Pekka [Pilot] - Tytti [Timekeeping] - Teemu [Race Engineering]

Pecos Team on nyt tehnyt ensimmäisen kilpailumatkansa ulkomaille. Kilpailut järjestettiin Belgiassa 26.-27.6.99, EU:n luvatussa kaupungissa nimeltä Bryssel ja tarkemmin ottaen Bois de la Cambre - nimisessä puistossa (Flaamin kieliset tunnistavat nimen Ter Kamerenbos). Pakettiautolla matkailtiin 23.-30.6 välisenä aikana ja mittariin kertyi noin 4000 km.

Matka tuonne Euroopan kuumaan keskipisteeseen tehtiin siis pakettiautolla, niin sanotusti tavarat kyytiin sulloen. Matkaa taitettiin yhdessä Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun TIPPA-TEAMin kanssa. Reissu alkoi virallisesti Lahdesta keskiviikkona 23.6. klo 16:00 ja reitin varrelle osuivat mm. Turku (tavararoiden uitto veden yli Ruotsiin) - Tukholma (Ruotsin Kunigaskunnan *köping kaupungit) Helsingborg - Helsingör - .. ja yksi Tanskalainen levähdysalue & perunat ja silli... - Rödby ( ..keulaportit auki Eurooppaan.. ) - Puttgarden - Hampuri - 'elämääsuurempiasaksalaisiapikkukaupunkeja' - Rajan ylitys Venlossa, eteläinen koukkaus Roermondin kautta Brysseliin, jossa loppujen lopuksi oltiin perjantaina 25.6 noin klo 7:30. Nopeahkon nähtävyyksien kierron - .. arvaa katu.. - jälkeen päädyimme vanhaan kaupunkiin mannermaiselle aamiaiselle, jonka jälkeen suunnistimme varsinaiseen kilpailukeskukseen, tuohon Bois de la Cambre - puistoon.

Toiminta paikan päällä perjantaina alkoi sopivan varikkoteltan valinnalla (lähes ensimmäisenä paikalla..) ja tavaroiden järjestelyllä - .. kyllähän ne täältä pakettiautosta löytyvät..? - tuohon valittuun kolmen päivän telttalomakotiin. Virallisen saapumisilmoittautumisen jälkeen aloitettiin juuri Belgian kisoihin valmistuneen uuden moottorin ja voimansiirron lopullinen henkiinherättely, joka ei sitten loppujen lopuksi onnistunut edes Ranskankielisten taikatemppujen avulla (syy: tehdasvalmisteisen moottorin sytytysjärjestelmän dokumentoimaton ‘ominaisuus’, jonka Ranskankieliset kilpakumppanimme ystävällisesti meille paljastivat..). No nopean tilanne analyysin jälkeen perjantai-lauantai yönä vaihdettiin ajokkiin vanhempi moottori ja voimansiirto, jotta joka tapauksessa voitaisiin osallistua kilpailuun.

Lauantain ensimmäinen operaatio oli virallinen tekninen katsastus. Perusteellisen sääntöihin tutustumisen ansiosta ajokki meni katsastuksesta läpi helposti ja pääsimme harjoittelemaan jo puolenpäivän aikaan. Rata oli kuljettajalle tuttu jo opiskeluaikojen kilpailureissuilta, joten ns. Starttipaikkojen hakuun ei mennyt liiemmin aikaa. Tällä radalla on korkeuseroa noin 16 metriä, joten moottorin voimin mennään vain mäkiä ylös ja painovoima kuljettaa suurimman osan kierroksesta. Koska kuljettajalla oli kolmen pakollisen harjoituskierroksen jälkeen varsin hyvä tuntuma rataan ja moottori tuntui toimivan kohtuullisesti, tosin pienten starttausongelmien vaivaamana, päätettiin keskittyä ‘moottorin kiusaamisen’ sijaan ajokin rullausominaisuuksien parantamiseen sekä muuhun yleiseen kilpailutoiminnan valmisteluun. … niin ja tietysti pienimuotoinen kanssakilpailijoiden vakoilu kuului asiaan tässä vaiheessa… Kilpailutaktiikkana päätettiin käyttää jo aiemmin koeteltua; kolme kiihdytystä kierroksella. Näin ollen kilpailumatkan ( 7 kierrosta, 1 kierros = 2,57 km) 17,99 km aikana moottori käynnistettäisiin 21 kertaa. Aikaa tuon kierrosmäärän suorittamiseen oli keskinopeusvaatimuksen 25km/h puitteissa 43 minuuttia ja 18 sekuntia.

Varsinainen kilpailupäivä alkoi huonoenteisesti koleassa säätilassa. Rata oli yöllisen sateen jäljiltä vielä hieman kostea. Yhteisvalokuvan ja kuljettajakokouksen jälkeen 10:00 alkoi varsinainen koitos. Koska kilpailupäivänä on mahdollisuus lähteä suoritukseen vain neljä kertaa, kääntyivät nopeimmat suoraan valokuvauksesta tankkaus- ja lähtöjonoon -> jono lähtöviivalle oli noin 50 ajokin mittainen. Niinpä me pääsimme ensimmäiseen suoritukseemme vasta hieman yhdentoista jälkeen. Tämä ja vielä seuraavakin suoritus kuitenkin keskeytyi kummalliseen vikaan; ensimmäisen kierroksen kolmas kiihdytys epäonnistui, koska moottori ei lähtenyt käyntiin… Vika oli varsin omituinen koska käynnistysongelmat eivät vaivanneet lainkaan varikolla tai lähtölinjalla. Toinen yritys oli voimansiirron kannalta ensimmäiseen yritykseen verrattuna muutenkin katastrofaalisempi - starttausongelman seurauksena oli mäkilähtö kytkintä luistattaen ja loppujen lopuksi kytkinlevyjen jauhaantuminen savuna ilmaan. Käynnistyvyysongelma jäljitettiin lopuksi kaasuttimen tulvimiseen. Diagnoosin perusteena ongelmien kasaantuminen suurimman (nopeutta oli parhaimmillaan 55 km/h) ja pomppuisimman alamäen jälkeiseen käynnistyspaikkaan. Harjoituksissa ongelma ei tullut niin selvästi esille huonompien rullausominaisuuksien ja siten pienempien vauhtien takia.

Työvoittona saimme kolmannella yrityksellä kuitenkin tuloksen 166 km/litra, jolla sijoitus kokonaiskilpailuissa oli 41. ja perusluokassa 8. Menestyksestä ei ehkä kannata puhua, mutta ihan häntäpäähänkään ei loppujen lopuksi jääty, sillä tuloksen saaneita ajokkeja oli 53 ja tulosta yrittäneitä 61 (ilmoittautuneita 85). Totuuden nimessä tiimille jäi kuitenkin pettymyksen tunnelma, sillä normaalilla tulostasolla (vertailukohteena Malmin lentoasemalla järjestetyn kilpailun tulokset ja niiden vertailu Ranskan kilpailujen tuloksiin) olisimme olleet listalla noin 15 sijaa korkeammalla ja siten mahdollisesti perusluokassa palkintosijalla…

Selitykset ovat tietysti aina selityksiä, mutta tässä tapauksessa niiden pohjana on tieto siitä mikä meni pieleen. Tulevia kilpailuja ajatellen opetuksena on se että testausta ei tehdä koskaan liikaa…

Lyhyen ‘hengäshdystauon’ jälkeen alkaa valmistautuminen kauden viimeiseen kilpailuun nimikkeellä Kansallinen Pisaralla Pisimmälle 2/99. Kilpailut pidetään 28.-29.8 Nokian Renkaat Oy:n testiradalla Nokialla.