Tietysti kaikille on alusta alkaen selvää, että Yusaku ja Kyoko tulevat saamaan toisensa. Mutta kuinka monen mutkan ja käännöksen takana se on, sitä ei kukaan ensinäkemältä uskoisi. Sarjakuvan aikarytmissä siihen kuluu seitsemän pitkää vuotta. Yusaku potee kroonista alemmuudentunnetta Mitakan rinnalla, Mitakalla puolestaan on se huomattava heikkous, että hän pelkää kuollakseen koiria, ja Kyoko ei osaa ratkaista ongelmaansa: kuinka voisi elää eteenpäin elävien parissa ja samalla pysyä uskollisena miesvainajalleen.
Mangana Maison Ikkoku on aivan uskomattoman suurenmoinen, sensaatiomaisen loistava teos. Maailman paras romanttinen sarjakuvakomedia onnistuu irrottamaan Takahashilta parhaimmat käsikirjoituksensa mitä hän on ikinä tehnyt. Parhaimmat jaksot ovat samaa luokkaa maailmankirjallisuuden novelliklassikoiden kanssa. Otetaan esimerkiksi Vizin toisen kokoelman "Family Affairs" toinen jakso "Shadows On Heart". Lukekaa, kuinka sateenvarjo kulkee, ja huomatkaa ketkä sitä tarjoavat ja kenelle. Ainoa, joka tarjoaa Yusakulle varjonsa (niin, sydämensä varjon), on kuin onkin juuri Kyoko.
Vizin kokoelmista on huomattava, että ensimmäisen japanilaisen tankoubanin kuudesta ensimmäisestä tarinasta vain kaksi on mukana englanninkielisessä laitoksessa. Tällainen karsinta on aivan käsittämätön, olkoonkin, että noissa jaksoissa Takahashin tyyli oli raakilemaista. Ensimmäisiin jaksoihin nimittäin sisältyy Yusakun pääsykoerumba, jonka aikana hän tutustuu tärkeään sivuhenkilöön, Sakamotoon, ja samalla motivoidaan Yusakun surkea maine ainaisena reputtajana (flunk-out / ronin), jota Kyoko myöhemmin voi asettua vastustamaan ("he's not flunking out anymore!") Myöhemmin on lisäksi pudotettu täysin turhaan pois jakso 24.
Animaatio seuraa liikuttavan uskollisesti mangan tarinaa, jopa käyttäen täsmälleen samoja kuvakulmia, kuten myös Ranmassa. Valitettavasti animaation taso ei ole kovin korkea. Tätä seikkaa on kommentoitu Takahashin fanien uutisryhmässä näin: "In manga, Kyoko is *beautiful*, in anime, she's just cute."
Yuki Saito: Kanashimi yo konnichi-wa (Welcome Sadness) eps. 1-37
sävel: Koji Tamaki, sanat: Yukinosuke Mori.
Takao Kisugi: Ashita hareru ka (Will The Sun Shine Tomorrow) eps. 1-14
sävel: Takao Kisugi, sanat: Etsuko Kisugi.
Anzen Chitai: Suki sa (I Love You) eps. 38-52
sävel: Koji Tamaki, sanat: Gorou Matsui.
* Vuodenajat vaihtuvat Kyokon ympärillä, kun Japanin listan kärkinimi esittää unohtumattomimman laulunsa. Täydellistä. Missä nenäliinat ovat?
Picasso: Cinema eps. 15-33
sävel: Picasso, sanat: Junko Ooyama.
Gilbert O'Sullivan: Alone Again eps. 24
sävel, sanat: Gilbert O'Sullivan.
Gilbert O'Sullivan: Get Down eps. 24
sävel, sanat: Gilbert O'Sullivan.
* Oliko jakso 24 tyylirikko? Näissä pätkissä on kuitenkin kekseliäisyyttä. Niitä voi hyvin pitää mainettaan parempina. Olkoonkin, että animessa toivoisi kuulevansa japanilaista musiikkia. (Ja toisaalta taas, kuinka japanilaista j-pop todella on?)
Kiyonori Matsuo: Sunny Shiny Morning eps. 53-73
sävel: Kiyonori Matsuo, sanat: Reiko Yukawa.
Picasso: Fantasy eps. 34-52
sävel: Picasso, sanat: Yukinosuke Mori.
* ainoa intro, jossa nähdään herttainen Kozue Nanao Yusakun kainalossa. Vastapainoksi Kyoko käy ravintolassa Mitakan kanssa.
Picasso: Sayonara no dessin (A Sketch Of Goodbye) eps. 53-73
sävel: Picasso, sanat: Yukinosuke Mori.
Picasso: Begin The Night eps. 74-96
sävel: Picasso, sanat: Etsuko Kisugi
Kouzou Murashita: Hidamari (Sunny Spot) eps. 74-96
sävel, sanat: Kouzou Murashita.
* Parasta animaatiota, huippukohtana asuntolan koko väen - Soichiro-koira mukaanluettuna - tai-chi-tanssi tyrmistyneen Godain ympärillä. "Hidamari" on juuri se kappale, joka on suurinpiirtein yksinään vastuussa Maison Ikkokun soundtrack-levyjen myynnistä.