Carl Goldbergin sarjasta rakennettu keltainen Piper J-3 Cub (kv=194cm) tuli perheeseen vaihtokaupassa GWS Beaveriin. Piper on tiettävästi lentänyt aikanaan sekä sähköllä että metanolilla, mutta kauppahetkellä se oli ilman sähköjä ja moottoritekniikkaa. Paikallaan edelleen olevassa Kavanin tankissa oli viimeisen lennon fuilijämät tervaantuneena ja moottoripukki osoitti koneen lentäneen polttomoottorilla. Piper on muuten kaikin puolin hyväkuntoisen oloinen ja huolella rakennettu.

Piperin tekniset tiedot:

ANNIVERSARY PIPER CUB™

Kit Number: 

63 

Wingspan: 

76.5" 

Wing Area: 

744 Sq." 

Flying Weight: 

7.5 lbs. 

Fuse Length: 

48"

Radio: 

4-Channel 

Power: 

.40-.61 2-Cycle 

.40-.90 4-Cycle 

Piperiin tulee tekniikaksi Saito FA-80 -nelari varustettuna "Ari Suomi"-mallisella, Timpan entisestä Piperistä periytyneellä Pitts-vaimentimella. Tankkina käytän pestyä 300cc Kavania ja servoiksi tulee vakioservoja (Futaba S3003 / FPS-148). Vastaanotin on kiteellinen luottovastari Futaba R136F ja akkuina 4x1100mAh Sanyo-NiCad sekä hehkulla 1x1350mAh NiMH. Piper tuleee aluksi Markuksen käyttöön, joten kiteeksi asensin 35.060MHz. Myöhemmin saatan kokeilla koneeseen kellukkeitakin.

Aloitin Piperin kunnostamisen pesemällä koneen ja puhdistamalla tankin. Tankkiin vaihdoin uuden klunkin ja letkut. Moottoripukille porasin reiät siten, että Saito tulee oikealle kyljelleen, jolloin äänenvaimennin jää ja jopa mahtuu moottorin alle koulingin sisään. Koulingissa oli erilaisia aukotuksia jotka paikkasin lasikuidulla.

Servojen asentamiseen käytin Vmar Beaverista jääneen servotarjottimen. Työntötangot sivarille ja korkkarille tein normaalia paksummasta cocktail-tikusta ja koneen pohjaan sisäpuolelle asensin putken antennia varten. Kaasuvaijeri on nimensä mukaan vaijeri, koska Saitosen takana oleva kaasuvipu on niin lähellä tuliseinää, ettei pianolanka mielellään taipuile sellaisille mutkille. Servotarjottimen etupuolelle tein EPP:stä palan, johon asensin vastaanottimen, vastarin akun ja hehkuakun. Etähehku tuli tankin viereen ja akkuvahti tankin päälle. Mikolta saamani pilotti Mark Conte istuu etummaisella lentopaikalla, koska takana on sen verran lähetysmaille menevää tavaraa... Koulinkiin löytyi automaalikaupasta lähes oikeaa sävyä ja maalasin hiotun ja uudelleen aukotetun koulingin pariin kertaan kuivumaan. Kokeilin painopisteen paikkaa ja näyttää asettuvat kohdalleen mahdollisesti jopa ilman lisäpainoja.

Saitosen päräytin käymään, mutta huonolla menestyksellä. Neula oli auki kaksi kierrosta ja moottori kyllä kävi, mutta kaasun noustessa puoleen väliin se sammui. Kerran sammuminen oli niin sähäkkä, että potkurimutteri irtosi ja lensi metrien päähän. Potkuri lensi tyhjään varastoon....

Vaihdoin uuden tulpan (OS-F) ja moottori alkoi käydä. Saitonen pysyy käynnissä täydellä kaasulla ja ottaa MA Scimitar 13x6-potkurilla 9100 kierrosta täydellä kaasulla mutta neula on jo 4 kierrosta auki. Täytyy selvittää, onko tämä normaalia vai onko jossain jotain vialla ja tutkailla hieman kulutusta.

Koekäytön jälkeen huomasin moottorin heiluvan pukissaan melko paljon. Tarkempi tutkistelu osoitti, että koneen mukana tulleet M4-ruuvit eivät olleetkaan M4-kokoa vaan jotain tuumasellaista lähellä olevaa. Ruuvit kyllä tuntuivat kiristyvän paikalleen, mutta pienestä tärinästä ne aukenivat ja kaksi alinta oli jo putoamassa pois kokonaan. Onneksi lopetin koekäytöt siinä vaiheessa. Vaihdoin toisenlaiset M4-ruuvit ja nyt moottorin pitäisi pysyä. Koekäyttö on vielä suorittamatta ja töiden alettua ei oikeen tiedä milloin sen mahtaa ehtiä.

Kun moottori käy, ei jäljellä ole muuta kuin koulingin kiinnitys, laskutelineen kunnostus ja streevojen teko.

 

  
  19.8.2007 Moottoripukki on asennettu uudelleen, laskuteline kunnostettu ja streevat tehty. Piper Cub alkaisi olla viimeistä koekäyttöä ja ensilentoa vaille valmis. Moottoria koekäytin ennen koulingin asennusta ja kaikki tuntuu olevan sen puoleen kohdallaan. Jotenkin mielikuvissa Saitonen on hiljaisempi tuolla samalla äänenvaimentimella. Viime koekäytön jälkeen säädin vielä venttiilit, joissa oli hieman väljää. Huomenna on tarkoitus koekäyttää moottori koulingin kanssa, jotta samalla näkee, ettei mikään ota kiinni. Kantamatestissä sain kävellä melkoisen kauas eikä vieläkään ollut ongelmia (mäennyppylä alkoi tulla näkemäesteeksi).

Koulingin tein kaksiosaiseksi samalla tavalla kuin aiemmassa Cubissa, jolloin jokaista tarkistusta varten ei tarvitse potkuria irroitella ja kiinnitellä varsinkin, kun potkurimutteri on kiristettävä kohtuullisen tiukalle. Laskutelineisiin tein alumiiniputkesta ja vetojousista samanlaisen jousituksen kuin vanhassa Piperissä. Streevat sahasin rakensin 10x5mm mäntyrimasta, joka ei ole aivan oikean kokoista, mutta riittävän hyvää koneeseen, jota valmistajan mukaan voidaan lennättää ilman streevoja! Siiven päähän laitoin PET-muovista leikatut taipuisat kiinnikesuikaleet liimalla, ruuvilla ja karhunlangalla. Rungon päähän laitoin luiskat samalla periaatteella, mutta materiaalina käytin galvanoitua peltiä.

Painoa Piperille tuli akkuineen 3340g ja tankattuna 3640g, joten vanhemman Piperin painosta (4100g) jää puuttumaan 460g. Tosin koneen siipipinta-alakin on pienempi. Painopisteen saamiseksi kohdalleen oli koneen perään ruuvattava 70g lyijyä. Sama asia olisi hoitunut siirtämällä akut koneen peräosaan, mutta servot olivat sopivasti tiellä ja sisuskaluja olisi joutunut rakentamaan uudelleen.

Ensilento saattaa kelien ollessa kohdallaan tapahtua ensi viikolla. Riippuu tietenkin siitä, miten moottori seuraavassa koekäytössä käyttäytyy.

 

  
   

Piper Cub ulkona kantamatestissä. Osa mahdollisista detaljeista puuttuu vielä.

 

  
   

Kaksiosainen koulinki jäi hieman irvistämään takareunastaan. Kyljessä on tankkausventtiili ja sen vieressä  tankin "perintönä" tullut ylimääräinen tankkausputki. Räkäletkun (jonka vaihdan suoraksi) takana roikkuu huohottimen putki. Sivuikkunan alapuolella on päävirtakytkin.

 

  
   

Saiton venttiilikopat ja vaimentimen putki "pilkistää" oikeasta kyljestä. Koulingin päällä näkyy neulan jatkovarsi sekä ryypyn käyttövipu.

 

  
   

Kabiinin tekniikka. Vasemmalla alhaalla etähehku, ylhäällä paristovahti, keskellä akut hehkulle ja vastarille sekä vastari. Kaasuservon työntötanko on muoviputkessa kulkeva vaijeri. Sivarin ja korkkarin työntötangot ovat päistään pianolankaa ja keskiosa on 5mm bambutikkua.

 

  
    Nuori pilotti Mark Conte. Kaveri oli aiemmin nimeltaan joku Hao Ye ja sai potkut edelliseltä työnantajaltaan torpattuaan BH Piper Cubin sivutuulinousussa. Päätin antaa pojalle uuden henkilöllisyyden myötä mahdollisuuden näyttää kykynsä hieman isomman Cubin ohjaimissa.

Oikeassa alareunassa pilkistää RC-hehkun merkkiledi. Pilotin edessä törröttävän akkuvahdin liittimen siirsin toiseen paikkaan.

 

 

  
  20.8.2007  Koekäytin Cubin moottorin koulinki paikallaan ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa ensilentoa varten. Moottori käy tyhjäkäyntiä noin 4000rpm ja huiput löytyy 9100rpm kohdalta (potkurina MA Scimitar 13x6), joten ilmeisesti aivan normaalilukemissa ollaan? Poistin räkäletkun ja siltäkin osin Piper näyttää enemmän "skaalamaiselta". Ensilento on suunnitteilla torstaiksi jos vaan sää sallii.

 

  
  23.8.2007   Ensilento on nyt onnistuneesti takana ja Piper edelleen ehjä! Saito käynnistyi erinomaisen hyvin ja rullasin koneen Kuiviksen nurmikiitoradalle. Avasin kaasua ja puolella kaasulla kone kiihtyi ja nousi rauhallisesti lentoon. Upea kone lentää! Korkkari vaati kuutisen naksua trimmiä vedon puolelle, mutta muuten kone oli saman tien trimmissä. Saiton pääneulaa piti avata puoli kierrosta lisää koneen tehojen alkaessa täydellä kaasulla hyytyä. Nyt nousukykyä on melkein rajattomasti, mutta skaalamainenkin lentely onnistuu.

Mark Contekin onnistui hommassaan hyvin, vaikka pari kertaa lensikin tankin tyhjäksi...

 

    
  7.10.2007 Tuulisella säällä lyhyempisiipinen Cub lentää todella hienosti! Tästä puuttuu kokonaan isomman TT Cubin tuuliherkkyys. Nousut ja laskut onnistuvat navakkaankin sivutuuleen ja sivuperäsin/kannuspyörä toimivat hyvin yhteen.

 

  
    Asentelin moottoritilaan filmipurkista tehdyn öljynkerääjän. Purkki kerää huohottimen kautta kampikammiosta tulevan öljyn lennon aikana talteen ja lennokin pohja pysyy puhtaampana. Huohotin hengittää moottoritilaan ja lennokin pohjassa on tyhjennysproppu. Ensimmäisten kokemusten mukaan toimii erinomaisesti. Purkkiin on neljän tankillisen jälkeen kertynyt millilitran verran öljyä, jonka voi verstaalla valutella keräysastiaan.

Nippoina käytin hajonneesta GP:n tankista jääneitä nylonnippoja, mutta alumiini- tai muoviputki olisivat ajaneet saman asian. Nipat on kiinnitetty CA:lla.

 

  
  24.10.2007 Lueskelin Saiton manuaalia ja siellä neuvotaan säätämään venttiilit tunnin käytön jälkeen. Asiayhteydestä ei selvinnyt, liittyykö tunnin jälkeen säätäminen sisäänajon jälkeisiin toimiin vai pitäisikö venttiilit säätää aina tunnin käytön jälkeen. Tuollainen "huoltoväli" tarkoittaisi käytännössä lähes jokaisen lentokeikan jälkeistä huoltoa. Nyt on tullut lennettyä 7.5h koneeseen kajoamatta. Säätö ei ole kovin kummoinen operaatio, joten voisihan sen useamminkin tehdä.

Avasin Saiton venttiilikopat ja tarkistin välykset. Pakoventtiili oli aivan säädöissään (välys 0.10), mutta imuventtiilistä välys puuttui. Olen aivan varma, että aikanaan säädin venttiilit samanlaisiksi, joten tarkistus oli paikallaan. Säädin imuventtiilin välyksen ja voitelin keinut. Pinnoissa näkyy hapettumista, mikä ei sinällään ole ihme näinkin vanhassa moottorissa. Katsotaan ensi kerralla kentällä miten kone käy. Ellen sitten laita sitä taas naapurien iloksi pihalla käymään.

 

  
    Säätö onnistui pienellä kuusioavaimella ja hylsyllä. Hylsy pyörittää lukitusmutteria ja sen läpi saa kuusioavaimen säätöruuville. Vaikeutena on lukitusruuvin kiristäminen pihdeillä hylsyä kääntäen. Pitäisi hommata oikean kokoinen kiintoavain tuohon hommaan. 

Kiintoavain asia muuten ratkesi ostettuani uuden Saito FA-82a:n, jonka mukana tuli kätevän kokoinen kiintoavain ja rakotulkki venttiilien säätöä varten.

  
     

 

  
    Cub on tällä hetkellä kellukevarustuksessa ja oikein nautittava lennettävä. Kuvassa kone on Hurukselassa Susikosken sillan alapuolella.

Kellukkeista enemmän tarinaa TÄÄLTÄ.

 

  
    Cub kärsi jonkinasteisia vaurioita talvella 2010 akun loppuessa ilmassa. Kone tuli moottori sammuneena loivassa kulmassa hankeen, jonka pehmeys ei riittänyt. Siipi repi kiinnitysrakenteet irti, tuulilasi ja koulinki menivät päreiksi ja runko halkeili muutamasta kohdasta.

Purin koneesta päällysteet pois ja korjasin vauriot. Otin tuhkasta nousevan Cubin esikuvaksi "My Dream´n" - sellaisen Cubin, jonka joskus toivoisin itse omistavani. Tällaista konetta ei siis todennäköisesti ole oikeasti olemassa... Teen kellukkeet samaan henkeen kun ensin testaan lento-ominaisuudet maakoneena. Tässä muutamia kuvia koneesta ennen ensilentoa.

Runko on sinivalkoinen (DunkelBlau/White) punaisella raidalla. Tunnukset ovat alkuperäiset Goldbergin sarjan tunnukset.

Peräsimessä on tuttu karhunpentu. Valkoinen ympyrä antaa kontrastia taustaan. Siivissä on Cubin kotimaan henkeä - yläpuolella tähtiä ja alapuolella on punavalkoinen raidoitus.

Streevoihin laitoin poikkituet, jotka saranoin siipeen. Kiinnitys tehdään kuminauhalla. Pilottina sai jatkaa edelleen entinen hemmo huolimatta koneen tärvelemisestä talvella.