SOIVA JOULUKALENTERI 2011

1.12.		Kara: Winter Magic Tätäkö se nyt on, se j-pop vuonna 2011. Toissapäivänä Oriconin albumilistan ykkösenä oli korealainen yhtye. Ei tällaistakaan ole ennen tapahtunut. KARA laulaa japaniksi huomattavan paljon varovaisemmin ja hiljempaa kuin äidinkielellään ja esityskin on sellainen, että hampaat mätänevät. Pelkkää aegyota alusta loppuun, kiitos vaan Seungyeon. Katsotaanpa vielä kerran... Varastriimi niille, joille tuubi ryppyilee.
2.12.		Perfume: Inryoku 2000-luvulla tapahtuneessa idolipopin (ansaitussa) romahduksessa ainoa heikko valonmerkki piti olla tämä; kolme tyttöä Hiroshimasta, jotka perustivat 12-13-vuotiaina yhtyeen, muuttivat Tokioon, ja yrittivät epätoivoisesti hankkia faneja. Vielä viidentenä vuonnaan 2006 he esiintyivät ilmaiseksi Osakan Apple Storen tuulikaapissa (tai ainakin perin lähellä sitä), sillä seurauksella että A-chan törmäilee päin kaiutinta ja yleinen ankeus on käsinkosketeltavaa. Ulkoilmatilaisuuksiin he saattoivat kerätä jopa 40 yleisön edustajaa. Fanitekemä Inryoku-animaatio päätyi haltuuni tallennuspäivämäärän mukaan 24.3.2005, jolloin näistä tytöistä ei ollut kuullut kukaan. Paljonko heidän puolestaan kannattaisi lyödä vetoa? Huomenna katsomme, kannattiko sijoitus.
3.12.		Perfume: Nee Milloin käänne tapahtui? Oliko se Perfumen kahdeksantena vuonna (siis kahdeksantena) 1. kesäkuuta 2008 Yokohama Blitzissä, kun Wonder 2:n alkaessa 3000 ihmistä otti valotikun esille ja alkoi heiluttaa niitä, ja A-chan sekä Kashiyuka itkivät valtoimenaan? Vai tapahtuiko se jo edellisenä vuonna, kun Kaela Kimura ja DJ Utamaru alkoivat soittaa Perfumen musiikkia ohjelmissaan ja vannottivat kuulijoilleen, että jos Perfume ei onnistu, kukaan ei enää onnistu? Vai 2009 Rock In Japanissa Ibarakin ulkoilmalavalla, kun kitarabändejä kuuntelemaan tullut 50000-päinen yleisö alkoi hillua hulluna teknopop-idoliyhtyeen tahtiin (aivan ennenkuulumatonta, kerrassaan käsittämätöntä)? Perfumen 30.11.2011 julkaistu albumi JPN syrjäytti kertaheitolla KARAn Oriconin kärkipaikalta. "Lista on vain peliä", muistutti Neil Tennant, joka oli se mies, joka edellisen kerran ennen Perfumea onnistui luomaan pop-yhtyeen joka nautti rockyhtyeen statuksesta. "Listoja katselee samaan tapaan kuin jalkapallotuloksia". Sitä paitsi KARA ja Perfume ovat kavereita. Bonus: Perfumen suurin fani saa levynsä. Jatko-osassa hän pohtii mahdollisuuksiaan hankkia Perfume-rekisterinumero. Videosta herää kaksi ajatusta: 1) Luoja paratkoon, jos minustakin tulisi tuollainen. 2) Enkö muka ole jo?
4.12.		SNSD: HaHaHa Song (Incheon Airport ver.) Ennen ensi viikolla alkavaa Aasian kierrosta on syytä ottaa esiin tämän hetken tyttöbändien esikuva So Nyeo Shin Dae, jonka video on harvinaisen luonteva ja improvisoitu. Niin luonteva ja improvisoitu, että videon avustajat valittiin huolella fanclubin jäsenistä ja kuvaukset Incheonin kansainvälisellä lentokentällä kestivät kokonaiset kaksi päivää. Tavalliset tallaajat olisivat tietysti saattaneet säikähtää, kun lentokentän kaiuttimista alkaa yhtäkkiä kuulua lähtölaskentaa. Tästä 5, sillä kappale edustaa idolipopin alkuperäistä sanomaa. Idolipopin tarkoitus on tsempata elämänsä taisteluissa kompastelevia ihmisiä eteenpäin. Jos kaadut seitsemän kertaa, naura kahdeksan kertaa, eikö totta, Robert Helenius? Elämäsi kappaleen tähti olet sinä, ja me olemme puolellasi. Nyt kun korealaiset ovat oppineet tämän japanilaisilta ja ymmärtäneet asian, he ovat ymmärtäneet kaiken tarpeellisen. Bonus: Hitler ei pääse SNSD:n konserttiin.
5.12.		Showa Jidai: Gee So Nyeo Shi Daen vuonna 2009 julkaistu Gee ei kaipaa esittelyjä. Siitä on tullut k-popin kansallislaulu, jonka virallinen video on kerännyt tuubissa 52 miljoonaa katselukertaa. (Ja jos ette sitä tunne, tulette vielä kaipaamaan niitä onnellisia aikoja, jolloin piporadio ei soittanut sitä raivostuttavaa renkutusta päivästä päivään.) Teitä on varoitettu. Niiden kohdalla, joille vahinko on jo tapahtunut, parasta olisi ottaa hieman etäisyyttä. Oheisen parodiaesityksen tarjoaa ei Girls' Generation, vaan Granpa's Generation. Koska SNSD tunnetaan Japanissa nimellä Shojo Jidai (Tyttöjen aika), nyt esiintyvien loistavan taitavien ikäukkojen kombinaatio kulkee nimellä Showa Jidai (Hirohiton aika). Kulttuuriannin takana on laatuohjelmistostaan tunnetun japanilaisen television maanvaiva, SMAPxSMAP. Bonus: Korealaiset poikabändit esittävät KBS:n Music Bankissa Geen nimellä Boys' Generation. Muitakin variaatioita on tarjolla lukuisasti, mutta anti-SNSD- ja anti-anti-SNSD-videot eivät ole kummatkaan kovin hauskoja. Ehkä pitää odotella anti-anti-anti-SNSD-videoita. Vuoden 2010 Gaki no tsukai ya arahenden BATSU GEEMUssa Endo, Hamada, Matsumoto, Tanaka ja Yamasaki saivat eteensä SNSD/KARA-parodian. Ei olisi minullakaan pokka pitänyt.
6.12.		SES: Dreams Come True Itsepäisyyspäivänä on puolittainen pakko tarkastella Suomen antia Kaukoidän musiikkimaailmalle. Valitettavasti tarjolla ei ole tallenteita Katri-Helenan ja Dannyn vierailusta Nippon TV:llä 1974. Katri-Helenaa seurannut MTV:n kuvausryhmä joutui tällä matkallaan näppärän jäynän kohteeksi. Tokiossa tehdyssä katugallupissa kysyttiin vastaantulevilta, tietävätkö he yhtäkään suomalaista iskelmätähteä. Edellä kulkenut preppaaja oli valmentanut kaikki vastaamaan reippaasti "Hai, Esa Pakarinen!" 1990-luvun lopulla asialla oli Risto Asikainen, joka yritti kaupitella Nylon Beatia Japaniin ja siinä sivussa jääkaappeja eskimoille ja sikaareita Kuubaan. Hanke ei mennyt aivan putkeen, mutta seuraukset Koreassa olivat huomattavat. Nylon Beatin Rakastuin mä luuseriin sanoitettiin uusiksi ja siitä tuli SES:n suurin hitti koskaan. Bonuksena joukko taistelupareja, joille linnanjuhlia neljättäkymmenettä vuotta peräjälkeen boikotoiva kotilevyraati voi antaa omat pisteensä: SES vastaan Nylon Beat Yoko Nagayama vastaan Eini Kyu Sakamoto vastaan Yrjö Saarnio
7.12.		Candy Mafia: Alzheimer Lento Incheonista kuljettikin meidät Bangkokiin. Ja mitäs täällä tuleekaan vastaan: Thaimaan versio aiheesta, Candy Mafia. Tarjolla on hassuja Elton John -silmälaseja ja huolella tuffattuja hameita. Koreografia on käsittämätön yhdistelmä silly walkia ja pelottavaa energisyyttä. Kappaleen sanoitus hipoo jpopin ajatuksenkulkua: "olen niin sekaisin sinusta että minulla on Alzheimer." Ja eikös vain luokkahuoneeseen ripustetuista Thaimaan lipuista huolimatta koko komeudella ole varmuuden vuoksi korealaiset tekijät ja tuottajat. Johtopäätös kuuluu, että tämä pirteä tuotos on hillittömän hauska. Bonus: Näin Thaimaassa. Seohyun putoaa takalistolleen Pattayan lavalla. Ei, mitoitusta ei tosiaan ole suunniteltu pitkille korealaisille.
8.12.		Cherrybelle: Dilema Jos Thaimaa on jo korealaisten läänitys, niin japanilaiset yrittävät innokkaasti palata vanhalle miehitysalueelleen Indonesiaan. AKB48:n Yasushi Akimoton uusin projekti on luoda yhtyeelle indonesialainen sisarbändi JKT48. Harjoitukset ovat vielä kesken, joten emme saa musiikkivideota tähän lähetykseen. Sen sijaan saimme kirjeenvaihtajaltamme näytteen Cherrybellen tuotannosta. Tyttöjen bio näyttää kertovan, että Cherly on Marsupilami-fani, Anisa ihailee SNSD:n Yoonaa, ja Devin idoli on Äiti Teresa. Islaminuskoisessa Indonesiassa on onnistuttu raapimaan yhtyeeseen tiettävästi kokonaista 1 muslimi, mutta heidän mahdolliset ongelmansa eivät ole mitään verrattuna heidän malesialaisiin virkasisariinsa, joista huomenna lisää. Bonus: Yasushi Akimoto syynää tarjokkaita Jakartassa.
9.12.		Gula Gula: Suka gitu Ei välttämättä tipu kuala Lumpurissa. Maassa, jossa ei kuolata, Gula Gula nauttii ankarasta kritiikistä koskien sitä, että kunnon muslimitytöt kopioivat korealaisia. Myöskään paljastavia esiintymisasuja ei voida ajatella. Lagu lagua esittävän Gula gulan nimikin tuntuu olevan epäilyttävä, se kun tarkoittaa yksinkertaisesti sokeria. Ja Thaimaassa meillä on sentään karamellirikollisia... Äreää vastaanottoa kuvastaa myös Youtuben muutoin sangen turhan tykkää-napin käyttö: 27 tykkäystä, 863 epätykkäystä. Musiikista ei voi sanoa kovin kummoisia asioita. Aikoinaan koulussa yläasteen musiikkiluokalla tytöillä oli täysin vastaavantasoinen kombinaatio, ei sen parempi, ei sen huonompi. "Lava" tv-studion nurkassa on tietysti vieläkin säälittävämpi kuin Perfumella Osakan Apple Storessa, mutta näyttää siltä, että erityisempään koreografiaan ei edes pyritä. Bonus: Malesialainen poikabändi MAX 24:7 esiintyy. Yllättäneekö, että heistäkään ei pidetä.
10.12.		S.H.E.: Miss Universe Alkuperäisyys kunniaan. Vuonna 2001 taiwanilainen levymerkki pohti tyttöbändilleen sellaisia nimiä kuin H.B.O., Digi Girl, 3C Girls tai S.H.E. Girl Friends. Koska jälkimmäinen ehdotus voitti lyhyemmässä muodossa, niin tytöille tehtiin Abbat. Jen Chia-Hsuanista tehtiin Selina, Tien Fu-Chenista Hebe ja Chen Chia-Hwasta Ella. Ja katso, yhtyeen nimi vastasi täysin heidän nimikirjaimiaan. Seuraavat 10 vuotta ovat tarjonneet S.H.E.:lle runsaasti tilaisuuksia todistaa alkuperäisyyttään. S.E.S.:iin ei viitata lainkaan, koska lyhenne on aivan eri. Single Star Light ei kuulosta ollenkaan Ayumi Hamasakin About You:lta, onhan siinä aivan eri sanatkin. Coverversioita he levyttävät kunnianosoituksiksi ja ne ovat sitä paitsi levy-yhtiön omia päätöksiä, eikä pidä kuvitella, että se tarkoittaisi, että tytöiltä puuttuisi omia ideoita. Toivottavasti Miss Universen konsepti oli tyttöjen oma alkuperäinen idea, sillä muuten ei voi käsittää, mitä tekemistä vinyyliasuihin sonnustautuneilla ufokaunottarilla on Vuorenpeikon luolassa. Säv. E.Grieg. Bonus: Samaan aikaan Hong Kongissa hauska William Chan vie tyttönsä jäätelöbaariin, jossa syödään wc-pyttyjen päältä ja annokset on muotoiltu läjiksi. Alkuperäistä!
11.12.		Pochonbo Electronic Ensemble: Reunification Rainbow Pohjois-Koreassahan ei suosita säädytöntä, epäkasvattavaa ja yksipuolista kaupallista roskaa. Siellä vaikuttaa iloksemme viihdeorkesteri Pochonbo Electronic Ensemble, joka on levyttänyt iloksemme lukuisia mukaansatempaavia iskusävelmiä, joilla on sanoma. Korean jälleenyhdistyminen on maan politiikan suuri tavoite, jonka kunniaksi sopii pistää iloisesti jalalla koreaksi. Toki haluatte opetella myös sanat karaoke-versiosta. Bonus: YouTubessa kulttisuosikeiksi nousseista kokoonpanoista sopii myös mainita Armeijan 908698365:nnen komppanian viihdytysjoukkojen tyylikkäät univormuasuiset keytar-tytöt. Valitettavasti se onneton, joka tarjosi tämän videon, on lakkauttanut tilinsä. Rangaistukseksi saatte chibin soittamassa Kansainvälistä. Sentään kerrankin jotain muuta kuin ainaista Für Eliseä.
12.12.		KARA: Lupin (MBC Music Core 6.3.2010) Fail-kulttuuri international: Korealaisten tyttöbändien oppa-, samchon- ja unni-fanit pitävät lystiä bongaamalla jokaisesta esityksestä kaikki mahdolliset koreografiavirheet. Haa, Jessica pyöri väärään suuntaan. Haa, Sunny ei liikkunut tahdissa. Haa, Seohyun hukkasi kenkänsä/on mennä nenälleen/tippuu takamuksilleen. Tämä kuuluu asiaan. Kuten sekin, että kameramiehet ja leikkaajat yrittävät piilottaa nämä virheet. Tässä virhe jota ei voi peitellä, ja samalla juuri se esitys, joka sai minut ensimmäistä kertaa kiinnittämään huomiota KARAan. Alkuvuodesta 2010 kovaa, synkkää ja salaperäistä imagoa ylläpitänyt KARA esittää parasta kappalettaan, Lupinia, joka tietysti viittaa mangan ja animen suurimpaan playboy-seikkailijaan. Kaikki menee mallikkaasti, kunnes ajassa 1:08 Seungyeon kompastuu korkeakorkoisiin saappaisiinsa ja mätkähtää rähmälleen suorassa lähetyksessä. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Seungyeon pomppaa ylös ja tytöt vain parantavat tahtia ja puhaltavat keuhkonkappaleita ulos näyttääkseen, kuka on 101-prosenttinen pro. Bonus: Nippon TV:n FSN Kayosaissa 7.12.2011 KARAn kaikkein suurin fani, 7-vuotias lapsitähti Mana Ashida, tanssii läpi lavan edessä Jet Coaster Loven, koska isosiskot ovat niin upeita.
13.12.		AKB48: Everyday Kachuusha Yasushi Akimoton uusinta rahasampoa ei kannata laiminlyödä. 20. peräkkäinen ykkössingle tai jotain sinnepäin ja samalla toinen kolmesta peräkkäisestä miljoonasinglestä Everyday Kachuusha antaa taas kerran uuden ilmiasun idolipopin perinteisimmälle viestille: tyttö, sinä olet tähti, olet oman elämäsi supersankari. Tämä onkin virkistävää sen jälkeen kun Seifuku ga jama surussa kiillotettiin huulia ja Heavy Rotationin koreografiassa tarjottiin jo sedille peppua. Sitä paitsi kappale on, yllättävää kyllä, pitkästä aikaa hyvä. "Japanin hienostuneimman shown" sammumatonta kysyntää tyydytetään Jakartan haaraosaston lisäksi Osakassa (NMB48), Nagoyassa (SKE48) ja Fukuokassa (HKT48). Aikuisemmat glamour-idolit on lokeroitu SDN48:aan. Bonus: Parasta kaikesta on vanhojen pappojen perinteistä japanilaista iskelmää esittävä enkaryhmä OJS48. Koreografia ei ole ehkä aivan eläväisintä, mutta tunteessa ei säästellä.
14.12.		Idoling!!!: Me ni wa aoba, yama hototogisu, hatsukoi Jossakin vaiheessa 2000-luvun puolivälin idolipopin konkurssissa Fuji TV keksi, että jos markkinoilla ei ole yhden yhtä suosittua idoliryhmää, he voisivat yhtä hyvin keksiä sellaisen. Lukuisten eri ohjelmatoimistojen kynnyksen alta raavittujen kokelaiden yhteinen kokoonpano sai nimekseen kekseliäästi Idoling!!! (kolme huutomerkkiä ovat tärkeä osa tavaramerkkiä), ja heille annettiin noin joka toinen päivä esitettävä tv-show, jonka ideana oli seurata, kuinka tytöt kasvavat idoleina ja taiteilijoina. Viiden vuoden ja noin 4800 jakson jälkeen voidaan todeta, että ryhmä on kerran saanut melkein yhden hitin, eikä se ole tämä. Tämähän on aivan liian menevä kappale. Mutta wotat rakastavat b-idoleita. Bonus: Idoling!!! on onnistunut kasvattamaan ainakin yhden tähden, Erika Yazawan, eikä asialla ole mitään tekemistä sen seikan kanssa, että hän on Idolingin köh, fyysisesti lahjakkain jäsen, kuten oheinen tv-draama Ancient Dogoo Girlin traileri osoittaa. WTF is made in Japan. Kiinnittäkää myös huomiota sarjan mauricebindermäiseen OP-jaksoon.
15.12.		Dream Morning Musume: Atto odoroku mirai gayattekuru 1999 oli kauan sitten. Tuona vuonna Tsunku näytti Tetsuya Komurolle närhenmunat luotsaamalla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan uskottavan idoliyhtyeen listaykköseksi. Morning Musumen Love Machine tapittikin sitten kolme viikkoa Oriconin ykkösenä ja myi 1,7 miljoonaa kappaletta, mihin AKB48:lla on vieläkin tekemistä. Joskus tuntuu että koko talvi 2000 kului Love Machinea soittaessa. Paitsi silloin, kun soi Frederik-kappale Tshingish Khan, anteeksi, Koi no Dance Site. 10 sukupolvea, 48 singleä ja 12 albumia myöhemmin Morning Musume on yhä olemassa, eikä voi välttää kysymystä: miksi. Noin viimeisen kahdeksan sukupolven ajan jäsenet on valittu enemmän söpöyden kuin lahjakkuuden perusteella, ikähaarukka on tippunut 16-18:sta 12-16:een, ja ennen kaikkea noin 30 viimeistä singleä ovat olleet uskomattoman kehnoja. Ei sikäli, etteikö AKB48:lla olisi samaa vikaa, mutta pitikö Morning Musumen olla tässä se, joka kyntää ojien pohjamutia. Vuosi sitten franchisea ryhdyttiin lopulta pelastamaan ja se tapahtui kokoamalla uudestaan kynnelle kykenevät 1-4. sukupolven jäsenet. Aya Ishiguro on joukosta poissa, koska hän viihtyy Luna Sean rumpalin vaimona ja kotiäitinä, mutta paikalla ovat kaikki muut parhaat; Natsumi Abe, Mari Yaguchi, Kei Yasuda, Rika Ishikawa, Kaori Iida, Hitomi Yoshizawa, Miki Fujimoto, Makoto Ogawa, ja viimeinen oikea momusu, Koharu Kusumi. Uudetkin laulut kuulostavat jälleen 1999:ltä, ja eikös vain katsomossa heiluvat wotat ole hekin samalta vuodelta. Bonus: Love Machine 2011. Jotkut vain paranevat vanhetessaan. (Mutta Aya Ishigurolle olisi silti aina paikka vapaana säkeessä "atasha honto nice body")
16.12.		WINK: Kitto atsui kuchibiru (1991) Loppuu se nykyjumputus. Käännetään kelloa vielä enemmän takaisin aikaan, jolloin musiikki oli musiikimpaa, idolit idolimpia ja puolikarkeat vehnäjauhot puolikarkeampia. Shoko Aidan ja Sachiko Suzukin WINK oli 1980-1990-lukujen vaihteessa ylivoimainen. Sillä ei ollut kilpailijoita, vain jäljittelijöitä, eikä ketkään osanneet laulaa niin hyvin kaksiäänisesti yhteen kuin tavoittamaton esikuvansa, joka omalta osaltaan oli popularisoimassa Japanissa eurobeatia ja Stock-Aitken-Watermania ja syyllistyi muihinkin joskin vähäisempiin rikoksiin. Bonus: Hyvin suurella epävarmuudella, pelokkaasti epäröiden, tarjoilen Sabishii nettaigyon b-puolen Senaka made 500 miles. Peter, Paul & Mary olivat isä, poika ja pyhä henki, joihin ei ketään maan kamaralla kulkenutta voi verrata ...joten miksi sitten ei kuuntelisi WINKin versiota vertailematta ja mitään odottamatta?
17.12.		Super Junior: Oppa, oppa (KBS Music Bank 16.12.2011) Tässä piti olla ihan muuta. Suunnitelmat muuttuivat. Ei voi mitään. Nauroin itseni tärviölle katsoessani tämän päivän Music Bankia. Korean poikabändien ykkönen Super Junior kohensi osakkeitaan silmissäni vähintään 200% esittämällä tämän renkutuksen, joka kaikkine hittimusiikin sisäisine viitteineen ja tietoisen naurettavine sanoineen sai minut nostamaan kädet pystyyn. Antaudun! Olette loistavia. Kiitos tästä. Bonus: Olen pahoillani, että netissä kulttimaineeseen noussut Pohjois-Korean keytar-orkesteri on jälleen paikallistettu.
18.12.		Ribbon: Ano ko ni yoroshiku Nyyhkylevyt nurkkaan! Tässä on täydellisin idolipopkappale koskaan! Rautaista menoa ja historian havinaa! Käsillä ovat 1980-luvun klassisen idolipopin viimeiset hetket heinäkuussa 1990 Tokyo Yellow Pagessa. Shin Tanimoto ja Seira Asakura olivat työstäneet Ribbonille kappaleen, joka pyörittää sukat jalasta Myytinmurtajia nopeammin. Arimi näyttää aivan Rika Himenogilta. Viisi viikkoa listalla ja korkein sijoitus kymmenes. 1990-luku teki idolipopista amerikkalaismallista, ontuvan epätoivoisesti soulahtavaa, rapahtavaa ja kaiken kauheuden kruunasi hiphop-tamineet ja murtunut englanti, joka ei jaksanut kauaa kiinnostaa edes säälittävyydellään. Mutta ehkä 2000-luvulla tavalliset naapurintytöt palaisivat vielä takaisin. Siihen asti, I'll say goodbye to you. BYE kawai sou na, BYE junjou heart, ano ko ni yoroshiku. Bonus: Koska Tuubista on hävitetty pätkä, jossa Ribbon käy kylvyssä, joudumme turvautumaan Suomen antiin. Tyylikkäästi juntin erotiikkaorkesteri Tuttifrutin teelmässä huomio kiinnittyy seuraaviin seikkoihin: a) tekijöinä ainakin Turkka Mali salanimellä, mutta kuulostaa myös pahemman kerran pahamaineiselta Kristian Maukonen -tuotannolta, b) Sandran Maria Magdalena -riffi 0:21, c) kappale loppuu kesken, koska kärsivällisyys loppui ja kaikki loppui. Aito camp-kuriositeetti. Nyt viisi Kikkaa yhden hinnalla, vaikka siinä yhdessäkin oli riittävästi sietämistä.
19.12.		IU: You and I (KBS Music Bank 16.12.2011) Korean latauslista viime viikolla: 1. IU, 2. IU, 3. IU, 4. IU, 6. IU, 7. IU, 8. IU, 9. IU, 11. IU, 12. IU, 13. IU. Korean kansallinen pikkusisko, joka hertsumarepale osaa laulaa, hallitsee suvereenisti. Tässä Music Bankin esityksessä Disney-taustojen edessä IU (Aiju) ottaa toisen peräkkäisen viikon ykköstilan, eikä loppua ole näkyvissä. SNSD voitti Geellä legendaariset yhdeksän kertaa, ja jos IU:n setäfaneja katsomossa on kuuleminen, niin IU jos kuka voittaa kymmenen viikkoa putkeen. Bonus: Totta kai setäfanit ansaitsevat myös oman laulun, jossa sohvalla lököttävää miehenturjaketta kannustetaan sanomalla että setä on paras. Mitä nyt IU mokottaa puheosuudessa setämiehelle, että tämän kannattaisi lopettaa tupakanpoltto. Setämies: näyttelijä Jeon HyunMu.
20.12.		Brown Eyed Girls: Sign Rakkaan Johtajan Suurta Seuraajaa odottaessamme avunpyyntö Koreasta SNSD:n Tiffanyn ja Yurin kuuluttaman humppasävelmän sanat ovat kammottavan typerät: "Sydämeni vaikeroi, hätäkutsu piste piste piste piste piste. Lähetä merkki piste piste piste piste piste." Kirkonkellot kumahtelevat kuin kuoleman kielissä, MBC:n hallikaiku saa audion kuulumaan kuin terveisinä kryptasta. Koreografiassa ei näyttäisi olevan kovinkaan paljon aiheeseen liittyvää (paitsi että se tarjoaa tilaisuuksia tiputtaa viuhka hyppysistä) ja kaiken kruunaa räppäys, jollaisia siedän kovin huonosti. Kyseessä on siis maailman täydellisin iskusävelmä, joka on vainonnut piporadion kuuntelijaa. Aiemmin oli tapana sanoa, että yhden asian japanilaiset osaavat paremmin kuin ketkään muut: he osaavat ainakin tuottaa. Nyt tsunamiksi kasvaneen Hallyu Waven kourissa herää pelottava kysymys, montako kuukautta tämän laulun soundia ja koukkuja on Negan studiossa hiottu. Onkohan Neil Tennant kuullut jo tämän? Bonus: Kuten kuuluu, kpop on paljon amerikkalaisempaa kuin jpop. Koska Korean sota ei ikinä virallisesti päättynyt, niin Pohjois-Korean keytar-komppaniakin kalpenee, kun glamouriin panostavat 1950-luvun eleganssia tavoittelevat Wonder Girlsit esiintyvät etelän sotapojille. Ja eikun vaan yhä lisää raivostuttavan tarttuvia renkutuksia.
21.12.		Candies: Kaze (1975) J-popin historian hauskimmalta idolitriolta olisi voinut valita menevämpiäkin kappaleita, soulia, funkkia, rautalankaa, mutta päädyin neofolkkiin. Tässä on kappale, johon on tallennettu koko aikakausi, Japanin 1970-luku, tuo merkillinen sekoitus levottomuutta ja apaattisuutta, vuosikymmen jolloin mentiin enemmän eteenpäin kuin milloinkaan sitä ennen, ja silti elokuvassa, televisiossa ja musiikissa katsottiin kaihoten menneisyyteen ja yksinkertaisempaan elämään. Joku voi laskea, kuinka monta kertaa tämänkin laulun sanoissa mainitaan "furusato", kotiseutu. Candiesin Suu-chan, Yoshiko Tanaka, menehtyi rintaysöpään tämän vuoden huhtikuussa. Bonus: Komediennet vauhdissa. Ei löytynyt tuubista sitä sketsiä, jossa Candiesit näyttelevät juopon isän tyttäriä, mutta katsokaa korvaukseksi hulahulaa.
22.12.		Naoko Kawai: Debut ~Fly Me To Love~ (Kouhaku utagassen, NHK 31.12.1985) Pian taas on se aika vuodesta, jolloin Japanin merkittävimmät artistit kokoontuvat uudenvuodenaattona Kouhaku Utagasseniin esittämään vuoden hittinsä ja kilpailemaan leikillisesti siitä, kumpi joukkue voittaa, nais- vai miesartistit. Jos klikkasitte joulukalenterin luukkua ja sieditte läpi muutamia kiinalaisia mainoksia, niin näitte niiden perään Kouhakun historian suurimman skandaalin. Vuosi on 1985. Anzen Chitai -yhtye tulee lavalle illan toisena esiintyjänä vetelemään Nikumare sou na New Facen ja tiputtelee lavalle shampanjaa. Myöhemmin gaalan aikana Toshikazu Fukawa liukastuu siihen shampanjaan kahdesti, mutta ei tässä vielä kyllin. Naoko Kawai, joka on vihdoin saanut uransa ensimmäisen ja ainoan Oriconin ykköshitin, kuulutetaan esiintyväksi. Anzen Chitain kitaristit ovat kuitenkin edelleen lavalla ja suojaavat vokalistiaan Koji Kikkawaa, joka piilossa sytyttää kitaransa tuleen ja huitelee sillä ympäriinsä. Kaikki ovat hämmennyksissä ja tyrmistyneitä, ja Naoko Kawai pääsee aloittamaan laulunsa vihdoin toisesta säkeistöstä. Kukaan ei ymmärtänyt tätä showtemppua, jota japanilainen yleisö paheksui lähes yksimielisesti. Vaikka Kikkawa pyysi heti anteeksi Kawailta, ja Kawai vastasi rauhallisesti että se tapahtui mikä tapahtui ja se siitä, niin NHK halusi antaa Kikkawalle erityispalkinnon ja asetti hänet porttikieltoon, joka kesti 15 vuotta. Bonus: Pahennusta herättänyt Anzen Chitai taas viinaksien parissa. Tunteikas Viininpunainen sydän, Wine Red no kokoro on japanilaisen musiikin suuria ikivihreitä.
23.12.		Noriko Sakai: Honki wo dashite (TBS Best Ten 1989) Yakuzan tytär Noriko Sakai sai isänsä rahojen avulla parhaat mahdolliset lähtökohdat, eikä jättänyt tilaisuutta käyttämättä. Hänestä tuli 14-vuotiaana nuortenohjelma Momoco Clubin juontaja, joka puhui aivan omaa Nori-P-kieltänsä, pyöritteli silmiään, hölmöili, ja kietoi kaikki pikkusormensa ympärille. Varttia vailla 16-vuotiaana oli aika ryhtyä laulajaidoliksi, ja eräässä vaiheessa pelkästään Nori-P-fanitavaraan keskittyneitä myymälöitä oli Tokion lisäksi Nagoyassa ja Kiotossa. Kaupoista lähetettiin tunnin mittaista radio-ohjelmaa joka sisälsi totta kai yksinomaan Nori-P:n musiikkia. Toisin kuin monet muut idolit, Nori-P pysytteli aikuisenakin otsikoissa ja jatkoi uraansa yli 20 vuotta, kunnes 3.9.2009 poliisit tutkivat hänen aviomiehensä auton ja löysivät amfetamiinia. Paul McCartneykin olisi voinut kertoa asianosaisille, että Japanissa ei tällaisilla asioilla pelleillä, joten poliisi kutsui myös Noriko Sakain doping-testiin. Rouva Sakai pakeni lapsensa kanssa piiloon viikoksi, kunnes päätti antautua poliisille. Tuomio oli 18 kuukautta ehdollista, ja siinä sivussa avioliitollekin kävi hieman hassusti. Keep on smiling! Honki wo dashite! Japanin Matti Nykänen? Videon tanssijoiden käsittämättömistä asuista ja käsittämättömästä liikehdinnästä ei voi erehtyä. Kyllä, kyseessä on TBS:n Best Ten, se jäljittelemätön. Ja tästä näkee miksi. Bonus: Setäfani. Bonus2: Nori-P oikeudessa.
24.12.		Koumi Hirose & Juunichi Inagaki: Christmas Carol no koro ni wa g Vuosi oli 1992 kun Yasushi Akimoto sanoitti ja Juunichi Niagaki esitti tv-draaman tunnarina tämän maailman melankolisimman joululaulun, jossa kertoja kuulee joululaulujen soivan ja miettii "kenen kanssa katsot lumisadetta nyt". Uusintaversiossa vuonna 2009 maailman jäykin esiintyjä Juunichi Inagaki on saanut tuekseen Koumi Hirosen. Hauskaa joulua!

SISÄÄN