|
Tärkeintä elokuvassa ovat alkutekstit. Alfred Hitchcock tiesi
sen. Klassissimmissa Hitchcockin jännityselokuvissa
alkutekstit pohjustavat koko tulevien tapahtumien sävyn ja
saattavat katsojan matkalle niiden maailmaan. Vertigossa
elokuva alkaa pyörteellä ja huimauksella. Psyko alkaa
kirskuvalla musiikilla jolla kuvataan viiltoja.
|
|
Vielä 1990-luvulla TV-animessa OP-animaatioon uhrattiin
yhtä paljon vaivaa kuin kokonaiseen jaksoon. OP-jakson
tarkoitus oli toimia sarjan käyntikorttina ja mainoksena.
OP-jaksoja toteutti eri työryhmä kuin itse sarjaa, ja sillä
oli jopa eri ohjaajakin. Kun taustalle lisättiin Japanin
suosituimpien pop-artistien laatimat kappaleet, oli OP
toisinaan parempi kuin itse sarja. Nykyään sellaista
huolellisuutta ei enää esiinny kuten ennen. Nykyinen
standardi-OP-animaatio antaa realistisemman kuvan sarjan
tasosta, mutta se on silti sääli. Tavallisesta 24 minuutin
jaksosta puolentoista minuutin OP on kuitenkin yhä se 6%,
mikä on yllättävän paljon, ja sen merkitys on paljon suurempi
kuin siihen kuluvat 90 sekuntia.
|
|
Lopetusjakso oli eri asia. Lopputeksteissä mainitaan
kaikki ne tekijät, jotka eivät tulleet mainituksi alussa,
ja se lista on pitkä. Sen alle ei kannata haaskata kovin
monimutkaista animaatiota, jota ei kuitenkaan tekstien
alta kunnolla erota. ED-jaksoon sai kelvata still-kuvat ja
vaatimaton liike, joka joskus kulki kehää, ja ne kelpasivat
hyvinkin. Siitä huolimatta juuri lopetusanimaatiossa, jossa ei
tarvitse enää esitellä jokaikistä sivuhenkilöä sen pakollisen puolen
sekunnin verran, voisi olla tilaa poikkeuksellisille taiteellisille
ratkaisuille.
|
|
2000-luvun vaihteessa sarjan musiikin markkinoiminen
siirtyi alkuteksteistä lopputeksteihin. Ensimmäinen
TV-animesarja, jossa OP/ED-jaksossa laulaja itse esiintyy
ilmielävänä, saattoi olla Irresponsible Captain Tylor OP
vuonna 1992. Sen jälkeen se on tullut tavaksi.
|
|
Joku lukija saattaisi erehtyä kysymään kriteerejä. Miksi juuri nämä
seuraavalla sivuilla olevat OP/ED:t ansaitsevat arvon arvaamattoman?
Oikeastaan valinta oli ensin, kriteerit vasta sitten. Se olikin
kiinnostavaa. Jouduin miettimään, miksi juuri nämä ovat mielestäni niin hyviä.
Löysin ainakin kolme tekijää: animaation taso, musiikin taso, ja OP:n/ED:n
merkitys sarjan kokonaisuudessa. Viimeistä huomaan painottavani eniten.
Toisena seuraa animaation ansiot, ja perinteinen puheenaihe, kuinka hyvä OP/ED-kappale
on, on kaikkein vähäarvoisin. Muutoinhan pääsisin paljon vähemmällä vaivalla
listaamalla äänilevyjä.
|
|
Yksi suuri munauskriteeri tekee monista tyrkykkäistä selvää jälkeä. En taatusti
arvosta yhtäkään op/ed:iä, joissa koko henkilökaarti hyppelee ja juoksentelee
pää kolmantena jalkana rannalla/kalliolla/kadulla/avaruudessa ilman päämäärää.
Hei, me juostaan! Tässä sarjassa on toimintaa ja riemua! Katsokaa vaikka!
Sen näkee siitä että me juostaan! Pahin esimerkki: Fushigi no umi no Nadia.
|
|
Kaikista kriteereistään joutuu joskus lopulta tinkimään. Gunsmith Cats -OVAn
alkutekstit ovat tyylikkäimmät mitä milloinkaan on tehty, missään. Jos ne pitäisi
diskvalifioida joukosta sillä perusteella että ne ei ole tehty televisiota varten,
joutuu ennen pitkää kysymään mitä varten animaatiota yleensä tehdään. Siispä uusi
kriteeri on, että elokuvat eivät kuulu tähän joukkoon. Katsotaanpa kuinka kauan
se päätös puolestaan pitää.
|
| 1982 TV |
Multidimensional Fortress Macross OP
|
| 1987 TV |
Kimagure Orange Road OP2
|
| 1987 TV |
Kimagure Orange Road ED2
|
| 1994 OVA |
You Are Under Arrest OP/ED
|
| 1995 OVA |
Gunsmith Cats OP
|
| 1995 TV |
Neon Genesis Evangelion OP
|
| 1996 TV |
Nurse Angel Ririka S.O.S. OP2
|
| 1996 TV |
Sailor Moon Sailor Stars OP
|
| 1997 TV |
Rurouni Kenshin ED7
|
| 1997 TV |
Vampire Princess Miyu OP
|
| 1998 TV |
Cowboy Bebop OP
|
| 2003 TV |
Wolf's Rain OP
|
| 2003 TV |
Kimi ga nozomu eien OP
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|