| tarina lyhyesti |
Osamu Tezukan piti valmistua lääkäriksi, mutta sarjakuva
vei miehen mukanaan. 1930-luvun lopulla hän vaikuttui näkemästään
maailman toisesta kokoillan piirretystä, Fleischerien "Gulliverin
retkistä", ja tutkii toisen itseoppineen piirtäjän Elsie
Segarin tyyliä Kippari Kallesta. Sodan jälkeen Osamu Tezukan
kohtalona oli luoda koko nykyaikainen manga suurinpiirtein yksinään.
Tezukalta periytyvät kaikki konventiot, jotka tänäänkin
mangassa vallitsevat: Hahmojen pyöreät länsimaiset ovat
Tezukan keksintöä. Tezuka teki Japanin ensimmäisen sci-fi-sarjan
(Astro Boy), ensimmäisen shoujo-mangan (Ribon no kishi, 1953) ja 1971
maailmanhistorian tuotteliain sarjakuvapiirtäjä toteutti nuoruudenhaaveitaan
kynällä, kun näyttämölle astui Blackjack.
Blackjack joutui lapsena vakavaan onnettomuuteen, josta hän selvisi
taitavan lääkärin ansiosta kuin ihmeen kaupalla. Muistona
tästä on koko hänen kasvojensa halki kulkeva arpi. Tapauksen
yksityiskohtia ei paljasteta.
Nyt Blackjack on maailman etevin kirurgi, joka työskentelee ilman
virallista lääkärilupaa ja velottaa työstään
kiskurisummia, ainakin niiltä, joilla on varaa maksaa. Hänen
potilaansa ovat verrattoman omituisia tapauksia, useasti suorastaan friikkejä,
joita aikoinaan oli tapana laittaa näytteille sirkukseen. Esimerkiksi
hänen apulaisensa ja "vaimonsa" Pinoco (kyllä vain) oli epämuodostunut
kaksonen, joka oli jäänyt vangiksi sisarensa ruumiin sisälle
18 vuodeksi, kunnes Blackjack erotti ruumiinosat ja rakensi niistä
ja proteeseista Pinocolle kehon.
Tarinat eivät ole siis alun alkaenkaan tarkoitettu kirjaimellisen
uskottaviksi, vaikka Tezuka kovasti verestää vanhoja kandiaikojen
muistiinpanojaan ja yrittää rakentaa fysiologista pohjaa Blackjackin
ihmeteoille. Sarjan realismi tuleekin muualta: Blackjack, ja hänen
kollegansa eivät aina onnistu. Jos vika ei ole yhteiskunnan rakenteissa,
ihmisten asenteissa tai joustamattomuudessa, niin viimeistään
siinä kieltämättömässä tosiasiassa, että
kuolemalla on kärsivällisyyttä odottaa loppuun asti. |