Akirat ja Sailor Moonit keräävät miljoonayleisön kaikilla mantereilla, ja hyvällä tuurilla joku saattaa muistaa tarinan vielä parin vuoden päästä. Kimagure Orange Roadin ("Oikullinen oranssi tie") viimeinen TV-jakso valmistui 1988, ja kymmenen vuotta sen jälkeen KOR:n maine ja suosio on voimakkaampi kuin koskaan.
Telepaattisilla kyvyillä "siunattu" Kyosuke Kasuga muuttaa Tokioon kahden sisarensa kanssa. Heti hän tapaa animen legendaarisimman kaunottaren, Madoka Ayukawan, jolla ei punainen olkihattu (rakkauden symboli) tahdo pysyä päässä. Samassa lukiossa Kyosuken ja Madokan kanssa sattuu opiskelemaan myös Hikaru, Madokan lapsuudenystävä, joka törmää käytävässä Kyosakuun ja hankkiutuu puoliväkisin hänen tyttöystäväkseen. Madokan ja Kyosuken syttyvä romanssi jää hämmästyttävällä tavalla täysin huomaamatta Hikarulta ennen kuin aivan lopussa. Toisaalta, Madoka ja Kyosuke onnistuvat salaamaan tunteensa toisilta, jopa toisiltansa, varsin ansiokkaasti. (Mainitsiko joku Maison Ikkokun? ^_^)
Samalla kun kolmiodraama kehittyy omaa tahtiaan, Kyosuken arvaamattomat parapsyykkiset kyvyt pääsevät oikeuksiinsa, joskus hyvinkin kiusallisella tavalla. (Kun Kyosuke kylvyssä toivoo olevansa jossakin paremmassa paikassa, hän teleporttautuu tahtomattaan rakastavaisten autoon, jossa hänen alaston olemuksensa aiheuttaa suuren luokan paniikin. Anteeksipyydellen Kyosuke juoksee kotiovelle, jossa hän huomaa avaimiensa olevan sisällä kylpyhuoneessa, ja samassa alkaa sataa. Kyseiset rakastavaiset, Umao-san, ja Ushiko-san, ovat KOR:in kestovitsi. He ilmaantuvat kesken kaiken mitä epätodennäköisimpiin paikkoihin replikoimaan Romeo ja Julia -väännelmäänsä.)
1997 tapahtui vääjäämätön, kun sarjakuvaan perustuva romaani Kimagure Orange College muokattiin uudeksi KOR-elokuvaksi "Shin (New) Kimagure Orange Road". Henkilöt ovat aikuistuneet ja heidät on piirretty uudella tavalla. Hikarusta on kasvanut uhkea nainen, Madoka on vaihtanut saksofoninsa pianoon, ja nyt mennään sänkyyn asti. Ehkä jotakin on menetetty, ehkä jotakin uutta on tavoitettu. Tarkkaan pohtien uudelle ilmeelle voisi antaakin hyväksyntänsä. Olisi ollut turhaa yrittääkään kopioida ensimmäisen, ainutlaatuisen TV-sarjan läpikuultavaa herkyyttä ja lapsenmielistä absurdiutta.
Alkuperäisen Orange Roadin animaatio ei ollut niin hirvittävän ihmeellistä. Tasaisen tappavaa Studio Pierrotin jälkeä. Mutta - ja tämä on tavattoman tärkeä mutta - parempaa musiikkia ei oltu kuultu yhdessäkään TV-tuotannossa ennen tätä, eikä tulla enää kuulemaankaan. Kappaleet, jotka jossakin muualla olisivat soineet tunnusmelodioina vuosikausia, kävivät KOR:ssa parhaimmillaan vain kääntymässä yhden jakson taustalla. Lista näistä ohimennen heitetyistä mestariteoksista on mykistävää luettavaa: Jakso 17: Masanori Ikeda: "Dangerous Triangle" - monien mielestä koko sarjan tosiasiallinen tunnussävel, ohimennen taustalla noin vain kun Madoka pukee ylleen kimononsa kesäloman ensimmäisenä päivänä. Jakso 12: Kanako Wadan "Jenina" on jakson tunnussävel peräti kolmena suurenmoisena versiona! Seuraava jakso 13: Yuko Tsubokura iskee peliin "Breaking Heart"in! (Onko tämä piirretty sarja vai Japanin lista?) Jakso 22: Madoka on saanut kiinnityksen yhtyeeseen, ja Kyosuke saapuu katsomaan. Erittäin Kanako Wadan näköinen laulajatar ei esitä enempää eikä vähempää kuin "Sarubia no hana no youni"n (Like a Salvia Flower) - laulun, jonka lumous ei haihdu sadannellakaan kerralla.
1990-luvun alussa epämääräinen "Omaxi"-yhtiö teetti KOR:ista suomenkielisen version legendaarisella nimellä "Super Perhe", jota ryydittivät tuntemattomien ääninäyttelijöiden karmaisevat repliikit ja huoletta suomennetut henkilöiden nimet. "Voi Kari, halaa minua lujasti!" on esimerkki lievimmästä päästä. Toisaalta voi miettiä, kumpi on vähemmän epäonnistunut; suomalainen dubbaus vai Arctic Animationin kömpelö englanninkielinen fansubbi, joka tavan takaa päättyy jakson lopussa lapsellisiin kiukunpurkauksiin käännöksestä esitettyä kritiikkiä kohtaan.
Masanori Ikeda: Night Of Summerside
sävel NOBODY, sanat Masao Urino.
Kanako Wada: Natsu no miraju (Summer Mirage)
sävel Tsukasa, sanat Reiko Yukawa.
* maailman upein laulajatar asialla. Jo pelkästään yhden ainoan Kanako Wada -raidan takia kannattaa hankkia mikä hyvänsä sarjan lukuisista soundtrackeista.
Hideyuki Nakashima: Orenji misuterii (Orange Mystery)
sävel NOBODY, sanat Masao Urino.
* intron animaatiossa jäljitellään kuuluisaa A-Han videota "Take On Me".
Kanako Wada: Kanashimi haato wa moete-iru (Sad Heart Burning)
* kokeellinen, ainutlaatuinen loppu, jossa käytetään tekniikkana väritettyä hiekkaa valopöydän päällä. Toisistaan syntyvät ja toisiinsa sulautuvat kuviot syntyvät sormin piirtämällä. Takana Kanako Wadan kenties iskevin diskokappale.
Meiko Nakahara: Kagami no naka no akutoresu (Actress In The Mirror)
sävel & sanat Meiko Nakahara.
Meiko Nakahara: Dansu in za memori-zu (Dance In The Memories)
sävel ja sanat Meiko Nakahara.
Tanabata Special, Fuji TV 1.7.1987. Recap-jakso, johon on koostettu Kyosuken ja Madokan kiihkeimmät hetket. 40 min.
Jakso 49, Fuji TV 14.3.1988. Kooste, johon on koottu lyhennelmä siitä mitä KOR:issa tapahtuu. (Kuinkahan sekin onnistuu.) 60 min.
8-osainen OVA-sarja josta amerikkalaiset käyttävät harhaanjohtavaa nimeä "Mogitate Special", joista hysteerisen hauska "I was a cat, I was a fish" käsittelee Kyosuken yliluonnollisia kykyjä parhaiten. 1987-1989.
OP1: Meiko Nakahara: Kagami no naka no akutoresu
OP2: Yuiko Tsubokura: Choose Me
ED1: Meiko Nakahara: Dance In The Memories
ED2: Tokidoki Blue.
Elokuva Ano ni hi kaeritai (I Want to Return To That Day), 8.10.1988. Madoka ja Kyosuke valmistautuvat yliopiston pääsykokeisiin, ja Kyosuken on lopulta tehtävä päätöksensä Madokan ja Hikarun välillä.
Elokuva Shin Kimagure Orange Road, 1996. Volvo ajaa Kyosuken päälle. Sairasvuoteessa hän hourailee ja näkee näkyjä jotka ovat saattaneet tapahtua tai sitten ei.