Me - lauman kurinpitäjät ;)

Ohessa esittelyt meistä ihmisistä lauman takana ja siitä kuinka syntyi Team Siivoset ;)

Suvi
Koulutukseltani olen vaatetusalan artesaani sekä toimistopalvelun ja tietohallinnon merkonomi. Työhistoriani on melkoisen kirjava, mutta tällä hetkellä työskentelen monen kirjavia tunteita herättävässä Kelassa ja vapaa-aika kuluu koirien kanssa touhutessa.

Eläimet ovat aina olleet hyvin lähellä sydäntäni ja melkeinpä koko ikäni olen eläinten parissa elänyt. Elämäni ensimmäiset kontaktit eläimiin taisivat olla mummolan lehmät ja se pelottavan iso sonni, jonka ohitse en uskaltanut mennä kuin ihan seinässä kiinni :D

Hevoskärpänenkin taisi puraista jo kehdossa ja kotikaupunkini tallit tulivat erittäin tutuiksi. Ratsastus ei kuitenkaan harrastuksena innostanut, sen verran palava oli halu päästä hoitamaan hevosia enemmänkin kuin vain se tunti siellä selässä ja sattuman kautta sain tietää, että sen aikaisella naapurilla oli hevonen ravitallilla, joten sinnehän se tie sitten vei. On siis tavallaan hänen ansiotaan, että päädyin ravihevosten pariin.

Jossain vaiheessa minulle sitten tarjottiin ikiomaa ponia, mutta harmikseni vanhempani eivät suostuneet sitä ostamaan. Joku oma hoidettava oli kuitenkin saatava ja mummoni avustuksella sitten sain ensimmäisen oman lemmikkini; harmaan kääpiökanin Nöpön, joka valloitti kaikki omalla erikoisella persoonallaan.

Koirien maailma tuli tutuksi vanhempieni saksanpaimenkoirien Ferron ja Maran kautta. Näiden koirien kanssa otin ensimmäisiä askeleita koirien kouluttamisessa ja ylipäänsä koirien kanssa touhuamisessa. Sittemmin edesmenneet Ferro ja Mara jättivät nuoreen tyttöön rakkauden paimenkoiria kohtaan ja itämään siemenen omasta koirasta sitten joskus.

Lokakuussa 2002 haaveeni sitten toteutui, ei tosin ihan täysin, sillä erinäisistä syistä johtuen luokseni ei muuttanut saksanpaimenen pentu vaan novascotiannoutajan pentu Kimi. Noutajista mitään tietämättömänä alkoi armoton perehtyminen noutajien maailmaan ja pakastin täyttyi variksista :p Noh, mitään kehuttavia tuloksia ei aikaan saatu, osittain ohjaajan taitamattomuuden ja osittain koiran kapasiteetin loppuessa kesken. Nykyisin Kimi viettääkin kotikoiran leppoisaa arkea ilman minkäänlaisia tavoitteita mihinkään suuntaan.

Samoihin aikoihin kun Kimi tuli minulle, kaveripariskunnalle tuli belgianpaimenkoiran pentu, joka hurmasi minut täysin heti ensi näkemällä. Agility porukasta löytyi lisää näitä mustia vauhtimatoja ja aloin miettiä saksanpaimenen vaihtamista belgialaiseen, mistä seurasi perehtymistä rotuun ja lopulta sitten mieleisen ja omat kriteerit täyttävän pentueen etsimistä.

Lopulta palaset loksahtivat paikoilleen ja luokseni muutti lokakuussa 2005 pieni ja pippurinen belgineito Vinka, joka on tähän mennessä ollut kaikkea sitä mitä toivoin ja enemmänkin. Vinkan myötä kiinnostus belgeihin on syventynyt entisestään ja rotu on vienyt mennessään. Belgissä on sitä jotain. :)

Jarkko
Opiskelu kiinnosti aikanaan sen verran, että ylioppilaaksi tuli luettua ja hetki vietettyä ammattikorkeassa, mutta veri veti tien päälle ja isot autot kiinnostivat, joten ei siinä muu auttanut kuin jättää opiskelut sikseen ja hypätä rekan rattiin.

Epäsäännöllisten sekä pitkien työvuorojen takia ei koiran hankkiminen ollut mahdollista, vaikka niistä kovasti pidin jo tuolloin. Sukulaisten koirat saivatkin toimia pahimman koirakuumeen lievittäjinä. Sattumien kautta eläinsuojeluyhdistykseltä päätyi hoiviini kissa, joka sopi elämänrytmiini paljon paremmin kuin koira ja pitäähän kissalla olla myös lajitoveri, joten ei aikaakaan, kun niitä olikin kaksi :D

Suvin myötä elämääni tulivat myös koirat, Kimi ja Vinka, jotka ovat opettaneet paljon koirien kanssa toimimisesta ja elämisestä. Vinka etenkin on ollut suurin kouluttajani sekä sysäys belgien maailmaan. Jossain vaiheessa alkoi mielessä kyteä ajatus toisesta belgialaisesta ja harrastuskaverista myös minulle. Tässä vaiheessa suunnitelmissa oli tervu ja ajankohta oli sitten joskus, kun Kimistä aika jättää, vaan kuinkas kävikään... Joitain pentueita aina silloin tällöin vilkuiltiin, mutta ajatus kolmesta koirasta ei sopinut päähäni, kunnes sitten erään viikonlopun vietettyään Erjalla treenaamassa Suvi vihjasi tulossa olevasta grotsku yhdistelmästä, johon olisi mahdollista syntyä myös tervuja. Tähän mennessä ajatus kolmesta koirasta ei enää ollutkaan ihan mahdoton ja astutuksen odottelu alkoi pentukuumeen nostellessa päätään. Kun pennut sitten syntyivät, eikä joukossa ollut yhtään tervua oli pentukuume ottanut jo niin suuren vallan, että karvan värillä ei enää ollut merkitystä ja tervu vaihtui lennossa grotskuun. Näin ollen meille muutti pääsiäisenä -09 toinen musta ja Kimi pitää edelleen tervun paikkaa ;)

Team Siivoset
Meistä kahdesta ihmisestä ja kolmesta koirasta (kissoja unohtamatta :p) muodostuu siis Team Siivoset. Nimitys lähti oikeastaan vitsistä, kun leikkimielisesti suunnittelimme tulevaisuutta kolmen koiran kanssa, joista kahden kanssa on tarkoitus tulevaisuudessa "vallata" kisakentät. "Työkyttömyyseläkkeellä" olevalle Kimille jäi näin ollen maskotin rooli, pitäähän jokaisella tiimillä maskotti olla :p Se mitä tiimimme saa aikaiseksi jää nähtäväksi, mutta tavoitteet on ainakin korkealla ;)