KEBNEKAISE 2004 by Ulla & Kari
Erilainen matkakertomus Kebnen-vaelluksesta 19.7.-24.7.2004 (kellonajat Suomen aikaa)
(kuvia klikkaamalla näet suurennokset)
MAANANTAI 19.7.2004
Reissumme alkaa "kokoontumisajolla" Jyväskylässä, minne Ulla saapui Kuopiosta jo sunnuntaina ja Kari maanantaina Lahdesta. Klo 9 matka kohti pohjoista alkaa. Kuskin vaihtoa ja evästelyä tasaiseen tahtiin. Muonantankkausta oli tarkoitus tehdä rajalla. Edestakaisin ajoa Haaparannan ja Tornion välillä pari kertaa, kun yritettiin etsiä tölkissä olevaa pyttipannua ja lihapullia. Ei löytynyt ruotsalaisesta supermarketista enää entisajan herkkuja. Ilmeisesti pakasteet ovat korvanneet ne. Torniosta lihapullat ja leivät saatiin tankattua mukaan. Opetus: älä luota, että kaikkialta löytyy samoja tuotteita kuin lähi Siwasta. Ennen matkan jatkumista palkitsimme itsemme Kotipizzalla... ja yllätys maanantain tarjouksena kolme kahden hinnalla.
Kymmenisen kilometriä ennen Kiirunaa, kellon ollessa 23, pystytimme teltan tien poskeen, taivaan vetäytyessä kevyesti pilveen. Lämpötila n. +12 C, ajomatkaa takana n. 700 km. Matka meni mukavasti, eläimistä ei ollut juuri haittaa. Ensimmäiset porot (alle kymmenen) tepastelivat tiellä Nattavaarassa. Ihmissuhderintamalla ei mitään hälyttävää, ei yhtään erimielisyyksiä ja horoskoopit luettu.
Uni maistuikin pizzailtapalan jälkeen hyvin, autojen äänistä huolimatta.
TIISTAI 20.7.2004
Herätys n. klo 7, nopeasti teltta kasaan, sillä tuuli ja öiset pienet saderipsut ennakoivat jatkuvampaa sadetta. Taktiikka piti, sillä juuri kun teltta oli paketissa yhtenäinen sade alkoi. Hätäinen munaleipä-aamupala autossa ja sitten menoksi.
Sää: sadetta tuulta ja n. +10 C... ei näytä hyvältä!
Klo 8.55 Ullan aamu-uinti matkalla Nikkaluoktaan...kylläpä virkisti.... Kari tyytyi pesemään vain kasvot.
Maisema oli ankean näköistä sateesta ja sumusta johtuen, lisäksi mittarintuokat olivat syöneet tunturikoivut lehdettömiksi. Puut olivat kuin metsäpalon jäljiltä.
Päivän motoksi muodostui: "Singing in the rain"! Emme aavistaneet mitä oli vielä odotettavissa.
Kymmenen maissa saavuimme Nikkaluoktaan, vastaanotto oli sateinen ja mieli täynnä kysymysmerkkejä???? Näinkö tässä kävikin....mitä tehdään???
Pieni neuvonpito hotellilla ja päätimme lähteä taivaltamaan sateesta huolimatta.
Bussikatoksessa vaihdoimme sadevaatteet ja pakkasimme rinkat vaellukselle..
Liikkeelle klo 10, matka liejuinen, märkä, vähän kulkijoita.
Klo 15.30 läpimärkinä ja nälkäisinä päätimme pysähtyä katsomaan minkälainen tilanne oli ylemmällä vesibussin majalla.
Maja täynnä märkiä ihmisiä odottelemassa venettä...juuri ja juuri mahduimme sisään. Onneksemme maja tyhjeni nopeasti, jäljelle jäi seuraksemme vain ruotsalais/itävaltalainen nuori pariskunta. Vaihdettuamme kuivat vaatteet ylle ja ripustettuamme märät vaatteet kuivumaan, nälkä oli jo mieletön. Sade ja tuuli yltyi myrskyksi, joten päätimme yöpyä majalla. Laivurin tietojen mukaan sää olisi selkenemässä seuraavana päivänä. Ruokana pastaa kermakastikkeella ja lihapullilla höystettynä, elämä voitti jälleen.
Päivän kääntyessä illaksi, aloimme pikkuhiljaa huolestua....vedenpinta nousi 5 cm/tunnissa ja yhteys mantereeseen katkesi. Piirtelimme rantahiekkaan merkkejä vesirajasta ja mittakeppimme varmisti havainnon.... olimme "pirunsaaren" vankeja.
Illanmittaan laivuri tiedusteli vointiamme ajaessaan saaremme ohi. Laituri oli jäänyt veden alle jo aikaisemmin, joten vesiliikennettä saareemme ei sinä iltana enää ollut.
Välillä taivas rakoili ja lähivuoret näyttäytyivät meille. Toivo heräsi!!! Hiukan huolestuuneena ryhdyimme kuitenkin nukkumaan sateen ja tuulen tuivertaessa jälleen myrskyisästi piskuista saartamme. Ulla nukkui melko hyvin, mutta Karia paleli, koska untuva-makuupussi oli vielä lähes litimärkä.
KESKIVIIKKO 21.7.2004
Aamuherätys ja tulvatilanteen tarkastus...vedenpinta oli edelleen korkealla ja yhteys mantereeseen edelleen poikki, vain saarelle johtava puinen silta oli hieman näkyvissä, mutta loppumatkan maapenger oli edelleen veden alla. Virta oli edelleen voimakas ja vesi liejuista rinteiltä valuneista maa-aineksista. Teimme aamutoimet verkkaisesti, toivoen vedenpinnan laskevan nopeasti. Yöllinen sade oli onneksi lakannut ja sää osoitti muutenkin selkenemisen merkkejä.
Kämppäkaverimme lähtivät klo 11 aikaan kahluusaappaissaan kohti mannerta ja me seurasimme missä "polku" kulkisi ja kuinka syvää matkalla olisi.
Vaatteemme olivat melko mukavasti kuivuneet yön aikana ja aamulla laitoimme ne vielä ulos tuuleen. Klo 12 aikoihin oli meidän vuoro lähteä kahlaamaan maihin kalsareissamme ja vain sukat jalassa. Kaikki elintärkeät tavarat roikkuivat selässämme. Vettä oli hiukan reisien puolivälin yläpuolelle, mutta onneksi virtaus oli jo heikko, joten pääsimme kuivana mantereelle. Jalkojen kuivaus ja vaelluskengät jalkaan ja kohti Kebnen tunturiasemaa - 8,5 km - saattoi alkaa. Vaellussää oli mitä mainioin, leppoisaa tuulta, ei liian kuuma ja rakoilevaa pilvisyyttä. Olimme innoissamme, että jäimme yöksi odottelemaan sään paranemista. Pilkistelevä aurinko palkitsi meidät.
Saavuimme tunturiasemalle n. klo 15.15 myöhäiseen lounasaikaan. Ruokana jauhelihakastiketta, perunoita, hilloa, salaattia, leipää, olutta ja jälkiruuaksi kahvit.
Kävelyn aikana söimme vain ruisleipää, meetwurstia, rusinoita ja vettä - ahh, niin hyvää vettä.
Maha täynnä oli jo intoa tarkistaa INFO-taulusta loppuviikon sää....hienoa säätä luvassa. Infon mukaan edellispäivän- ja yön rankkasateet olivat nostaneet vedenpinnan epätavallisen korkealle ja vaellukset Kebnellekin olivat tilapäisesti keskeytyneet. Silti täpärä onnettomuustilanne oli sattunut päivää aikaisemmin. Myös huhu meistä, jotka olimme olleet motissa saarella oli kiirinyt tunturiasemalle.
Telttapaikan bongaus tuotti hieman hankaluuksia, mutta vihdoin päädyimme suojaisaan mäentörmäpaikkaan, vaikka maasto oli hieman yläviisto.
Ja sitten alkoikin tapahtua....Laurila teki "konoset".....ilmeisesti äkkiä täyttynyt maha ei kestänyt ruokamäärää.
Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä pikku kävelylenkillä lähitienoolla.
Unta ei tarvinnut ainakaan Karin houkutella, kuorsaus alkoi salaman nopeasti. Ulla sensijaan piti kiinni nyppyhanskoilla patjanreunasta, ettei valuisi alas ja yritti nukkua. Mutta turhaan, vilunväreet pitivät hereillä ja vaatekerta lisääntyi illanmittaan.... mikä lie valvottanut ja paleltanut oudolla tavalla!!? Kari nukkui boxereissa ilman paitaa lähes kuivuneessa makuupussissa ja kiipesi unissaan useaan kertaan Kebnelle.
TORSTAI 22.7.2004
Torstai on toivoa täynnä.
Sää: aurinkoinen, kirkas, tuuleton, raikas, n. +15 C......huippu keli.
Herätys kuuden aikoihin.
Aamutoimet: Ulla söi Blåband sipuli/perunakeittoa ja leipää sekä murukahvit päälle. Kari lopetti syömisen, mutta kävi "tarpeillaan" ja "konoset" jatkui.
Päiväreput kuntoon: meetwurstia (Kotivara...hyvää), leipää, fetajuustoa, rusinoita, urheilujuomajauhetta ja vettä.
Nokka kohti Kebneä klo 7.55 lämpöä jo +18 C mukana sauvat, päiväreput, ei aurinkolaseja (jäivät Relluun), kamera, kiikari, ensiapupakkaus, wc-paperia ja puukko sekä varavaatteita.
Vaelluskommentit: alkumatka tehtiin melko rauhassa, tunnustellen kuntoa. Aamulla väkeä oli vielä vähän, kukkivia kasveja oli paljon. Vesienylitykset selvitettiin hyvin, sauvat olivat oivallinen apu. Alkumatka oli helppokulkuista kasvillisuuden laikuttamaa kivistä "polkua"..Viimeinen koskipaikan ylitys paljasti mitä loppumatka oli oleva: KIVIÄ..KIVIÄ..KIVIÄ....loputtomasti kiviä. Sauvat ovat Super.
Nousut kysyi voimia ja huolellisuuta ja laskut tasapainoa sekä ketteryyttä. Maisemia täytyi pysähtyä katselemaan toden teolla. Tunturien laet olivat pyöreitä ja sinällään "helppokulkuisia"
Juomavettä kului tasaiseen tahtiin ja ylhäällä vesi jouduttiin korvaamaan lumella, mikä oli huono vaihtoehto, koska siinä ei ole mineraaleja!, näin neuvoi eräs "asiantuntija" jälkeenpäin. Juoma-, ruoka- ja jalkojen huoltotaukoja pidettiin tasaisin välein.
Meillä ei ollut kiire, tahti oli n. 200 m/tunti ylöspäin noustessa (maisemiakin täytyi ihailla), päinvastoin kuin useilla ohitsemme kipittäneillä ihmisillä, jotka näyttivät olevan kuin jokapäiväisellä spurtilla. Taipaleella oli yhä enemmän ihmisiä, kaikenikäisiä ja taitoisia. Varsinkin "pikkulasten" määrä yllätti! Myös muutama tosi huonosti varustautunut vaeltaja osui kohdallemme.
Jalat olivat kovilla, käsillä meni paremmin. Compeed-laastari oli korvaamaton apu rakkojen ilmaantuessa varpaisiin.
Kebnen huiputettiin klo 16.25 "miljoonien" askelten ja vesilitrojen jälkeen. Taivas sininen, kuulakas, ylhäällä tuuli hieman yltynyt. Parempaa tuskin voi toivoa. Huipulle oli tungosta. Rinteen lumi pehmeää, osin jäinen.
Kebnen lumihuipun juurella käytiinkin sitten seuraavanlainen keskustelu n. klo 16.35
Laurila kysyy: Ulla, tuletko vaimokseni?
Ulla vastaa: Kyllä vain
Laurila: Mennäänkö kihloihin 8.8.-04 mikä on meidän 1.-vuosipäivämme
Ulla: Joo
MISSION DONE!
Tuskainen paluumatka saattoi alkaa.
Laurila ei syö edelleenkään, (ainoastaan rusinoita) juo vain vettä/superlaimeaa urheilujuomaa ja syö lunta. Ulla syö fetajuustoa ruisleivän kanssa (hyvää) ja meetwurstia sekä rusinat maistuvat. Vesi on tosi hyvää.
Pikkuhiljaa alamme jäädä lähes joukon viimeiseksi, muiden kipittäessä ohi. Meitä se ei haittaa, energiansäästölinja jatkui.
Paluun hankaluudet: poluilla/rinteillä enemmän vieriviä pikkukiviä, syynä liukumalla alaspäin tulleet kulkijat. Vedenylityspaikoissa virtaus voimistunut sulamisvesistä johtuen.
Välillä vapinaa jaloissa, sauvat auttavat, voimat riittävät vaikka paluumatkan polut tuntuvat pitemmiltä kuin aamulla. Aikaa kuluu yli keskimääräisen, mutta edelleenkään se ei haittaa. Kommentti: mielestämme infotiedoissa kerrotut välimatkojen etäisyydet (esim. viiden tunnin kävely) ovat harhauttavia. Pelkät kilometrit riittävät, jokainen voi sopeuttaa ne omiin fyysisiin ulottuvuuksiin ja kuntoon sekä omiin taitoihin. Polkujen varrelle olisi toivonut km-merkintöjä vaikka 5 km välein. Muuten polut olivat hyvin merkittyjä.
Auringon laskiessa tai vaihtoehtoisesti noustessa, retkemme lopun häämöttäessä Laurila tekee päivän viimeiset "konoset"
Iltapesu ja jalkojen liottelu viimeisellä vedenylityspaikalla antoi puhtia vielä teltalle asti. Kaiken tämän havannoi punainen helikopteri, joka ilmeisesti tsekkasi?? ettei kukaan ole jäänyt reitin varrelle. Olimme taatusti viimeiset palaajat.
Teltalle saavuimme 23.7-04 klo 1.15.........KEBNEN VALLOITUKSEN UUSI MAAILMANENNÄTYS OLI SYNTYNYT.
17 tuntia 20 minuuttia.......Pistäkää paremmaksi.
Mutta me olimme onnellisia, miten tämä oli mahdollista; Laurila syömättä ja Ulla nukkumatta edellisenä yönä!!?
Teltalla Kari tankkasi itsensä vain runsaasti sokeroidulla teellä ja Ulla söi sienikeittoa ja teetä.
Laurila nukahti heti ja Ulla mylläsi ja haki välillä Buranaa, idealsidettä polveen ja lisää vaatteita, sitten uni sai tulla.
PERJANTAI 23.7.2004
Päivän motto: Compeed
Herätys klo 8.00. Aamupala: sienisoppaa molemmille (Laurila alkaa syödä!!), teetä Karille ja kahvia Ullalle.
Jalat paikattiin kuntoon Compeedillä ja soviteltiin vaelluskengät jalkaan.... eikä sattunut pahemmin ja varttitunnin totuttelun jälkeen jalat alkoivat toipua. Karilla hiertymä pottuvarpaassa ja jalkapohjassa. Ullalla kolmen varpaankynnen alla rakkoja ja hiertymä pottuvarpaassa, ei pahempia lihakipuja vielä! Karilla olkapäät ja niska palaneet... hiukan aristaa.
Sää: helteinen, aurinkoinen ja tuuli voimistunut. Ajattelimme säälillä ylöspäin lähtevien vaeltajien urakkaa, päivästä oli tulossa kuuma. Meillä oli onnea raikkaan sään suhteen.
Klo 10 paluuvaellus (19 km) Nikkaluoktaan alkaa. Alkutunnustelun jälkeen jalka alkaa nousta yllättävän kepeästi. Helle yltyy, vettä kuluu. Juotava on puolen tunnin välein. Viikonloppuvaeltajia alkaa lapata vastaan. Päätämme tervehtiä heitä TERVE-huudahduksilla, ruotsalainen HEI-hihkaisu alkaa tympiä. Huomaamme, että suomalaisiakin on tulijoiden joukossa. Kaksi kunnon levähdystä 19 km matkalla on hyvä ratkaisu.
"Saaremme" kohdalla pysähdymme syömään ja tuulettamaan jalkojamme. Liottelemme jalkoja samalla laiturilla, joka oli tulvayönä veden peittämä. Huomaamme, että vesi nousi tuona yönä lähes metrin verran. Nyt virta oli tasaantunut verkaiseksi ja vesi laskenut.
Mielestämme pääsimme kevyesti autolle...äkkiä rinkat pois selästä ja "jeesus"-sandaalit jalkaan...kävely ilman sauvoja ja vaelluskenkiä tuntui kummalliselta. Nyt oli pullakahvin paikka.
Teltta pystyyn, ruokailu (pastaa, lihapullia, omena ja laimeaa mehua) ja uni sai luvan tulla.
KYLLÄ KANNATTI!!
Lauantaina kotimatkalle! 1000 km edessä.
Lue vieraskirjaa Kirjoita vieraskirjaan