CHOJIKU YOSAI MACROSS OP1

	Chojiku Yosai Macross OP Tatsunoko 1982. OP: Makoto Fujiwara: Macross säv Kentaro Haneda, san Akane Asa
	Kuvitelkaapa sitten tämäkin. Katselin eräänä päivänä läpi kaksituntista koostetta mechasarjojen avausnumeroita vuosiväliltä 1963-1997. Ensimmäinen tunti oli antiikkia, josta voisi käyttää vähemmänkin kauniita nimityksiä. Toinen toisistaan kopioituja transformeeraavia ropotin luikkareita, joista eräistä tuli mieleen että katselen todennäköisesti kopion kopion kopiota. Siihen rökellykseen kului koko ensimmäinen tunti.
	Ja sitten, täsmälleen koosteen puolivälissä, tulee avausjakso joka on aivan toiselta planeetalta. Nyt nähdään uskottavaa animaatiota. Nyt nähdään aivan oikeita henkilöhahmoja, joilla voi uskoa olevan jopa persoonallisuutta. Ennen kaikkea hätkähdyttää musiikki. Se kuulostaa aivan siltä kuin se olisi tehty vakavissaan. Makoto Fujiwara laulaa mahtavan Macrossin, jossa esitetään mecha-animelle ennenkuulumaton säe "Will you love me tomorrow". Viimeinen kerta TV-animessa, kun mechasarjan tunnussävelmänä on 1970-lukulainen ichiroumizukimainen fanfaari, ja ensimmäinen kerta, kun mechasarjassa lauletaan oikeiden ihmisyksilöiden välisestä rakkaudesta. Eräs traditio päättyy tähän, ja samalla lyödään pöytään sellaiset vakiot uudelle vuosikymmenelle, että samalle tasolle pääseminen on ollut sen jälkeen työlästä. Kun kooste jatkuu, Macrossin jälkeen 1980-luvun muut vanhanaikaiset mecha-animet sekä näyttävät että kuulostavat ainutlaatuisen typeriltä, poikkeuksina Orguss ja Gundamit.
	Kun Macross I:n OP:n katsoo tässä seurassa, edeltäjiensä ja perillistensä yhteydessä, se ei ainoastaan erotu joukosta, se suorastaan hyppää silmille. Kun Macross I:n tällä tavalla suhteuttaa omaan aikaansa ja omaan lajityyppiinsä, vasta silloin alkaa ymmärtää millainen järistys kävi, kun se tuli televisioon vuonna 1982. Esimerkiksi ensimmäisen Gundamin OP-jakso vuodelta 1979 ei millään tavalla eroa muista tusinatuotteista. Ellei tietäisi, mitä Gundam pitää sisällään, niin OP-koosteen perusteella sitä pitäisi yhtenä monista muista kaikenkarvaisista tekeleistä. Macross erottuu heti ja tekee sen komeasti. Käänteentekevä, se on lievästi sanottu.
	Yli kahdenkymmenen vuoden jälkeisestä näkökulmasta Macross I on sekin kömpelö, mutta ei niin kömpelö kuin muut, ja sen hienoisessa karkeudessakin on sympaattisia piirteitä. Kaupunkitaistelukohtauksen tuliset räjähdyspallot muistuttavat erittäin läheisesti Daicon III-animaation vastaavia. Astu esiin, Hideaki Anno. Sinut on keksitty.