Tässä olemme me omistajat, minä Nina 42-v. (kuvassa olen 3 vee) atk-käytönsuunnitelija mutta oman alan töitä kun ei ole löytynyt niin olen ollut puoli vuotta nyt Rapalan tehtaalla uistinvalmistuksessa urakkatöissä ja poikani Samppa kohta 18-vuotias Koulutuskeskus Salpauksessa Heinolan toimipisteessä sähköasentaja linjalla opiskeleva nuori mies.

Asumme (vuodesta -92) Asikkalassa, luonnonkauniissa maalaisympäristössä, noin 25 km Lahdesta pohjoiseen päin. Täällä on tilaa koirien kanssa liikkua ja hengittää, luonto alkaa jo kotiovelta. Haaveena olisi saada jossain vaiheessa oma tupa ja oma piha, tällä hetkellä asumme kerrostalossa, mutta onneksi maantasalla.

Vapaa-aika menee tasan tarkkaan näiden kahden karvaisen "duracellin" kanssa touhutessa, mutta jos jotain aikaa jää niin se menee kyllä ihan tämän arjen pyörittämiseen, musiikin kuunteluun ja runojen rustaamiseen kun inspis iskee.. Ei ole liiemmälti vapaa-ajan ongelmia.

Eläimiä olen rakastanut koko ikäni, muistan kun sydän verta vuotaen 6 vuotiaana itkin ensimmäisen koiranpennun kuolemaa joka meille tuli ja kerkesi kuolla penikkatautiin ennen rokotuksia. Siitä lähtien kotona oli aina eläimiä, jos ei vanhemmat niitä hankkinut niin sitten mie ite. 7-vuotiaana kiikutin naapurista koiranpennun kotiin, sekarotouinen rakas moppe, jonka isä vei piikille sen oltua 21-vuotias, sitkeä sekarotuinen. Variksenpoikasen löysin kerran lähimetsästä pesästä tippuneena ja tottakai se piti kiikuttaa kotio ja lintu viihtyikin meillä kolmatta vuotta. Veljeni sen opetti olemaan irti ja sormia napsauttamalla lentämään olkapäälle, hieno ja älykäs lintu kaikenkaikkiaan, mutta sitten eräänä päivänä sitä vaan ei enää kuulunut eikä näkynyt ja uskottelin itselleni että se on lähtenyt lintuparven mukana jatkamaan matkaansa.
Ensimmäisen virallisen oman koiran hankin 18-vuotiaana, saksanpaimenkoira nartun Nanan, joka valitettavasti kuoli 5-vuotiaana maksasyöpään ja Nanaa kaipaan vieläkin joskus vaikka tästä on jo kulunut kohta 20 vuotta aikaa.
Haaveissa on jo muutamia vuosia ollut hankkia lintu, Jako papukaija. Vielä ajankohta ei ole ollut sopiva moiselle ja tiedä onko koskaan, mutta haaveita pitää ihmisellä olla, ne kantavat tämän arjen keskellä.