KIMI GA NOZOMU EIEN
tarina lyhyesti Tämä on tarina ystävyydestä, rakkaudesta, luottamuksesta ja petoksesta.

Älkää odottako aivan liikoja. Tämä on âge Softin hentaipeliin perustuva saippuaooppera. On vain yksi tapa tehdä sellaisesta kertomuksesta kestävä ja merkittävä, ja se on rehellisyys. Siinä japanilainen saippuaooppera eroaa ratkaisevasti amerikkalaisista vastineistaan. Esimerkiksi maanvaiva Rumat ja Röyhkeät iskee ruutuun päin katsojan lättyä 53-vuotiaan Ron Mossin, joka on meikattu huolella kolmekymppiseksi Ridge Forresteriksi, joka menettää vaimonsa isälleen, jolta hän vamppaa puolestaan tämän tyttöystävän jne, vuosikymmenestä toiseen.

"Eien" on japanin ongelmallisimpia sanoja käännettäväksi. Olen nähnyt sitä käytettävän merkityksissä "valtakunta", "piiri" ja "ikuisuus". "Olet ikuinen toiveeni" voisi olla proosallinen jotakuinkin pätevä käännösversio nimelle.

Kimi ga nozomu eien tuo eteemme neljä lukionuorta, Takayukin, hänen parhaan kaverinsa Shinjin, ja heidän vastinparinsa Mizukin ja Harukan. Takayuki on hiljainen nuorimies, joka viettää aikaansa videopelipaikoissa ja mielipaikallaan korkealla mäellä puun alla, jossa hän saattaa miettiä asioita. Mizuki on nouseva uimatähti, joka järjestää Harukan yhteen Takayukin kanssa omista tunteistaan välittämättä. He ovat ihmisiä jotka eivät haluaisi loukata toisiaan. "Kaikki ihailevat minun hiuksiani" huokaa Mizuki Takayukin kanssa mäellä puun alla. "On vain yksi henkilö, joka on sanonut että olisi parempi jos leikkaisin hiukseni." "Sehän..." Takayuki ällistyy. Mizuki nousee ylös. "Hyvä on, olen päättänyt. Annan taas rukkaset." Ei mitään epäselvää. Tämä on kuin Kimagure Orange Road. Mizuki on Madoka, Haruka on Hikaru, ja Takayuki on Kyosuke. Tässä olisi mahdollisuus luoda KOR-tyyppinen komedia, mutta siihen ei ryhdytä. Sehän on tehty jo.

Toisessa jaksossa Haruka odottaa asemalla Takayukia. Takayuki on myöhässä. Hän tapaa Mizukin, joka tulee sanoneeksi että on hänen syntymäpäivänsä. Kohteliaana miehenä Takayuki ostaa Mizukille sormuksen. Sen jälkeen Takayuki on lopullisesti myöhässä. Aseman edustalla on puhelinkioski murskana. Takayuki näkee kuinka poliisi poimii veriseltä kiveykseltä Harukan opiskelijakortin. Aivan jakson lopussa näemme lopputekstien alla mykkiä tummasävyisiä kuvia sairaalasta. Ei liene mitään mahdollisuutta, että näkisimme enää Harukaa.

Ja sitten tulee se shokki. Alkaa kolmas jakso.

Ei mitään varoituksia. Ei mitään valmisteluja. Nopeita kuvia tapahtumapaikoista. Jouset soivat kiihkeästi biitin päällä. Takayuki seisoo yksin lempipaikallaan mäen päällä puun alla. Ruutuun isketään KIMI GA NOZOMU EIEN, ja sitten tulevat Mizuki ja Haruka samaan kuvaan. Anteeksi, että tipun tuolilta. Älkää vain sanoko, että nyt tämä vasta alkaa! Harukan ääninäyttelijä Minami Kuribayashi on kirjoittanut laulun sanat juuri tätä kertomusta varten. "Näenkö enää koskaan sinua sillä mäellä?" Alkujakson viimeisessä kuvassa joku on Takayukin kanssa hänen mäellään, mutta on turhaa kuvitella että kuvasta vielä selviäisi kuka.

Siitä eteenpäin näemme kuinka Harukalle on käynyt, palaamme Takayukin täydelliseen romahdukseen josta vain Mizuki saattoi hänet nostaa ylös, ja saamme todistaa koko kirjon ratkaisemattomia omantunnon kysymyksiä, joihin jokaisen tulee vastata omalta kohdaltaan. Nämä maailman ystävällisimmät ihmiset, jotka eivät haluaisi loukata toisiaan, ajautuvat pettämään toisiaan, ja tuntevat siitä koituvan taakan raskaana.

Useissa sarjoissa on aina se yksi sivuhenkilö, joka merkitsee minulle enemmän kuin kukaan muu. En käsitä miksi. Maison Ikkokussa se oli Kozue Nanao. Kun en tiennyt miten Kozue Nanaolle kävisi, odotin Maison Ikkokun viimeisiä osia kuin pyhän vihan vallassa. Jos Takahashi olisi tehnyt hänelle jotakin, olisin hirttänyt tekijän. Kozuelle kävi lopulta varsin näppärästi hyvin. Kimi ga nozomu eienissä silmäteräni oli Akane. Pelkäsin todella eräässä vaiheessa, että Takayuki pakenisi Mizukin ja Harukan välistä ratkaisematonta dilemmaa viettelemällä Akanen. Typerä ajatus nyt, mutta sarjan kestäessä se oli todellinen mahdollisuus. Pelkäsin myös, että Akane hukuttaisi sillalta jokeen muutakin kuin nukkensa.

Akane on keskeisestä henkilögalleriasta ainoa, jolla ei ole heikkoutta. Hän on kaikista henkilöhahmoista puhtain ja viattomin, samalla myös ehdottomin ja ankarin. Kaikilla muilla on omat särönsä. Huomatkaa, että esimerkiksi Harukan lääkäri on ketjupolttaja. Akane, sivusta seuraaja, on asemassa jossa on mahdollista olla tuomitseva kohtuuttomuuteenkin asti. Hän ei tiedä, miten vaikeita aikoja Takayuki ja Mizuki elivät Harukan onnettomuuden jälkeen. Miten hän voisikaan tietää. Suorapuheinen ja ehdotonta rehellisyyttä vaativa Akane on juuri se, joka särkee lopulta Harukalle esitettävän näytelmän ja paljastaa totuuden. Shokki tainnuttaa Harukan takaisin koomaan. "Oletko nyt tyytyväinen?" kysyy ketjupolttava lääkäri. Jos tarina jatkuisi pidemmälle, odottaisin näkeväni Akanen ennen pitkää tilanteessa jossa hän joutuu omaan umpikujaan oman ehdottomuutensa uhrina. Niin pitkälle tarinaa ei koskaan kerrota. Akanen rooli on olla ihanteiden peili epätäydellisessä maailmassa, kuva siitä mitä päähenkilöiden piti olla, jos kaikki olisi käynyt toisin.

Elämässä vain ei koskaan mikään käy toisin.

Takayuki syyttää itseään. Mizuki syyttää itseään. Akane syyttää itseään. Haruka syyttää itseään. On kokuhakun, tunnustuksen, aika. Kirjaimellisesti ja symbolisesti omilla jaloillaan kävelemään opetteleva Haruka saa kuulla lopulta Takayukilta sen, mitä hän ei olisi halunnut kuulla, mutta mikä oli pakko kuulla.

Studio Fantasian (mm. Nuku Nuku) animaatio on aivan loistavaa. Digimaation mahdollisuutta värittää otos muista kohtauksista poikkeavalla sävypaletilla on käytetty tässä sarjassa ensimmäistä kertaa niin kuin pitäisi. Pysäytyskuvassa se ei tule kunnolla esiin, mutta animoituna seuraavassa kohtauksessa on annos hehkuvaa lämpöä. Tässä on Akane rannalla sen jälkeen kun hän on pannut pisteen irvokkaalle pelleilylle ja paljastanut Harukalle totuuden:

Takayukin Harukalle antaman kuvakirjan "Mayaurun lahja" tarina on syytä koota tähän.
"Mayauru-keijukainen oli menettänyt muistinsa ja asui yksin metsässä. Eräänä päivänä sattui tulemaan tyttö hänen luokseen, ja heistä tuli ystävät.
Tyttö toi mukanaan lisää ystäviä, ja he kaikki leikkivät onnellisina. Mutta Mayauru ei ollut ihminen, ja siksi hän vanheni hyvin hitaasti.
Lapset kasvoivat ja unohtivat Mayaurun. Lopulta jäljelle jäi vain se tyttö jonka hän ensiksi kohtasi.
Mutta sekin tyttö kasvoi, eikä leikkinyt enää. Kuitenkaan aikuinen tyttö ei voinut unohtaa Mayaurua ja palasi takaisin.
Lopulta Mayauru antoi yksinäiseltä näyttävälle tytölle lahjan.
Se oli "Hyvästi".
Siihen saakka ihmiset eivät tunteneet jäähyväissanoja.
Mayauru oli jäähyväisten keiju. Hän oli unohtanut, koska on tuskallista ettei tunne muuta kuin jäähyväisiä.
Ja tuo tyttö, joka tunsi nyt jäähyväisten sanan, hänestä tuli maailman hyväsydämisin ihminen.
Tämä kirja oli meidän kohtaamisemme.
Lausuisimmeko jäähyväiset hymyillen?"

Viimeisessä jaksossa Mizukin esimies järjestää avioeronsa loppuun. Harukasta tulee lastenkirjailija, jonka teoksen Takayuki näkee ikkunassa. Totta kai hän menee ostamaan sen hymyillen. Mizuki itkee ilosta lukiessaan lehdestä kuinka Akane on lyönyt kaikki ennätykset, ja hänestä on tullut se tähti, joka saavuttaa kaiken sen mitä Mizukin piti saavuttaa, ja kukaties enemmänkin.

Kimi ga nozomu eien tahtoo sanoa muutamia asioita. Menneisyyteen on hyödytöntä takertua. On katsottava eteenpäin. On otettava vastaan huominen rohkeasti. Elämä jatkuu senkin jälkeen. Kaikesta jää jäljelle valokuva ajasta joka ei ikinä enää palaa. Sitä ei tarvitse murehtia. Siitä ei tarvitse ilakoida. Maailmassa, jossa ihmisten suurenmoisuutta mitataan sillä kuinka paljon he syyttävät itseään kaikesta, ainoa järkevä tapa mennä eteenpäin on avata uusi ovi sen jälkeen kun yksi on sulkeutunut takana. Ehkä Mayaurun lahja onkin suurenmoinen ja vapauttava.

Jos se on viisautta, siinä on oltava myös kauneutta, ankaraa ja todellista kauneutta.

Ovi on varovasti raollaan myös siihen käytävään, joka johtaa takaisin saavuttamattomaan menneisyyteen. Se on Harukan kirjoittaman kuvakirjan tarina, jossa Haru, joka kulkee korkeaa mäkeä ylös, uskoo että kaikki ovat vielä ystäviä keskenään. "Minä luulen että pystyn, Minä luulen että pystyn", puuskuttaa Haru ylös mäelle. "Niin Haru löysi todellisen aarteen."

Tätä aarretta ei tietenkään voi nähdä Suomessa. Kimi ga Nozomu Eienin rinnalla insestinen Kauniit ja rohkeat on turvallista koko perheen hömppää, koska Röyhkeiden amerikkalaiseen kerrontaan ei mahdu sellainen ajatus, että asioita voitaisiin käsitellä rehellisesti ja vakavasti. Kauniiden ja rohkeiden tyyli sopii paremmin iltapäivälehdissä kampanjoiville asiantuntijoillemme ja televisiollemme. Kauniista ja rohkeista, television ylivoimaisesti vahingollisimmasta ohjelmasarjasta, ei voi sanoa pahaa sanaa, koska sillä on liikaa katsojia. Hyökkäykset on säästettävä älykkäämpää ja vähälevikkisempää taidetta kohtaan, se on kaunista ja rohkeaa menettelyä.

En kyllä käsitä mitä pahaa sanottavaa kenelläkään olisi sellaisesta sydänverellä kirjoitetusta rakkauskertomuksesta kuin Kimi ga nozomu eien, mutta olemmehan nähneet että kyllä asiantuntijat aina jotakin keksivät. Jos pikkupoikien tappelumanga Dragon Ball asiantuntijoiden mielestä yllyttää pedofiliaan, koska se on japanilainen sarjakuva, niin silloin asiantuntijoita on tietoisesti estettävä näkemästä realistinen, haavoittuvista ihmisistä kertova Kimi ga nozomu eien. Siinähän on kerrassaan kaksi häveliäästi kuvattua rakkauskohtausta, jossa ihmiset lähestyvät toisiaan vuoteessa, ja katuvat seurauksia. Se ei ole sellaisia ihmisiä varten jotka tietävät totuuden ja julistavat sitä. Se on niitä varten, jotka uskovat ymmärtävänsä jotakin elämästä, tai haluaisivat oppia ymmärtämään.

peli âge soft
anime
käsikirjoitus Kenichi Kanemaki
ohjaaja Tetsuya Watabe
hahmosuunnittelu Yoko Kikuchi
taiteellinen johto Takeshi Miyamoto
animaatio-ohjaaja Yoko Kikuchi
tuotanto Studio Fantasia
kanava Chiba TV, Kids Station, Mie TV, Sun TV, TV Kanagawa, TV Saitama
tuotantovuodet 14 osaa, 5.10.-21.12.2003
musiikki Abito Torai, Kenichi Sudo, Ryouju Minami
OP
Minami Kuribayashi: Precious Memories
sävel, sanat Minami Kuribayashi
ED
Minami Kuribayashi: Hoshizora no Waltz
sävel, sanat Minami Kuribayashi
seiyuu
Takayuki Narumi Kazuya Sugisaki
Haruka Suzumiya Minami Kuribayashi
Mizuki Hayase Tomoko Ishizaki
Shinji Taira Masaki Anzou
Akane Suzumiya Tomomi Uehara
Ayu Daikuuji Kiyomi Asai
Mayu Tamano Kyoko Yoshida
Harukan isä Yasuhiko Kawadu
Harukan äiti Eiko Konno
Miki Emi Uwagawa