(Gorm Transgaard - Vicar: Aku Ankka sarjakuvapiirtäjänä, AA 7/98)
KÄÄK!		1960-luvulla Aku Ankan taso alkoi nopeasti rappeutua alle inhimillisen arvosteluasteikon. Carl Barks lopetteli ilmiömäistä uraansa. Tony Stroblin päteviä ankkatarinoita ei riittänyt jokaiseen numeroon. Niinpä eurooppalaiset jokaviikkoiset Disney-julkaisut joutuivat hankkimaan aineistonsa kaikesta päätellen mistä suinkin saivat. Areena oli vapaa uusille yrittäjille, ja kaikenlaisia kokeiluja tehtiin. Muutamat tuotokset olivat niin kamalia, ettei sen veroisia oltu nähty sitä ennen, eikä myöskään sen jälkeen, onneksi.
MIKSI?		Tällä sivulla esitellään muutamia vertaansa vailla olevia kamaluuksia. On kuitenkin syytä muistaa, että tämä ei ole Aku Ankan koko kuva, ei edes 1960-luvun Ankan kuva. Näitä tökeryyksiä julkaistiin joissakin numeroissa, ja heti seuraavassa saattoi olla lehti täynnä Barksia ja Stroblia. Ennen kaikkea epätasaisuus on 1960-luvun puolivälistä alkaen Aku Ankan silmiinpistävin piirre. Kun tänä päivänä haukutaan kertosäkeenomaisesti Ankan huonoutta, on piristävää nähdä mikä on todella huonoa. Tällaisia tarinoita ei Aku Ankassa nykypäivänä ikimaailmassa julkaista.
PALAUTETTA		Jo sivun ensimmäisestä versiosta sukeutui kiinnostavaa keskustelua. Monille 1960-luvulla lapsuuttaan eläneille nämä sarjat osoittautuivat nostalgiamatkaksi vailla vertaa. Kaikessa kömpelyydessäänkin nämä sarjat olivat jääneet lähtemättömästi mieleen, jopa niin että parista kuvasta saattoi muistaa koko tarinan. Sen ymmärrän mainiosti, koska sama koskee minuakin. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin huomaa hätkähtäen, että ne puoli ikuisuutta sitten luetut lempisarjat eivät ehkä tainneetkaan olla välttämättä niitä kaikkein parhaita. Mutta miksi niiden olisi pitänyt olla, kun eroa ei silloin kuitenkaan huomannut?
		OMALAATUINEN JALKAPALLO-OTTELU (AA 40/65)
		Ankkalinnalaiset kohtaavat jalkapalloareenalla intialaisten fakiirien joukkueen. Tuikituntemattomuus Luis Destuet'n tekeleessä tyhjä viitteellinen tausta tekee piirrostyöskentelystä nopeaa. Näin myös vältytään piirtämästä kuvaan yksityiskohtia, joita tekijä ei kuitenkaan osaisi piirtää.
		Tupu: "Minkä takia minä näytän kuin mankelin läpi vedetyltä, mutta sinä et?" Hupu: "Kysy tuolta äijältä tuolla paperin toisella puolella."
		AKU ANKKA JA AUTOVANHUS (AA 38/65)
		Suosikkipiirtäjämme Luis Destuet on jälleen asialla tarinassa, jossa Hannu ja Aku ottavat yhteen autokilpailussa. Tekijä esittelee jälleen taipumustaan notkeaan ilmaisuun. Vauhti ei hyydy myöskään tarinan loppukohtauksessa.
		HESSU METSÄSTÄÄ TIIKEREITÄ (AA 49/65)
		Saksalaisten mainospiirtäjien Wolfgang & Katja Schaeferin tarinassa Mikki ja Hessu metsästävät Intiassa tiikereitä. (Minkä takia kaikki kurjat sarjat liittyvät Intiaan?). Huomatkaa loistelias liukuvan perspektiivin käyttö. Mainospiirtäjät ovat tutkineet huolella kubismin mestareita. Tällaisesta jäljestä Braquekin olisi ollut kateellinen. Norsuvarasto? Siis on moottorivarasto, lankkuvarasto, tiilivarasto... mutta norsuvarasto?
		Mukaansatempaavaa kynänjälkeä. Hessu: "Mikki, heitä ensiapulaatikko lukijalle. Ties kuinka pahasti hän on haavoittunut. Eihän tällaista kestä kukaan." Alkuperäisestä repliikistä tosin saattaisi johtua ajattelemaan, että ensiapulaatikkoa olisi autettava.
		MIKKI HIIRI (ei tarinan nimeä) (AA 35/65)
		Schaefereiden varsinainen mestariteos ja uran huipentuma on tämä nimettömäksi jäänyt tarina, jossa Mikki ja Hessu metsästävät antiikkiautonsa kadonnutta nokkakoristetta. Kantona kaskessa väijyvät legendaariset Häälyvarjon veljekset, jotka esiintyvät jokaisessa tarinan kuvassa violetinsävyisinä ja mustilla viivoilla varjostettuina uhkaavina hahmoina.
		Kun sankarimme saavat selville, että nokkakoriste on romun joukossa meren pohjassa, Mikki pääsee toteuttamaan kekseliäisyyttään ja valmistaa laivalla saatavilla olevasta romusta sukellusveneen. Tällaista ei kuka tahansa käsikirjoittaja keksikään. Mikin ainutlaatuinen "luudasta saamme peräsimen" on aiheuttanut monille mielenterveyden järkkymistä. Muunmuassa minulle on.
		Avulias veneen kippari tarjoutuu onkimaan nokkakoristeen romun joukosta. Mikäpä olisi sen varmempi keino saada kapistus pinnalle. Kuten huomaamme, näyttäisi siltä että auton nokkakoriste olisi jopa suurempi kuin polkupyörän pyörä, mutta kyseessä on varmasti optinen harha, joka johtuu meriveden heijastusominaisuuksista, ja taitava piirtäjä on halunnut vain jäljentää sen uskollisesti tähän ruutuun.
		Neron jokaisessa työssä on omaleimainen vaivattomuuden tuntu. Erityisesti se ilmenee tarinan ratkaisukohtauksessa, jossa Mikki ja Hessu saavat Häälyvarjon veljekset käpälälautaan. Konnat ovat juuri sopivasti sattuneet nukahtamaan juuri sopivasti verkon päälle. Juuri sopivasti makeasti unten mailla ollessaan he juuri sopivasti eivät kuule Mikin ja Hessun lähestymistä, ja havahtuvat juuri sopivasti vasta, kun verkko heidän ympärillään sulkeutuu. Vaaditaan todellakin kymmeniä työvuosia, tuhansia ja taas tuhansia tunteja harjoittelua ja harjoittelua, ennen kuin ammattilaistekijät pystyvät päättämään rakentamansa tarinan näin luontevaan ratkaisuun. Tähän eivät amatöörit pysty! Legendaarista.
		Ei ole mitään takeita siitä, etteikö tämä sivu saisi jatkoa. Valitettavasti.
		Ainoa näkemäni kuva, jossa Aku Ankka puhuu hindiä. Arvoitukseksi on jäänyt, mitä hän sanoo. Kaiken edellä mainitun huomioon ottaen "anteeksi" voisi olla hyvä veikkaus.
		Tekno-Kekko