 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||
                      |
  Akiliinan Juliaana "Juulia" - Silimen Helmi-Taikaq "Woody" om. Marja Peltonen
» Sukutaulu   Juulia päätti tehdä pentunsa päivän Nellin jälkeen. Nämäkin pennut syntyivät vauhdilla aamusella olkkarin sohvalla. Vartissa tuli kolme pentua, joista kaksi muutaman minuutin välein, joten kiirettä piti. Juulia nautti kovasti pennuistaan ja niiden hoitamisesta. Ne kasvoivat yhdessä Nellin pentujen kanssa, joten talossa oli hulinaa, kun seitsemän pentua vilisti pitkin olohuonetta ja keittiötä. Olemme käyneet katsomassa melkein jokaista pentua, lähimpänä asuvia jo useamman kerran. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -    Akiliinan Hermione "Peppi" om. Lea Enroos, Jyväskylän mlk Terveys: pentuna cea-vapaa . Meillä on Peppiin jalostusoikeus. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -   
kuva: Annina Hasu
Akiliinan Pocahontas "Lips"
om. Piia Hasu, Mikkeli Terveys: pentuna cea-vapaa Lips asuu neljän malinoiskoiran ja bordercollien seurana agilityä Suomen huipulla harrastavassa lapsiperheessä ja on sopeutunut joukkoon loistavasti. Piia kertoo Lipsistä näin: "Lips", "Lipu", "Lipskatti","Lippura", "Lippuranpippura", "Liputin". Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Lips on mainio koira. Luonteeltaan erittäin vilkas, utelias ja onneksi aina iloinen. Lips ei koskaan haasta riitaa kenenkään kanssa, vaan on aina valmis leikkiin. Se on tullut mainiosti toimeen meidän "hullunmyllyssä" (= neljä lasta ja kuusi koiraa). Lapset saavat sitä nostella ja halailla mielin määrin ja Lipsistä se on vaan ihanaa. Erityinen suosikki on vanhin tyttäremme, joka käyttää Lipsiä myös lenkillä. Lips tulee hyvin toimeen myös meidän neljän belgianpaimenkoiran kanssa ja nyt viime aikoina sen suurta hupia on ollut juoksuttaa perässään pitkin pihaa viimeisintä tulokastamme, puolivuotiasta bordercollien pentua. Lips on meidän ensimmäinen sheltti ja se on kyllä yllättänyt meidät positiivisesti rohkealla ja iloisella luonteellaan." - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -   kuva: Petri Sundström Akiliinan Primadonna "Tara" om. Petri Sundström, Jyväskylä terveys: pentuna cea-vapaa Riikka kertoo Tarasta:" Tara tuli meille aika pian sen jälkeen kun muutimme yhteen. Minulla koira oli ollut haaveissa jo pitkään, ja kun kihlattukin eläimistä pitää niin ajatus koiran hankinnasta iti nopeasti. Shelttiin rotuna olin tykästynyt kovasti vuosia aiemmin, kun tapasin tuttaviemme kaksi shelttiä. Tutustuimme rotuun lisää, sekä siinä sivussa katselimme kasvattajien pentutilannetta. Päädyimme siihen, että meille muuttaa trikkineiti. Pauskalla ja Akilla oli juuri sopivan oloinen pentu vapaana, jonka sitten varasimmekin. Emme päässeet katsomaan Taraa etukäteen, mutta tyttö hurmasi meidät molemmat kyllä heti kättelyssä (ja puoli Suomea siinä kotimatkalla). Uuteen kotiin sopeutui vallan mainiosti, ei itkeskellytkään ollenkaan. Nyt Tara on reilun vuoden ikäinen nuori neitokainen. Luonteeltaan se on ollut pennusta asti arka. Arkuus ei normaalia elämää haittaa ollenkaan, mutta näyttelyissä käyminen on kyllä sen vuoksi jäänyt. Olisi suuri kauhistus Taralle, jos se joutuisi oudossa paikassa tuntemattoman ihmisen kopeloitavaksi. Arkuus tosin väheni huomattavasti, kun meille tuli toinen koira, terrieri, mutta sitä ei meillä ole enää, koska terrieri ei oikein sulattanut Taraa laumassa. Nykyään Taralla on kaverina maaliskuussa -06 syntynyt suomenlapinkoira-poika Rino. Kaverukset tulevat todella hyvin toimeen keskenään. Mikään ei tunnu voittavan sitä, kun pääsee metsään hippasille. Luonteeltaan Tara on iloinen ja reipaskin, silloin kun ei ole mitään "vaarallista" näköpiirissä. Aina on intoa leikkiä ja riehua, eikä lenkkeilystä saa ikinä kyllikseen. Suurin intohimo Taralla on lelujen ja keppien noutaminen. Sitä se jaksaisi tehdä vaikka koko ajan! Aivan mainio pakkaus kaiken kaikkiaan, juuri passeli meidän perheeseen. Kiitos ihanasta koirasta Aki ja Pauliina.:)" - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -   Akiliinan Indiana Jones "William" om. Laila Aro, Helsinki terveys: pentuna cea-vapaa Olen aktiivinen ja eloisa blue merle shelttiuros ja täytin viime viikolla, 29.7.2005, yhden vuoden. Isäntäväkeni (Laila ja Markku Aro) sanoo minun osoittautuneen hyvin laadukkaaksi pennuksi, jolla on hyvät hermot ja pitkä pinna. Olen heidän mielestään useissa suhteissa mitä tyypillisin rotuni edustaja, mutta eräissä suhteissa myös hieman epätyypillinen. Asun vanhassa, mutta hyväkuntoisessa kerrostalossa, joka on suhteellisen hiljainen. Olen oppinut olemaan haukkumatta (ei luonteenomaista rodulleni), joka säästää isäntäväkeä ja ylläpitää hyviä naapuruussuhteita. Minulla on kuitenkin lupa korottaa ääntäni ovikellon soidessa, jolloin ilmoitan oven takana olevalle tulijalle kovaäänisesti paikalla olostani. Olen niin innostunut ovikellosta, että haukun sen soittoa myös ollessani oven ulkopuolella, siis sisään tullessani. Tätä eivät emäntäni ja isäntäni kuitenkaan pidä moitittavana, vaan pelkästään hupaisana. Heti tarpeelliset rokotukset saatuani aloin marraskuusta 2004 lähtien lähes päivittäin vierailla läheisessä, Taivallahden koirapuistossa, jossa hyvänä päivänä tapaan yli 20 koiraa. Joukossa on hyvin monen rotuisia ja ikäisiä yksilöitä. Hyvä juttu on se, että myös ikätovereita on useita. Alusta pitäen en ole arastellut osallistua koirien kilpajuoksuihin ja painiotteluihin. Emäntäni mielestä en ole tällöin lainkaan osoittanut shelteille tavanomaista varovaisuutta ja pidättyvyyttä. Reitti kotoa puistoon on tullut hyvin tutuksi, ja käymme edelleen päivittäin puistossa -useimmiten iltaisin. Juoksukilpailut antavat kosolti liikuntaa, josta nautin suuresti ja jota tunnen tarvitsevani. Puistomatkan varrella on "Taivallahden tennisstadion". Vaikka ulkokenttä on osin korkeiden verkkoaitojen ympäröimä, palloja lentelee välillä kentän ulkopuolisiin, tiheisiin ruusupensaisiin. Olen mestari löytämään niihin hukattuja palloja, joita vainuan ohi kulkiessani. Tällä hetkellä lelukorissani on palloja jo ainakin kuusi. Pallon ottaminen kopiksi taikka haku ovatkin minulle tällä hetkellä kaikkein mieluisinta liikuntaa, jota minun täytyy saada ainakin tunti-pari päivässä. Isäntäni mielestä olen hyvin fyysinen yksilö, joka omaa räjähtävän lähtönopeuden ja kovan juoksuvauhdin. Edelleen hän sanoo, että vaikka ruokahaluani ei voi moittia, tunnun hyvin laihalta, mikä hänen mielestään johtunee runsaasta päivittäisestä liikunnasta. Isäntä kutsuu minua joskus "vireeniksi". Terveydentilassani ei ole huomautettavaa. Sopeutuminen autokyyteihin sujui suuremmitta ongelmitta. Aluksi esiintyi pientä pahoinvointia, joten ruokaa en saanut ennen ajoa. Nykyisin matkustan - pitkiäkin matkoja - sujuvasti takapenkillä valjaissa ja turvavyöhön kiinnitettynä. Tämä onkin ollut syytä oppia varhain, sillä vuoden vaihteen jälkeen edessäni on pitkä matka. Perheeni muuttaa Brysseliin 13 kuukaudeksi, ja minä muutan mukana. Sinne mennään autolautalla ja autolla Saksan poikki, noin tuhannen kilometrin verran. Takaisin Suomeen palaan kesälomalle elokuussa 2006 ja pysyvästi Etu-Töölön maisemiin helmikuussa 2007. Toivottavasti vanhat koirakaverini yhä muistavat minut tämän pitkähkön poissaolon jälkeen. Kirjoittivat apunani Laila ja Markku Aro (1.8.2005)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
- - - - - - - - -
   Akiliinan Wilhelm Tell "Vili" om. Mikko Virta, Vuorentausta terveys: pentuna cea-vapaa, kastroitu vuoden 2006 alussa Mikko kertoo Vilistä näin: "Vili on kyllä sellainen pieni pyörremyrsky, se ei tunnu väsyvän mistään. Pitkänkin lenkin jälkeen, kun on itse ihanvalmis sohvalle makaan, tulee tämä tennispallo suussaan ja pudottaa sen eteeni ja katsoo silmiin että heitä nyt jo. Pallot onkin sen rakkaimpia leluja ja se on aika haka koppaamaan niitä. Ulkona Vili etsii aina jostain kepin tai frisbeen jos sellainen sattuu olemaan saatavilla. Vilillä on naapurustossa paljon koirakavereita ja eipä sen kohdalle ole vielä sellaista koiraa tullutkaan ,jota se olisi pelännyt. Vanhempieni kaksi kissaa taitavat kuitenkin olla sen parhaat kamut. Nyt heille on tulossa jo kolmas, jotenka säpinää riittää. Olimme Vili Vilperin kanssa keväällä Tampereen seudun koirakerhon pentutokossa. Kokeilimme agilityäkin ja Vili pääsi kyllä nopeasti hommasta jyvälle" - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
|
 |
||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||