KEY THE METAL IDOL
tarina lyhyesti	Ihminen tulee kuluttaneensa paljon aikaansa turhuuteen, kuten animen katselemiseen sottaisilta vanhoilta videonauhoilta. Minä jos kuka myönnän tämän auliisti. Key The Metal Idolin osan 14 olen nähnyt useammin kuin mitä kenellekään ihmiselle on hyväksi. Ehkä kahdeksan tai yhdeksän kertaa. Vuoden kuluttua olen katsonut sen varmaankin jo viisitoista kertaa. Enkä hetkeäkään kadu. Key Mima on 13-vuotias laiha tyttö Mamion laaksosta Pohjois-Japanista. Hän katselee maailmaa lasittuneiden violetinväristen silmiensä läpi ymmärtämättä paljoakaan itsestään tai ympäristöstään. Syykin on selvä: hän on robotti. Kun hänen isoisänsä tohtori Mima, nerokas kyberneetikko, kuolee, hän paljastaa viimeisessä viestissään Keylle suuren salaisuuden: hän voi muuttua ihmiseksi, jos hän onnistuu voittamaan puolelleen 30 000 ihmisen pyyteettömän rakkauden. Aikaa on puoli vuotta. Key lähtee Tokioon tietämättä tarkkaan mitä hänen pitäisi tehdä. Tokiolaisessa videoliikkeessä Key näkee palvotun pop-idolin Miho Utsusen konsertin, ja päättää ryhtyä idolilaulajaksi, siitäkin huolimatta että hänellä on muutama vähäinen heikkous: hän ei nimittäin osaa lainkaan esiintyä, tanssia, saati laulaa. Mitä muutakaan odottaisi. Hänhän on robotti. Key tapaa sattumalta toisen tytön Mamion laaksosta, Sakuran, joka pelastaa hänet suurkaupungin viettelyksiltä. Sakura uskoo Keyhin, ja ryhtyy hänen managerikseen. TV-sarja huipentuu Keyn "ensikonserttiin", joka ei yhdessäkään suhteessa suju ollenkaan niin kuin katsoja odottaisi. Ja siitä kertomuksemme varsinaisesti alkaa. Kadehdittavan taitavasti dramatisoitu tarina aukeaa ja sulkeutuu katsojille kahdessa 90 minuutin mittaisessa videoanimaatiossa, joista ei voi kertoa tarinaa tuntemattomille sitäkään vähää mitä TV-sarjasta. Tämä voidaan sanoa: Key The Metal Idolilla on muutama ansio, joilla mitaten se on ylivoimaisin anime mikä ikinä on toteutettu. Kulunut sanonta "maailman kaikkien aikojen paras sarja" ei ole kaukana todellisuudesta. Key The Metal Idol on huolellisesti käsikirjoitettu ja dramatisoitu, järkyttävä kertomus. Animaatio hengittää tarinan mukana; se on rikasta ja yksityiskohtaista kun siihen on tilaa, ja pelkistettyä silloin kun katsojalla on täysi työ ymmärtää mistä Keyn tapauksessa todella on kysymys. Musiikki jo sinänsä riittäisi nostamaan Key The Metal Idolin suurten joukkoon. Miho Utsusen esittämä energinen rock, pahaenteisesti väreilevä taustamusiikki, ja ennen kaikkea jumalainen Keyn Kehtolaulu, joka kuullaan useaan kertaan ja kaikkein vavahduttavimmin viimeisen kymmenen minuutin aikana, ovat animen kestävintä säveltuotantoa. Animen historia on täynnä robotteja. Pinokkio-teema on ollut ennenkin esillä. Sitä mukaa kun teknologia kehittyy, voidaan entistä äänekkäämmin esittää Key The Metal Idolin pohjalla vaaniva kysymys: haluavatko robotit ihmisiksi vai haluaako ihminen robotiksi. Tämän asetelman kannalta tarkasteltuna Key The Metal Idolin esittämä vastaus on suorastaan anteeksipyytämättömän uhmakas: ihmisessä asuu vaikeasti määriteltävä henki, yksilöllinen minuus yhdistyneenä historian hämäriin kantavaan menneiden sukupolvien perintöön. Sellaista ei yksikään robotti ikinä pysty imitoimaan. Key The Metal Idol esittää myös vakavan syytteen: Pakkomielteenomaisesti uusia tuhokeinoja ja itsetarkoituksellisesti tietoa etsivä nykyaikainen tiede hädin tuskin tunnustaa ihmisen henkiset voimat olemassolevaksi tosiasiaksi, saati vakavaksi tutkimuksen kohteeksi. Ja ne menetelmät, joilla tiede omaa totuuttaan etsii, eivät kestä aina päivänvaloa, ja tuottavat uhreja joista ei välitetä. Key The Metal Idolin kertomuksen tieteellinen pohja on tietysti puppua. Antaa olla vain. Milloinpa animessa sillä olisi ollut merkitystä. Ase- ja robottitehtailija Ajolle niin rakkaan "geelin" ominaisuudet, johon tarinan toiminta keskittyy, ei ole kuitenkaan viime kädessä tärkeätä. Key The Metal Idol sisältää valtavan inhimillisen draaman ja kokoelman luonnekuvia, joiden vaikuttavuus ei ole missään tekemisissä tarinan teknisten yksityiskohtien kanssa. Ja jos tiedemiehet ja joukkoviestimet yksinoikeudella määrittelevät mikä maailmassa on totta ja mikä ei, kuten jaksossa 14 todetaan, niin noin yksipuolista maailmankuvaa on lupa kritisoida animoiduilla kertomuksilla, jotka piruuttaankin viittaavat kintaalla tylsämielisen lehtiä lukevan ja tieteeseen luottavan katsojan mielipiteelle siitä mitkä asiat ovat mahdottomia tai ainakin epätodennäköisiä.
anime
tuotanto	Pony Canyon / Studio Pierrot
kanava	Fuji TV
tuotantovuodet	1994 (15 osaa; 1-13 30 min, 14 & 15 90 min)
musiikki	Tamiya Terashima
intro	Sario Kijima: In The Night
outro	Sario Kijima: Watashi ga soba ni iru (I Am Beside You)
Key no rarabai	laulu: Junko Iwao, sävel & sanat: Hiroaki Sato
seiyuu
Tokiko "Key" Mima	Junko Iwao
Sakura Kuriyagawa	Miki Nagasawa
Shuichi Tataki	Hiroshi Yanaka
Tomoyo Wakagi	Hiroshi Yanaka
Miho Utsuse	Chiyako Shibahara
Jinsaku Ajo	Sho Hayami
"D" Sergei	Jyurota Kosugi
Murao Mima	Koichi Kitamura
Beniko Komori	Chiyoko Shibahara
Snake-Eye	Eken Mine
Hikaru Tsurugi	Shinichiro Miki