Vaihtokaupassa sain haltuuni Airsailin DHC-2 Beaverin rakennussarjan. Olin jo useaan kertaan ollut tilaamassa tuota konetta, mutta aina jättänyt viimeisen tilausnapin painalluksen tekemättä. Alunperin suunnittelin sitä sähkölle, mutta tämä kone rakentuu verstaalla joutilaana odottelevan Saito FA-40 - nelitahdin ympärille.

Beaverin tekniset tiedot ovat varsin niukat kuten kaikki muukin tieto tästä Uusi-Seelantilaisesta tuotteesta. Al´s hobbiesin sivuilta löytyy seuraavat tekniset arvot:

"Wing span 1550mm (60'') - Length 960mm (37.5'') - Radio required 4 channel - Engine required 20-35 two stroke or 25-40 four stroke"

Valmistajan sivuilta löytyi kuva avatusta pakkauksesta ja suunnilleen tuollaiselta oman laatikon sisältökin näyttää. Pakkauksessa on upeat muoviosat ja varsinkin koulinki ja laskutelineiden muotosuojat ovat ainutlaatuisen skaalamaiset. Balsapalikoiden laatu selviää varmasti matkan varrella. Pakettiin ei kuulu mm. renkaita, tankkia ja paljon muutakin hardwarea joutuu hankkimaan.

Valmiista koneesta en kuvia tahdo löytyä. Toistaiseksi ainoa löytynyt kuva on myyntipakkauksen kannesta. Tekstiä sen sijaan löytyy sekä RCUniversesta että RCGroupista, joissa molemmissa koneen lento-ominaisuuksia kehutaan ja väitetään OS 25 LA:n olevan sopivan kokoinen moottori tähän koneeseen. Koneessa ei ole laippoja, mutta kuvia tutkaillessa jäin miettimään niiden tekemistä. Ne tietenkin lisäävät painoa ja muuttavat alkuperäisen sarjan luonnetta, mutta toisaalta kokemukset laipallisen Beaverin laskeutumisesta ovat hyvät. Tarvitsee asiaa miettiä tarkkaan ennen siiven rakentamista.

En ole vielä päättänyt, minkä koneen otan esikuvaksi tälle Beaverille. Kovasti houkuttaisi juuri kuvassa näkyvä NZ6001, mutta tässä vaiheessa ei mikään vaihtoehto ole poissuljettu. Tässäpä sitä on projektia sateisiksi syysilloiksi.

 

  
12.10.2008 Syyssateiden tultua aloitin Beaverin kokoamisen. Osia on paketissa paljon ja rakennusohjeet varsin ylimalkaiset verrattuna vaikkapa Great Planesin vastaaviin. Kuvat ovat sopivasti ylivalottuneita ja mustavalkoisia, joten palikoita on kokonaisuudesta vaikea erottaa. Jokaisen osan etsimiseen menee aikaa, kun vertaa osaluetteloa, palikkakasaa, rakennusohjetta ja piirustusta. Virheitä tulee, ellei ole koko ajan tarkkana ja varmista osan oikeaa asennusta. Tästä sarjasta ei ole sellaisia rakennuskertomuksia netissä, kuten vaikkapa 2m Miles-liidokista, joten kokee jonkinlaista "back to basics"-fiilistä kuvia tavatessa.

Materiaalit ovat kohtuullisen hyviä, mutta vanerien meistit eivät ole osuneet aina kohdalleen eivätkä myöskään menneet vanerin läpi. Osia joutuu paljon hiomaan ja tarkistamaan ennen asennusta. Rungon kylkilevyt ja suurimmat runkokaaret ovat liimauksessa samoin kuin siivenalusrimat. Rakentelin jonkinlaisen jigin, jossa osat saa kohdistettua ennen liiman levitystä. Runko on melkoinen möhkäle!

 

  
11.11.2008  Useampi päivä vierähti moottoriongelmien kanssa painiskellessa. Saito FA-40 on liian pitkä ja korkea mahtuakseen koulingin sisään. Tuliseinää olisi pitänyt siirtää 35mm taaksepäin pituuden vuoksi ja silti venttiilikopat olisivat tulleet koulingin ulkopuolelle. Päätin perua lupaukseni pelkkien nelitahtien käyttämisestä ja tilasin SussexModelsista OS25FX-kaksitahtisen. Tämä moottori mahtuu koulinkiin korkeuden puolesta ja kun tuliseinään tekee vaimennuslevyn sisäpuolelle, saa myös pituussuunnan kohdalleen. Moottoripukkina on Ripmaxin säädettävä pukki. Äänenvaimentimen pitäisi mahtua koulingin ja skuupin sisään.

Moottorin GreatPlanes-tyylisen aputuliseinän tein 3mm vanerista varsinaisen tuliseinän sisäpuolelle. Tuliseinään tein hieman moottoripukkia suuremman aukon ripustin aputuliseinän kumityynyjen varassa kiinni. Moottoripukki on suoraan aputuliseinään kiinnitetty ja aukkoon laitoin 1mm kumilevystä roisketiivisteen. Aputuliseinän tehtävä on siirtää moottori oikealle kohdalle pituussuunnassa ja vaimentaa värinöitä. Koulinki pitää vielä sovittaa paikalleen moottorin oikean sijainnin varmistamiseksi.

Tankkitilan kanteen ja pohjalevyyn oli myös lovettava aputuliseinän vaatima tila. Toivon todella, ettei koskaan tarvitse kiristellä noita ruuveja...olisikohan tehtävä mittaristoin eteen tulevan levy irrotettavaksi?

 

  
18.11.2008   Osa kerrallaan Beaverin runko etenee yläkerran verstaassa rakennellessa. Osien etsimisessä on välillä enemmän työtä kuin niiden asentamisessa. Kaksi takimmaista kaarta ennen peräkappaletta olivat alunperin umpinaisia, mutta teen tähän kokonaan rungon sisällä toimivat työntötangot, joten sahasin umpilevyt auki. Jätin mukana tulleen kannusmekanismin käyttämättä ja asennan edesmenneestä Beaverista jääneen kannuksen sen tilalle.

Takarungon kaaret ja kansi/pohjalevyt ovat paikallaan. Kansi ja pohjalevyt ovat syysuunnaltaan poikittain. Runko näyttää ainakin toistaiseksi suoralta sekä silmämääräisesti että mittauksin tutkittuna.

Sivuperäsimen ylä- ja alareunaan liimataan kolmiorimojen väliin ohjainlevyt. Jostain syystä näitä levyjä (kuten samassa balsalevyssä olevia osia) on kaksinkertainen määrä. Meistit ovat olleet hieman tylsät. Sen verran pahasti ovat poikkisyyn leikkuupinnat murtuneet. Terävä NT Cutter on enemmän kuin tarpeen.

 

  
20.11.2008    Sain rungon liimattua kasaan ja pääsin hiomaan kulmia pyöreäksi. Yläpuoli alkaa olla valmis päällystettäväksi, mutta alapuolelle tulee etuosaan koulingin ja rungon saumaan muovinen keulapala, jonka asentamisen jälkeen saa vasta alapuolen kulmat hiottua oikeaan muotoon. Koulingin ja tuulilasin väliin tulevan 2.5mm balsalevyn sain todella helposti taipumaan paikalleen kun rakennusohjeen mukaan kastelin sen yläpuolelta ennen taivutusta. Levyhän turposi melkein suoraan muotoonsa ja liimasin sen cyanolla paikalleen.

Muutama rako oli kitattava hiomisen lomassa ja hankkimani Hobbicon valkoinen kevytkitti aiheutti hieman päänvaivaa. Kitti avaamattomassa purkissa oli kuin marsipaania ja oli pakko soittaa Esalle, jotta sain varmistettua ettei aine ole mahdollisesti kuivunut pilalle. Odotellessa Esan vastausta ehdin kitata tarvittavat raot Bostikin pikasilotteella, joka on mukavaa käyttää mutta ei kovin kevyttä. Onneksi sitä tarvittiin vain vähän. Esalta sain tietää, että Hobbico on hieman erikoista koostumukseltaan ja jatkossa kokeilen sekoittaa siihen hieman vettä ennen käyttöä.

Nyt pitäisi löytää oikeanvärinen maali, jolla nuo muoviosat (koulinki, keulapala, laskutelineen muotosuojat) saisi maalattua. Koneen väriksi tulee esikuvaa (paketin kannessa oleva NZ6001) lähinnä oleva punainen Oracover 21-022-002 Hellred, jota on hyllyssä pari rullaa entuudestaan. Ilmeisesti on otettava pala Oracoveria mukaan ja käytävä autotarvikeliikkeessä maalihyllyä tutkimassa tai sitten maalikaupassa teetettävä pullollinen mahdollisimman tarkkaa sävyä. Oracoverin valmistama Oracolor-maali olisi paras vaihtoehto, mutta mistä tuota saisi ostettua?

Samalla hiomarupeamalla tein korkeusperäsimen ja sivuperäsimen päällystysvalmiiksi. Merkitsin 8mm aihioihin paksuuden keskikohdan ja ohensin jättöreunoja aluksi balsahöylällä ja lopuksi hiomapaperilla muotoonsa. Näihin on vielä askarreltava hornisysteemit siten, että työntötangot ja hornit mahtuvat piiloon rungon sisään. Kuvassa olevat balsat painavat yhteensä 45g ja viivotin (30cm) antaa hieman mittakaavaa.

Kojelautaan tein varmuuden vuoksi kaksi pientä reikää aputuliseinän ruuvien kohdalle. Samalla asensin etähehkun ja akkuvahdin merkkivalot paikalleen. Lopuksi epoksoin ohjaamon etummaisen osan, jonne tankki sijoitetaan. Ohjaamostakin voisi koettaa tehdä hieman skaalamaisemman kuin yleensä ja lentäjän lisäksi koneessa voisi olla ainakin yksi matkustaja.

 

  
22.11.2008     Löysin ja tilasin Lindingeristä 100ml purkin Oracolor Hellrotia ja toisen samankokoisen CubGelbiä. Maali on kaksikomponenttista ja tilasin sekä ruiskua että sivelyä varten tarkoitetut 50ml kovetteet. Koko paketin hinnaksi tuli suunnilleen sama kuin spraypulloina maalikaupasta, mutta sävyn pitäisi olla täsmälleen oikea. Kokeilen kynäruiskulla ja hyvällä siveltimellä maalin levittymistä ja tasoittumista.

Hellrotin sävystä olen edelleen hieman kahden vaiheilla. Jossain valossa kalvo näyttää juuri oikeanlaiselta ja toisessa valossa (kuten valokuvassa) se taas on aivan liian oranssi. Kävin ulkona vertaamassa runkoa NZ6001:n valokuvaan ja siellä sävy oli varsin samanlainen kuin esikuvassa. Ehkä Oracoverin Royal Red olisi ollut se täysin oikea sävy, mutta tehty mikä tehty - päällystin rungon maaleja odotellessa.

Kokeilin samalla uusia työkalujani ja ne vaikuttivat onnistuneilta hankinnoilta. Työntelin rungon ympäriinsä reikiä täyteen Topfliten Woodpeckerillä (kuvassa toinen vasemmalta), jolloin kalvon alle syntyvä lämmin ilma pääsee poistumaan tehdyistä rei'istä eikä kalvo kupruile. Tämä ainakin toimii juuri kuten pitää - helpoin balsalevyn päällystys koskaan! Reunojen leikkaamisessa käytin Topfliten SmarCut-leikkuria (toinen oikealta), jolla pienen harjoittelun jälkeen sai kalvoon siistit reunat. Terä oli säädettävä riittävän ulos ja kalvoa pidettävä sopivalla kireydellä. Raudassa käytin puuvillasukkaa kalvoja kiinnittäessä, mutta viimeistelyn ja kiristyksen tein paljaalla raudalla.

 

  
29.11.2008    

 

 Porasin laskutelineen kiinnitysreiät ja kiinnitin telineen paikalleen neljällä M3-ruuvilla. Telineen kiinnityskohdan peitteeksi olisi pitänyt balsasta vuolla palanen, mutta laitoin sen tilalle 0.6mm lennokkivanerista kannen kahdeksalla pienellä ruuvilla kiinni. Epäilen, että joskus tulee tilanne, jossa laskuteline on irrotettava huoltoa varten. Laskutelineen sivuihin kiinnitin ohjeen mukaan teipillä vaneriset ohjainpalat, joiden ympärille muotosuojat asettuvat.

Koulingin takapuolelle tein lennokkivanerista ja balsakaaresta skaalanmukaisen "välikoulingin". Mikähän tuon oikea nimi nyt olikaan...?

 

  
1.12.2008      Leikkasin. liimasin ja hioin laskutelineiden muotopalat valmiiksi odottamaan maalausta. Laskutelineen ympärille tulevan palan liimasin kahdesta puolikkaasta polystyreeniliimalla ja se tulee "roikkumaan" pyörän akselin varaan. Sisäpuolelle on laitettava joustavaksi tueksi pala superlonia. Ylempi muotosuoja liimataan runkoon kiinni, mutta ei alempaan muotosuojaan. Näin saadaan jossain määrin joustava ja iskuja kestävä rakenne. Saumat pehmenivät polystyreeniliiman vaikutuksesta ja jouduin tasoittelemaan kuoppia Bostikin tasoitteella. Sisäpuolelle laminoin lasikuituvahvikkeen saumojen kohdalle.

 

Kabiinin sisälle liimasin tankkia varten pätkät haaparimaa. Tankin (150ml) on asensin ohjeesta poiketen leveyssuunnassa keskelle. Tankin alle tulee superlonpehmuste ja kiinnitys parilla kumilenkillä. Minkähän takia muuten jokaisessa Beaverissa tankki on oikeassa laidassa?

Korkeusperäsimen mekanismin rakensin 2mm pianolangasta, 3mm alumiiniputkesta ja kuusioruuvilla lukittavasta hornista. Työntötanko servolta tulee poikkeuksellisesti oikeaan reunaan runkoa (yleensä vasemmalla), jotta hornin lukitusruuvia voi kiristää ja itse horni tulee mahdollisimman laitaan.

Korkeusperäsimen lapuissa on tappeja vastaavissa kohdissa alumiiniputket, joiden sisällä tapit voivat liukua.

 

  
7.12.2008     

 

  Liimasin korkeusperäsimen ja sivuperäsimen paikalleen ja huomasin tietenkin välittömästä sen jälkeen, että molemmat perälaput ovat vinossa! Runko on jossain vaiheessa päässyt hieman kiertymään ja korkeusperäsimen asennossa millin heitto rungon kohdalla tuottaa 8mm heiton siiven kärjessä... Hetken tuskailin asiaa ja sitten leikkasin korkeusperäsimen toiselta puolelta kokonaan irti ja toiselta puolelta irrotin yläpuolen liimauksen. Kiilasin koko korkeusperäsimen ohuella balsasuikaleella oikeaan asentoon, heppasin cyanolla ja epoksoin tukevasti kiinni. Sivuperäsimen pohjaan menevän osan sahasin poikki, oikaisin balsakiilalla ja cyanolla sekä epoksoin kiinni. Nyt molempien perälappujen pitäisi kaikkien mittausten (mitattuna runkoon, maahan, toisiinsa, siipeen) mukaan olla oikeassa asennossa.

Sain valmiiksi sivarin, korkkarin ja kannuspyörän mekanismin rungon takaosaan.  Sivarille ja kannukselle tuon samalta servolta peräpäästä haaroitetun työntötangon, jolloin molempien linkkejä voi säätää erikseen. Kannuksen hornin kiristysruuvi tuli kuitenkin väärälle puolelle, joten sen kiristämiseksi on työntötanko irrotettava ja kannuspyörä käännettävä 180 astetta ympäri. Mekanismit toimivat herkän ja luotettavan oloisesti.

Poikkesin normaalista rakentamisjärjestyksestäni ja laitoin pääosan decaleista paikalleen jo keskentekoiseen koneeseen. Sivuperäsimen ja rungon takaosan decalien kohdistaminen on paljon helpompaa ennen kokoamista kuin kaikkien törröttävien peräsiipien ollessa paikallaan.

Kylkiviivoja ei sarjan decaliarkilta löytynyt, joten ne oli tehtävä itse. Teippasin muovimaton palasen pehmeälle kääntöpuolelle pätkän leivinpaperia ja sen päälle mustaa pakkausteippiä. Teräsviivaimella ja terävällä (!) askarteluveitsellä leikkelin 12mm leveitä suikaleita. Suikaleet liimattuani tutkin vielä tarkemmin tämän Beaverin kuvia, jolloin huomasin, että musta kylkiviiva (kuten sivarissakin) ei olekaan yksi paksu viiva vaan sen molemmin puolin on ohuet stripit! Tussilla tuota ei voi tehdä, koska metukka liuottaa permanenttitussinkin parin lentoreissun jälkeen. Koetin aluksi leikata sivuperäsimen teipistä ohuen kaistaleen pois, mutta tehtävä oli vaikea, koska Orcoverin puhkileikkaaminen oli enemmän kuin mahdollista. Päätin tehdä stripit erikseen pakkausteipistä leikkaamalla ja liimasin ne kylkiviivan molemmin puolin. Sivuperäsimessä on kapeampi teipppaus, joten poistin vanhan leveän teipin ja liimasin kokonaan uudet.

Sivuperäsimen viivasta puuttuu vielä koneen rekisterinnumero. Ihme juttu, että muuten hyvillä ja laadukkailla decaleilla varustetussa sarjassa ei ole sen paremmin rekisterinumeroa kuin kylkiviivojakaan mukana.

 

  
18.12.2008       Ei uskoisi, miten mitättömän oloiseen rungon peräkappaleen tekemiseen voi käyttää melkein viikon rakentelutunnit. Tarkemmin määritellen reilut puolituntiset aamuisin ennen töihin lähtöä ja satunnaiset iltapuhteet ennen lasten nukuttamista. Rungon peräkappale kasataan ohjeen mukaan valmiista muovisesta alaosasta ja yläosa rakennetaan balsasta. Ennusteen mukaan siis varsin nopea ja helppo homma. Muutaman illan sovittelin muovia ja balsaa yhteen varsin heikolla menestyksellä. Lopputulos oli ehkä siisti, mutta ei kovinkaan skaalanmukainen. Muovinen pohjakappale oli jotenkin oudon mallinen eikä tahtonut istua kauniisti rungon jatkeeksi eikä korkeusperäsimen puolikkaiden väliin.

Nakkasin muovisen peräpalaviritelmän sivuun ja leikkasin piirustusten mukaan balsasta uudet osat. Edelliseen pieneen polttis-Beaveriin tein saman osan kokonaan balsasta, joten miksei se tähänkin koneeseen syntyisi samoilla eväillä. Muutaman rakentelusession leikkasin, liimasin ja hioin lopputuloksena kohtuullisen skaalanmukainen, sisältä ontto ja kevyt peräpalikka.  Kuvasta voi arvatalla, kumpi palikoista on se oikea.

Päällystin palan Oracoverilla ja asensin nurkkiin neodym-magneetit, joilla pala pysyy paikallaan. Sisäpuolelle tulee varmistukseksi lanka, jonka varaan pala jää roikkumaan mikäli se lennossa irtoaa. Ei tarvitse uutta palaa alkaa vuolemaan vanhan kadotessa Kuivannon heinikoon... Kuvassa peräkappale on paikallaan, mutta sivuperäsimen alapuolelle tuleva muotolevy on vielä tekemättä. Kannuspyöräkin menee todennäköisesti uusiksi.

 

  
16.1.2009

 

 Kun rungon tekemistä ei voinut juurikaan enää jatkaa kabiinin ympäriltä ennen siiven sovitus, siirryin siksi tekemään vaihteeksi siipeä. Beaverin siipi syntyy kolmesta osasta: keskipalasta ja siihen liimattavista siiven puolikkaista. Alkuperäisissä siivissä on siivekkeet yhdellä servolla ja bellcrank-vivustolla. Haluan käyttöön skaalamaiset laipat ja flaperonit, joten koneeseen yhteensä neljä servoa näille toiminnoille. Ohjausmekanismit on vielä päättämättä. Joko teen perinteisen horni-työntötankorakenteen tai piilotan vääntösauvat siiven sisään.

Alkuperäisessä siivessä ei ollut paikkaa laipoille joten se täytyi rakentaa lyhentämällä siipikaaria. Käytin siiven takareunaan johtoreunaksi tarkoitettua 12x6.5mm rimaa sopivaksi höylättynä. Johtoreunan laminoin 2.5mm balsalevyistä valejohtoreunan päälle. Laipat teen siivekkeiden tapaan kotelorakenteisena

 

  
1.2.2009  Siivenpuolikkaat alkavat olla melko valmiita ja ne on hiottava ennen siivekkeiden ja laippojen sovitusta. Rakennan molemmat puolikkaat erillisinä ja liitän ne keskipalaan ennen päällystystä ja viimeistelyä. Lyhyen siivenpuolikkaan käsittely ahtaassa verstaassa on paljon helpompaa kuin kokonaisen siiven.

Alkuperäisessä siivessä on yksi yhteinen servo siivekkeille keskellä siipeä. Rakensin molempiin puolikkaisiin servoille paikat 0.6mm lennokkivanerista. Servo kiinnitetään kantena toimivaan vaneriin ja kansi ruuvataan siipeen kiinni. Horni tulee sisäänpäin Banditin antaman vinkin mukaisesti. Lopputuloksena on skaalamaisempi vipurakenne kuin siiven alta roikkuvalla hornilla.

Servon alle tulee 7mm superlonpehmuste. Servoina käytän joko Dymond 200BX/BB tai vastaavan kokoista servoa.

 

  
21.2.2009   Beaver joutui hetkeksi hyllylle odottelemaan parempia (=lämpimämpiä) hiontakelejä. Siipi on puuvalmis ja hionnan jälkeen sen pääsee päällystämään. Siiven kärkikappaleet ja keskiosan etukappale on maalattava Oracolorilla ennen kiinnitystä. Kuva on varsin mielenkiintoinen - oikeasti siipi on pystyssä ja nojaa hormiin...

 

  
8.4.2010  

 

 Beaver seisoikin varsin pitkään. Siipi on hiottu ja päällystetty ja odottelee kärkipalojen liimaamista sekä ohjainpintojen ja servojen asentamista. Tekniikkapuoli on vuoden aikana muuttunut aika täydellisesti ja voisi sanoa "back to basic" eli olen palannut siihen vuosien takaiseen ajatukseen Beaverin sähköistämisestä. Myin OS:n pois ja saadulla pääomalla tilasin HobbyKingistä harjattoman Turnigy C4250-700 -moottorin (kv=700, P=720W) ja siihen Tyrnigy Plush 60A -säätimen sekä pari Turnigy 2200mAh 4s 40C -lipoakkua. Potkuriksi tulee todennäköisesti APC 13x8, jos se vaan mahtuu pyörimään.

Moottorin asennusta varten epoksoin polttomoottoria varten aukotetun tuliseinän eteen vanerilevyn, johon moottorin saa ruuvattua suoraan kiinni. Pituus on sopiva koulinkia ajatellen ja vetokulma on jo tuliseinässä valmiina. Moottorin mukana tuli lähes beavermäinen spinnerimutterikin.

Siiven takareunan kiinnitystapit ja tuulilasin kehyspalat liimasin paikalleen. Siiven etuosan kiinnitysruuvien paikat ovat työn alla.

 

  
6.9.2010 Maalasin kynäruiskulla koneen kaikki muoviosat sekä osan näkyville jäävistä ohjaamon rakenteista Oracolorilla. Siipi on kokonaan kalustettu. Siivekkeille tuli servoksi molemmille oma Dymond D200 ja laipoille yhteinen Futaba F148B. Korkkarille ja sivarille asensin Chipmunkista jääneet Hitecin HS422-vakioservot hiilikuitutyöntötangoilla.  Moottoria koekäytin 13x6-potkurilla ja vetoa tuntui olevan. Pihtivirtamittari näytti 40A virtaa kuten pitikin ja 4-kennoisella lipoakulla se tarkoittaa noin 700W ottotehoa. Tällä teholla Beaverin pitäisi lentää ihan mallikkaasti, jos se vaan muuten on lentääkseen.

Koulingin sovittelu paikalleen on aikaa vievää puuhaa. Airsailin ohjeessa ei ole varsinaisesti kerrottu, miten koulinki kiinnitetään ja asettuminen rungon päälle on hieman epätarkkaa. Liimailen juuri kiinnikkeitä ja katsotaan miten kiinnitys niillä onnistuu. Koulingin etuosaan leikkasin ohjeen mukaan ilmanottoaukkoja.

 

  
14.9.2010

 

 Tein koulingille kiinnityspalat pyökistä ja ruuvasin kopan paikalleen. Vaikka tämä Beaver on rakennussarjana aika skaalamainen, niin sekä perä että keula ovat jostain muualta. Perän teinkin uusiksi, mutta koulinkia en ainakaan vielä ala uusimaan. Kartiomaisuutta on liikaa ja moottorin kehys on aivan liian paksu. Teippasin ja osittain maalasin koulingin mustat alueet ja liimasin ilmanottoaukkojen taakse mustaa muoviverkkoa ettei kaikki sähkömoottorin kiinnikerakenteet näy valokuvissa. Pyörät ovat samat, joita käytin pienemmässä OH-MVL:ssä ja ne ovat tähän koneeseen aika skaalakokoiset, vaikka kuvassa ei siltä näytäkään. Rungon alla roikkuva luukku on akkukotelon avoinna oleva kansi. Akkukotelon tein kevytvanerista.

Mistään koneen papereista en löytänyt suositeltua lentopainoa. Nehän ovat yleensä aina ilmoitettu alakanttiin, mutta olisi silti hyvä tietää missä haarukassa tälläisen vanerilaatikon voisi odottaa lentävän. Punnitsin koneen siipineen ja akkuineen ja jos ei aivan ihmeitä tapahdu niin 2.5kg tulee olemaan melko lähellä lopullista lentopainoa. Raskas konehan tästä tulee taas kerran...tuskinpa mikään hitaasti lentävä STOL-kone.

 

  
25.9.2010 Beaver on valmis ensilentoon! Asensin ikkunat paikalleen, siipien servoliittimet siiven takaosaan ja  vastaanottimen painopisteen kohdille. Taas kerran oli unohtunut rakennusvaiheessa laittaa streevoja varten rungon sisäpuolelle lyöntimutterit. Puuruuveja en käytä, koska kokemuksen mukaan muutaman irrotuskerranjälkeen puussa ei ole kierrettä jäljellä. Ilmeisesti suunnittelijat lähtevät ajatuksesta, että konetta ei koskaan pureta...

Tälläinen siitä sitten tuli. Ensilennolle sopivaa säätä odotellessa tei muutaman rullauskokeen pihamaalla. Jos ensilento sujuu hyvin, koneen sisälle istahtaa pilotti ja matkustaja. Myös joitain ulkopuolisia kauemmaskin näkyviä yksityiskohtia saatan lisäillä.