|
Torstaina Sir Kyuu poimi Lahden torilta kyytiinsä AMV-vastaavan Venomin ja minut. Tankkasimme
itseämme kahvilla sadan kilometrin välein ja paukautimme Jyväskylän Kesän infoon syömään kaupungin
vastaanotolta jääneitä tähteitä. Ruisleipä-katkarapumössö oli aiemmassa elämässään ollut voileipäkakkua.
Silmäätekevien ruokailutottumusten voimasta se oli muuttunut maukkaaksi mössöksi. Kyllä se ainakin
minulle maistui.
|
|
Perjantaina velvollisuuteni olivat minimaaliset. Vastaanotin Omaken retkueen rautatieasemalla.
Ensin ohitseni kulki pari laumaa propellipipotyylisiä tyyppejä, jotka herättivät varovaisen mielenkiintoni,
mutta pettymys oli suuri, kun junanvaunusta tuli lopulta ulos ryhmä aivan tavanomaisesti sonnustautuneita
otakuja. Hankkiuduimme kiireen vilkkaan eroon toisistamme. Muutaman tunnin päästä Jyväskylän
Kauppakadulla törmäydyin Janne Kemppiin. Hapan yhteinen toteamuksemme oli, että menipä minne
tahansa, aina saa vastaansa samat tyypit. Kirous täydentyi käytyämme kirkkopuistikon jäätelöbaarissa,
jossa kasautuivat yhteen kaikki omiakin teitään paikalle saapuneet omakelaiset. Luontohavainto:
Jyväskyläläiset varpuset syövät kursailematta vohvelia sormista. Ravitsimme itseämme Kauppakatu
10:n originellissa meksikolais-italialais-aasialaisessa ruokalassa. Kyseinen toiminimi katsoi tämän
yhdistelmän mainostamisen arvoiseksi julkisella paikalla, mitä saattoi vain ihmetellä. Kun rohkenin astua
sisään, ihmettely yltyi ällistykseksi, sillä paikan tarjoilijatar oli ilmetty Madoka Ayukawa. Paikka voisi
muuttaa nimensä Abcb:ksi ja hankkia itselleen vannoutuneen asiakaskunnan. Kannatti käydä. Kesken
aterioinnin paikalle pyyhälsi 52,4 sekunnin ajaksi Jussi Nikander, joka vaikutti hivenen kiireiseltä.
Kauppakadun antikvariaatti oli valikoimaltaan loistava, ja Jyväskylän Videodivarin hyllyssä oli ansiokas
valikoima Lupin III -DVD-levyjä - se paljastaa paneutumisen alaan. Unohtaa ei myöskään sovi sitä
sattumusta, että etsittyäni noin vuoden ajan tuloksetta netistä Kirishitan Monogataria tulee Magetsu
lunkisti paikalle ja kaivaa kassistaan muitta mutkitta teoksen jossa koko opus oli englanniksi käännettynä.
Sain sen yölainaan, mutta jouduin luovuttamaan mangaa panttivangiksi.
|
|
Näyttelyä laitetaan näyttelykuntoon.
|
|
Yliopiston ovet avautuivat perjantaina vasta klo 17. Hankkiuduin ylätasanteelle koostamaan
taidenäyttelyä, joka oman panokseni voimalla saattoi saman tien tiputtaa "taide"-sanan pois nimestään.
Anna Stenman silmäili viileän rauhallisesti tekosiani, ja päätti kääntää ne huomaavaisesti pois käytävän
puolelta ja sijoitti ne seinää vasten, jotta ne eivät olisi karkoittaneet paikalle pahaa aavistamatta saapuvia
herkässä iässä olevia kasvavia nuoria. Erittäin viisas toimenpide. Toni Jerrmanin ystävällisellä
suostumuksella sosialisoin haltuuni paksun nipullisen Tähtivaeltaja-lehden Chibiusa-aiheisia mainoskortteja.
|
|
 Chibiusa!
|
|
Ennen lähtöä olimme pohdiskelleet Kyuun kanssa, että harmillisen moni tietämämme henkilö oli perunut
lähtönsä Animeconiin työn, levon tai sairauden johdosta. Olin arvellut ääneen, että paikalle saattaisi tulla
korvikkeeksi sellaisia henkilöitä, joita ei vastaavasti koskaan muualla näe. Kyuun vastausrepliikki oli ollut
moniselitteinen "niin". Kun saavuin yliopistolle lauantaina klo 9.45 yritin pitää mielessäni myös sen tosiasian,
että monien matkasuunnitelmiin sisältyi vain yksi yöpyminen ja lauantai puoleenpäivään asti kuluisi väistämättä
matkantekoon. Kunhan paikalla olisi edes joku, se olisi positiivista.
|
|
Ei tänne ketään tule, Janne Kemppi huokailee.
|
|
Joten kun Janne Kemppi aloitti luentonsa legendaarisen huonomaineisessa "200 hengen" luentosalissa C4
klo 10.00, väkeä paukkasi paikalle kaiken aikaa. Sali tuli juuri ja juuri täyteen. Kukaan ei osannut aavistaa,
että jo kolmen tunnin päästä tilanne olisi se, että kolme henkeä ahtautuu kahden hengen istuimille,
epätoivoisimmat istuvat puhujakorokkeen vieressä lattialla katvekulmassa, josta ei ollut minkäänlaista
näkyvyyttä esitykseen, ja että ovien ulkopuolelle jäisi ihmisiä, jotka toivorikkaina oven avatessaan näkisivät
edessään muurin pelkkiä selkiä heti oven sisäpuolella. Paloturvallisuus- ym. määräyksiä rikottaisiin tietoisesti
ja siekailematta pelkän massan vastaansanomattomalla voimalla. Olen lukenut useasti urheilukirjoista
herkullisia yksityiskohtia ensimmäisistä jääkiekon MM-kisoista Suomessa 1965. Kun ulkopuolella pakkasessa
värjötellyt yleisö kuuli, että Suomi oli mennyt Ruotsia vastaan 2-0-johtoon, Tampereen jäähallin lasiovet
rikottiin siruiksi ja ihmiset tunkivat sisään väkisin. Jyväskylän yliopiston onni on, että sen luentosalien ovet
ovat tukevaa puuta.
|
|
Takaraivossa alkoi tikittää tietoisuus siitä, että paikalla on väkeä.
|
|
Akateemisen kissatyttöpaneelin aikana alkoi virrata kylmä hiki, kun aloimme hitaasti oivaltaa että alkuperäisen
suunnitelman mukaan täällä C4:ssä pitäisi mukamas Jonathan Clementsin esiintyä sunnuntaina. Luentosalihan
uhkaisi räjähtää. Kello 13 Kristinusko animessa -paneelin piti olla aiheeltaan sellainen, ettei se olisi periaatteessa
kiinnostanut kuin kaikkein spekulatiivisimpia faneja. Ja mitä tapahtui. Sama juttu kuin Kissatyttöpaneelin aikana.
Nyt tiesimme että luentosalit räjähtäisivät varmasti. Ovien ulkopuolella syntyisi mellakoita. Näin sieluni silmillä
maanantain Ilta-Sanomien otsikot: "Pornosarjakuvien lukijat hulinoivat Jyväskylässä. Väestöliiton asiantuntijoiden
kommentti."
|
|
Täällähän on väkeä!
|
|
Näkymä yliopiston yhdistetyistä luentosaleista C1 + C2. Eipä paikalle kukaan vaivautunutkaan.
|
|
Animemusiikkivideofestivaalin toivorikkaat järjestäjät olivat monistaneet äänestyskuponkeja 300 kpl.
Tämä tapahtuma alkoi klo 16 yliopiston suurimmissa saleissa, pääsaleissa C1 + C2, joiden yhteenlaskettu
kapasiteetti oli tuhat. Kaikesta kertonee kaiken sen, että seurasin amv-esitystä tunnin ajan seisoskellen salin
C1 vasemmanpuoleisen siiven oviaukossa. Edemmäksi ei päässyt. Ja tämä oli siis Jyväskylän Yliopiston pääsali
avattuna maksimilaajuuteensa. Suurinta ja mahtavinta mitä rakennusparka pystyi parhaimmillaan
tarjoamaan, eikä se riittänyt.
|
|
TÄÄLLÄ ON VÄKEÄ.
|
|
Sunnuntaina klo 11 Japani - Nuorison Tuho -paneelin puhujat joutuivat ylipuhumaan tiensä saliin vetoamalla
yleisöön. Anteeksi, mutta olen ohjelmansuorittaja. Voisinko päästä sisään? Jonathan Clementsin esitys siirrettiin
pääsaliin yksinkertaisesta syystä. Oli pakko. Lisäksi salissa C4 ei keksitty, miten saada videolaitteisto toimimaan,
ennen kuin oli suurinpiirtein liian myöhäistä. Clements itse suhtautui asiaan tyynen brittiläisesti. Hän oli valmis
pitämään shownsa missä vain. Esitys onnistui pääsalissa erinomaisesti. Kaikki toimi.
|
|
Manga teki kauppansa.
|
|
Ohjelmistosta olen kovasti jäävi sanomaan mitään. Mutta sanonpa kuitenkin.
Tilaisuudet, jotka perustuvat vapaaseen keskusteluun, ovat harvemmin ylipäätään kontrolloitavissa.
Jokaiselta osallistujalta jää aina sanomatta jotakin, ja vastaavasti tulee sanotuksi paljon asian vierestä.
|
|
Akateemisen kissatyttöpaneelin ansio oli, että se oli etukäteen dramatisoitu. Yleisön joukkoon oli solutettu
henkilöitä, joiden tehtävä oli huudella provokatoorisia kysymyksiä. Jenny Kangasvuon tehtävä oli edustaa
feminististä asennoitumista, ja itselläni oli sovinistisian rooli. Kissatytön omistaja, poloinen Mikko Kilponen
oli sijoitettu strategisesti keskelle ihmettelemään akateemisen yhteenoton tuoksinaa ääripäiden väliin. Ja Markku
Mulari puheenjohtajana piirsi tarkoituksellisen epäselviä selventäviä piirroksia. Aiheesta oli valmisteltu
jonkinlainen "pohjatutkimus", mutta eihän sitä kukaan noudattanut. Suurin osa oli kuitenkin improvisaatiota,
huippuna Markun nappiin osunut toteamus "Kettutyttöjä ei valitettavasti vielä tarhata Suomessa".
|
|
Kristinusko animessa -paneelin meno kävi kuulemma melko railakkaaksi.
Jussi Nikander seuraa häkeltymättä kirjoittajan ristiriipuntaa. Foto: Filvas.
|
|
Kristinusko animessa -paneeli ei sisältänyt sitäkään vähää käsikirjoitusta. Vain kaksi minuuttia tilaisuuden alusta
olimme jo ehtineet suurinpiirtein luokitella kaiken kristillisen symboliikan rihkamaksi. Kunnollisessa dramaattisessa
rakenteessa tämä "paljastus" olisi kuulunut esityksen loppuun. Videoita ei saatu näkyviin, joten puhuimme mitä
mieleen johtui, ja mieleen johtui yllättävän paljon. Omatoimisia alan opintoja voi itsekukin jatkaa tutustumalla
niihin sarjoihin, jotka tulivat mainituiksi tässä yhteydessä: Neon Genesis Evangelion, Sailor Moon, Wish, Angel
Sanctuary, Patlabor, Pita-Ten, Panyo Panyo Di Gi Charat, Cream Lemon, Kaitou St.Tail ja Superbook.
Superbook olisi ansainnut parempaa käsittelyä, mutta islantilaiselta satelliittikanavalta näkemäni Superbookin
neonvärijeesus, joka levittää kätensä kuin patsas Rio de Janeiron huipulla, edusti minulle niin kaupallista
amerikkalaista show-saarnaamisasennetta, että en ole oikein pystynyt käsittelemään asiaa vieläkään kunnolla.
Monet asiat vääristyvät kulttuurellisen matkan varrella, eikä sitä voida välttää. Millaisia asenteita ja
väärinkäsityksiä meillä puolestamme on japanilaisesta kulttuurista, sekin on pohtimisen arvoinen asia.
|
|
Nuorison tuhoajat Jouko Ruokosenmäki, Kyuu Eturautti, Elias Tanni ja Jari Lehtinen.
|
|
Tätä kysymystä sivuttiinkin sitten sunnuntaina Japani - Nuorison Tuho -paneelissa. Huomasin Reima Mäkisen
tarkkaavaisena salissa eturivin paikalla. Hän ei kuitenkaan vaatimattomana miehenä sanonut mitään. Panelistit
eivät ryhtyneet varsinaisesti raatelemaan asiantuntijoita kappaleiksi. Yleisö nimittäin teki sen puhujien puolesta
käyttämällä maailman mahtavinta asetta - räkäistä naurua. Kyuu Eturautti pyysi minua esittelemään asian
alustuksella, jonka olin kirjoittanut, ja kieltäydyin lukemasta sitä. Kävimme sen sijaan suoraan asiaan ja puimme
mitä Dragon Ballista on sanottu eri medioissa eri tasoilla, aina yleisönosastoista Eduskuntaan asti. Utelimme
erityisopettaja Elias Tannilta, onko näillä asiantuntijapuheenvuoroilla ollut minkäänlaista katetta. Mielestäni
mielenkiintoisin Tannin kommentti koski kuuluisaa 13 järjestön vetoomusta, josta hän lausui että asialla on
ollut jokin hyvin pieni helsinkiläinen piiri, joka ei edusta koko kuvaa eikä edes koko psykologian ja
lastensuojelun alaa. Taisin tulla sanoneeksi siihen, etten ikimaailmassa usko, että arvoisat allekirjoittajat olisivat
lukeneet Dragon Ballia tai edes sitä paperia johon ovat nimensä pistäneet. Egmont-kustannuksen Jouko
Ruokosenmäki totesi että kaikki tämä on nähty monta kertaa ennenkin, mistä Tanni jatkoi että jossakin on
olemassa oikeitakin ongelmia joihin sopisi kiinnittää huomiota. Paneelin päätyttyä minut yllättivät nimikirjoitusten
metsästäjät. Kaikkeen sitä tuleekin työntäneeksi nenänsä.
|
|
Oliko mitään muuta?
|
|
Yoshitoshi ABe taiteilemassa signeerauksia.
|
|
Oli, kirjaimellisesti oli Finnmanga-kokoelma, johon oli kelpuutettu 1-sivuinen Azumanga-doujinshini, sillä
painos myytiin loppuun oitis. Yoshitoshi ABe paljasti aloittaneensa piirtämisen vasta 19-vuotiaana, mikä
mielestäni näkyy hänen töissään edukseen. ABen omintakeinen tyyli ei noudata uskollisesti mangakoulujen
kopioperiaatteita. ABen nimikirjoitusjono oli satametrinen, ja hänen signeerauksensa olivat pieniä taideteoksia.
Todettuani tilanteen toivottomuuden jätin ABen väliin. Sen sijaan kävin Jonathan Clementsin pakeilla.
Aina sympaattinen ja avulias Jonathan signeerasi omistuskirjoituksen kynälläni, jonka painonappi ei toiminut,
ja varoitin asiasta huomauttamalla että "that pen has a permanent erection". Se sopi asiayhteyteen täydellisesti,
sillä kyseinen teos oli McCarthyn ja Clementsin Erotic Anime Movie Guide. Eräässä vaiheessa zsb ja Kyo
kutsuivat minut privaattiin tilaisuuteen katsomaan Sailor Moon S:ää ja Magical Girl Pretty Sammya, mikä
itsestäänselvästi löi laudalta muut vaihtoehtoiset ohjelmanumerot. Kiitokset zsb:lle, sormi korvaan kun tavataan.
Animemusiikkivideot olivat loistavia, ja jouduin lohduttamaan FoxJonesia Minihamazu no kekkon songin
järisyttävästä menestyksestä. Maalauksenrutaleitani en sitten saanutkaan näyttelystä mukaani, koska koko
fanart-näyttely siirrettiin mustassa jätesäkissä Jyväskylän Kaupunginkirjaston tiloihin, jossa se on esillä
seuraavan kuukauden. Tapahtumasta hitaasti toipuva saab-kolmikko Kyuu, Venomi ja Kekko ajelivat
maanantaina rauhassa takaisin omille tahoilleen, ja matkan aikana joku hirttämätön karaoketti väsymyksen ja
mielenhäiriön voimalla Eppu Normaalin murheellisten laulujen maasta Murheellisten hentaihemmojen maan.
"En koskaan katso hentaita, enkä koskaan viinaa juo. Urotsukidoji ja viimeinen erhe." Yliväsyneenä perille
päästyäni en pystynyt menemään nukkumaankaan, lähinnä vain hekotin hullun naurua. Aivan loistavaa.
|
|
Jonathan töhräsi kirjani!
|
|
Ei auta. Vuonna 2006 Hartwall-areenalle. Muuten joudutaan sen kysymyksen eteen, onko missään Suomen
maassa, edes pääkaupunkiseudulla, kohtuuhintaisia tiloja joihin voidaan tarvittaessa sijoittaa parituhatpäinen
yleisö seuraamaan esityksiä. Käytännöllinen vaihtoehto olisi pakottaa yleisö jakautumaan järjestämällä
anime-aiheisia esityksiä päällekkäin kolmella neljällä eri taholla, mutta arvattavaa on että siitä seuraisi
laajamittaista vaeltamista paikasta toiseen ja tämä trafiikki tekisi ohjelman seuraamisesta tuskaa niillekin,
jotka ovat päättäneet kärsivällisesti istua paikallaan.
|
|
Sehän meni hyvin, naureskelee Markku. FoxJones ei vaikuta asiasta aivan yhtä varmalta.
|
|
Aivan hullua. Tässä on vuosi(kymmeni)en mittaan tottunut siihen, että ei meitä huomioida eikä tarvitsekaan,
koska meitä on niin vähän. Nyt meitä on nähtävästi yhtäkkiä liian paljon samaan tilaisuuteen. Finnconin
järjestäjät sanoivat päätöspuheenvuorossaan ystävällisen ironisesti, että animeväki on tervetullutta ensikin
kerralla, jos kiinnostaa. Miksipä ei, mehän tuomme yleisön. Mutta vakavasti puhuen, jotakin olisi keksittävä,
koska Finnconin + Animeconin vierailijamäärille ei enää löydy hevin tiloja samassa paikassa samaan aikaan.
Tapahtumat voisivat hyvin olla yhteistyössä keskenään, koska siitä on korvaamattomia synergiaetuja
kummallekin, ja tärkein synergiaetu näin laajamittaiseksi paisuneissa tapahtumissa nyt kertakaikkiaan on se
likainen, inhottava ja julma raha. Yhteisen sateenvarjon alla toimivat kaksi tapahtumaa selkeästi eri paikkoihin
samaan ajankohtaan jaettuna voisi olla eräs mahdollisuus. Luulen että se on se ajatus, jota monellakin taholla
paraikaa pohditaan. Aikaa on kaksi vuotta ja kaikki asianosaiset ovat jälleen kokemuksia rikkaampia.
|
|
Sakura ja Shaoran! ^_____________^
|
|
Esimerkkinä pienimuotoisemmasta mutta ei ollenkaan kunnianhimottomasta toiminnasta: Oululaisilla on oma
konseptinsa, anime- ja mangaseminaari, jolla on omat yhteistyökumppaninsa ja toimivat yhteydet omissa
puitteissaan. Se ei ole con, mutta se on epäilyksettä Tapahtuma. Tapahtumia tarvitaan aina. Tapaamme
seuraavaksi Oulussa 2-3.10.2004.
|
|
PS: Olihan filmillä sittenkin muutakin kuin Candy Candy-cosplayta.
|
|
|