| SHINSEIKI EVANGELION /
NEON GENESIS EVANGELION |
 |
| tarina "lyhyesti" | Jo nyt voidaan sanoa, että Sailor Moonista ja Escaflownesta huolimatta
Shinseiki Evangelion (Uuden vuosisadan evankeliumi) oli 1990-luvun tärkein
tuotanto. Suuren yleisön silmissä japanilainen animaatio oli ehtinyt
leimautua väkivaltaiseksi pornoksi, ja Sailor Moonin menestys oli tuskin
kovinkaan hyvin parantanut osakkeita hyperkaupallisuudella ja tuhannella
eri merkkituotteella. Silloin juuri tulee Gainaxilta ensimmäinen animaatio
kuuteen vuoteen, joka vie kaikilta jalat alta; Robottirytke, johon sisältyy
uskottava psykologinen taso, rakkaustarina, ja kahmalokaupalla kristillistä
symboliikkaa! Vuonna 2000 Etelämanner räjähti kappaleiksi tunnistamattoman "enkelin" (jonka nimeksi annettiin Aatami) ilmaannuttua sen yläpuolelle. Valtamerten pinta nousi kymmeniä metrejä. Puolet maapallon asukkaista menehtyi. Vuosi on nyt 2015. Kauppoihin on jälleen ilmaantunut riittävästi ruokaa ja kulutustuotteita. 15 vuoden hiljaiselon jälkeen mystiset, tuhoavat enkelit alkavat jälleen vainota ihmiskuntaa, lähinnä Tokiota, joka on varustettu valtavaksi linnoitukseksi. Aseena enkeleitä vastaan on jättiläisrobotti nimeltä Eva, joka on konstruoitu niiden tietojen pohjalta mitä Aatamista saatiin selville. Ainoastaan 14-vuotiaiden sankareiden aivoaallot pystyvät synkronoitumaan Evan motoriikan kanssa, jolloin lapsesta ja koneesta tulee yhdessä voittamaton taistelija. Nämä henkilöt, jotka vastentahtoisestikin saavat kunnian puolustaa ihmiskuntaa, ovat Rei Ayanami, Shinji Ikari, ja Asuka Suoryuu Langley. Puolustustaistelua rahoittaa nimellisesti YK, mutta käytännön toiminnasta vastaa NERV (saks. hermot), jonka operatiivinen johtaja ei ole enempää eikä vähempää kuin Shinji Ikarin isä, josta Shinji on täydellisesti vieraantunut. NERVin takapiruna puolestaan toimii mystinen organisaatio SEELE (saks. sielu). Päämajana on pyramidi Tokio-3:n uumenissa. Keskustietokoneessa on käynnissä kolme gurua, tietokoneohjelmaa, joiden nimet ovat (yllätys yllätys) Kaspar, Melkior ja Balthasar. Muuta kristillistä rihkamaa edustavat mm. Longinuksen keihäs (jolla Jeesuksen kylki lävistettiin)ja risti (jota Misato käyttää riipuksena, lisäksi ristikuvio ilmaantuu vähän väliä kuvaan milloin missäkin yhteydessä.) Lapsisotureiden huoltaja, Misato Kasuragi, on harvinaisempia animehahmoja. Hän ei ole mikään perinteen mukainen 14-vuotias tyttönen, vaan aikuinen nainen, jolla on jatkuvia pinnallisia rakkausjuttuja, kunnes hän tapaa uudestaan vanhan rakastettunsa, hävittäjälentäjä Kajin. Mustasukkainen Asuka tarkkailee tätä suhdetta etäältä. Kyyninen Shinji, jota ei liikuta mikään, kaikkein vähiten se mitä hänelle itselleen tapahtuu, käy läpi hidasta sisäistä muutosta. (Hideaki Annon mukaan sekä Misato että Shinji pelkäävät suunnattomasti joutuvansa satutetuiksi) Rei Ayanamilla puolestaan on salaisuus, joka sarjan puolessavälissä pitäisi jo olla itsestäänselvä, mutta kaiken varalta katsoja saa odottaa vielä loppupuolen jaksoja, ennen kuin hänelle annetaan varmistus asiasta. Harvasta animeen liittyvästä seikasta on koskaan kiistelty niin paljon kuin NGE:n lopusta. Välillä tarinan lopettaminen psykologiseen jauhantaan vaikuttaa ärsyttävältä ja keinotekoiselta, etenkin kun animaation taso suorastaan romahtaa lopussa, koska studio oli nesteessä ajan ja budjetin vyöryttyä vastaan. Jonakin toisena päivänä tulee ajatelleeksi, että loppu on aivan perusteltu, koska NGE ei kerro siitä mistä se näyttää kertovan, vaan sen päähenkilön Shinjin sisäisestä kamppailusta. Joka tapauksessa loppu on paljon parempi kuin esimerkiksi toisessa suuressa kulttisarjassa, Patrick McGoohanin 1960-luvun "Prisonerissa". Lopun psykologisointi tuntuu edellyttävän, että katsojalla olisi ollut jossakin elämänsä vaiheessa samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia kuin Shinjillä. Jos sellaista kaikupohjaa ei ole, jää koko loppu irralliseksi höpötykseksi, jota katsellessaan kysyy kärsimättömänä itseltään "kertokaa nyt mitä hittoa ne enkelit olivat ja mistä ne tulivat". Puhtaan käsikirjoittamisen kannalta NGE on tiukasti arvioituna epäonnistuminen, mutta viihdyttävä epäonnistuminen. Tilannetta korjaamaan tehtiin vielä OVA:t "The End Of Evangelion" ja "The Death And Rebirth", jossa Aatamin ensimmäisellä vaimolla, Raamatusta poistetulla Lilithillä on suuri osuus. Loppu on hyytävä. Tuottaja/käsikirjoittaja Hideaki Annon itsensä säveltämä päätösmelodia Komm, süsser Todt kuvaa sarjan lopun ohella myös hänen omia tuntemuksiaan Evankeliumin tekijänä. Kaikella on aikansa. Uuvuttava, mutta suurenmoinen Evangelion ei ikinä tule saamaan jatko-osia. Muuta vapahdusta ei tule. Kuten amerikkalaiset sanovat "if you really have your shit together", ja ei pelkää spoilereita, silloin on tarjolla myös Evangelionin ylianalysointia kuvaileva ja esittävä "definitiivinen" Neon Genesis Evangelion-artikkeli jonka nimi on tietysti hurjaa gonzoa. Definitiivistä NGE-artikkelia ei ole eikä tule. |
| manga | |
| tekijä | Yoshiyuki Sadamoto / Gainax |
| ilmestymisvuodet | 1996- |
| julkaisija (Japani) | Kadokawa |
| julkaisija (USA) | Viz Communications |
| anime | |
| tuotanto | Hideaki Anno & Yoshiyuki Sadamoto / Gainax / NAS |
| kanava | TV Tokyo |
| tuotantovuodet | 1995-6, 26 jaksoa. |
| jaksoluettelo 1-26 (salaamaton versio) | |
| jakso 7 kuvina | |
| Luettelo Eva-tyypeistä ja enkeleistä esiintymisjärjestyksessä | |
| musiikki | |
intro
 |
Yoko Takahashi: Zankoku no tenshi no teze (Thesis Of a Cruel Angel) sävel Hidetoshi Sato, sanat Reiko Oikawa. * Intro on syytä katsoa hidastettuna, kuva kuvalta. Tarinan edetessä huomaa, että siinä on kerrottuna jo kaikki olennainen. |
outro
 |
Claire: Fly Me To The Moon sävel ja sanat Bart Howard. * vanha tunnelmallinen 1950-luvun standardi, joka saa jakso jaksolta aina vain traagisempia sävyjä. Viimein tarinan kännekohdassa laulun esittääkin ilman mitään ennakkovaroitusta Rei Ayanami (Megumi Hayashibara). Kuka katsoja selviää siitä kuivin silmin? |
| seiyuu | |
| Rei Ayanami | Megumi Hayashibara |
| Shinji Ikari | Megumi Ogata |
| Asuka Souryuu Langley | Yuko Miyamura |
| Misato Kasuragi | Kotono Mitsuishi |
| Gendo Ikari | Fumihiko Tatsuki |
| Ritsuko Akagi | Yuriko Yamaguchi |
| Kaji Ryooji | Kouichi Yamadera |
| Touji Suzuhara | Tomokazu Seki |
| Kensuke Aida | Tetsuya Iwanaga |
| Pen-Pen | Megumi Hayashibara |
| Yui Ikari | Megumi Hayashibara |
| Kaoru Nagisa | Akira Ishida |