Lentopäiväkirjaani aloin alunperin pitämään vuoden 2007 alussa osoittaakseni eräälle henkilölle, miten vähän loppujen lopuksi vietän aikaani lennokkien parissa ja varsinkin niitä lennättämässä. Varsin pian päiväkirjan luonne muuttui omien lennätyskokemusten kirjaamiseksi omaksi iloksi ja muiden kyseenalaiseksi hauskuudeksi. Viides vuosikerta on menossa ja tarina jatkuu entistä tarpeettomampana. Vastuu näiden merkintöjen lukemisen vaikutuksista on edelleen ja entistä korostuneemmin lukijalla...

+20°C

0 m/s

Valoisaa

Näin sitä taas on lennetty kopterilla koko alkuvuosi...

---------------------

-12°C

4 m/s N/W

Aurinkoista

TT Cub 3x15min

Aurinkoisena lauantaipäivänä ei kerrankin ollut lumitöitä, joten pakkasin Cubin autoon ja ajoin Willkukkaselle. Puhdasta hankea oli normaalia enemmän ja pakkasta vain mukavat -12C. Tuuli tosin kieppui ja vaihteli aika paljon ja heitteli konetta välillä oikein kunnolla. Jäällä ei ollut yhtään kulkijaa, joten sai lennätellä aivan rauhassa.

Saito käynnistyi kuten hyvän moottorin kuuluu. Annoin sen kummemin kokeilematta heti alkuun butaanipolttimella hieman esilämmitystä, mutta ainakin sen jälkeen kaikki toimi erinomaisesti. Hanki upotti viitisen senttiä ja Cubia oli kiva ohjailla pitkin hankea korkkari hieman työnnöllä, jolloin kannus oli koko ajan irti lumesta ja hankeen uppoava suksi samalla jarrutti sopivasti menoa. Ensimmäisen tankin lensin aivan tyhjiin (moottori sammui varikolle) mutta kaksi seuraavaa otin varman päälle. Laskuun tulin kohti rantaa ja se aina tuo pienen jännityksen, saako koneen varmasti alas ennen pajukkoa. Onneksi hangella kannuksella saa maassa jarrutettua tehokkaasti eikä rantapusikko päässyt liian läheiseen kosketukseen lennokin kanssa.

Kolmannen tankillisen kiertelin pitkin rantoja niin kaukana kuin uskalsin ja sen jälkeen olikin mukana ollut fuili käytetty ja pakkasin koneen kotimatkalle.  Talvella katolla oleva suksiboksi helpottaa siiven kuljettamista. Kesällä ei boksia viitsi käyttää, mutta jotain voisi keksiä ettei siipeä tarvitse ahtaa auton sisään.

Kirpeitä pakkaspäiviä on luvassa, joten pitänee laittaa taas akut lataukseen!

------------------------------------

-20°C

0 m/s N/W

Aurinkoista

TT Cub 5x15min

Kun viikko sitten meni maanantailennot mönkään Bilteman kaasutohon petettyä järven rannalla, otin tänään varman päälle. Käynnistin Saiton kotipihalla kuumailmapuhaltimella pyttyä lämmitellen ja käytin sen aikaa, että pakkasin muut tarpeet autoon. Järven rannalla oli -20C joten ongelmia olisi varmaan ollut, mutta nyt Saito starttasi hienosti ja sain Cubin ilmaan.

Lentelin hohtavilta hangilta sinisellä taivaalla viisi tankillista. Ensimmäisellä tulin laskuun moottori sammuneena fuilin loputtua. En muistanut kentällä tankata vaan lähdin liikkeelle kotona tankatulla koneella. Muut tankilliset riittivät varikolle asti rullaamiseen. Pari jalankulkijaa poikkesi juttelemaan ja jokin pienkone lensi järven rantamia pitkin kohti länttä, mutta muuten oli autiota ja tyhjää. Tuuli oli täysin poissa ja Cubilla oli hauska lennellä aivan matalissa.

Koneet toimi, mutta varpaita alkoi palella. Lopetin viidennen tankin jälkeen ja konetta purkaessa huomasin, että toisen streevan siivenpuoleinen kiinnitys oli murtunut. Se on korjattava entisellä tavalla ja kesän tullen uusittava kaikki kiinnikkeet. Nyt ei pakkasessa viitsi ja kone pitää taas tilaisuuden tullen saada ilmaan!

---------------------------------

+21°C

2-5 m/s N/W

Aurinkoista

CG Cub 5x15min

Chipmunk 3x10min

Riccs Cessna 3x10min

Vapaa iltapäivä ja upea lennätyskeli osuivat pitkästä aikaa samalle päivälle. Pakkasin lennokit peräkärryyn tehtyyn kuljetustelineeseen ja suuntasin Kuivannolle. Teline toimi melkein hyvin. Alumiiniputkista jäi hieman harmaata hankauskohtiin, joten jotain suojaa on niiden päälle tehtävä. Samoin kiinnitysmenetelmää on kehitettävä. Muuten tällä keinoin saa mukavasti useammankin koneen matkaan mukaan.

Palautin hieman ruostuneita taitoja lennättämällä Cessnaa kolme akullista. Lennokki on puistokoneeksi varsin nopea mutta laskuissa laippojen kanssa se mahtuu melkoisen pienelle kentälle.  Ohjausta Cessna tottelee hyvin ja tehokkaampi harjaton moottori antaa sopivasti ruutia.

Cessnan jälkeen laittelin CG Cubin lentokuntoon. Cub on aina turvallinen valinta jos haluaa hyvän lennätyksen. Se on kuin hyvä hansikas - tuttu ja luotettava mutta ehkä hieman tylsä.  Kahden tankillisen verran lennättelin ennen kuin uskalsin siirtyä päivän pääaiheeseen - Super Chipmunkiin.

Chipmunk on ilmassa varsin hävittäjämäinen mutta samalla vakaa ja johdonmukainen. Liikehdintään saa samanlaisia maneereita kuin Mustangilla ja muilla saman tyyppisillä sotalinnuilla. Maassa Chipmunk on vaikeampi tapaus varsinkin sivutuulella. Ison peräsimen vuoksi kone pyrkii nousukiidossa kääntymään tuulta kohden ja jalkaa saa antaa tuulen suuntaan oikein runsaasti. Ilmaan päästyään lennokki on aivan erilainen ja jokaisesta lentominuutista voi nauttia.

Chipmunkilla halusin hieman hakea tuntumaa sotalintujen maailmaan. Laivueeseen on liittymässä 60-kokoinen Thunderbolt ja verstaalla valmistuu hiljalleen hieman pienempi Mustang. Pari iltaa kun pelasi IL2 Sturmovikia alkoi kiinnostus hävittäjiin herätä jälleen.

Vapise Kuivanto - sotalinnut ovat muuttomatkalla!

--------------------------------

+22°C

2-3 m/s N/E

Aurinkoista

Riccs Cessna 6x6min

Kesäloman ensimmäinen viikonloppu, mutta päivälämpötilat +32°C eivät houkuttele Kuivannolle hikoilemaan paarmojen ruokana. Siispä nostalgiselle aamulennätykselle Urkkaan Riccs Cessnalla, joka on tällä hetkellä ainoa järkevän kokoinen lentävä sähkökone.

Urkassa tuuli pyöri entiseen tapaansa, mäkäräiset näykkivät nilkkoja ja yläkentällä sadetin kasteli kaiken. Suuntasin siis hiekkakentälle, jossa ennen lennäteltiin Beavereita ja monia muita legendaariseksi muodostuneita puistokoneita.

Lauantaiaamuna lennättelin sen kolme akullista, mitä Cessnalle löytyy. Tuuli hieman heitteli konetta, mutta hyvin jossain määrin nopea lennokki Urkassa mahtuu lentämään. Tuulta oli sen verran, että laskussa laippojen nousuasento riitti hidastamaan vauhtia tarpeeksi ja Cessnan sai hallitusti maahan. Nokkapyörän suuntaus tahtoo hiekassa hieman elää, joten sitä on akkua vaihdettaessa aina hieman trimmattava.

Sunnuntaiaamu oli varsin tarkka toisinto lauantaista. Tuuli vaihteli hieman enemmän ja samoin se pyöri pahemmin. Cessnalla kiertelin valaisinpylväitä ja lennättelin metsänreunoja pitkin. Kolmannella akullisella päätin tehdä välilaskun ja koettaa nousta mahdollisimman loivasti reunavallin ylitse. Nousu jäi haaveeksi kun laskussa nokkapyörä yllättäen repesi kiinnityksistään ja kone tuuskahti nenilleen.

Nokkapyörä pysyi tukevan työntötangon varassa paikallaan sen verran, että sopivalla kaasulla ja pienellä vedolla sain Cessnan vielä ilmaan ja lentelin akun tyhjäksi. Laskukin onnistui päätelineille, mutta vauhdin loppuessa oltiin taas nokillaan.

Kotona liimailin epoksilla nokkapyörän paikalleen ja Cessna on taas valmis uusiin aamulennätyksiin. Olisikohan hommattava muutama akku lisää ja joku vastaavan kokoinen tai hieman suurempi sähkökone....

----------------------------------------

+22°C

0-5 m/s S/W

Aurinkoista

CG Cub 3x15min

Poutaisena aamupäivänä hiekkalaatikon teon lomassa ajelin Kuivannolle. Mukana oli vain CG Cub ja sillä lentelin kolmisen tankillista. Cub lensi jälleen tutulla ja luotettavalla tavalla. Jossain määrin pyörivä ja vaihteleva tuulikaan ei häirinnyt edes nousuissa ja laskuissa. Kaiken kaikkiaan ei juuri uutta kerrottavaa koneen lennosta.

Samaan aikaan Ari hinaili F3J-liidokkia vinssillä taivaalle. Termiikkejä löytyi kuulemma liiankin helposti ja siksi välillä vaikeusasteen nousua odotellessa koetettiin saada marketin naruvetoista kopteria ilmaan.

Iltapäiväksi ajelin takaisin kotiin hakemaan hiekkaa suvun nuorimman hiekkalaatikkoon.

---------------------------------------------------------------

+25°C

0-1 m/s N

Aurinkoista

CG Cub 5x10min

Kaverin mökin huussitalkoisiin otin mukaan Cubin kellukkeilla varustettuna. Aiemminkin Särkilahdessa on ollut hyvä lennätellä, koska suojaisassa lahdessa on tilaa runsaasti ja rannasta löytyy vene mahdollisiin pelastusoperaatioihin. Hieman ennen auringonlaskua kokosin ja tankkasin Cubin rannassa olevalla laiturilla. Laskin Cubin liukumaan täysin  peilityynen järven pinnalle. Peruskorjauksessa poistin kellukkeista toisen vesiperäsimen ja toiseen laitoin omat servonsa nostoa ja ohjausta varten. Ohjaus toimi yhdelläkin vesiperäsimellä todella hienosti. Vesiperäsin seuraa sivaria vain alaslaskettuna, joten se ei ilmassa kääntyile.

Kiertelin hetken laiturin tuntumassa, nostin vesiperäsimen ylös ja kiihdytin nousuun. Kone kiiti veden pinnassa kuin liimattuna ja yllättäen kiepahti oikealle ja melkein sukelsi. Moottori pysyi käynnissä ja tein uuden lähtökiihdytyksen. Nyt sain koneen taivaalle ja kaartelin järvenlahtea edestakaisin. Ilmassa Cub käyttäytyi mainiosti ja laskuun se tuli helposti. Vedessä ohjaus toimi hienosti ja "rullasin" lennokin huoltolaiturin viereen tarkastaakseni mahdolliset vuodot.

Toisella tankillisella ensimmäinen nousuyritys päättyi sen verran syvempään sukellukseen, että pelastusmiehistö kävi sammuneen Cubin veneellä hakemassa. Uusi yritys ja nyt Cub nousi siivilleen, mutta jälleen oli jotain outoa hetkessä ennen irtoamista. Kone kyllä nousi kellukkeen etuosalle ja vauhtia oli tarpeeksi paljon, mutta silti se tahtoi koukata nokalleen??? Auringon laskiessa vein koneen mökin takakuistille odottelemaan uutta päivää ja mietiskelin sukeltelun syitä.

Toisena päivänä kävi heikko tuulenvire ja oletin yön aikana keksineeni varsinaisen (tyhmän) syynkin aiempaan sukelteluun: olin ajatuksissani laittanut nousumoodille korkkaritrimmiä työnnölle kuten suksi- ja pyöräkoneilla. Kellukkeilla tämä asetus aiheuttikin sen, että vauhdin noustessa riittäväksi perä nousi liikaa ja kellukkeen kärki sukelsi. Laitoin trimmin keskelle ja kokeilin konetta ilmaan. Cub nousi juuri niin hienosti kuin sen pitääkin ilman mitään kiemurtelua ja sukeltelua. Irtoaminen tapahtui pehmeästi pienellä vedolla ja nousu oli koko ajan hallinnassa. Vaikutusta nousun helppouteen oli varmasti hyvin pienellä väreilyllä veden pinnassa joka samalla helpotti irtoamista pintajännityksestä, mutta varsinainen syy oli mielestäni tuo korkkaritrimmi.

Lentelin kolme tankillista ja viimeiselle sain läheisen maatalon väen katsomaan lennokin lentoa. Heille kokemus oli ilmeisen positiivinen yllätys. Väki oli mökki- isännän kutsun perusteella olettanut, että siellä lentelee joku pieni heitto- tai kumimoottorilennokki. Ensimmäinen kommentti oli että "ompas se iso ja oikean näköinen".

Vesilento on oikein mukavaa kesäpuuhaa. Peräkärryssä kone kulkee näppärästi eikä valumavesistä kotimatkalla tarvitse välittää.

----------------------------------

+20°C

0-2 m/s N

Aurinkoista

P-47 3x10min

IGG-tapahtumaa varten oli (yllätys!) huollettava huussi ja kun keli oli kohdallaan, otin P-47 Thunderboltin mukaan ensilennolle. Tuuli oli heikkoa mutta kävi hieman sivusta. Tyhjensin ensin huussin ja sitten kokosin Thunderboltin lentokuntoon - ensin työ, sitten huvi. Saito käynnistyi hienosti ja rullasin nurmelle.

Lennokissa on suhteellisen pienet pyörät ja laskuteline vain hieman painopisteen etupuolella, joten ainakin nurmella rullatessa kone tahtoo helposti mennä nokilleen ja korkeusperäsin on oltava täydellä vedolla. Nousuun kiihdytettäessä on korkeusperäsin pidettävä ensin vedolla ja vauhdin kasvaessa sillä on säädeltävä tarkasti, ettei kone nouse liian aikaisin siivilleen, mutta ei myöskään mene nokilleen. Suuret siivet kantavat ja Thunderbolt nousi yllättävän lyhyen lähtökiidon jälkeen ensikerran ilmaan. Vedin laskutelineet sisään ja aloin trimmaamaan konetta. Muutama naksu kaikkien ohjainpintojen trimmejä ja kone lensi erinomaisen suoraan ja vakaasti. Kokeilin sakkaukset (loivasti vasemmalle), nousukyvyn (riittävästi), eri nopeuslentoalueet ja laskutelineiden vaikutuksen lentoon. Thunderbolt lentää juuri niin upeasti kuin toivoinkin sen lentävän!

Laskuun tullessa kone tahtoo liitää ja se on melkein pakotettava maahan. Ensimmäinen lasku meni jatkui ja jatkui päätyen pitkälle kiitoradan päähän nokalleen. Seuraavissa laskuissa osasin varoa ja toin koneen melkein kolmelle pisteelle, jonka jälkeen oli välittömästi vedettävä korkeusperäsin ylös tai kone olisi ollut taas nokillaan.

Lentelin kolme tankillista ja nautin joka hetkestä. Saiton ääni on tälläiseen häätäjään aivan omiaan: koneen lähestyessä ääni on varovainen surina, mutta ohitushetkellä alkaa pakoäänet paukkua kuten joskus Duxfordissa tuli koettua. Tehoa on Saitossa riittävästi ja lennokki seuraa ohjausliikkeitä hyvin.

Laskutelineiden hentous ja suhteellisen ahdas laskutelinekuilu aiheuttavat sen, että jokaisen laskun jälkeen on syytä tarkastaa telineiden liikkuvuus. Toisella lennolla toinen teline ei noussut loppuun asti (onneksi) ja maassa kokeiltuna se ei olisi sisään mentyään tullutkaan alas. Pientä säätöä  ja taas telineet toimivat.

Hieno kone, jolla on mukava päästellä syksyisellä taivaalla!

-------------------------------

+22°C

0-2 m/s S

Aurinkoista

P-47 2x10min

Vapaapäivänä pakkasin Thunderboltin autoon ja suuntasin taas Kuivannolle, missä Ari jo viritteli siimoja ja tähyili ylilentäviä hanhia. Lennättelin Thunderboltia pari tankillista ja hyvinhän se lensi. Molemmilla lennoilla huomasin, että oikeanpuoleinen  laskuteline ei nouse kokonaan ylös. Arin kanssa asiaa tutkittiin kentällä ja jatkoin tutkailua kotona, mutta mitään syytä ei tuohon löytynyt. Oli koneen asento mikä tahansa, teline nousee ylös kuten pitääkin. Toisen lennon aikana alkoi ihmetyttää koneen syöksyminen aina korkeusperäsimen ollessa normaaliasennossa. Otin koneen alas ja selvisi, että korkkarin se puolikas, johon työntötanko kiinnittyy, oli irronnut saranoiden liimauksesta. Lappu oli siirtynyt sen verran (5mm) ulospäin, että työntötangon normaaliasennossa lappu vääntyi reilusti alaspäin. Kun pikaliima oli tietenkin kotona, pakkasin koneen ja kuppilatiiman keräilyn jälkeen suuntasin kotiin.

Ari otti lisäksi videon Thunderboltin noususta. Pitää harjoitella vähän skaalamaisempaa...

-------------------------------

+18°C

0-2 m/s N

Puolipilvistä

P-47 5x10min

Amerikkalaiset juhlivat (?) WTC-muistopäivää ja sen kunniaksi suuntasin Thunderboltin kanssa valvomaan Kuivannon ilmatilaa. Muutama kurki ja pari lintubongaria näimme, mutta sen kummempaa toimintaa ei kentällä ollut havaittavissa. Captain McConte oli erityisen tarkkana havaitessaan bongareita kello kolmessa....

Vaihdoin viime kerran jälkeen laskutelineiden luukkujen kiinnitysruuveiksi pienemmät ja lyhyemmät M2-ruuvit. Nyt luukut menevät joka kerran kunnolla kiinni eivätkä pääse ilmavirrassa kääntyilemään. Lentelin viisi tankillista ja Thunderbolt lensi todella hienosti. Kone on jämäkän ja vakaan oloinen ilmassa. Loivien kaarroksien, suurien silmukoiden ja hitaiden vaakakierteiden tekeminen onnistuu melko skaalamaisesti. Kaikkein hienoin tunne tulee lentäessä matalaa ohilentoa, jonka päättää jyrkkään nousevaan kaartoon.

Nousut sain jo melkein skaalamaisiksi käyttämällä korkkaria aiempaa varovaisemmin ja kaasua hieman enemmän. Huomasin joka kerta koneen päästyä ilmaan, että se tahtoo kääntyä jyrkästi vasemmalle. Samanlaista oiretta esiintyy Super Chipmunkissa nousun jälkeen. Syynä voi olla lähtövaiheessa tarvittava runsas sivarin käyttö vai kampeaisiko kenties isohko potkuri? Asiaan täytyy paneutua seuraavalla kerralla paremmin. Oikeilla hävittäjilläkin on kertoman mukaan nousuissa joskus hyvin ikäviä tapoja...joten pannaan vaikka skaalamaisuuden piikkiin.

Laskussa siipi kantaa vaikka kuinka pitkälle. Kauneimmat laskut sain tehtyä kun tyhjäkäynnillä ja pienellä työnnöllä ajoin koneen aivan pintaan ja tein varovaisen loppuvedon - jonka jälkeen saikin vetää reilummin ettei kone ollut nokillaan. Sen havainnon tein myös, että pohjoisesta etelään on helpompi tuoda kone alas (kiitorata nousee loivasti) kuin alamäkeen etelästä pohjoiseen, jolloin kiitorata katoaa alta.

Hieno reissu. Vain aurinko alkaa iltasella paistamaan pahasti edestä ja kun laskukaarto jotenkin luontuu paremmin vasemman siiven kautta, joutuu aina pohjoisesta lähestyessä lentämään matalalla auringon edestä. Pitää vaan harjoitella oikean kautta kaartoa - kerran sen teinkin ja onnistui vaikkei omimmalta tuntunut.

------------------------------

+15°C

2-4 m/s E

Puolipilvistä

Beaver 2x15min

Cessna 3x10min

Melkein kolme vuotta on vierähtänyt Airsailin tikkusarja-Beaverin satunnaisessa rakentelussa - ja tänään kone lensi ensilentonsa Kuivannolla! Moottorina ei tosin kuitenkaan käynyt metanolilla vaan akkusähköllä, kuten alunperin vuosia sitten suunnittelinkin tätä konetta. Tuuli oli puuskaista eikä mitenkään paras mahdollinen ensilentokeli. Onneksi kone on painava kokoisekseen, joten tuuli ei niin pahasti tätä heittele korkeammalla. Yhdellä akulla sain 15-20min lentoaikaa, joten ihan mukavasti pysyttiin ilmassa. 

Mikään aloittelevan pilotin kone tämä ei ole. Ilmaan pääsee suhteellisen helposti kunhan kone on trimmissä. Lennättäminenkin onnistuu vielä kohtuu helposti vaikka kone onkin aika kiikkerä varsinkin sivusuunnassa. Laskuun tuonti on sitten ihan oma taiteenlajinsa ja sitä on harjoiteltava vielä kauan. Liian paljon kaasua ja kone liitää - liian vähän kaasua ja kone lähes syöksyy. Neljästä laskusta vain yksi onnistui tyydyttävästi, muut päätyivät siiven kautta kärrinpyörään (jollaista en ole millään koneella tehnyt viimeiseen kolmeen vuoteen...). Beaver on onneksi sen verran vankkaa tekoa, että vasta viimeinen pyörähdys irrotti siiven kärkipalan ja sitä oli lähdettävä korjailemaan kotiin. Muilla kerroilla ainoastaan sivarin horni otti itseensä mutta pikaliima ja ruuvimeisseli riitti sen korjaamiseen kentällä.

Haastava kone tämä on. Kunhan löytyy sopivasti aikaa ja keliä, trimmailen liikeradat ja laipat oikein huolella kohdalleen. Kyllä tätä lennättelee paremman puutteessa.

LIsäksi lennättelin kolme akullista Riccsin Cessnaa. Koneen heikoin kohta on alunperin ollut nokkapyörä ja se petti tälläkin kertaa. Kiitoradalla oleva heinätupas pysäytti toisessa laskussa nokkapyörän mutta ei konetta. Nokkapyörä antoi periksi, kiinnike murtui rungosta ja koko pyörä taittui alle. Oikaisin sitä sen verran, että sain koneen vielä kerran ilmaan ja laskuun päätelineiden varassa. Kiinnike on epoksoitava kunnolla paikalleen ja muutenkin varottava epätasaisempia kenttiä.

-----------------------------------

+0°C

0-2 m/s S

Aurinkoista

ArmyCub 3x15min

Joulukuun ensimmäinen päivä, aurinkoista, tyyntä ja maa kuurassa. Suuntasin Kuivikselle Army-Cubin kanssa. Lennättelin kolme tankillista ja Cub lensi hienosti. Pääneulaa säädin hieman rikkaammalle moottorin hieman köhiessä silmukan lakea lähestyttäessä. Säätö auttoi ja laajakin silmukka onnistui hienosti.

Aikaakin olisi ollut vaikka pimeään, mutta kipinä oli hukassa. Ei Saitosta vaan kuskista. En tiedä, alkaako tämä harrastus olla polkunsa päässä? Edellisestä käynnistä on aikaa reilut kaksi kuukautta ja kolmea tankillista kauempaa ei huvittanut (!) olla kentällä.

Jotain tarttes tehrä....tai sitten ei.

-------------------------------------------------