ja palkkasin vaan namilla, pallon jätin suosiolla autoon, kun sen kanssa tulee noita eitoivottuja ilmiöitä. Otetaan pallo sitten kehiin, kun alkaa sujumaan.

Sitten Armas. Sillä oli kengurubensaa, loikki ku kevähinen vasikka. Alotin noudosta sillä "väärällä" kapulalla. Pidin pannasta kiinni ja heitin. Laskin hakemaan, vähän muljas sen kanssa, mutta otti sen kuitenkin suuhun ja toi. VIeläkin pitää sitä omituisesti, ei osaa ottaa sitä sellassella syvällä otteella, vaan kalikka keikkuu kulmureitten varassa.
Seuraamista, se meni silleen vähän hypellen, mutta parani kyllä. Liikkeestä istuminen. Se oli vallan erinomanen, teki sen sellassella ponnella, että takamus oli varmaan 10 cm maanpinnan alapuolella. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Pamahti maahan nopeasti ja tuli luokse hienosti vauhdilla. Hyvä loppuasento. Jätettiin eteenmenonamit ja otin liikkeestä seisomisen. Seisominen hieno, paitsi käänty mun vierestä luuraamaan nameja. Otin uudestaan matkaa jatkaen ja se meni nappiin. Sitten mentiinkin kentän alkuun ja seurautin n. 5 askelta ja lähetin eteen. Meni hyvää vauhtia. Kun oli syönyt palkat käskin maahan, meni ekalla.

Toivon vuoro. Otin noutoa, kauhee kaahaus ja pureminen, etusormen heristys lopetti puremisen. Seuraamista, josta ei tullu mitään. Idarii, seisominen vähä hakusessa ekalla, mutta sekin sitten suju. Lopuks uudestaan seuraamista, joka oli parempaa. VIelä yksi nouto ja siihen lopetettiin.

Vielä Ada. Uudestaan seuraamista. Suju jo paljon paremmin, ei enää niin paineessa. Ihan vasta yhtä ja kahta askelta. Meinaa katsekontakti kadota, mutta nyt sain paljon onnistumisia. Täytyy vaan jatkaa harjoituksia, kunhan tuo tytteli tottuu meitin reenitahtiin. Jätin tänään tähän, koska väsähti ihan totaalisesti.

15.11.2008
Tennilässä jäljellä Arjan ja Marian kanssa. Arja teki Armakselle jäljen ja itse tein Adalle. Toivolla oli huilivuoro, mistä se itse ei oikein innostunut, mutta tänään näin.

Armas ajoi jäljen kuin juna, jana meni ok, paitsi kun bongasi jäljen niin sitten vasta ehti pissille. Lähti hyvin ajamaan jälkeä, sai roikkua oikein tosissaan liinassa sen perässä. Kulmat meni hienosti ja nosti kaikki kepit vaivatta. Yhdestä meni ohi ja sitten pysähtyi ja katsoi taakseen, silloin pysähdyin ja palasi kepille.
Että mä olen onnellinen, suorastaan riemuissani. Nyt ei haittaa vaikka tulisi talvi ja lunta, tämän päiväinen jälki oli kyllä upea!!! Kavereillakin sujui jäljet kuin tanssi, pahus kun ei ole noita kisoja tähän aikaan vuodesta, nyt olis mähiksiä.

Adalle tein sellaisen keppijäljen. Ajattelin, että jos se rentoutuisi, kun niitä keppejä ja sitämyötä palkkaa tulee tiheään. No, ei ny ihan valjennu että mikä oli tämmöisen vaikutus. Adaa jotenkin jännitti uudet kaverit ja uusi metsä, selkeästi reagoi kavereihin takana. Likat jäivätkin tulematta perään, Arja lähtöpaikalle ja Maria ystävällisesti keräsi merkit kaukana meistä.
Alkumatkan Ada jännitti oikein tosissaan, vilkuili taakse vähän väliä, mutta sitten alkoi sujumaan, oikein innostui. Kepit nousi yhtä lukuunottamatta. Se mikä Adan tämänpäiväisessä reenissä oli ilahduttavaa oli se, että kun otin jälkikamppeet käteen, Ada oikein innostui. Selvästi näki siitä että tiesi mitä oltiin menossa tekemään ja että sen mielestä se oli kivaa.
Mä uskon ja toivon, että kunhan sille selviää, että meitin jälkijutuissa on aina kivaa ja kaverit jotka ovat mukana ovat aina kivoja, niin eiköhän tuo paineistuminenkin häviä. Ainakin se nauttii yhteisistä puuhista ja on nyt ihan poikki raasu. EI ole tainnut hommailla useasti väsähtämisestä päätellen.

14.11.2008
Jäljellä Irjan kanssa. Minun tekemä jälki Adalle n. 300m, jossa 3 keppiä. Lähti hyvin ajamaan, ajoi tarkasti kunnes taas alkoi se soutaminen. Se selkeästi paineistuu jostakin??? Ensimmäisen kulman suttasi, meni yli ja haahuili, mutta palasi itse jäljelle ja jatkoi hyvin epävarmasti. Kepin bongasi ja otti jopa suuhunsa. Kehuista meni ensin vähän nuukaksi, mutta rentoutui. Jälki jatkui hyvin taas jonkun matkaa, kulma hyvin ja sen jälkeen taas ihme haahuilua. Jostakin selkeästi paineistuu, kun on ajanut jonkun matkaa suoraa. Pitäsköhän laittaa paljon keppejä, jotta pääsisi palkkaamaan lyhyin välein, taidan kokeilla. Selkeästi paineistuu, kun suoraa on ajettu 10 - 20m. TOinen keppi olisi jäänyt, kun justiinsa siinä kohtaa kierteli ja kaarteli, löysi kuitenkin, kun jäin siihen seisomaan. Taas ajoi hyvin tarkasti jälkeä ja vähän ennen kolmatta keppiä lähti pois jäljeltä siihen sivuun haistelemaan. Menin katsomaan ja variksenraatohan siinä oli. Palasi jäljelle ja noukki kolmannen kepin suuhunsa. Kovasti kehuin ja iloisena tultiin tielle. En laittanut suoraan autoon, vaan tein vähän seuraamista ja luoksetulon loppuasentoja. Ne molemmat selkeästi toimii nyt paremmin. Leikittiin pallolla ja pidettiin lystiä, hyppäsi jopa itse autoon.

Armas ajoi Irjan tekemää jälkeä. Meni niinku meni, osan kepeistä seisoi ja osan huristeli sujuvasti yli. Muutenkin oli ihan kamalaa jäljenajoa. Lopulta laskin liinasta irti ja hyvin jäljesti kuutoskepin yli Irjan jälkeä autolle. Huusin takasin ja poimi sitten sen kutosen. Olipahan sähellystä, huh huh.

Toivo sen sijaan ajoi elämänsä jäljen. Janalla jälki meni ihan kuntopolun vieressä. Otti jäljen ja kohta oli kulma, meni ihan ok. Sitten jälki menikin kuntopolkua pitkin ja upeasti jäljesti ja matkasi siitä jälkeä myöten metsään. Jälki meni useasti kuntopolkujen ja teiden yli ja Toivo meni kuin veturi. On se kyllä upea jäljestäjä. Aivan mahtava!

Otin vielä Adan autosta ja leikin sen kanssa vähän, oli selkeästi väsynyt. Sitten lähdettiin Vaarille kaffille.

13.11.2008
Tänään harjoteltiin yhteiseloo poikien kanssa. Hyvin meni, Toivoo se kunnioittaa ja Armasta kyörää. Tänään harjoiteltiin vapaana autoon tulemista, se on kyllä kova paikka sille, millään ei tahdo tulla kyytiin, mutta tuli kumminkin kun itse istuin autoon. No mulla on aikaa ja eiköhän sille kohta selkiä, että autoon kannattaa tulla, silloin pääsee mukaviin puuhiin.
Menin Kukon urheilukentän maastoon tekemään Topi-beaglelle jälkeä ja ajattelin, että teen kokeeksi Adalle myös, näen miten se ajaa ja mitä osaa vai osaako mitään. Tiedän, että sille on ainakin joskus tehty jälkiä, mutta ymmärtääkseni peltojälkiä. No polkasin jäljen kaatosateessa. Laitoin 4 keppiä ja merkkasin koko jäljen, annoin vanheta noin 45 min.

Puin valjaat sille, ei ainakaan mitenkään pyristelly vastaan. Vein jäljen alkuun ja hyvin bongasi jäljen ja lähti ajamaan. Jännästi eteni, ajoi aina jonku 10 metriä tarkasti ihan askel askeleelta ja sitten meni jäljen sivuun reilusti, palasi jäljelle ja ajoi taas tarkasti sen 10m ja taas sama sivuun meno. Kulman ajoi hyvin ja ensimmäisen kepin bongasi. Me pidettiin pippalot, annoin kepin sen suuhun ja vaihdoin lihapullaan, laitoin kepin koiralle näyttäen taskuun ja palkkasin uudestaan, sit jatkettiin. Jäljenajo jatkui samalla tyylillä, välillä askel askeleelta ja välillä sivussa, mutta itse aina etsi sen. Toisen kepin bongasi hyvin myös ja tein samat rituaalit. Kolmannen nappasi jopa iloisesti suuhunsa. Neljäs keppi tuotti vähän ongelmia, ei heti löytäny vaikka haisto sen. Löyty vihdoin ja me juhlittiin. Jännästi se ei halunnut ajaa kauempana minusta jälkeä, jäi kuikuilemaan, jos välimatka ylitti n. 3m. No voipi olla tätä yleistä ihmetystä. Muuten hyvin koko jälki.

Sitten otettiin pikkusen tottista. Seuraamista sillä uudella sanalla, toimi hyvin, seuraakäskyllä meni ihan länään taas, joten ny se unohdetaan tykkänään ja käytetään uusia juttuja. Luoksetulon loppuasentoja otettiin useasti ihan metrin matkalla, se tuntuu siitä kivalta, palkkana nami. Sitten leikittiinkin pallolla.

Sitten Armaksen kanssa seuraamista ja siirtymisiä, hyvin meni. Pallottelua myös.

Toivon kanssa tehtiin piruettejä, taidan siirtyä koiratanssiin, jos siinä kerran arvostetaan intoa ja iloista menoa.

Otin vielä Adan uudestaan siihen ja otettiin pari luoksetulon loppuasentoa ja leikittiin. Yritän tällä kertoa sille, että autoon joutuminen ei tarkoita sinne unohtamista, kukin pääsee vuorollaan. Nyt on likka aika väsy.

Päätin, että jos nyt joku päivä tulisi vähän siedettävämpi ilma, niin menen jäljelle koko revohkan kanssa. Tällaiset kaatosadejutut ei vanhaa oikein innosta ja tänä syksynä ei kauheasti vaihtoehtoja ole ollu.

12.11.2008
Kentällä reenaamassa. Ensin otin Adan ja ajattelin, että teen semmoisen tilannekatsauksen mitä se osaa ja miten. Yritin seuraamista, meni ihan lyttyyn jostain syystä. Leikitin pallolla ja uus yritys, sama homma. Laakista päätin, että vaihdan käskysanan toiseksi. Pallon kanssa pikku yrityksiä uudella sanalla, toimi! No me sitte opetellaan uudella käskyllä jatkossa. Maahanmenossa jää joka kerta kyynärät vähintään 5 cm ilmaan. Uudella käskyllä menee alas asti. Pitää miettiä opetanko uuden käskyn niinkuin alusta vai saisko tuon toimimaan kunnolla. Liikkeestä ei osaa mennä maahan ainakaan mun käskemällä, pitää pysähtyä. Istua osaa hyvin, liikkeestä en edes kokeillut. Otin luoksetulon loppuasentoja namilla, yritän saada ihan läheelle. Noudon ihan alkeita, Heiluttelin kapulaa, jotta otti suuhun ja heti palloleikkiä. Ensin ei halunnut ottaa kapulaa, mutta pian toimi.

Sitten Armas. Hirvee into oli. Otin heti noutoa sillä omituisella kapulalla, samaa pyörittelyä. Hain kapulan pois heti ja annoin suuhun ja tuo. Sitten heitin pannasta kiinni pitäen ja nouto. LEikki vieläkin, toi kumminkin, kuono ihan hiekassa. EIköhän se osaa ottaa tota suuhun vai mikä ny on, jatketaan harjotuksia.
Seuraamista, se oli hyvää, innokasta ja suoraa. Liikkeestä istuminen, nopea ja hyvä. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Hyvä loppuasento, vauhtia olis saanu olla hiukan enemmän. Jätettiin eteenmenopallo ja tultiin kentän alkuun. Pari askelta seuraamista ja lähetys, meni suoraan ja nopeasti.

Toivon vuoro. Se sai seurata ja noutaa ja pitää lystiä.

Matti pääsi kanssa vähän ottamaan luoksetuloja.

Ada vielä uudestaan. Vähän seuraamista uudella käskyllä, ihan hyvin ja pari noutokapulan ottoa. Sitten vaan leikittiin, tuntu väsähtävän, kun huusi muitten vuorot kurkku suorana. Kaapi auton ovenverhoilutkin hajalle. EI selvästikään osaa odottaa autossa. No tulee oppimaan :)

11.11.2008
Kentällä odotellessa Adan saapumista otin ensin Armaksella noutoa "väärällä" kapulalla. Ei suostunu ottamaan suuhunsa, pyöritteli ja pyöritteli ja leikki. Kokeili kyllä moneen kertaan, mutta nouto jäi haaveeksi. Laitoin Armaksen autoon ja otin Toivon. Noutoja Armaksen katsellessa autosta. Sitten koiran vaihto. Uusi yritys, ei tulosta, samaa pyörittelyä. Itsellä alko kierrokset nousta ja Armas hiippaili autolle, höh. No, otin kapulan ja heiluttelin sitä. Armas juoksi kiitolaukkaa mun luo, annoin kapulan sen suuhun ja otin askeleen taakse, tuo. Toi erittäin hyvin. Heitin kapulan pitäen pannasta ja annoin lähteä liikkuvan perään. Meni kyllä lujaa, mutta suuhunottaminen oli vaikeaa. Otti kumminkin ja toi, hirveet pippalot pidettiin ja uusi vauhtinouto. Nyt otti paremmin, mutta ei vieläkään ihan korrektisti. Pitää tuota kapulaa jotenkin kummallisesti löysästi suussaan.
Jätettiin nouto tähän ja otettiin seuraamista, liikkeestä istumista ja maahanmenoa ja luoksetuloa. Ne suju hyvin. Palloleikkien jälkeen autoon. Sitten tulikin Ada ja alkoi uudenlaiset reenit, kun tungin sen autoon omien sekaan. Ada on 1,5v Toivon tyttö ja tuli mulle ensin ajatuksella, että haen sille kodin. Kuitenkin jos se tulee juttuun hyvin poikien kanssa, jää se minulle. Näillä näkymin se jää.

09.11.2008
Kentällä käytiin vähän puuhailemassa. Tein ruudun kentän etureunaan valmiiksi. Armas ensin. Seuraamista, oli todella hyvää, innostunutta ja suorassa, nopeat istumiset. Liikkeestä istumista, ekalla ei istunut. Mihinkähän tää on ny kadonnu??? Toisella kumminkin nopeasti, siitä pallopalkka. Meillä on uudet narupallot. Ostin kumiset pallot ja Matti porasi reijät ja vanhoista narupalloista narut.  Heittelin palloja aina kun tuli kohti, vähän niinkun tokon luoksetulon pysäytysharjotteena.
Sitten otin noudot, tasamaa, metrin este ja A-este. Odotti hienosti ja haki hyvin. Pikkusen manklas takahampaissa kapulaa, mutta muuten hyvin.
Sitten ruutua. Lähetin ensin noin 15 metristä, meni muuten hyvin, mutta edelleen tekee loivan kaaren oikealle, kuitenkin etupurkkien välistä sisään. Otin uudestaan n. 30 metristä ja meni paremmin, huusin maahan ja tippu laakista, jipii. Menin palkkaamaan ruutuun ja sitte taas palloteltiin.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo kentän päätyä kohti. Tuli kovaa ja erinomaseen asentoon eteen. Lihapullaa ja palloleikkii. Jätettiin pallo kentän reunaan ja vein pannasta n. 20 metrii ja käännyin, lähetin eteen ja meni suoraan. Sitte taas palloilua.
Koitettiin kaukojen maasta seisomaan nousuja, nousi hyvin mutta istahti, pöh. Sitä tehtiin niin, että saatiin onnistumaan pari kertaa hyvin ja sitten viel uudestaan noudot. Teki hyvää työtä, ei edes pyöritellu kapulaa, mutta näissäkin näkyy sama kaari koirasta katsottuna oikealle. Jos heitän läheelle tulee kaarevasti vasemman jalan kohdalle. Pitää miettiä mitä tähän keksis.

Toivon vuoro. Se innostu ihan yli kun näki että luvassa on ruutua. No ajattelin että jos höyryt laskis kun pääsis pariin kertaan ruutuun. Lähetin merkille ja siitä sitten ruutuun. Mitä tekee Toivo, lähti kuin ohjus kohti ruutua ja kieppaa kaksi volttia ympäri, eihän se ruutu tuolla voi olla vaikka selvästi näki sen. Palas merkille. Uusi lähetys ja sama homma. Että se on hassu. No otin pari askelta ruutua kohti ja sanoin että mene ny, sitten sinkas sinne tuhatta ja sataa. Otettiin uudestaan ja tässäkin vielä heitti yhden homovoltin mennessään mut meni kumminki. Sitten vielä ruutu ja merkki pullilla, on se varmasti maaliman paras liike Toivon mielestä. Sitten idaria ilman merkkejä. Ei millään seiso paikallaan kun palaan sen luo. muutama metri ennenkuin pääsen sen viereen kääntyy. Hitsi mikä tässä nyt mättää, onko se liika into vai dementia. No neljännellä yrityksellä onnistu, muut asennot kuin seisominen onnistu, tosin istu ja makas vähän vinossa mutta olkoon. Sit palloteltiin ja tehtiin luoksetuloja pysäytyksellä. Sehän vasta hauskaa oli mut hauskuus meinas loppua laakista, kun agilityhallista ryntäs musta belggari rähisten kentälle. Hitto että pelästyin et nyt tuloo ruumiita. No karkulainen pelästy mun ärjäsyy ja luikki takasin halliin. Tässä vaiheessa oli jo omistajaki ehtiny pihalle huuteleen koiraansa. Onneks oli Toivo kentällä, totteli kun kielsin menemään sen koiran luo, tosin kuola valu jo suupielistä, mut pysy erossa onneks. Sitte otettiin vähän tokoseuraamista käännöksineen ja siirtymisineen ja lopuks leikittiin kunnolla.

Armas pääsi vielä seuraamaan. Tein vasemmalle ja oikealle pientä ympyrää, meni hyvin. Sitten tein vasemmallekäännöksiä, nekin suju parheiten mitä ikinä. Otettiin vielä liikkeestä istuminen, nyt istu ekalla käskyllä. Palloilua lopuks ja kivaa oli. Matti pääs vielä katsastamaan paikkoja ja sitten lähdettiin. Joka sorkalla oli kivaa.

07.11.2008
Kentällä tottistelemassa. Armaksen kanssa seuraamisen käännöksiä, paikallakäännöksiä ja parin askeleen siirtymisiä. Aavistuksen alkaa jo ymmärtää, että sillä on takapääkin ja sitä voi liikuttaa. Hyppynoutoa metrin esteellä, se oli hyvä. A-estenouto muuten hyvä, mutta ihan pikkusen varasti. Kaukojen maasta seisomaan nousuja, välillä hyvin, välillä ei. Kokeilin lihapullaa sen takana, häiritsi liikaa keskittymistä. Päädyin heittämään taakse. Luoksetuloa pysähdyksellä, ei älynhäivääkään seisomisesta, maahanmenot onnistu. Otin sitten kahdella uudella pallolla vaan vauhdista heittäen sen taa. Leikittiin ja Toivon vuoro. Toivolle idarin liikkeitä, ok. Luoksetuloa pysähdyksin ja suorana. Opetin ryömimistä, puri pahus sormeen. Mehiläisellä leikkiä. Pari hyppynoutoa 6 laudalla. Seuraamista paikallakäännöksiä ja mehiläisellä leikkiä.
Sitten tulivatkin Maria ja Arja. He puuhailivat koiriensa kanssa. Lopuksi vielä Armakselle ruutua, josta ei kyllä tullu oikein mitään. Tunnari, lähmi väärää kapulaa ja toi väärän. Käskin uudestaan niin toi oikean. Otettiin uusiksi ja onnistui. Vielä hyppynouto metrin esteellä. Muuten hyvä, mutta vähän veltto. Liikkeestä istuminen, ensin seiso, piti ottaa uusiksi. Pienet pallottelut ja kotiin.

06.11.2008
Tänään menin Kukon urheilukentän maastoon tekemään beaglelle jälkeä. Tarkoitus oli tehdä omillekin, mutta tolvana jätin kepit kotiin, joten tuli ohjelman muutos. Päätinkin tehdä tottista siellä parkkialueella. Kävin tekemässä ruudun valmiiksi ja jätin sinne namialustan mutten namia, koska ne unohtu autoon. No, otin Armaksen ulos ja namit taskuun. Ensin seuraamista. Sehän oli ihan varma, että pääsee jäljelle, kun näki autosta minun tekevän jälkeä. Raukka vain ei tajunnut että jälki oli beaglelle. No seuraaminen alkoi sujua ja sitten päätin kokeilla ruutua. Menin n. 25 metrin päähän ruudusta ja pannasta kiinni, missä ruutu. Armas etsi tötsiä ja löysi ne. Pikkuisen nypytin pannasta ja käsky ruutuun. Meni lujaa ruutuun. Käskin maahan, totteli ensimmäistä käskyä. Kuljin kohti koiraa ja käännyin vasemmalle ja 10 metrin päästä kohti lähtöpaikkaa. Makasi kuin tatti ruudussa. Palasin palkkaamaan ruutuun. Sitten jätettiin yhdessä nami ruutuun ja juostiin lähetyspaikkaan, pannasta kiinni ja lähetys, meni kuin raketti.
Sitten noutoa. Odotti kiltisti ja käskystä toi. Hyvä hyvä. Sitten kaukojen maasta ylösnousuja ihan edestä. Kokeilin erilaisia käsimerkkejä ja löytyikin semmoinen, mikä meni Armakselle jakeluun. Tätä nyt aletaan opetella. Näytin oikealla kädellä käsimerkin, palkkasin vasemmasta kädestä. Edistystä oli havaittavissa. Väliin palloleikkiä ja vielä seuraamista, käännöksiä vasemmalle, nekin sujuivat paremmin ja paremmin. Näköjään edistyy kun reenaa (punastus) Lopuksi otettiin kunnon keppi ja reviteltiin sillä. Ensin oli vähän hoopona, mutta lämpeni.

Sitten Toivo. Otin ensin merkille ja ruutuun, pääsi pahimmat höyryt ulos. Sama palkkojen kanssa. Seuraamista, mikä olikin aika hyvää verrattuna kentällä tohotuksiin. Johtukohan nyt tuosta, että sai ensin mennä ruutuun vai siitä ettei oltu kentällä, en tiedä. No johtu nyt mistä hyvänsä hyvä mieli jäi. Sitten jääviä liikkeitä ja yksi nouto. Teki ihan hyvää työtä.
Sitten tulikin beagle ja meitin osuus päättyi. Hyvä mieli jäi kaikille.

05.11.2008
Tänään ennen koirakoulua vähän reeniä kentällä. Ensin Armakselle ruutua. Jätin sen maahan n. 20m päähän ruudusta ja vein pulleron mustan alusen päälle n. 30cm ruudun takaosasta. Palasin Armaksen luon ja käskin sivulle. Pannasta kiinni ja kysely, missä ruutu. Kun ettsi merkit hyvin silmillään nypytin vielä vähän pannasta ja lähetin ruutuun. Meni hyvää haipakkaa sinne. Sitten Armas uudelleen maahan ja sama, hyvin onnnistui. Sitten tehtiin vähän noutoja, tasamaa ja hyppynouto. Tasamaanoudossa odotti hyvin ja vasta käskyllä haki. Hyppynoudossa lähti minun hengenvedolla, mutta muuten hyvä. Yksi liikkeestä istuminen joka oli hyvä. Sitten vein ruutuunlähetys paikkaan ja kysyin missä ruutu. Hyvin haki tötsät silmillään ja lähetin sinne. Meni hyvin vauhdilla ja ruudussa käskinkin maahan. Jouduin antamaan toisen käskyn ja sitä totteli hyvin. Menin ruutua kohti ja tein käännöksen oikeaan, makasi hyvin. Marssin ruutuun palkkaamaan. Sitten jätettiin yhdessä pullero ruutuun ja juostiin lähetyspaikkaan ja pidin pannasta kiinni hetken ja lähetin, meni lujaa. Kehuin vimmatusti ja sitten pidettiin lystiä. Armas oikein innostui, melkein villiintyi. Tuntuu olevan ruudun suhteen isänsä poika. Taitaa tulla lempiliike. Sitten vaan heiteltiin palloa kohtituloissa sen taakse.
Otin vielä kaukojen ylösnousuja maasta, alkaa olla jyvällä tässäkin.

Toivon vuoro. Sillä sitä kiirettä piisasi, kun ei päässy tarpeeksi vauhdilla eteenpäin kun seurautin, meni sitten ylöspäin. Pomppi kuin kakara. Hitsi, miten sillä riittää tota intoa yli äyräiden. No homma tasaantui ja päästiin tekemään jotakin kunnollakin. Otin liikkeestä seisomista, kolme kertaa istui. Sitten sanoin oikeen kovaa, siis keuhkojen pohjasta ärjäisin että seiso, johan toppas laakista. Uusi yritys ja pysähty kuin seinään. Otin vielä istumisen ja hyvin teki. Yksi tasamaanouto ja se oli vauhdikas. Kaivettiin mehiläinen autosta ja sen kanssa sai rallatella. Pari eteenmenoa sen kanssa ja kivaa oli.

Armas pääsi vielä uudestaan. Otin seuraamista eri nopeuksilla ja pysähdyksiä kaikista nopeuksista. Istu joka kerta nopeasti. Vähän leikittiin ja sitten pääsi Matti tutkailemaan puskia.
Kivaa oli joka hepun kanssa.

03.11.2008
Kävin kentällä itsekseni vähän häärimässä. Hain kentältä pöydältä taskuun yhden tunnarikapulan ja viskoin ilman koskemista viisi muuta siihen maahan sikinsokin. Armaksella otin seuraamista, ihan ok teki. Sitten liikkeestä istumisen, loistavasti putosi takamus maahan ja palkkasin heittämällä pulleron sen taakse. Sitten hyppynouto. Heitin kapulan ja Armas istui ja odotti lupaa noutaa. Luvalla nouti ja teki oikeesti aivan täydellisen hyppynoudon, luovuttikin loistopaikassa. Sitten tasamaanouto. Taas odotti lupaa ja luvalla nouti. Oliskohan nyt nytkähtäny sen päässä, että odottaa lupaa, hurraa. Sitten menin tekemään tunnistusnoudon. Kapula oli ensimmäistä kertaa otettu vasta justiinsa ennen kuin aloin puuhat. Hyvin meni ja haisteli kapulat, haistoi oman, varmisti vielä viereisen ja otti oman. Että mä olen ilonen. Sitten vielä kaukojen maasta ylösnousuja ihan edestä. Vaikuttaa kuin sillä olisi jo älli asiasta. No ihan riehaannuin ja ajattelin kokeilla voittajaluokan luoksetuloa. Jätin Armaksen maahan ja marssin täyden matkan. Kutsuin ja pysäytin käsimerkillä seisomaan, pysähtyi kuin seinään. Hyvä ihme, ällistyksestä selvittyäni heitin pulleron sen taakse ja odotin että söi sen. Sitten uusi luoksetulokutsu ja käskin maahan, meni vauhdista hyvin maahan ja vielä kutsuin loppuun, tuli erinomaiseen asentoon eteen istumaan. No mehän riehaannuttiin ja pidettiin pippalot. Johan oli hieno reeni. Kun nyt vaan malttasin ilotella ja tehdä tarpeeksi yksinkertaisesti sen kanssa. Selvästi sillä asiat muhii nupissa ja se jaksaa yllättää.

Toivon vuoro. Otin seuraamista pienen pätkän. Ei ollu hirveän hyvää, muttei huonoakaan. Vähän jääviä liikkeitä, seisominen oli kadonnu Toivon ymmärryksestä tipotiehensä, piti oikein pysäyttää kädellä se kerran ennenkuin muisti palasi. Mistähän tää ny johtu, olisiko ollu vaan ihan liikaa intoa. Sitten annoin sen hurvitella kentällä ja kutsuin ja pysäyttelin seisomaan käsimerkillä. Se toimi yllättävän hyvin ja palkka lensi jokaisesta hyvästä pysähdyksestä. Otin vielä suoran luoksetulon ja sitte pidettiin lystiä, siinä Toivo oli erittäin hyvä :)
Kivat reenit ja koirien naamat loisti kun startattiin kentältä.

01.11.2008
Tulipahan käytyä ihan extempore tokokisoissa Armaksen kanssa avoimessa luokassa. Kisat oli Sykkeen parkkihallissa näyttelyn yhteydessä ja kehä tietenkin juuri sisääntulon kohdalla. Ihan hitusen mietitytti että oliko älyä lähteä maalaispojan kanssa tämmöisiin karkeloihin. No, sisääntulo antoi odottaa ihan katastroofia, mutta koulutustasoon ja kokemukseen nähden meni hyvin.
Armas kiehui ja kuohui kun joka puolella oli koiria ja ehdin jo ajatella et hulluhan minä olin, kun tämmöiseen kisaan sen ilmoitin.
Paikallaolo meni ihan ok, siitä 10. Sitten odoteltiin vuoroamme ja yritin saada sitä kuulolle. Kukkua, se vaan nuoleskeli narttujen pissejä, mitä siinä riitti. Seuraaminen alkoi vähän pomppimisella, mutta kummasti parani, siitä 8½. Maahanmeno 10, luoksetulo, jossa siis olisi se pysähdys 6, koska Armas ei osaa pysähtyä kesken vauhdin. Liikkeestä seisominen 10 ja sitten nouto. Kauhee jännitys oli se, että odottamista on harjoiteltu vasta vajaa kaksi viikkoa, eikä se ollenkaan ole sujunut. Kuitenkin nyt jostain ihmeestä Armas odotti kauniisti kunnes annoin käskyn ja noudosta 9. Kauko-ohjaus 10 ja sitten hyppy. Se on ollut ihan varma liike, mutta eihän tuo lapsi ole koskaan hypännyt esteen yli siten, että siinä on matto. Hyppäsi hyvin ja sitten hämmenty kun huomasi maton ja hätäpäissään hyppäsi takaisin sen näköisenä, että pieleen meni, eihän tää mikään hyppy voi olla. Jos itse olisin ollut skarpimpi niin olisi varmaan jäänyt sinne esteen taakse istumaan, mutta jojohypystä siis 0. Kokonaisvaikutus 9 ja niin me saatiin ykköstulos 162p. Jipii, nyt opetellaan voittajan liikkeet ja seuraavaksi mennään sitten voittajaluokkaan joskus hamassa tulevaisuudessa. Kokemus tämäkin oli. Kyllä Armaksen kokemattomuus tuollaisissa härdellipaikoissa näkyi ihan joka hetkessä, mutta upeasti se selvitti tämänpäiväisen, hyvä poika!

Lokakuu 2008

29.10.2008
Ennen koirakoulua kentällä hiukan treeniä. Aluksi Armas, pieni seuraaminen, jotta aukeis korvat. Tasamaanoutoa yrityksenä ettei varastaisi. Ensimmäinen onnistui, toisella yrityksellä karkasi, kolmas jotenkuten maltto syödä lihapullan ennenkuin ampas kapulalle. Kauankohan tätä saa hioa ennenkuin voipi olla varma ettei livistä, varmaan kauan. Sitten hyppynouto. Ensin kiersi mennessä ja tuli A-esteen kautta takasin, murrr... Toinen yritys tuottikin onnistuneen suorituksen. Sitten A-estenouto ihan suht ok.
Vähän seuraamista ja liikkeestä seisomista. Meinas hiipii perään, uusi yritys ja ihan ok, menin taakse palatessani, ei kääntyny.

Luoksetuloa tule-käskyllä ja pysäytysyritys. Himmaili tullessa ja pysähty valuen, voi voi. Otin suoran luoksetulon tänne-käskyllä, tuli hyvin. Pitää miettii mitä tälle tekis vai tekiskö mitään.

Kauko-ohjausta, teki hyvin. Sitten Marko meni liikkuriksi Armaksen taakse ja otettiin uudestaan, ei reagoinu ollenkaan, hyvä juttu, ei ole ennen tullu kokeiltuakaan näin käskytettynä.
Sitten avoimen hyppyä käskytettynä. Muuten hyvin, takasin lähtee hyppyyn liikkurin käskystä. No pitää olla nopee omissa käskyissä, tästä en ongelmaa tee, jos muuten sujuu.

Tunnari silleen et käskin Armaksen maahan, potkin maassa olleita kapuloita vähän levälleen ja vein oman sinne joukkoon. Lähetin hakemaan ja haisteli kapulat läpi hyvin ja toi oikean. Tää tuntuu ny oikeesti menneen ymmärrykseen, toivottavasti ei ilo ole ennenaikanen.

Sitten palloleikkiä kahdella narutennarilla. Heitin toisen ja kun tuli takasin huusin top ja viskasin toisen. Kieppas ympäri. Kun sitten tein valeheiton pysäyttääkseni niin kieppas ympäri tietenki. No kattellaan. Vielä muutama ruutuunlähetys lihapulla markkerin päällä.

Pyysin Markoa leikkimään Armaksen kanssa ja niillä tuntu olevan kivaa keskenään, ainaki Armaksella.

Toivo sai kaahailla pari kertaa merkin kautta ruutuun ja sitten sai mehiläisensä, jota nitisteli ja kiikutti polleena ympäri kenttää. Kivaa oli... sitten koirakoulun vetoa ja sekin oli kivaa.

28.10.2008
Irjan kanssa metsässä treenaamassa. Irja teki Toivolle oikein kunnollisen mittaisen jäljen, minä tein Roosalle ja Armakselle jäljet.

Ihan ensin otettiin Toivolle tarkkuusetsintää. Tallattiin semmoinen 3m x 3m alue ja jemmattiin sinne 2 euron kolikko. Aikaa on edellisestä kerrasta useampi vuosi ja mietin muistaako se ollenkaan.
Yritin Toivolle sanoa hiljaa pieni esine, mutta se otti oikein kunnolla etukenon ja oli valmiina sinkaisemaan metsän syvyyksiin. Muistin, että olin ottanut sen lähetyksessä maahan ja käskin sen maahan ja uudestaan käsky pieni esine. Se lähti vauhdilla, mutta huomasi oitis, että alue loppu alta aikayksikön. Palasi ja etsi erinomaisesti kolikon ja toi sen käteen. Irja piilotti sen uudestaan ja uusi lähetys ja vallan loistava etsintä. Kyllä oli kiva huomata, ettei ne opit mihinkään katoa. Sitten Roosalle näytettynä sama homma.

Sitten Armaksen jälki. Läks ku tauti Töölöstä ajamaan ja eka kulma hyvin. Ekalle kepille pysähty seisomaan, anto pyynnöstä mun käteen ja taas kamalaa vauhtii jatkoo. Toinen keppi samalla lailla, käskystä käteen. Kulma hyvin ja kolmas keppi, seiso ku pässi siinä eikä millään ottanut keppiä suuhun. Aikani kun komentelin niin vihdoin otti ja luovutti käteen. Loput kepit tulikin ihan vihjaisulla käteen, viimeinen jopa ilman sanomista. Hyvä jälki. Katsotaan kauanko me väännetään tästä keppien käteen nostamisesta.

Välissä Roosa ajoi jäljen ja sitten Toivon vuoro. Jana suht ok, silleen tavallinen, eka keppi hyvin ylös, samoin toinen. Kolmas keppi jäi vähän kysymysmerkiksi. Ajoi irti jälkeä ja huusin että odota ny ku katos kokonaan näköpiiristä. Tuli takasin vastaan mua keppi suussa. Oli napannu sen mennessään ja jatkanu matkaa ryökäle. No sitten taas roikuin liinassa ja kauhea oli kaahotus ja olisi mennyt nelosen yli mutta kun köhäsin niin kurvasi ja haki kepin ilman että ehdin edes pysähtyä. Kaksi viimeistä nousikin hyvin ja naama oli vehnäsellä niin koiralla kuin ohjaajallakin.

Sitten päivän kohokohta. Armakselle otin esineen niin, että yhdessä vietiin se metsään ja pannasta roikottaen toin sen tielle ja lähetin. Se viiletti ja haki esineen ja toi sen mulle käteen. Että mä riemastuin. Annoin toisen esineen Irjalle ja Irja vei sen metsään. Lähetin Armaksen ja se juoksi hirmu vauhtii ohi esineen ja ilmassa ympäri ja nappas ja toi sen käteen. Hitsi me pidettiin juhlat. Armas vähän katteli, että mikäs tässä nyt niin ihmeellistä oli. Hitsi mä innostuin. Niinkuin se on ollu tuskaa niin nyt ykskaks, ihan kuin päivän selvä juttu. No, katsotaan itketäänkö taas ens kerralla, mutta tää oli kyl hienoa.

25.10.2008
Tänään sitten käytiin ensin jäljellä Irjan kanssa. Tein itse Armakselle sellaisen reilun alokasluokan jäljen. Janaa tein noin 8m ja jälki oli 90 asteen kulmassa. Hiukan hämmästeli kun ei jälkeä heti tullutkaan, mutta hyvin lähti. No, tänään päätin kokeilla sitä maahanmenoa kepeillä. Hämmästys oli suuri Armaksella, mutta menihän se käskystä maahan, kunnes viidennen kepin kohdalla kuului kyllästynyt uhh. Siinä ajattelin, että tää ei kyllä ole Armaksen juttu. Kutosen nappasi sitten suuhunsa ja me tehtiin sopimus että jatkossa unohdetaan maahanmenot ja minä jatkan vaan hoputtamista keppien suuhunottoon :) Muuten se ajoi todella hyvän jäljen kovasta tuulesta huolimatta.

Irja teki Toivolle ihan reilun mittaisen jäljen. Hyvin se ajoi sen, todella hyvin. Loppuun päästyämme luulin, että se jätti yhden kepin matkalle, mutta taskun kaivelu osoitti, että kaikki kuusi nousivat.

Sitten mentiin kentälle. Armaksella otin ensin noutoja. Odottaminen toimi jonkun kerran, mutta vielä varasti kahdesti. Sitten otettiin tunnaria. Maassa oli joku 5-6 kapulaa ja ensin vein itse sinne oman. Toi oikean. Sitten Irja vei sen sinne joukkoon ja taas tuli oikea. Selvästi sillä on lamppu syttynyt ja tajuaa, että sieltä pitää etsiä minun hajuinen. Otettiin vielä vähän seuraamista ja leikittiin pallolla ja kerran vielä tunnari uudella kapulalla. Oikea tuli, jipii!

Toivo saikin sitten kaahailla ruutuun ja pitää lystiä ja kyllä sitä piisasikin. Kivaa oli niin metsässä kuin kentälläkin.

23.10.2008
Arjan ja Pian kanssa kentällä. Armaksen kanssa seuraamista, poikittaa liikaa, pitää miettii millä korjais. Noutoja. Tasamaanouto, aika hyvin odotti ihan pienellä avulla, toi jonkunlaisella vauhdilla, mutta odottaminen vaikuttaa palautusvauhtiin selvästi. Kunhan saan sen ymmärtämään odottamisen kunnolla alan paneutua palautusvauhtiin. Kahta asiaa ei voi sen kanssa yhtäaikaa yrittää, sen olen oppinu.
Metrin hyppynouto. Hyppäs mennessä, tuli A.esteen kautta takasin, höh? Uus, yritys, sama homma. Mistähän tää on ny keksitty. Kolmas yritys, menin taputtamaan estettä kun oli ottanut kapulan, onnistu. Kerran vielä ilman apuja ja teki ok. Sitten A-estenouto. Ekalla kerralla kiersi mennessä, kiipesi tullessa, pöh ja pöh. Mistähän nää ny on keksitty. Toinen yritys, onnistunu suoritus. Sitten tunnaria. Ensin ei hajuukaan, kokeili sitä sun tätä. Jos otti väärän kielsin, sitte alko taas ymmärtämään, pari onnistunutta. Tein jotain muuta välissä ja uudestaan uudella kapulalla tunnaria. Haisteli ja toi oikean. Siinä tän päivänen.

Toivolle kokeilin mehiläisen jättämistä taakse ja seurauttaminsta, ihan kamalaa. No, kaahaili ympäri kenttää ison patukan kanssa ja välillä mehiläisen kanssa. Jotenki ei jaksanu keskittyy, joten annoin olla.

22.10.2008
Tänään touhuttiin oikeen urakalla. Ensin mentiin jäljelle. Tuuli oli aivan myrskylukemissa, mutta ajattelin, että olkoon, nyt mennään ja sillä hyvä.

Armaksen jäljessä oli janaa vajaat 10 metriä ja jälki meni viistosti oikealle. Kamalasta tuulesta huolimatta se bongasi jäljen ja lähti ajamaan sitä oikeaan suuntaan ihan hirveällä vauhdilla. Ensimmäisen kepin huomasi ja jäi seisomaan. Kannustin tuomaan sen minulle ja toikin ihan käteen. Matka jatkui vielä kamalammalla vedolla. Siinä sitten yritin kerätä merkkejä ja roikkua perässä. Kulmassa meni vähän yli, mutta korjasi hyvin takaisin jäljelle. Toiselle kepille pysähtyi seisomaan. Yritin hoputtaa tuomaan, mutta otti sen suuhun ja pudotti, eikä enää ottanut suuhun. Matka jatkui ja seuraavan kepin toi käteen, jipii! Kulmassa meni ohi reilusti (kova myötätuuli vei varmaan hajua, mutta palasi huomattuaan, että jälkeä ei siellä enää ollutkaan ja taas mentiin jälkeä tukka putkella. Seuraavasta kepistä meni kolmisen metriä yli, mutta palasi takaisin etsimään. Löydettyään tönötti siinä eikä ottanut suuhun. Kun poimin kepin meni maahan. Vauhtia oli taas vaikka kuinka, mutta kulman ajoi tosi hyvin. Kepillä pysähtyi seisomaan, käskystä otti suuhun, mutta pudotti. Matka jatkui myötätuuleen ja viimeisestä kulmasta meni oikeen kunnolla pitkäksi. Annoin mennä ja laskin liinasta irti, kun halusin nähdä mitä tekee. Kurvasi ympäri ja etsi jäljen uudelleen. Ajoi sen sitten viimeiselle kepille hyvin. Pysähtyi siihen, mutta jatkoi matkaa tielle. Kun jäin seisomaan, palasi kepille.
Kaikkinensa selvitti tuulesta huolimatta jäljen todella hyvin. Ainoa, mitä jäin miettimään on se, että kokeilisinko kuitenkin opettaa sen kepeillä maahan. Kun tuo käteen tuominen ei oikein miellytä sitä. Laitetaan harkintaan. Periaatteessa minulle on se ja se sama miten ne ilmaisee kunhan ilmaisee.

Toivo kiehui ihan hirveästi kun puin valjaat niskaan. Janalla meni mulla hermot totaalisesti, kun kieppui ja höyrysi kuin mielipuoli. Ärjäsin oikeen sielun pohjasta ja johan rauhottu meininki. Itselle tuli ensin huono omatunto, mutta kummasti pudotti ylimääräisiä höyryjä. Otti takajäljen, mutta korjasi sen liinan mitalla. Sitte mentiinkin ja lujaa. Kepit nousi. Ensimmäisessä piikissä veti pitkäksi, mutta sen jälkeen sujui niin kulmat kuin piikitkin. Jälki vain oli aivan liian lyhyt sen tämänhetkiselle innolle. Pitäisi tehdä kunnon kolmosen jälki kun vain osaisi.

Sitten kentälle.

Ensin Armaksen kanssa tottistelua. Otin ensin noutoja ja intoa oli vaikka kuinka. Odottamista harjoiteltiin kapulan heiton jälkeen. Jopa kerran onnistui ilman mitään kiinnipitämisiä siten, että pelkällä käskyllä odotti ja luvalla jopa haki. Tein tokon avoimen luokan liikkeitä ja ne sujui kiitettävästi.

Toivolle annoin ensin Maijamehiläisen ja annoin sen viilettää ja höyrytä enimmät ennenkuin aloin tekemään mitään. Sitten jätin mehiläisen kentän päähän ja otin seuraamista ja kun oli kutakuinkin hyvässä paikassa vapautin taakse lelulle. Näitä tein useamman kerran. Vähän helpotti sitä kamalaa edistämistä. Väliin otettiin yksi hyppynouto tokoesteellä ja taas seuraamista mehiläinen kentän reunalla. Se tuntuu tällä hetkellä ainoalta keinolta hillitä edistämistä edes vähän. Jatketaan harjoituksia.

Armakselle vielä tunnarin opettamista. Ensin ei älyn häivääkään, säkällä otti oikean jos otti. Pohdinnan jälkeen roiskin kapuloita muutaman ja oman joukkoon noin metrin päähän meistä. Jos meinasi ottaa väärän kielsin ja käskin että ei kun oma. Oli se vähän hölmönä ensin, mutta lamppu syttyi ja tehtiin kolme onnistunutta etsintää. Tähän lopetettiin.

Sitten alkoikin koirakoulun veto ja kaiken kruunuksi Sini toi vielä omat koiransa autooni. Kotiin ajellessa tietty puhkesi rengas, ei vararengasta, ei tunkkia eikä apua. Siinä me sitten köröteltiin kahtakymppiä reilu 10 kilometriä renkaanriekaleella. Kotiinkin selvittiin sentään ennen puoltayötä :)

20.10.2008
Tässä se nyt sitten on, meidän kootut tohotukset. Lähinnä on tarkoitus pitää itselle vähän päiväkirjaa meitin touhuista. Katsotaan nyt kuinka aktiivisesti tätä tulee kirjoitettua. Aikomus on vimmattu, mutta aika näyttää.

Lauantaina oltiin Eigeneitten kanssa ensin kentällä ja sitten metsässä. Kentällä otin ensin Armaksella seuraamista ja joitain jääviä liikkeitä. Vähän poikitti, mutta sekin korjaantui innon vähän laannuttua. Noutoja otin ja ne meni hirmu hyvin, niin tasamaa, kuin hyppy ja A-estekin. Tosin pidin pannasta kiinni. Pitää oikeesti alkaa harjoitella sitä odottamista kun heitän kapulaa.
Toivolla yritin tehdä seuraamista ja jotain muuta, mutta se kävi ihan hirveillä kierroksilla. Tein vain jonku pienen jutun ja annoin Maijamehiläisen sille ja sitä se sitten riepotti ympäri kenttää ja välillä nitisteli etuhampaillaan. Sen jälkeen se olisi ollut kykenevä töihin, mutta piti jo lähteä metsään, kun porukka oli jäässä.

Metsässä otin sitten ensin Toivolle esineitä. Meni hyvin ja Toivo loisti. Ihanaa, että esineet nyt jälleen nousee eikä kummempia paineistuksia ole. Sääli vaan, kun kisoja ei enää tälle vuodelle ole.

Armakselle yritettiin taas silleen, että Päivi heilui ja huito esineen kanssa ja mä lähetin Armaksen hakemaan. Ensin se vaan tuijotti pois tullutta Päiviä. Haki sitten kuitenkin ensimmäisen. Tein niin, että kun otti esineen suuhunsa ja lähti minua kohti, käännyin selin siihen. Silleen se tuo perille, muuten tippuu tavarat matkalle. Toinen esine ei sitten millään tullut. Jotenkin se paineistui ja lähti nuuskimaan puskiin. No huusin pois ja yhdessä käytiin katsomassa esinettä ja palattiin melkein lähtöpaikkaan. Lähetin uudestaan ja sitten se jo toikin sen. Se ei raukka tajua vielä mitään koko jutusta. No pitää harjotella. Mietinkin, että jos yhdessä vietäisi se esine ja sitten haettaisin, jos se auttaisi.