|
Cowboy Bebop OP Nippon Sunrise 1998. OP: Seatbelts: Tank! säv. Yoko Kanno, san. Seatbelts |
|
![]()
![]()
![]()
![]()
![]() |
|
| Argh, tarvitsen isomman kuvaruudun. "Vuonna 1941 New Yorkissa... he soittivat jazzia... rakensivat avaruusaluksen Bebop ja... palkkionmetsästäjät jotka olivat valmiita mahdottomiin..." Ei, en saa selvää mitä on kirjoitettu pseudoselittäviin teksteihin, jotka kulkevat Cowboy Bebopin avausjakson taustalla. | |
| Mutta tarkoitus onkin antaa viitteitä ja luoda atmosfääri. Cowboy Bebopin alku ei kerro meille juuri mitään siitä, mitä Cowboy Bebop esittää. Se sijoittaa katsojansa mieleen kehyksen, jota vasten kertomus on ymmärrettävä. Mikä on Cowboy Bebop? 1940-lukulainen film noir -tyylinen kertomus ihmisistä, jotka elävät maailman pimeillä sivukujilla. He joutuvat tekemisiin rikosten kanssa, pettävät toisiaan, ja näkevät maailman kaiken kokeneen kyynisen pessimistin silmin. Henkilögalleriaan kuuluu vanha sotaveteraani, kohtalokas nainen, huoleton pikkunörtti, ja päähenkilö on hyväsydäminen antisankari, se jonka roolina on ollut kioskikirjallisuudessa kasvattaa ruusupuskaa asvalttipihan lantatunkion takana, koska siellä se sentään voisi menestyä. Vuosi 1941 kohtaa puolueettomalla maaperällä vuoden 2xxx. Chevroletit vaihtuvat avaruuslaivoiksi, Brooklynin slummit vaihtuvat Ganymedeksi, mutta ihminen ei muutu koskaan. | |
| Cowboy Bebopin avausjakso on jo animaationa äärimmäisen tyylikäs. Väriskaala on laadittu jyrkkien kontrastien varaan. Tämä on kuin mustavalkoinen elokuva, vaikka siinä onkin värit. Yoko Kannon säveltämä jazzkappale istuu siihen loistavasti. |