|
|
|
|
|
|
|

 |
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tuhoutuneen Vmar Beaverin tilalle hankin
Thunder Tigerin valmistaman Piper J-3 Cubin ARF-sarjan kärkiväliltään
2100mm. Koneen valintaan vaikutti olemassa olevalle moottorille sopiva koko
ja saatavuus. Tekniikka säilyi Beaverista ja se oli tarkoitus asentaa
sellaisenaan Piperiin.Moottorin asensin kyljelleen, mutta ongelmaksi muodostui jälleen
äänenvaimennin. Evon vakiovaimennin olisi mahtunut paikalleen vain moottorin
ollessa ylösalaisin. Tilasin Sabesta Bissonin Pitts-tyyppisen alumiinivaimentimen,
jonka oletin mahtuvan koulingin sisään. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan J-3
-mallin kapea koulinki oli edelleen liian kapea. Koska Piperistä on olemassa myös
PA-11 -malli, jossa koulinki on leveämpi tein MDF-levystä muotin ja
työpaikalla lämpömuovattiin PS-levystä uusi koulinki. Samalla koulingista
tuli kaksiosainen - yläpuolen voi avata huoltoa varten purkamatta potkuria
ja koko koulinkia pois. Koulingin maalasin Lustrekoten Cub-keltaisella
(myöhemmin opin, että halpahallin keltainen on samaa sävyä ja kestää
metanolia paremmin).
Koulingin sisään mahtui tankkausventtiili ja polttoaineen suodatin. 300ml
tankki on ohjaamotilassa.
Kone on tilava, mutta
Vmar-tyyppistä servotarjotinta ei ollut ja siksi sähköjen ruuvailut
paikalleen kutisti työtiloja tuntuvasti. Onneksi ikkunat olivat vielä
liimaamatta ja se auttoi käsien mahtuessa sivuikkunoista sisään. Akku
sijoittui Beaverin tapaan mahdollisimman taakse. Painopisteen saamiseksi
kohdalleen oli kuitenkin taas ruuvattava perään 130g lyijyä, tällä kertaa
autonrenkaiden tasapainopaloja.
Moottoria koekäytettiin pihamaalla
ja se toimi erinomaisesti, mutta sama pystykäyntiongelma kuin Beaverissa oli
jälleen esillä. Ilmeisesti kaasuttimen tiivistys oli kaputissa kärsinyt.
Tiivistin kaasuttimen uudelleen ja nyt kone pysyi käynnissä, mutta ei
sammunut kuin letkusta puristamalla. Jostain vuotaa ilmaa ja polttoainetta
ohitse kaasuttimen. Onneksi osui vapaapäivä ja päätin sen käyttää moottorin
säätämiseen. Ohjeiden mukaan avasin pääneulaa 3 kierrosta ja tyhjäkäyntiä
3/4 kierrosta. Nyt alkoi Evo toimia kuten mainosmiehet lupailivat! Samalla selvisi
myös, että Bissonin vaimentimen
kiinnityspulttien kierteet olivat pettäneet (liika tiukka kiristys) ja
jouduin tekemään sisäkierteen saadakseni vaimentimen tiiviiksi.
Sukset ovat perua Beaverista, jossa
ne muutaman lennon aikana osoittautuivat toimiviksi. Jousitus pitää sukset
lentoasennossa, mutta salliin niiden jouston maassa. Piper Cub-renkaat
odottavat kesäkelejä.
Ohjaimena Graupner MC-19 35.080MHz,
vastaanotin Futaba R136F, moottorina on alkuperäisen Evolution Engine .61 (10cc)
tilalla on nykyisin Saito FA-80 (13cc), potkurina
MA Scimitar 13x5 ja servoina
5xFutaba FPS148B. Vastariakkuna on nelikennoinen nicad-akku. Koneen
lentopainoksi tuli 4.1kg
Kantamatestissä lähettimen sisälläolevalla antennilla konetta osoittaen
päästiin sekä 50m päähän ongelmitta ja moottorin käydessä 40m päähän
(takasuunnassa). Ensilentoa odotellaan, kunhan moottori saadaan käymään
luotettavasti. Moottoria
hienosäätelin vielä yhden iltapäivän ja se alkoi tuntua melkoisen varmatoimiselta.
Onhan se jo syönyt gallonallisen Cool Poweria. Jatkossa tosin lennetään
Byron 15% fuililla, jossa on synteettisen öljyn seassa hieman rissaa ja
Saiton kanssa ei nitroa käytetä lainkaan vaan fuilissa on metanolin lisäksi
18% Klotzia.
Ensilento tapahtui kesäajan
alkamisen kunniaksi Villähteen Kukkasen jäällä 26.3.2005. Pelotti hirveästi
ja takaraivossa kolkutteli Beaverin kohtalo. Mutta kone nousi ilmaan ja
ensimmäinen tankillinen lennettiin Timpan ohjeistaessa vieressä. Pelko alkoi
häipyä ja hommasta voi jo nauttia. Piper on rauhallinen ja vakaa lennettävä.
Liikeradat saa olla melko suurella, jotta ohjaukset vaikuttavat
täsmällisesti. Laskuun toin koneen hangelle tyhjäkäynnillä. Kaikki kolme
lentoa onnistuivat ongelmitta. Evo jopa ylitti itsensä ja kävi hiljaa ja
kauniisti. Koneen sakkausominaisuudet yllättivät positiivisesti - Piper
sakkaa aina suoraan eteen. Kesän tullen
Piper on lentänyt entiseen tapaan varmasti ja yllätyksettömästi. Moottoria
piti säätää puolen kierrosta laihemmalle. Renkaat pyrkivät pitämään
suuntansa liiankin tiukasti asfaltilla ja Piperillä onkin miellyttävämpi
nousta ja laskeutua nurmelta tai hiekalta.
Talveksi vaihdoin ensilumille Piperiin sukset alle ja
kaksi keikkaa ehdin lentää (Vesivehmaalla ja Kuivannolla) kun lumet sulivat
pois. Vaihdoin renkaat takaisin alle ja samassa yhteydessä Piper sai pilotin
ja asensin rc-ohjattavan hehkulaitteen. Kauhunhetkiä koettiin -15C
pakkasessa aiemmin varmasti toimineen nelikennoisen nimh-akun kyykätessä
toisella lennolla. Ensin lakkasivat siivekkeet toimimasta, sitten sivari
juuttui loivalle kaarrolle ja lopulta korkkari pienelle vedolle. Onneksi
moottori jäi tyhjäkäynnille ja kone kaartoi loivaa ympyrää laskeutuen hieman
töyssähtäen puhtaalle lumelle. Tapahtuman aikana ehti käydä vakuutusturvakin
mielessä - parkkialueella oli puolen kymmentä autoa. Nykyisin vastarin
akkuna on ainoastaan Sanyon 1100mAh AA-kokoisia nicadeja. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|

Piper ulkona kantama- ja
moottoritestiä odottamassa
|
|
|
|
|

Piper J-3/PA-11 Cub suksivarustuksella. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
 
Sukset ovat perua Beaverista. Edessä
ja takana on vaijerit. Etumaisessa vaijerissa on jousi pitämässä
suksenkärkeä koholla.
|
|
|
|
|
 
Virtakytkin on tuotu ulkopuolelle
metallivivulla. Toiminta tapahtuu vetämällä.
|
|
|
|
|

Tekniikka sisältä. Vasemmalla vastari
ja akkuvahti sekä siivekeservojen liitin, keskellä kaasu- sivari- ja
korkkariservot sekä virtakytkin ja oikealla akku.
|
|
|
|
|
|
 
Evolution Engine .61 ja avoinna ja
koulingin alapuoli paikallaan. Koulinki aukeaa potkuria irroittamatta joten
huolto ja tarkistukset voi tehdä helpommin.
|
|
|
|
|
 
Korkkarin, sivarin ja siivekkeiden
ohjaus.
|
|
|
|
|

Piper ensilennolla Villähteen Kukkasen
jäällä. EE käynnistyi nätisti 2V hehkuakulla ja kävi luotettavasti. Melutaso
oli jopa vähäisempi kuin Saito .70 nelitahtimoottorilla.
|
|
|
|
|

Piper nousee umpihangelta. Sukset
kantavat yli 4kg painavan koneen ja teho riittää. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|

Piper ilmassa. Polttoainetta kuluu 2dl
/ 12min ja matkalento sujuu 1/4 kaasulla.
|
|
|
|
|

Piper J-3/PA-11 Cub - upea lennettävä!
|
|
|
|
|

Piper nousussa kesäisenä päivänä
Banditin kentällä Elimäellä.
|
|
|
|
|

Piper tulossa laskuun Elimäellä.
|
|
|
|
|
 Piper Cub sai pilotikseen insinöörioppilas Eric Conten alkutalvesta
2006. Eric selvitti ensilentonsa tyylikkäästi hieman puuskaisesta tuulesta
huolimatta. Samalla keikalla Evolution ei ensimmäistä kertaa lähtenytkään
käymään. Syyksi paljastui pääneulan ja kaasuttimen välisen silikoniletkun
halkeaminen. Uusi letku paikalleen (onneksi koulinki aukeaa nopeasti
potkuria irrottamatta) ja jälleen Evo toimi! |
|
|
|
|

Helmikuussa 2007 oli mukavasti pakkasta vaikka muuten
ilma oli erinomainen. Piper Cub lensi useamman keikan -15...-23°C
pakkasessa. Moottori toimi moitteetta ja R/C-hehku toimi, kun sen muisti
ladata ennen käyttöä. Piperillä on hauska lentää matalalla, tehdä
läpilaskuja ja lyhyen kiitoradan laskeutumisia. |
|
|
|
|
Piperin alkuperäiset laskutelineet ovat jotain kovaa,
jäykkää ja haurasta materiaalia. Lisäksi alapuolen ristikko ei esikuvan
tapaan jousta vaan on hitsattu jäykäksi ja kaikki jousto tulee renkaista.
Telineen hitsaukset hajoilivat pikkuhiljaa ja juottelin ne uudelleen kiinni.
Kuivannolla sitten toisen puolen telineen päärauta petti laskussa kokonaan
ja yksinkertaisesti murtui koneen alle. Onneksi muilta vaurioilta
säästyttiin. Tein uudet telineet 5mm teräslangasta ja rakensin kokeeksi
alaristikon enemmän esikuvamaiseksi alumiiniputkesta. Jousipussien sisällä
on oikeat jouset vaikkakin telineen pääjousto tulee 5mm teräksestä.
Katsotaan, miten tämä toimii ja kestää. Alumiini ei ole vahvin materiaali ja
pelkästään kovempi isku suoraan ristikoihin voi rikkoa sen. Suunnitelmissa
on tehdä täysin skaalanmukainen ja joustava teline vahvemmasta
materiaalista. Ensi viikolla
koneeseen on tulossa ilmatäytteiset 150mm (skaalassa 29.5") tundra-renkaat,
joiden esikuvana on oikeassa Piperissä käytetyt 35" Alaskan Bushwheel
Tundra-renkaat. Näillä pitäisi pystyä lentämään huonommaltakin alustalta.
Nykyiset renkaat ovat halkaisijaltaan 86mm (skaalassa 16") ja pitkässä
heinikossa tai vähänkin epätasaisella alustalla riittämättömät.

|
|
|
|
|
Tundrapyörät saapuivat ja asensin ne Piperin alle.
Vanne hajoaa kahdeksi osaksi ja kollari tulee vanteen sisään, joten pyörät
kävivät nykyiselle akselille. Pyörät ovat ISOT ja samalla myös painavat -
rengaspari tarvikkeineen painaa 650g kun alkuperäiset painoivat 170g. Painoa
tulee siis jälleen ruhtinaallisesti lisää ja tarviikin kokeilla ettei
Piperin lento-ominaisuudet muutu oleellisesti. Tarvittaessa vaihdan takaisin
vanhoihin renkaisiin.

|
|
|
|
9.9.2007 |
Piper on toiminut hinauskoneena useamman kerran ja
tänään tuli toinen kunnon kaputti. Hinattava liidokki juuttui nurmeen ja
vaikka sain Piperin irrotettua, se keikahti pahanoloisesti ympäri. Vauriot
olivat kuitenkin suhteellisen pieniä: korkkarissa murtuma, sivarissa
murtuma, laskutelineet hieman vääntyneet, kannuspyörän akseli poikki, siiven
etu- ja takakiinnityskohdissa murtumia ja osittain irronnut runkokaari. Itse
korjaukset olivat varsin yksinkertaisia ja helppoja tehdä. Suurimman vaivan
aiheutti takarungon yläpuolen päällystys. Rungon muoto vaati kiristämään
kalvoa moneen suuntaan samaan aikaan. Yritin kiristää kalvoa
kuumailmapuhaltimella mutta kolmen pilalle revenneen kalvon jälkeen säädin
uuden päällystysraudan maksimikuumuudelle jolloin kiristys onnistui
erinomaisesti. Vaihdoin samassa rupeamassa korkkariservon, koska korkkari
oli saanut kohtuullisen iskun ja servossa tuntui hieman klappia. Vanha servo
saa toimia vaikkapa jossain koneessa laippaservona. |
|
|
|
6.10.2007 |
Melkein kuukauden tauon jälkeen pääsin kokeilemaan
korjattua Cubia. Korkkari oli jäänyt tarkistuksista huolimatta työnnölle ja
vaati ensin trimmiä ja sitten työntötangon säätöä ennen lentojen jatkamista.
Cub lensi entiseen malliin hyvin ja luotettavasti, mutta tuuliherkkyys
tuntui tai sitten sen huomasi paremmin johtuen vertailukohtana olevasta
lyhyempisiipisestä CG Cubista, joka tuntuu olevan täysin immuuni tuulelle.
Moottorin äänikin vaikutti kovemmalta ja aiempaa enemmän "kaksitahtiselta",
mutta ainakin osittain sen voi laittaa CG Cubin hiljaisen Saiton nelarin
piikkiin. Mitään syytä ei löytynyt moottorin äänen kovenemiselle.
|
|
|
|
5.2.2008 |
TT Cub on jäänyt suosiossa toiseksi GG Cubille
johtuen osittain CG Cubin paremmista lento-ominaisuuksista ja toisaalta
moottorin äänestä. Lento-ominaisuuksia ei paljon voi muuttaa, mutta
moottorin voi vaihtaa. Hyllyssä oli alunperin Evolutionin tilalle hankittu
Saito FA-80 täysin joutilaana ja kun se ei Mustangin nokalle mahtunut
pituutensa vuoksi, päätin asentaa sen tähän Cubiin. Evolution saattaa
päätyä Mustangin nokalle. Tietyllä tavalla sääli ottaa lentävästä
koneesta luotettava moottori pois...
|
|
|
|
|
 |
Evolution on poistettu odottamaan tulevaa käyttöä.
Saito on saman kokoinen, joten entinen moottoripukki käy, samoin
polttoaine- ja paineletkut.
Vasemmassa reunassa on huohottimen
öljynkerääjä, johon Kindermuna on saanut luovuttaa sisäkuorensa.
Pohjassa on öljyproppu, ylhäällä keskellä huohotusreikä ja vinoon
putkeen tulee letku moottorin huohottimelta. |
|
|
|
|
 |
Saito paikalleen asennettuna ja koekäytettynä. Saito
lähti mainiosti käyntiin eikä pahemmin tärissyt, joten pääsin
koulingin tekoon.
Yläpuolelle tulee pääneula ja ryyppyläpän
vipu. Äänenvaimennnin on Saiton oma yhdistettynä moottoriin Saiton
suoralla putkella. Vaimentimen pää jää koulingin sisään ja sieltä se
johdetaan ulos DuBron räkäletkulla. |
|
|
|
|
 |
Koulinki valmiina paikallaan. Aikanaan teetin samasta
MDF-muotista useamman PE-koulingin ja nyt niistä voi tehdä eri
moottoreille uusia versioita. Muutin hieman (ainakin toistaiseksi) ulkoasua
jättämällä potkurinakselin sivuilla olleet ilmanottoreiät pois. Pitää
katsoa, miltä tuo näyttää pidemmän päälle.
Koulinki aukeaa entiseen tapaan kahdessa osassa.
Saiton änkkärin kanssa sisällä oli jopa ylimääräistä tilaa. Tähän
voisi tietysti kokeilla nyt sitä alkuperäistäkin J-3 -koulinkia.
|
|
|
|
|
Samalla asensin Cubiin R/C-GloPro-hehkulaitteen, jonka
ohjelmoin toimimaan siten, että tyhjäkäynnillä hehku on päällä, mutta
cutoff ja toisaalta riittävä kaasun avaaminen sammuttaa hehkun.
Samanlainen systeemi toimii jo CG Cubissa ja tällä keinoin on tarkoitus
kevään aikana siirtyä nitrottomaan fuiliin. Hehkuakkuna on GP 4300mAh
nimh-kenno. |
|
|
|
9.3.2008 |
Ensimmäiset lennot nitrottomalla "suoralla" fuililla
(18% Klotz) osoittivat Saiton ja pro-hehkun toimivan erinomaisesti yhteen.
Moottori käynnistyy ja käy lähes yhtä hyvin kuin 15% Byronilla. Ainoastaan
pienellä kaasulla juuri ennen hehkun kytkeytymistä voi esiintyä pientä
epätasaisuutta käynnissä, mutta senkin voisi säätää pois hehkun
päälläoloaluetta muuttamalla.

Pääneulaa piti säätää 3/4 kierrosta laihemmalle.
Mielenkiintoinen havainto oli se, että neulan säätäminen kierroksilla,
joilla hehku on juuri pudonnut pois päältä, päätyy samaan asentoon kuin
täydellä kaasulla vastaava säätö.
 |
|
|
|
4.6.2009 |
Piper ei ole ollut valokuvissa
oikein edukseen vasemman kyljen osalta sylinterin puuttuessa täysin. Aito ja
oikea Saito twin maksaa sen verran, ettei harrastusbudjetti anna tässä
vaiheessa periksi. Koulinkia uudistaessani päätin kuitenkin tehdä asialle
jotain ja rakensin edullisen Saito Fake-80 -sylinterin lennokkivanerista ja
balsasta. Maalasin sylinterin Humbrolin alumiinimaalilla ja kromasin kannet
ja imusarjan Alglad II -kromilakalla. Pakoputken ja kiinnitysruuvit
maalasin niin ikään Humbrolin maaleilla. Lopuksi lakkasin himmeällä lakalla
koko rakennelman. Painoa moottorille tuli hieman päälle 10g ja aikaa kului
kaikkiaan viitisen tuntia. Lopputulos on mielestäni ainakin parempi kuin
sarjojen mukana tulevat feikkimoottorit.


Sylinterin kiinnitin kolmella pienellä ruuvilla
koulingin sisäpuolelta. Pöydällä odottelee toinen "Saito" asentamista työn
alla olevaan Cubiin.

|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|