| VISION OF ESCAFLOWNE | ![]() |
| tarina lyhyesti | Vuoden 1996 TV-animevuosikerta jää historiaan. Kaikki studiot
pistivät parastaan: Gainaxilta Neon Genesis Evangelion, Sunriselta
Vision Of Escaflowne, ja vielä Asatsulta Hana Yori Dango. Evangelion
vei sensaatiopisteet, Hanadanin erinomaisuus jäi melkein huomaamatta,
mutta kestävimmän ja kiistattomimman arvostuksen sai osakseen
Vision Of Escaflowne. Escaflowne oli alusta loppuun huippuluokan animaatiota,
ja sen kenties jopa tärkeimpänä pääosan esittäjänä
oli Yoko Kannon fantastinen musiikki.
Tarkoitus oli tehdä 38 jaksoa, mutta ajan loppuessa Sunrise laadusta tinkimättä leikkasi materiaalin suosiolla 26 jaksoon. Ehkä tästä juuri syntyikin painava Yoko Kanno -efekti. Ikinä ei ole ennen 26 jakson TV-sarjaan sävelletty yli kolmea CD-levyllistä yhtä mahtavaa musiikkia. Ensimmäisen CD:n (jonka piti kattaa siis 13 ensimmäistä jaksoa) osuudet nauhoitettiin vuodenvaihteessa 1996, jolloin Varsovan Filharmoninen orkesteri ja kuoro vieraili Tokiossa. Varsovan kuuluisat jouset ovat erityisesti edukseen Yoko Kannon klassisissa teoksissa "Flying Dragon" ja "Wings". Toisen CD:n orkesterina toimi L'Orchestra Dell'unione Musicisti Di Roma, kolmannella levyllä jälleen Varsovan Filharmonia. Kuten niin usein, maailmankuulu sellisti Hajime Mizoguchi täydensi Yoko Kannon sävellystyötä muutamilla omilla teoksillaan, ja kuten niin usein, Yoko Kanno käytti ahkerasti vokalistina suosikkilaulajaansa nimeltä "Gabriela Robin". Kannon majesteettisesta, täysiverisestä ooppera-aariasta "Arkadia" ei millään uskoisi, että Kanno on säveltäjänä täysin itseoppinut. Ennakkoluulottomasti Kanno käyttää pelkkiä rytmisyntetisoijia avantgardistisessa rytinässä "Machine Soldier", ja uppoaa paheellisen yökerhojazzin hämyyn houruisessa tunnelmapalassa "Medicine Eater". "Market Placen" tunnelmat ovat kuin persialaiselta torilta, ja kaiken huipuksi "Cat's Delicacy" on lastenlaulun valepukuun kiedottu Kraftwerk-raita. Mutta myöhempien vaiheiden kannalta merkityksellisintä on, että tästä sarjasta alkoi vuonna 1996 Yoko Kannon ja silloin vielä 16-vuotiaan Maaya Sakamoton yhteistyö, jonka jatkoa kannattaa ehdottomasti tarkkailla! Kun Hitomi Kanzaki lähtee pitkälle matkalle rinnakkaismaailmaan, hänen oppaanaan ovat tarot-kortit, joidenka kuva-aiheiden ympärille kunkin jakson teema kietoutuu. Ensimmäisenä kohtalokkaana päivänä Hitomi Kanzaki, 16-vuotias lukiotyttö saa ihastuksensa kohteelta Amanolta lupauksen suudelmasta, jos Hitomi saisi juostua koulun kisoissa sata metriä alle 13 sekunnin. Kesken juoksun radalle ilmestyy soturiprinssi Van Fanel ja lohikäärme mittelemään voimiaan. Mistähän syystä tyttö tuntee itsensä huijatuksi...? Joka tapauksessa, kun Van Fanel voittaa jalokiven lohikäärmeeltä, hän saattaa palata takaisin kotimaailmaansa Gaeaan, jossa Fanelian valtion asukkaat odottavat prinssiään Van Fanelia kruunajaisiin. Hitomi seuraa mukana. Gaeassa maapallo tunnetaan "mystisenä kuuna" joka hallitsee puolta yötaivasta. Kesken kruunajaisten Zaibachin keisarikunta aloittaa hyökkäyksen ja sota alkaa. Naapurivaltiossa Asturiassa Hitomi tapaa Allenin, joka on hämmästyttävissä määrin hänen ihastuksensa Amanon näköinen. Valitettavasti vain Van Fanel ja Allen heittäytyvät kaksintaisteluun, vieläpä kahdesti. Ennen pitkää Hitomille tietysti tarjotaan mahdollisuus palata kotiin, mutta silloin hänen punnittavanaan ei ole enää ainoastaan sydänsurut, vaan koko rinnakkaismaailman kohtalo. Sivuteemoja: Virtuaalitodellisuuden todelliseksi muuttava kone, puolueettomuus ja kansainvälinen politiikka, Merlen kaltaisten kissaihmisten asema yhteiskunnassa, veljesviha ja tuhlaajapojan paluu, ja lopulta Uuden Atlantiksen luominen. Mikä on itse Escaflowne? Legendaarinen Fanelian suojelusjumala, Hitomin silmin katsottuna taistelurobotti, juuri sellainen joita hän on nähnyt "kotona japanilaisissa piirretyissä". Zaibachin mecha-vastine on Guymelef Alseides. Anime onnistuu yhdistämään romanttisen tyttösarjan ja robottitaistelu-poikasarjan teemat, mutta sarjakuvantekijöille tämä oli ilmeisen ylivoimaista, koska Escaflownesta on kaksi eri versiota; poikien shounen-versio ja tyttöjen shoujo-versio. |
| manga | |
| tekijä | 2 eri versiota; shonen ja shoujo. |
| ilmestymisvuodet | 1995- |
| julkaisija (Japani) | Asuka DX / Kadokawa |
| julkaisija (USA) | |
| anime | |
| tuotanto | Sunrise / Toei Doga |
| kanava | TV Tokyo |
| tuotantovuodet | 1996 |
| jaksoluettelo | |
| musiikki | kautta aikojen sijoitus: 2. |
| Yoko Kanno | Flying Dragon; Dance Of Curse; Murder; Escaflowne; Angel; Ne Zu Mi; Wings; Empty The Pocket; Deja Blue; Fanelia; Ask The Owl; Charm; Country Man; A Mole Man; Cradle Song; Machine Soldier; Market Place; Godds Drunk; Medicine Eater; Cat's Delicacy; Love; If You; Short Notice; Arcadia; Epistle; Farewell; Blue Eyes; I Recommend Instincts; Scrappy; Shrilly; Revenge; Illusion; Blaze; Fatal; Into The Light; Again; A Windy Day; Cat's Feelings; My Best Friend. |
| Hajime Mizoguchi | Cubic; Romance; Gloria; Eyes; White Dove; Shadow Of Doubt; A Far Cry; Hitomi Theme; Perfect World. |
intro
![]() |
Maaya Sakamoto: Yakusoku wa iranai (No Need To Promises) sävel Yoko Kanno, sanat Sukeyasu Iwasato. * Jos olisin itse valinnut, ehkä olisin ottanut Poketto wo karanishiten (Empty The Pocketin) tunnusmelodiaksi, mutta käyköön näin. Intron animaatio on aivan verrattoman hienoa jälkeä. |
outro
![]() |
Hiroki Wada: Mystic Eyes
sävel ja sanat Hiroki Wada. * Varmasti koko teoksen huonoin kappale. Turhanpäiväinen jytke, jonka aikana Hitomi ehtii suudella ainakin kolmea eri miestä. Parasta on lopetus, jossa soitetaan kelloa ja japanilainen kertoja sorauttaa: "Eskafrrronnnne". |
| seiyuu | |
| Hitomi Kanzaki | Maaya Sakamoto |
| Van Fanel | Tomokazu Seki |
| Schezar Allen | Shinichiroo Miki |
| Aston Millerna | Mayumi Iizuka |
| Merle | Ikue Otani |
| Fassa Dryden | Yurota Kosugi |
| Fanel Folken | Yoji Nakata |
| Albatou Dilandau | Minami Takayama |
| Naria / Eriya | Yuri Amano |
| Dornkirk | Masato Yamauchi |