Koirapirtti  Kristiina   Kerttu  Toivo   Rauha   Matti   Armas  Ada  Rakkaissa muistoissa   Jälkikasvu   Kuvia   Kaverit   Linkit   Vieraskirja

Sekarotuinen
MATTI

s. 03.06.2003

Matti on pikkuinen kääpiö. Nimi tuli siitä kun se oli niin pikkuinen, että sitä alettiin kutsua Pikku-Matiksi, sekä myös siitä, että se oli aina myöhässä, joten se oli Mattimyöhäinen. Se ei koskaan kasva suureksi eikä todennäköisesti myöskään elä vanhaksi, muttei se itse tiedä sitä, sillä emme ole kertoneet sitä sille ja vaikka kertoisimmekin, se tuskin välittäisi. Se painelee porukassamme hurjaa vauhtia pitäen väkeä ojennuksessa, sillä ego sillä ei ole kääpiölaatua lainkaan.

Sen järjenjuoksussa ei ole mitään vikaa. Se on nokkela pikkuinen koira, joka on koko ajan selvillä kaikesta tapahtuvasta ja ottaa täysillä osaa kaikkeen mitä talossa tapahtuu ja jos ei tarpeeksi tapahdu, se pistää tapahtumaan.

Sillä ei ole kunnon karvaa kuin päässä ja jaloissa ja keskellä selkää sellainen ohut vana. Muualla kehossa sillä on huopainen pentuturkki siellä missä sitä vielä on, sillä kun se kuluu pois, ei uutta kasva tilalle, paitsi sinne tänne jotain tuppoja.

Se on liikuttava pikkumies, aivan rakastettava, tosin välillä ison egonsa kanssa aivan raivostuttava, syystä tai toisesta eivät vanhemmat koiratkaan pistä sitä ojennukseen, vaan antavat sen mellastaa. Vaikka luultavasti yhteinen aikamme todennäköisesti ole pitkä, olen onnellinen jokaisesta päivästä, jonka se saa elää kansamme. Se muistuttaa minua siitä, että myös epätäydellisillä ja virheellisillä eläimillä on meille paljon annettavaa ja opetettavaa. Jos ei tuota kaljuuntumista ja yläpurentaa  lasketa, se on vallan perusterve heppu.

Pari kertaa on käyty lääkärissä, ensin kun sitä puri kyy, Matin kun pitää työntää nenänsä joka paikkaan. Lääkäri pisti kortisonia ja antihistamiinia ja antoi viikon sairasloman, jota Matti ei millään ehtinyt pitämään, koska se on omasta mielestään korvaamaton vartiointi- yms. hommissa. Alla kuva Matin komeasta turvonneesta kuonosta tapahtuman jälkeen.

Sitten tuon liian ison egon takia se sai kunnolla könöönsä ja joutui paikattavaksi. Se parsittiin lääkärissä kasaan ja tikeistä huolimatta se paineli entistä tahtia, ensin kolmella jalalla ja sitten kun aikaa kului niin kaikki on taas käytössä. Tosin sille jäi toiseen etujalkaan semmoinen melova tyyli, mutta hidastanut se ei sen vauhtia lainkaan.

On surullista, että tänä päivänä ihmisten mielestä vain kauniilla, uljailla ja täydellisillä eläimillä on oikeus elämään. Minusta Matilla on ihan yhtäläinen oikeus elämään kuin kenellä tahansa meistä. Vaikka se on ulkoisesti täyttä sekundaa, ei se ole sitä sisäisesti. Omasta mielestään ja minunkin mielestäni se on huippulaatua.

Eikös sitä ole sanonta, ettei koiraa ole karvoihin katsomista. Matin kohdalla se pitää sataprosenttisesti paikkansa.