Akiliinan Illuusia "Donna"
om. Laura Peltonen ja Jani Putkonen, Hyvinkää
Terveys: pentuna coloboma

"Bertta"-nimen meiltä saanut Illuusia  on varsinainen persoonallisuus. Sen luonne kerrassaan hurmaava, se osoittaa mieltään, jos jää yksin, kiipeää hanakasti syliin ja haluaa aina olla tapahtumien keskipisteessä - ja keskipisteenä.

Donnan entinen omistaja Riitta kertoo Donnasta näin:" Donna on luonteeltaan aivan ihastuttava ja on koko perheen lellivauva. Joka aamu se herättää jokaisen vuorollaan seitsemän paikkeilla hellillä pusuilla, myös kissamme Oton, joka välillä on sitä mieltä, että liiallinen nuoleminen on hieman liikaa... Donnasta on mukava tehdä tuhotöitä pyykkikorissa oleville likapyykeille ja tietysti Otto-kissan hiekkalaatikolla täytyy aina vierailla tasaisin väliajoin, jos vain tilaisuus tulee. Donna on muuten todella kiltti ja tottelevainen, mutta pieniä lapsia ja isoja koiria se pelkää niin paljon, että niille täytyy aina haukkua ja murista. Kesällä Donna oli mukanamme purjehtimassa ja osoittautui oikein reippaaksi laivakoiraksi. Uiminen ei ollut Donnan juttu, mutta merituulen haisteleminen veneen keulassa oli sitäkin mukavampaa."

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

   
Akiliinan Idefix "Rekku"
om. Elisa Peltonen ja Jussi Sarpo, Seinäjoki
Terveys: pentuna mahdollinen coloboma, peitsihammas

Rekku vahti meillä pentuna  ruokakuppia ja murrasi ja urrasi kaikille muille, sen olisi pitänyt saada ainoana pentuna ruokaa. Rekku elelee Rollen kaverina Seinäjoella ja on itsepäinen pieni mies kuin mikä.

Elisa kertoo Rekusta näin:"
Oli lämmin aurinkoinen aamu 23. syyskuuta 2004, kun ajelin taas kohti Villähdettä. Täällä kertaa noutamaan tricolor-poika Rekkua, joka on Rollen velipuoli (heillä on eri isä, mutta sama äiti). Avattuani oven minua olikin Rekku heti uteliaana vastassa. Ystävättäreni Kaija, joka oli mukanani koiranhakureissulla, ihmetteli, että miten voin sen heti Rekuksi tietää. Tokihan minä Rekun tunsin, niin ahkerasti oli ihaillut kuvia netissä, että "mies" oli jo ulkonäöltään tuttu. Ja jos väri oli eri kuin velipojalla, niin sitä kyllä on myös luonne. Rekku oli jo pienenä pentuna tulta ja tappuraa. Ja jos itsepäisempi koira löytyy, niin hyvä on. Rekku ei isompiaan kumartele, vaan käy isonveljen kimppuun, vaikka Rolle kuinka näyttäisi komeita hampaitaan. Ja jos minä luen esim. sanomalehteä, Rekku kyllä hyppää viereen ja lyö tassunsa lehden päälle, kuin sanoakseen, että huomaa minut äläkä lue sitä lehteä. Haukkuminen on Rekun paha tapa, ja kun kiellämme siitä, laittaa Rekku päänsä kallelleen ja varmuudeksi haukahtaa vielä pari kertaa kuin sanoakseen viimeisen sanan. Rekku on kova poika pusuttelemaan aina kun "kiireiltään" ehtii. Jos veli ei suostu leikkimään, Rekku leikkii itsekseen ja levittelee kaikki lelunsa ympäri huushollia. Välillä tuntuu kuin meillä olisi ihmislapsi levittelemässä leluja. Aamulla Rekku menee herättelemään Jussia (onneksi), työntää kuononsa Jussin "naaman" eteen ja maiskuttaa huuliaan, että hei mies, nyt olis jo kova nälkä! Toki Rekkukin on viisas ja välillä vie isoveljeään "kuus nolla". Naapurissa asuu muutaman kuukauden ikäinen collienarttu Kerttu, joka on Rekun ja Rollen kaveri. Pojat ja Kerttu peuhaavat mielellään myös kolmestaan. Jos Rolle on meidän mielestä maailman hienoin soopeli poika, niin kyllä Rekku on meille maailman hienoin "tricolor"! Myös meidän oma pusupoika!"

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -