1.2.2012
Oikein hyvää alkanutta vuotta!
Talvi tuli sitten rytinällä ja kunnon pakkasilla. Tytökin ovat jo vähän sitä mieltä, ettei pitkät lenkit ole juuri nyt pop :)
Hippu on pyöristynyt ja voi kuulemma hyvin. Täysin varmoja emme vielä ole, onko masussa asukkeja, mutta ensi viikolla asia varmaankin selviää, kun menen katsomaan neitiä. Ja otan sen samalla meille, mikäli masuasukkeja on :) Jos Hipun masussa on elämää, pitäisi niiden syntyä tuossa helmikuun puolen välin tienoilla.
20.12.
Talvi ei ole vieläkään tullut, vaikka joulu jo kolkuttaa ovella. Mutta ei anneta sen häiritä :)
Hipun juoksut alkoivat viimein ja viime viikonloppuna Hippu ja Reksi tapasivat. Tapaaminen meni hyvin ja nyt sitten odotellaan, josko siitä seuraisi pikku mäykkyjä. Mikäli kaikki menee toiveiden mukaan, odotetaan jälkikasvua syntyväksi helmikuun puolessa välissä :)
Oikein ihanaa joulua kaikille ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2012!
5.11.2011
Lämmin kesä vaihtui aikaa sitten lämpimään syksyyn, joka ei tunnu muuttuvan tutuksi talveksi millään.
Loppukesä meillä meni muutamassa vesiriistakokeessa käyden sekä pari mejä-koetta kokeillen. Millin hieno putki ei ihan sitten jatkunutkaan vesiriistakokeissa ja valioituminen jäi odottamaan nyt ainakin sitten ensi kesään. Kävimme vielä kahdessa kokeessa ja tulokset niistä olivat VERI 2 ja VERI 3. Tulokset pääsette lukemaan Millin omalta koesivulta.
Muusan kanssa kävimme mejäilemässä kerhon omassa kokeessa elokuussa ja sieltä tulokseksi tuli VOI 1 46 p. Pääsimme myös kennelpiirin piirinmestaruuskokeeseen, mutta siellä neiti pisti työt ihan plörinäksi ja aiva toisen hukan rajamailla vihelsin itse pelin poikki. Kaikesta näki, että Muusa ei tuona päivänä kiinnostanut tekoverijälki vaan kaikki se muu aito ja elävä, joka metsässä liikkui. Muusan arvostelut löytyvät Muusan omalta koesivulta.
Milli kävi pyörähtämässä myös yhdessä näyttelyssä tuossa alkusyksystä. Milli otti osaa mäyräkoirien erikoisnäyttelyyn Lohjalla ja menestys oli odotuksia huomattavasti parempi. Milli oli PN 4 ja sai vara-sertin. Narttuja oli kaikkiaan 28 kpl, joten olen todella tyytyväinen neidin tulokseen :) Iso kiitos Outille, joka vei ja esitti Millin tuolla näyttelyssä, kun en itse paikalle päässyt!! Myös Hessu -veli oli samaisessa näyttelyssä ja tuloksena Hessulle ERI -.
R-pennut ovat kasvaneet vauhdilla ja kuulumisia saamme kuulla tasaisesti. Hieman ikävämpiä uutisia kuului noin kaksi kuukautta sitten Rooverin suunnalta. Rooverin oikeasta etujalasta löytyi kyynärnivelen kasvuhäiriö, joka jouduttiin reilu kuukausi sitten leikkaamaan. Leikkaus meni onneksi hyvin ja nyt pojan jalka todettiin viimeisimmässä tarkastuksessa hienosti parantuneeksi. Jalan ei pitäisi rajoittaa normaalia elämää mitenkään, mutta seurantaa se vielä vaatii.
Rita on opetellut ajamisen jaloja alkeita savon suunnalla ja Retu ottaa elämästä kaiken irti omassa kotonaan. Rita ottaa nyt marraskuussa osaa ensimmäiseen näyttelyynsä. Kuulostellaan mitä tuomari tuumaa tytöstä.
Hipun pentusuunnitelmat meillä ovat edenneet siihen pisteeseen, että juoksuja odotetaan alkavaksi tämän kuun tai viimeistään joulukuun alun aikana. Isäksi valikoitu lopulta myös P-pentujen isänä toimiva Spectrolite´s Hard`N`Heavy "Reksi". Olen ollut todella tyytyväinen P-pentuihin ja tässä tulevassa on paljon samaa höysteenä Hipun isän puolen suvulla. Odotettavaissa on mustia punaisin merkein sekä ruskeita keltaisin merkein pentuja, joilla pitäisi olla käyttötaipumukset kohdillaan ulkomuotoa ja terveyttä unohtamatta.
Meidän omilla koirilla tapahtui elämänmuutos noin kuukausi sitten. Siirryin ruokkimaan tyttöjä raakaruualla ja ainakin tytöt ovat kovasti tykänneet. Myös Bertan atopiaoireet tuntuisivat päivä päivältä rauhoittuvan. Valinta tuntuu siis kaikin puolin hyvältä :) Muusassa tosin olen huomannut nyt ikävän piirteen, se ei tunnu kestävän kalaa, vaan kala saa sen kutisemaan. Sinänsä mielenkiintoista huomata, että yli kahdeksan vuotias koira alkaa reagoimaan jollekin ruoka-aineelle. Väkisinkin miettii teollisen koiranruuan osuutta asiaan tutustuttuaan aiheeseen paremmin. Yhdessä perimän kanssa tulos voi näköjään lopulta olla herkistyminen jollekin, vaikka suurin osa elämästä olisi mennyt oireitta.