Tuhoutuneen Vmar Beaverin tilalle hankin Thunder Tigerin valmistaman Piper J-3 Cubin ARF-sarjan kärkiväliltään 2100mm. Koneen valintaan vaikutti olemassa olevalle moottorille sopiva koko ja saatavuus. Tekniikka säilyi Beaverista ja se oli tarkoitus asentaa sellaisenaan Piperiin.Moottorin asensin kyljelleen, mutta ongelmaksi muodostui jälleen äänenvaimennin. Evon vakiovaimennin olisi mahtunut paikalleen vain moottorin ollessa ylösalaisin. Tilasin Sabesta Bissonin Pitts-tyyppisen alumiinivaimentimen, jonka oletin mahtuvan koulingin sisään. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan J-3 -mallin kapea koulinki oli edelleen liian kapea. Koska Piperistä on olemassa myös PA-11 -malli, jossa koulinki on leveämpi tein MDF-levystä muotin ja työpaikalla lämpömuovattiin PS-levystä uusi koulinki. Samalla koulingista tuli kaksiosainen - yläpuolen voi avata huoltoa varten purkamatta potkuria ja koko koulinkia pois. Koulingin maalasin Lustrekoten Cub-keltaisella (myöhemmin opin, että halpahallin keltainen on samaa sävyä ja kestää metanolia paremmin). Koulingin sisään mahtui tankkausventtiili ja polttoaineen suodatin. 300ml tankki on ohjaamotilassa.

Kone on tilava, mutta Vmar-tyyppistä servotarjotinta ei ollut ja siksi sähköjen ruuvailut paikalleen kutisti työtiloja tuntuvasti. Onneksi ikkunat olivat vielä liimaamatta ja se auttoi käsien mahtuessa sivuikkunoista sisään. Akku sijoittui Beaverin tapaan mahdollisimman taakse. Painopisteen saamiseksi kohdalleen oli kuitenkin taas ruuvattava perään 130g lyijyä, tällä kertaa autonrenkaiden tasapainopaloja.

Moottoria koekäytettiin pihamaalla ja se toimi erinomaisesti, mutta sama pystykäyntiongelma kuin Beaverissa oli jälleen esillä. Ilmeisesti kaasuttimen tiivistys oli kaputissa kärsinyt. Tiivistin kaasuttimen uudelleen ja nyt kone pysyi käynnissä, mutta ei sammunut kuin letkusta puristamalla. Jostain vuotaa ilmaa ja polttoainetta ohitse kaasuttimen. Onneksi osui vapaapäivä ja päätin sen käyttää moottorin säätämiseen. Ohjeiden mukaan avasin pääneulaa 3 kierrosta ja tyhjäkäyntiä 3/4 kierrosta. Nyt alkoi Evo toimia kuten mainosmiehet lupailivat! Samalla selvisi myös, että Bissonin vaimentimen kiinnityspulttien kierteet olivat pettäneet (liika tiukka kiristys) ja jouduin tekemään sisäkierteen saadakseni vaimentimen tiiviiksi. 

Sukset ovat perua Beaverista, jossa ne muutaman lennon aikana osoittautuivat toimiviksi. Jousitus pitää sukset lentoasennossa, mutta salliin niiden jouston maassa. Piper Cub-renkaat odottavat kesäkelejä.

Ohjaimena Graupner MC-19 35.080MHz, vastaanotin Futaba R136F, moottorina on alkuperäisen Evolution Engine .61 (10cc) tilalla on nykyisin Saito FA-80 (13cc), potkurina  MA Scimitar 13x5 ja servoina 5xFutaba FPS148B. Vastariakkuna on nelikennoinen nicad-akku. Koneen lentopainoksi tuli 4.1kg

Kantamatestissä lähettimen sisälläolevalla antennilla konetta osoittaen päästiin sekä 50m päähän ongelmitta ja moottorin käydessä 40m päähän (takasuunnassa). Ensilentoa odotellaan, kunhan moottori saadaan käymään luotettavasti.

Moottoria hienosäätelin vielä yhden iltapäivän ja se alkoi tuntua melkoisen varmatoimiselta. Onhan se jo syönyt gallonallisen Cool Poweria. Jatkossa tosin lennetään Byron 15% fuililla, jossa on synteettisen öljyn seassa hieman rissaa ja Saiton kanssa ei nitroa käytetä lainkaan vaan fuilissa on metanolin lisäksi 18% Klotzia.

Ensilento tapahtui kesäajan alkamisen kunniaksi Villähteen Kukkasen jäällä 26.3.2005. Pelotti hirveästi ja takaraivossa kolkutteli Beaverin kohtalo. Mutta kone nousi ilmaan ja ensimmäinen tankillinen lennettiin Timpan ohjeistaessa vieressä. Pelko alkoi häipyä ja hommasta voi jo nauttia. Piper on rauhallinen ja vakaa lennettävä. Liikeradat saa olla melko suurella, jotta ohjaukset vaikuttavat täsmällisesti. Laskuun toin koneen hangelle tyhjäkäynnillä. Kaikki kolme lentoa onnistuivat ongelmitta. Evo jopa ylitti itsensä ja kävi hiljaa ja kauniisti. Koneen sakkausominaisuudet yllättivät positiivisesti - Piper sakkaa aina suoraan eteen.

Kesän tullen Piper on lentänyt entiseen tapaan varmasti ja yllätyksettömästi. Moottoria piti säätää puolen kierrosta laihemmalle. Renkaat pyrkivät pitämään suuntansa liiankin tiukasti asfaltilla ja Piperillä onkin miellyttävämpi nousta ja laskeutua nurmelta tai hiekalta.

Talveksi vaihdoin ensilumille Piperiin sukset alle ja kaksi keikkaa ehdin lentää (Vesivehmaalla ja Kuivannolla) kun lumet sulivat pois. Vaihdoin renkaat takaisin alle ja samassa yhteydessä Piper sai pilotin ja asensin rc-ohjattavan hehkulaitteen. Kauhunhetkiä koettiin -15C pakkasessa aiemmin varmasti toimineen nelikennoisen nimh-akun kyykätessä toisella lennolla. Ensin lakkasivat siivekkeet toimimasta, sitten sivari juuttui loivalle kaarrolle ja lopulta korkkari pienelle vedolle. Onneksi moottori jäi tyhjäkäynnille ja kone kaartoi loivaa ympyrää laskeutuen hieman töyssähtäen puhtaalle lumelle. Tapahtuman aikana ehti käydä vakuutusturvakin mielessä - parkkialueella oli puolen kymmentä autoa. Nykyisin vastarin akkuna on ainoastaan Sanyon 1100mAh AA-kokoisia nicadeja.

 

  
       
       
   

Piper ulkona kantama- ja moottoritestiä odottamassa

 

  
   

Piper J-3/PA-11 Cub suksivarustuksella.

  
       
   

Sukset ovat perua Beaverista. Edessä ja takana on vaijerit. Etumaisessa vaijerissa on jousi pitämässä suksenkärkeä koholla.

 

  
   

Virtakytkin on tuotu ulkopuolelle metallivivulla. Toiminta tapahtuu vetämällä.

 

  
   

Tekniikka sisältä. Vasemmalla vastari ja akkuvahti sekä siivekeservojen liitin, keskellä kaasu- sivari- ja korkkariservot sekä virtakytkin ja oikealla akku.

 

    
   

Evolution Engine .61 ja avoinna ja koulingin alapuoli paikallaan. Koulinki aukeaa potkuria irroittamatta joten huolto ja tarkistukset voi tehdä helpommin.

 

  
   

Korkkarin, sivarin ja siivekkeiden ohjaus.

 

  
   

Piper ensilennolla Villähteen Kukkasen jäällä. EE käynnistyi nätisti 2V hehkuakulla ja kävi luotettavasti. Melutaso oli jopa vähäisempi kuin Saito .70 nelitahtimoottorilla.

 

  
   

Piper nousee umpihangelta. Sukset kantavat yli 4kg painavan koneen ja teho riittää.

  
       
   

Piper ilmassa. Polttoainetta kuluu 2dl / 12min ja matkalento sujuu 1/4 kaasulla.

 

  
   

Piper J-3/PA-11 Cub - upea lennettävä!

 

  
   

Piper nousussa kesäisenä päivänä Banditin kentällä Elimäellä.

 

  
   

Piper tulossa laskuun Elimäellä.

 

  
   

Piper Cub sai pilotikseen insinöörioppilas Eric Conten alkutalvesta 2006. Eric selvitti ensilentonsa tyylikkäästi hieman puuskaisesta tuulesta huolimatta. Samalla keikalla Evolution ei ensimmäistä kertaa lähtenytkään käymään. Syyksi paljastui pääneulan ja kaasuttimen välisen silikoniletkun halkeaminen. Uusi letku paikalleen (onneksi koulinki aukeaa nopeasti potkuria irrottamatta) ja jälleen Evo toimi!

 

  
   

Helmikuussa 2007 oli mukavasti pakkasta vaikka muuten ilma oli erinomainen. Piper Cub lensi useamman keikan -15...-23°C pakkasessa. Moottori toimi moitteetta ja R/C-hehku toimi, kun sen muisti ladata ennen käyttöä. Piperillä on hauska lentää matalalla, tehdä läpilaskuja ja lyhyen kiitoradan laskeutumisia.

 

  
    Piperin alkuperäiset laskutelineet ovat jotain kovaa,  jäykkää ja haurasta materiaalia. Lisäksi alapuolen ristikko ei esikuvan tapaan jousta vaan on hitsattu jäykäksi ja kaikki jousto tulee renkaista. Telineen hitsaukset hajoilivat pikkuhiljaa ja juottelin ne uudelleen kiinni. Kuivannolla sitten toisen puolen telineen päärauta petti laskussa kokonaan ja yksinkertaisesti murtui koneen alle. Onneksi muilta vaurioilta säästyttiin. Tein uudet telineet 5mm teräslangasta ja rakensin kokeeksi alaristikon enemmän esikuvamaiseksi alumiiniputkesta. Jousipussien sisällä on oikeat jouset vaikkakin telineen pääjousto tulee 5mm teräksestä. Katsotaan, miten tämä toimii ja kestää. Alumiini ei ole vahvin materiaali ja pelkästään kovempi isku suoraan ristikoihin voi rikkoa sen. Suunnitelmissa on tehdä täysin skaalanmukainen ja joustava teline vahvemmasta materiaalista.

 Ensi viikolla koneeseen on tulossa ilmatäytteiset 150mm (skaalassa 29.5") tundra-renkaat, joiden esikuvana on oikeassa Piperissä käytetyt 35" Alaskan Bushwheel Tundra-renkaat. Näillä pitäisi pystyä lentämään huonommaltakin alustalta. Nykyiset renkaat ovat halkaisijaltaan 86mm (skaalassa 16") ja pitkässä heinikossa tai vähänkin epätasaisella alustalla riittämättömät.

 

  
    Tundrapyörät saapuivat ja asensin ne Piperin alle. Vanne hajoaa kahdeksi osaksi ja kollari tulee vanteen sisään, joten pyörät kävivät nykyiselle akselille. Pyörät ovat ISOT ja samalla myös painavat - rengaspari tarvikkeineen painaa 650g kun alkuperäiset painoivat 170g. Painoa tulee siis jälleen ruhtinaallisesti lisää ja tarviikin kokeilla ettei Piperin lento-ominaisuudet muutu oleellisesti. Tarvittaessa vaihdan takaisin vanhoihin renkaisiin.

 

  
  9.9.2007 Piper on toiminut hinauskoneena useamman kerran ja tänään tuli toinen kunnon kaputti. Hinattava liidokki juuttui nurmeen ja vaikka sain Piperin irrotettua, se keikahti pahanoloisesti ympäri. Vauriot olivat kuitenkin suhteellisen pieniä: korkkarissa murtuma, sivarissa murtuma, laskutelineet hieman vääntyneet, kannuspyörän akseli poikki, siiven etu- ja takakiinnityskohdissa murtumia ja osittain irronnut runkokaari. Itse korjaukset olivat varsin yksinkertaisia ja helppoja tehdä. Suurimman vaivan aiheutti takarungon yläpuolen päällystys. Rungon muoto vaati kiristämään kalvoa moneen suuntaan samaan aikaan. Yritin kiristää kalvoa kuumailmapuhaltimella mutta kolmen pilalle revenneen kalvon jälkeen säädin uuden päällystysraudan maksimikuumuudelle jolloin kiristys onnistui erinomaisesti. Vaihdoin samassa rupeamassa korkkariservon, koska korkkari oli saanut kohtuullisen iskun ja servossa tuntui hieman klappia. Vanha servo saa toimia vaikkapa jossain koneessa laippaservona.

 

  
  6.10.2007 Melkein kuukauden tauon jälkeen pääsin kokeilemaan korjattua Cubia. Korkkari oli jäänyt tarkistuksista huolimatta työnnölle ja vaati ensin trimmiä ja sitten työntötangon säätöä ennen lentojen jatkamista. Cub lensi entiseen malliin hyvin ja luotettavasti, mutta tuuliherkkyys tuntui tai sitten sen huomasi paremmin johtuen vertailukohtana olevasta lyhyempisiipisestä CG Cubista, joka tuntuu olevan täysin immuuni tuulelle. Moottorin äänikin vaikutti kovemmalta ja aiempaa enemmän "kaksitahtiselta", mutta ainakin osittain sen voi laittaa CG Cubin hiljaisen Saiton nelarin piikkiin. Mitään syytä ei löytynyt moottorin äänen kovenemiselle.

 

  
  5.2.2008 TT Cub on jäänyt suosiossa toiseksi GG Cubille johtuen osittain CG Cubin paremmista lento-ominaisuuksista ja toisaalta moottorin äänestä. Lento-ominaisuuksia ei paljon voi muuttaa, mutta moottorin voi vaihtaa. Hyllyssä oli alunperin Evolutionin tilalle hankittu Saito FA-80 täysin joutilaana ja kun se ei Mustangin nokalle mahtunut pituutensa vuoksi, päätin asentaa sen tähän Cubiin. Evolution saattaa päätyä Mustangin nokalle. Tietyllä tavalla sääli ottaa lentävästä koneesta luotettava moottori pois...

 

  
    Evolution on poistettu odottamaan tulevaa käyttöä. Saito on saman kokoinen, joten entinen moottoripukki käy, samoin polttoaine- ja paineletkut.

Vasemmassa reunassa on huohottimen öljynkerääjä, johon Kindermuna on saanut luovuttaa sisäkuorensa. Pohjassa on öljyproppu, ylhäällä keskellä huohotusreikä ja vinoon putkeen tulee letku moottorin huohottimelta.

  
    Saito paikalleen asennettuna ja koekäytettynä. Saito lähti mainiosti käyntiin eikä pahemmin tärissyt, joten pääsin koulingin tekoon.

Yläpuolelle tulee pääneula ja ryyppyläpän vipu. Äänenvaimennnin on Saiton oma yhdistettynä moottoriin Saiton suoralla putkella. Vaimentimen pää jää koulingin sisään ja sieltä se johdetaan ulos DuBron räkäletkulla.

  
    Koulinki valmiina paikallaan. Aikanaan teetin samasta MDF-muotista useamman PE-koulingin ja nyt niistä voi tehdä eri moottoreille uusia versioita. Muutin hieman (ainakin toistaiseksi) ulkoasua jättämällä potkurinakselin sivuilla olleet ilmanottoreiät pois. Pitää katsoa, miltä tuo näyttää pidemmän päälle.

Koulinki aukeaa entiseen tapaan kahdessa osassa. Saiton änkkärin kanssa sisällä oli jopa ylimääräistä tilaa. Tähän voisi tietysti kokeilla nyt sitä alkuperäistäkin J-3 -koulinkia.

 

  
    Samalla asensin Cubiin R/C-GloPro-hehkulaitteen, jonka ohjelmoin toimimaan siten, että tyhjäkäynnillä hehku on päällä, mutta cutoff ja toisaalta riittävä kaasun avaaminen sammuttaa hehkun. Samanlainen systeemi toimii jo CG Cubissa ja tällä keinoin on tarkoitus kevään aikana siirtyä nitrottomaan fuiliin. Hehkuakkuna on GP 4300mAh nimh-kenno.

 

  
  9.3.2008 Ensimmäiset lennot nitrottomalla "suoralla" fuililla (18% Klotz) osoittivat Saiton ja pro-hehkun toimivan erinomaisesti yhteen. Moottori käynnistyy ja käy lähes yhtä hyvin kuin 15% Byronilla. Ainoastaan pienellä kaasulla juuri ennen hehkun kytkeytymistä voi esiintyä pientä epätasaisuutta käynnissä, mutta senkin voisi säätää pois hehkun päälläoloaluetta muuttamalla.

 

Pääneulaa piti säätää 3/4 kierrosta laihemmalle. Mielenkiintoinen havainto oli se, että neulan säätäminen kierroksilla, joilla hehku on juuri pudonnut pois päältä, päätyy samaan asentoon kuin täydellä kaasulla vastaava säätö.

 

 

  
  4.6.2009

 

 Piper ei ole ollut valokuvissa oikein edukseen vasemman kyljen osalta sylinterin puuttuessa täysin. Aito ja oikea Saito twin maksaa sen verran, ettei harrastusbudjetti anna tässä vaiheessa periksi. Koulinkia uudistaessani päätin kuitenkin tehdä asialle jotain ja rakensin edullisen Saito Fake-80 -sylinterin lennokkivanerista ja balsasta. Maalasin sylinterin Humbrolin alumiinimaalilla ja kromasin kannet ja imusarjan Alglad II -kromilakalla.  Pakoputken ja kiinnitysruuvit maalasin niin ikään Humbrolin maaleilla. Lopuksi lakkasin himmeällä lakalla koko rakennelman. Painoa moottorille tuli hieman päälle 10g ja aikaa kului kaikkiaan viitisen tuntia. Lopputulos on mielestäni ainakin parempi kuin sarjojen mukana tulevat feikkimoottorit.

Sylinterin kiinnitin kolmella pienellä ruuvilla koulingin sisäpuolelta. Pöydällä odottelee toinen "Saito" asentamista työn alla olevaan Cubiin.