Runosia…

Tässäpä kyhäilemiäni runosia… näitä on tullut rustattua pöytälaatikkoon ja muuallekkin vuosien ajan…

Aamu

On aikainen aamu... 
herään ja näen sinut vierelläni... 
haluan sinua enemmän kuin koskaan... 
Silitän hellästi poskeasi... 
hymyilet unissasi... 
Mietin, kuinka onnellinen olen... 
sanoit rakastavasi minua... 
En olisi koskaan uskonut, 
että voisin tuntea näin... 
Heräät, katsot silmiini... 
käperryn kainaloosi ja tiedän... 
olen ikuisesti sinun...

Me

Olisimpa nyt sylissäsi... 
edes pienen hetken... 
Kuuntelisimme hiljaisuutta... 
olisimme vain... 
Koventaisit otettasi... 
Olisimme kuolemattomia... 
Rakastaisimme ikuisesti...

Muuri

Älä anna mun enää odottaa. 
Särje muuri ympäriltäni. 
Opeta mua rakastamaan, 
auta unohtamaan. 
Ole mulle syy jatkaa huomiseen.

Enkeli

Enkelisi kärsii, elämä ei ollutkaan niin helppoa. 
Silmänräpäyksessä enkelisi 
pieni maailma hajosi tuhansiksi sirpaleiksi. 
Enkelisi ei jaksa niitä enää pala palalta koota... 
Ojentaisitko kätesi 
ja auttaisit enkelisi takaisin jaloilleen? 
Antasitko enkelisi itkeä, 
ei kai enkeleiden tarvitse aina olla vahvoja?

Peli

Me palasimme peliä keskenämme, 
peliä toistemme tunteilla. 
Sinä sait minut itkemään niin monta kertaa. 
Ja kun minä olin sanoillani satuttanut, 
sinä et hymyillyt päiviin. 
Oli meillä toisenlainenkin peli. 
Kilpailu siitä, kumpi rakastaa enemmän, 
kummalla riittää kauniita sanoja pitemmälle matkalle. 
Kumpi uskaltaa koskettaa ensin...