KIMI GA NOZOMU EIEN OP

	Kimi ga nozomu eien OP Studio Fantasia 2003. OP: Minami Kuribayashi: Precious Memories säv, san, Minami Kuribayashi.
	Kuvitelkaa tämä. Kaksi jaksoa on jo nähty, molemmissa avauskappaleena pianoinstrumentaali jonka aikana Mizuki ui altaassa. Ei mitään OP-jaksoa. Kunhan on seurattu hetki uiskentelua, käydään käsiksi suoraan tapahtumiin. Toisen jakson lopussa tapahtuu tarinan suuri dramaattinen käänne, ja sen seuraukset nähdään toisen jakson lopputekstien alla vaikuttavalla tavalla mykkänä animaationa esitettynä. Ainakin minä uskoin, että emme enää ikinä näkisi Harukaa.
	Kolmas jakso alkaa. Ei mitään varoituksia. Ei mitään valmisteluja. Nopeita kuvia tapahtumapaikoista. Jouset soivat kiihkeästi biitin päällä. Takayuki seisoo yksin lempipaikallaan mäen päällä puun alla. Ruutuun isketään KIMI GA NOZOMU EIEN, ja sitten tulevat Mizuki ja Haruka samaan kuvaan. Anteeksi, että tipun tuolilta. Älkää vain sanoko, että nyt tämä vasta alkaa! Rytmi kiihtyy armottomaksi ja pauhaa Minami Kuribayashin taustalla, joka laulaa niin herkästi että ei sellaista ole kuultu sitten Hekiru Shiinan ja Akino Arain.
	Kun on riittävästi haukkonut henkeään, alkaa kiinnittää huomiota sanoihin: Omoi dasu yo, ano natsu wo, itami nante shirazu ni ita no. Afureru namida wo sotto, kono te ni dakishimeru. Itsuka mata aeru kana ano oka de? "Ennen sitä kesää en tiennyt mitä tuska on. Kyyneleet putoavat hellästi käsilleni. Näenkö enää koskaan sinua sillä mäellä?" Viimeisessä kuvassa joku on Takayukin vieressä mäellä, mutta älkää luulkokaan että kuvasta vielä selviäisi kuka. Sitten he katoavat.
	Parhaaseen tyyliin OP-animaation tiettyjen kuvien merkityksen oivaltaa vasta sarjan edetessä. Sulka symboloi Harukaa, vesi Mizukia. (Ja olen dorka, tällaiset asiat huomaan melkein heti, mutta vasta 20. kerralla älyän katsoa, kenen käsi on se, joka päästää sulan lentämään vapaana taivaan tuuliin.) Ennen kaikkea OP:n pohjustus ja ajoitus olivat mykistäviä. Harvemmin enää tapahtuu sellaista että paatuneelta ja parkkiintuneeltakin katsojalta viedään tuoli alta. Ensi kertaa kolmannen jakson alussa nähtävä OP hyppää kolmoissalchowin alkuteksteistä dramaturgiseksi elementiksi. Kuinka etukäteen harkittua se oli, sillä ei ole mitään merkitystä. Se toimii näin.
	OP:sta on kaksi varianttia. Ensimmäisessä versiossa Harukaa edustavat Takayukin muistikuvat ensimmäisten jaksojen kohtauksista. Myöhemmässä versiossa Haruka esitetään ylhäällä katolla samoissa lavasteissa kuin Mizuki. Eikä mikään ole niin vakavaa eikä tärkeää, etteikö sillä voisi leikitellä, kuten jakson 9 omakessa, jossa chibitarjoilijattaret pistelevät todellisen antikaraoken OP:n musiikin ja animaation pyöriessä taustalla. Siihen on varaa. Tässä on sellainen OP-kappale, jota ei voi ohittaa nykyisinä Avextraxin liikaa yrittävien ja kolme toisiinsa sopimatonta teemaa samaan sävelmään yhdistävien OP-tökeryyksien aikoina.
	Voin kuvitella jonkun, joka sanoisi OP:sta että se on liiallista tyrkyttämistä: ”Mykistykää, olette tilaisuudessa katsella Kimi ga nozomu eieniä!” Anime-OP:n suoranainen velvollisuus on ottaa itsensä vakavasti tahattomaan koomisuuteen asti. Siitähän on runsaasti esimerkkejä. Kimi ga nozomu eienin OP ei mene niin pitkälle. Ainoana puutteena voi mainita sen että liian järisyttävä OP tekee mahdottomaksi paneutua itse jakson tapahtumiin seuraavaan pariin tuntiin. Hm, pariin päivään? Yksi elämän parhaiten käytetyistä yhdestä minuutista 28 sekunnista.